LauraPuolen vuoden etappi

Tällä viikolla tulee puoli vuotta synnytyksestä. Koska helmikuussa ei ole 30.päivää, tuota puolta vuotta juhlitaan kaiketi tänään!

Aika on mennyt todella ihan hirveää vauhtia. Parhaiten vauvan kasvun ja kehityksen huomaa kuvia elokuulta tähän päivään katsellessa. Ja niitä kuvia tulee selailtua usein. Kuinka pienestä onkaan kasvanut vahva, seurallinen ja niin iloinen vesseli. Parasta on huomata hänen persoona ja huumorintaju, joka on vanhempiensa luokkaa, heh. 😀 <3

Toisaalta tässä kasvussa on mukana koko ajan pieni haikeus, mutta toisaalta odotus kaikkeen uuteen, mitä jokainen ikävaihe tuo tullessaan. Huomaan tämän puolivuotispäivän olevan kuitenkin pieni kriisi itselle, tunteet heittelevät laidasta laitaan.

Myös omassa kropassa huomaa palautumisen näin puolen vuoden etapissa. Vaikka raskauskilojen suhteen ei olekaan ollut haasteita, tietyllä tapaa sitä on elellyt hieman vieraalta tuntuvassa kropassa. Vartalon painopisteet, jäntevyys sekä hallinta ovat olleet kateissa ja olo on tuntunut kaikkiaan hieman kömpelöltä. Treenien suhteen otan edelleen todella iisisti vaunulenkeistä ja ulkoilusta nauttien, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua myös siltä, että juoksutreenit ja lihaskuntotreenit voisi ottaa säännöllisemmin viikko-ohjelmaan mukaan.

Lauantaina teinkin kotitreenin kellarisalilla ja kylläpä tuntui hyvältä (innostuksen saattaa huomata treenin jälkeisestä kuvastakin…)! Olin niin iloinen, kun lihaksissa tuntui pito ja kestävyys lähes entiseen malliin. Näin jälkikäteen ajateltuna tosin taisin kuitenkin innostua hieman liikaa, sillä treenin jälkimainingeissa mennään edelleen ja lihakset tuntuvat kipeiltä. Malttia vaatii siis edelleen, hyvä muistutus itselle.

Huomenna koittaa maaliskuu, joka ainakin itselle on virallinen ensimmäinen kevätkuukausi. Ja kevät on tunnetusti juoksun parasta aikaa! Muistankin, kun viime keväänä raskaana ollessani katselin kevään juoksijoita ja mietin, että minäkin taas vuoden päästä. 🙂  HCR:n juokseminen toukokuussa tuntuu isolta, suorastaan sydämen asialta, mutta koska siellä ainoa tavoite on päästä nauttimaan tunnelmasta, se ei jännitä yhtään. Kisapäivän lisäksi, parasta on tietysti nauttia matkasta sinne.

Kivaa helmikuun viimeistä!

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

Kommentoi

Kommentit