LauraOlipahan seikkailu!

Tänään oli vihdoin odotetun CitySurvivors -kaupunkiseikkailun aika. Sanoinkin kisapartnerilleni Johannalle, että siitä on ikuisuus, kun ilmoittauduttiin kisaan. Silloin tuntui, että huhtikuu on kaaaaukana ja 15 kilsaa menee heittämällä. Sellaisia matkoja on juostu siihen mennessä jo monet. 😉

No ihan niin ei ole mennyt, tuo 15 kilsaa oli tähän mennessä pisin juoksumatka ja koska ei ihan suorinta reittiä rasteille edetty, matkaa tuli Spartanin mukaan 17,79 km. Kun lisäksi hölkkäsin kotoa kisapaikalle kilsan verran alkuun ja osan matkasta myös kisan jälkeen, niin tuossahan tuli lähes puolikas juostua. 😉

Kilpasarjassa suoritettiin 10 rastia ympäri Helsinkiä n.15 kilsan varrella, riippuen omista suunnistustaidoista. ”Lepohetkiä” tuli matkan varrelle noilla rasteilla, mutta esim. 2XU:n rastilla Oopperan amfiteatterilla kannettiin kaveria reppuselässä pari kierrosta ympäri portaita eli ei tullut levoksi. Juoksu oli tässä vaiheessa toki vielä melko alussa, mutta seuraava rasti Sealifeen johtavan mäen huipulla hapotti jonkun verran. Rastit oli kaikki tosi erilaisia; monipuolisia ja kekseliäitä.

Mulla oli ihan paras kaveri mukana ja selvittiin loistavasti kisasta. Aurinko paistoi ja oikein nautiskeltiin, sillä kisa oli meille molemmille eka raskauden ja synnytyksen jälkeen. Muutamaan otteeseen tuli matkan varrella todettua, että tämä on niin huippu ja hyvän mielen tapahtuma!

Kuulostelin kisan aikana tarkasti juoksutuntemuksia ja hyvillä mielin voin sanoa, että tuntui melko mukavalta! Mäet otti koville, koska niitä en ole juossut ja tuolle reitille osui muutamat melko hapokkaat. Myös syke oli koko reitin korkealla, vaikka ei se reitillä siltä tuntunutkaan. Osittain varmasti siksi, että olin niin innoissani tapahtumasta! 😀 Sinällään noilla ei ole mitään väliä, vaan sillä leveällä hymyllä ja mahtiololla, mikä meillä oli kisan jälkeen. Tämä päivä myös naulasi lopullisesti sen, että haluan mennä HCR:lle ja tismalleen tuolla samalla rennolla juoksentelulla kuin tänään!

Parasta tässä kisassa on se, että lähtiessä ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää ja juoksuajoilla tai muillakaan ennätyksillä ei ole välttämättä mitään merkitystä – saati loppuajalla. Seikkailussa pärjää monentasoisella liikuntataustalla, valitsi sitten lyhyemmän hupisarjan tai pidemmän kilpasarjan. Kisa haastoi juuri sopivalla tavalla ja juuri hieman yli. Kyllä tuo melkein 20 kilsaa tuntuu nyt lihaksissa, mutta niin kuuluukin – törkeen mukava lauantai!! <3

Syksyllä on kuuleman mukaan tulossa uusia CitySurvivors -tapahtumia, kannattaa seurata tapahtumasivua instassa tai facebookissa. Voin suositella osallistumista erittäin lämpimästi!

Kivaa viikonlopun jatkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

1 comment

Kommentoi

Kommentit