LauraNyt ei kulje.

Näin on. Viime lauantain pitkästä lenkistä jäi kaksijakoiset tunnelmat.

Sinänsä aamun lenkki meni hienosti, 30 kilometriä aurinkoisessa (vaikkakin tuulisessa) säässä pitkin Helsingin rantoja ja ihan mukavalla vauhdilla. Mietin lenkin varrella monta kertaa, että voiko olla kauniimpia maisemia juoksuun!?

Kahdella viimeisellä kilometrillä tapahtui kuitenkin jotain yllättävää oikeassa ja vähän myös vasemmassa kädessä. Olin tuntenut toki pientä väsymistä hartioissa ja käsissä jo parinkymmenen kilometrin kohdalla, mutta tämä on melko normaalia. Varsinkin, kun olin koko viikon valitellut niskan ja hartioiden jumituksia.

ASA_laura_13

Taistelin pari viimeistä kilometriä vastatuulessa ja kun pääsin perille, oikea käsi oli täysin toimintakyvytön ja pois pelistä. Kipu oli aivan järkyttävä sekä kädessä, yläselässä että niska-hartiaseudulla. Kipua oli sinänsä vaikea paikallistaa, mutta se säteili niin, että käsi ei toiminut ollenkaan. Onneksi koutsi oli antamassa ensiapua juoksun jälkeen. Päivän mittaan kipu hellitti ja käsikin alkoi taas liikkua, mutta tuntemuksia oli koko viikonlopun.

ASA_laura_14

Maanantaina pääsin heti Helsingin urheiluhierontaan Tuukan käsittelyyn, jossa toteamuksena oli järkyttävät jumit yläselässä ja mm. ojentajissa. Hieronta sinänsä helpotti kipua ja laajensi liikeratoja, mutta seuraavana päivänä kädessä tuntui jälleen. Tiistaina vietin illan rullaillen ja venytellen, mikä tarkoitti sitä, että tänään käsi on ollut jälleen kipeä ja käsiin kertyy myös nestettä.

Eipä voisi tulla kivut ja kolotukset huonompaan saumaan! Vaikka koska niille nyt hyvää saumaa olisikaan. Reilu pari viikkoa aikaa Amsterdamiin ja treenejä pitäisi vielä saada tehtyä. Luotto jalkoihin ja omaan juoksukuntoon on hyvä, mutta käden tilanne jännittää nyt todella paljon. En varmaan ikinä ole tuntenut noin kovaa kipua.

ASA_laura_22

Kuten tuttava totesi, kaikki on mahdollista pitkillä lenkeillä päästä varpaisiin. Ja näinhän se on, kolme (tai maratonilla yli neljä) tuntia yhtäjaksoista samaa liikettä käsillä ja jo jumiutuneilla lihaksilla ei voi johtaa hyvään lopputulokseen. Nämä vaivat eivät myöskään pikkulenkeillä näy, joten täytyy ottaa tämä kipu vakavasti ja hoitaa kuntoon ennen maratonia.

Tähän loppuun kun lisää vielä vaivoina sinnittelevän flunssan, niin olo on tällä hetkellä juurikin otsikon mukainen… Mutta mutta, täältä noustaan taas!!

Kuvat: Markku Lempinen

4 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Moikka! Voi että, toivottavasti yläkropan jumit helpottaa pian!! Onneksi tässä on vielä aikaa Amsterdamiin muutama viikko! Mulla on ollut myös yläkroppa jumissa (kröhöm se koneella kököttäminen huonossa ryhdissä), ja se alkaa vaikuttaa pitemmillä lenkeillä hartiajännityksenä ja painaa sitten samalla juoksuasentoa kasaan..Täytyy jumppailla ja käydä hieronnassa, ettei pääse menemään pahemmaksi. Pidän kovasti peukkuja, että saat kropan kuntoon! 🙂

    • Moi! Kiitos paljon! 🙂 Hyvin kiteytetty, juuri noin se menee. Koneella istuminen on vihoviimeistä hommaa ja kun nuo jumit sitten tulevat esiin pitkissä suorituksissa, on vähän väärä osoite syyttää lenkkiä. Kyllähän se pahin jumitus hankitaan kaikkialla muualla kuin siellä lenkillä. Nyt on otettava kaikki keinot käyttöön ja hoidettava jumit veks!