LauraMammalomalaisen liikuntamietteet

Äitiysloman toinen viikko pärähti käyntiin ja samaan aikaan päässä pyörii malttamattomana vauvansekaisia odotuksia, mutta myös ajatuksia tuolla jossain edessä siintävästä paluusta treenien pariin.

Täytyy myöntää, että raskausaikana on tullut koettua yhtä sun toista muutosta; niin ajatusmaailmassa kuin omassa kropassa. Pääosin juoksu- ja liikuntablogi on muuttunut hieman rauhallissävytteisemmäksi ja toki ensiajatukset tulevistakin treeneistä ovat myös maltilliset. Kuitenkin mullistavaksi tämän 8 kuukautta tekee se, että minä, jolle liikunta, perusterveellinen ruokavalio ja muutenkin tasapainoinen elämänrytmi ovat olleet aina itsestäänselvyys, ovatkin nyt vaatineet pientä ponnistelua itsensä ja ajatusmaailman kanssa.

Välillä on hiipinyt mieleen ajatuksia siitä, pääsenkö koskaan enää raskautta edeltävään kuntoon? Juoksenko ikinä enää puolimaratonia, saati sitten kokonaista – tai no vaikka kymppiä, näin alkuun? Ehdinkö koskaan enää salille hikoilemaan? Palaudunko entisiin mittoihin?

Näitä asioita ei ole tähän astisessa elämässä koskaan tarvinnut miettiä! Kotikuntoiluhuonekin on muuttunut vaivihkaa vauvan tavaroiden säilytystilaksi… 😉

IMG_9258

Ei sillä, olen sallinut itselleni jokaisen sohvallamakuuhetken, jos siltä on tuntunut. Jokainen pitsa, hampurilainen ja irtokarkkipussi ovat myös olleet aivan sallittuja tässä uudessa vaiheessa, mutta tiedostaen kuitenkin, että niiden jatkuva syöminen ei ehkä vauvan kannalta ole kuitenkaan suotavaa. Olo ei aina ole ollut se paras näiden valintojen jälkeen. Muistan yhdenkin nepalilais -take away -överiannoksen jälkeisen tuskaisen yön… Koko päivän makuuhetket ovat myös kostautuneet kolotuksina ja unettomina öinä, kun taas aktiivisemmat päivät ovat tarkoittaneet 8-9 tunnin yöunia. Tietyt rutiinit aktiivisuudessa, nukkuma-ajoissa sekä ruokailuissa ovat luoneet rytmin, joka on selkeästi vauvankin mielestä toimivin tapa. Salaa toivon, että samantyyppinen yhteistyö jatkuu syntymänkin jälkeen.

Hienostihan tämä on sujunut. Olin kai varautunut pahimpaan, joten siinä mielessä on tullut hieman yllätyksenä, että olen pystynyt lähes koko raskausajan harrastamaan liikuntaa ja pysymään aktiivisena. Ehkä parhaimpana kokemuksena tästä on raskauden toinen kolmannes, jolloin liikunnat sujuivat juoksua lukuunottamatta lähes normaalisti. Ensimmäisen kolme kuukautta ja nyt viimeisten kuukausien aikana on täytynyt olla hieman tarkemmalla kuulolla oman olon suhteen.

Malttamattomalle ihmiselle tärkein oivallus on ollut nauttia näistä hetkistä juuri sellaisina kuin ne ovat. Niiden mukaan mennään, eikä muuta tarvitse tehdä. Näitä hetkiä ei myöskään enää koskaan takaisin saa. Kroppa on luonnollisesti muuttunut ja kunto heikentynyt, mutta oikeasti – olen nauttinut raskausajasta ja mojovasta vatsastani enemmän kuin mistään! 🙂 Toki on päiviä, jotka olisi voinut jäädä väliin, mutta äkkiä ne vaikeimmat hetket näköjään unohtuvat.

IMG_9605

IMG_9586

Juoksupolut ja salit odottavat. Kuntoiluhuonekin palaa takaisin käyttötarkoitukseensa. Vaikka en vielä maratonista haaveilekaan, on tarkoitus palata treenien pariin heti vauvan syntymän jälkeen. Alkuun tietysti maltillisesti, mutta koska ajankäyttö ja fokus tulevat luonnollisesti olemaan muualla kuin omissa juoksukilometreissä tai treeneissä, treenit vaativat tulevaisuudessa yhä enemmän suunnitelmallisuutta. Luulenpa, että tasapaino liikunnan suhteen löytää meillä paikkansa luonnollisesti myös tulevaisuudessa.

Uskomatonta, että pian tämä odottelu on ohi ja uusi elämänvaihe alkaa! <3

Pirtsakkaa viikkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa myös FacebookissaInstagramissa & Snapchatissa!

4 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Tsemppiä loppu metreille 🙂
    Suosittelen tutustumaan synnytyksen jälkeiseen liikuntaan huolella.
    Jo pelkkä lantionpohjan treenaaminen parin ekan viikon aikana on riittävä homma.
    Itse kiirehdin (vaikla luulin 5vk tauon jumpista ja lenkkipolulta riittäneen) ja aiheutin itselleni lantionpohjan laskeuman.

    Tasapaino löytyy varmasti!

    • Kiitos kommentista! 🙂 Joo missään tapauksessa ei ole tarvetta kiirehtiä treenien kanssa ja maltti pysyy mukana, kuten koko raskausajankin. Kyllä sitä ehtii! Se on totta, että alun liika kiirehtiminen voi tarkoittaa pitkää täyslepoa ja parantelua, joka turhauttaa vielä enemmän.

  2. Kiva kuulla että liikkumiset ovat sulla sujuneet hyvin!
    Mä jouduin jättämään juoksun tosi aikaisessa vaiheessa. Heinäkuun puoliväliin saakka pystyin kuitenkin tekemään aika hyvin kaikkea muuta kunnes innoistuin kahvakuulasta ja se ei mennyt putkeen… Blogikirjoitus löytyy täältä:
    http://www.lily.fi/blogit/mina/kahvakuulailua-raskausviikolla-23-ja-kuinkas-sitten-kavikaan

    Nyt sitten rauhallisempaa menoa, kyllähän sitä takaisin juoksupolulle ja tiukille jumppatunneille ehtii ensikin vuonna :)!

    • Moikka ja kiitos kommentista! Mullakin jäi juoksu melko aikasin pois kuvioista, ei vaan tuntunut hyvältä. Jonkun aikaa sen jälkeen tein vielä hölkkäily/kävely-yhdistelmälenkkejä, mutta siirryin suosiolla kävelyyn, joka on ollut ihan parasta raskausliikuntaa :). Lihaskuntoa tuli myös tehtyä ilman lisäpainoja, mutta tällä hetkellä ainoastaan tuota kävelyä.

      Tsemppiä sinne odotusaikaan ja ensi vuonna sitten taas vauhdikkaampien treenien pariin! 🙂