LauraNyt se on juostu – Prahan marathon!

…ja on pienen kisaraportin aika. 🙂

Lomareissu alkoi jo torstai-aamuna, joten jo ennen sunnuntain maratonia ehdittiin tehdä monenlaista. Käveltyä tuli ainakin maratonin verran, vähän shoppailtua ja syötyä hyvin. Perjantaina lisäksi matkustimme Ostravaan ja takaisin (junalla 3,5h suunta) katsomaan Suomi-USA -peli.

7FDA4603-F7AE-4164-A574-80334E32A3BA

B8A2D726-8B81-413E-8F49-8A88384C8367

CFAC0F66-ED8A-46F9-8903-EA86321715ED

Lauantaina Expossa taas lisää kävelyä. Jalat kiittivät ultra boosteista.

A8CAB7AA-54BD-4810-8345-7FE12E81BFDF

5C956E3C-43D4-45B4-9811-03A9FFBD34F6

B2FF2B0B-9317-4072-B9B8-DCACCA20865F

F03D22AA-08C1-4EAC-AD64-607E058C7E27

4B5EB245-0049-489B-B952-0BC0E21253C3

Sunnuntai-aamun sarastaessa, olin kyllä hyvin päässyt lomamoodiin, mutta starttiviivalla jalat painoivat tonnin kappale. Kisa-aamun sää oli kuitenkin mitä mainioin! Startti oli klo 9, joten lämpötila oli n. +15 luokkaa. Juoksun edetessä sää hieman lämpeni ja aurinko paistoi.

9E27FA70-77AA-4BE6-81A0-158F2D1D23D2

9BBB686C-298F-411B-BE30-A077166D5B6D

B59AB70D-D0F4-44B9-9219-E533E366EAEA

AA046C5B-7DE1-4C57-846A-9976EB1ADEC7

Kisa itsessään oli ihan perusjuoksu. Ei mitään kovin huonoa, mutta ei hyvääkään. Ensimmäiset 25 kilometriä sujuivat ihan mallikkaasti, mutta sen jälkeen jaloista loppui täysin voimat. Jälkikäteen dataa tutkiskellessa, vauhti oli ollut alusta loppuun tasaisen tapaavaa.

Reitti oli periaatteessa suht tasainen, vaikkakin matkalle mahtui pitkänsitkeitä nousuja enemmän kuin mitä olin odottanut. Myöskään reitillä olleet mukulakivet eivät ansaitse juurikaan ylistyssanoja – lähinnä kirosanoja. Alusta oli todella epävakaa ja etenkin loppureitti meni huterilla jaloilla horjahdellessa. Eipä ole moneen vuoteen ollut myöskään näin kipeät lihakset juoksun jälkeen, mikä suurilta osin johtunee juuri tästä epävakaisuudesta.

Viime hetkellä kiskaisin jalkaani jo sisäänajetut, viime vuotiset adios boostit, uusien sijaan. Ja hyvä niin, jalat olivat kovilla ja niin monta kilometriä kuin olen kengillä juossut ilman yhtäkään rakkoa tai hiertymää, nyt saatiin sellaisetkin jalkoihin. Oikea pikkuvarvas on tällä hetkellä vähän pelistä pois. Syytän jälleen alustaa, sillä jalat elivät ihan omaa elämäänsä.

F0560FBF-B6AB-42C4-8A3D-A84B41E7CC69

FullSizeRender

En siltikään halua missään nimessä moittia tapahtumaa. Praha on hieno kaupunki ja sekä maisemat että järjestelyt olivat toimivat. Aikakin oli pitkälle sunnuntailenkille ihan kelpo. Kello pysähtyi aikaan 4.15, mikä on toiseksi paras aikani. Olin oikein tyytyväinen maaliin tullessa ja perinteitä kunnioittaen itkukin tuli – tällä kertaa ilosta. 😀 Hah, ei ole koskaan maratonin juokseminen minulle helppoa, kaiken sai laittaa jälleen peliin.

Palautuminen on periaatteessa sujunut hyvin, mutta verrattuna kahteen edelliseen maratoniin, se on sujunut huomattavasti hitaammin.

Viime vuoden kesäkuun Tukholman jälkeen intoilin hyvästä ajasta ja “helposta juoksusta” (aika 4.36). Sen jälkeen into vaan kasvoi lokakuun Amsterdamin jälkeen (aika 4.06, oma ennätys). Näihin kahteen viime kertaiseen verrattuna Praha oli heittämällä tuskaisempi sekä juoksun että palautumisen osalta.

6F19924D-0516-4423-B07A-D9A6543C454B

Yhteenvetona totean, että harrastelijajuoksijalle kolme maratonia vuoden sisään on liikaa ja että mukulakivet eivät sovi maratonille.

Tiesin jo lähtiessä, että tämä reissu otetaan loman kannalta ja mikäs sen mukavampaa kuin sisällyttää siihen yksi pitkä lenkki. Praha ja lähiseudut ovat huomattavasti tutumpia kuin edellisen Prahan reissun jälkeen.

Olen myös sanonut, että tavoitteeni on päästä 4h aikaan tai hieman alle ja sen jälkeen voin keskittyä lyhyempiin matkoihin. Tavallaan onni, että se ei vielä toteutunut – saa jatkaa lenkkejä. 😉

Tulevista juoksuistani kirjoittelen vähän myöhemmin, kun olen pureskellut ensin tämän loppuun.

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa.

Kommentoi

Kommentit