LauraLiikkuu liikkuu, jaksaa jaksaa, mutta myös iisimmin!

Kertakaikkisen hieno Hanko-juhannus takana! 🙂 Sen jälkeen tekeekin mieli liikkua ja tällä viikolla siihen on onneksi aikaa riittävästi. Muutama ajatus kuitenkin ensin viime viikosta, joka oli varsin opettavainen.

Käytiin Jarnon kanssa viime viikolla vo2 hapenottotesteissä. Olen aiemmin tehnyt pyörällä vastaavan testin, mutta mielestäni juoksun kannalta oikeiden arvojen löytymiseksi oli olennaista päästä tekemään testi juosten.

kuva 8

Oma suoritukseni jätti toivomisen varaa. Alku tuntui helpolta (tietysti), mutta jo alussa syke oli korkea. Vauhtia nostettaessa, tuntui, että happi yksinkertaisesti loppuu ja matto rullaa alla liian kovaa. Jouduin jättää myös viimeisen vauhdinnoston kesken, sillä tiesin, etten pääsisi sitä loppuun ja keskeneräiseksi jääneenä siitä ei olisi ollut tuloksen kannalta merkitystä. Olen tehnyt koko syksyn ja kevään kiihtyviä mattoharjoituksia ja siihen nähden oma esitykseni oli suoraan sanottuna heikko.

kuva 10

Analysoituani testituloksia saatoinkin todeta sen, mitä olen viime aikoina uumoillutkin: olen pari viimeistä kuukautta harjoitellut liian kovaa juoksun saralla. Siis liian kovilla tehoilla ja sykkeillä. Ongelmana on ollut se, että HCR:n jälkeen sykkeeni ja juoksutuntuma eivät ole olleet samalla tasolla kuin koko harjoittelukauden, jolloin juoksukunto tuntui todella hyvältä.

Puskin väkisin HCR:n sekä sen jälkeisen viikonlopun pitkän lenkin läpi. Siihen päälle vielä maraton Tukholmassa, jonka jälkeen onkin ollut enemmän ja vähemmän hiljaista juoksun puolella. Olen kärvistellyt treenejä läpi, vaikka on tuntunut tahmealta ja pieni huolikin ehti nousta pintaan.

kuva 6

kuva 1

Niinpä niin. Jossain vaiheessa, vauhtiahneuksissani, unohdin sen tärkeimmän: matalalla sykkeellä tehtävät, pitkät ja leppoisat pk-lenkit ja treenit. Aiemmin nämä muodostivat isoimman osan harjoittelussani, kunnes niistä tuli näköjään täysin aliarvostettuja. Tässä taas yksi opetus niistä asioista, kun suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tee niin kuin sanon ja valmennan, älä niin kuin itse teen jne. Huoh…

Otinkin heti opikseni ja tein eilen leppoisan ja pidemmän lenkin, joka oli maratonin jälkeen ensimmäinen pidempi lenkki. Aikaa meni yli puolitoista tuntia ja vauhdeiltaan se oli rauhallinen. Lenkin jälkeen olo tuntui hyvältä ja myöhemmin illalla lähdin vielä rauhalliselle pyörälenkille.

kuva 11

kuva 12

Amsterdamiin on aikaa 16 viikkoa, joten tässä ehtii maltilla rakennella järkevää juoksukuntoa ja aerobista pohjaa, kuitenkin niin, että kesällä voi vapaasti liikkua muutenkin. Maratonin jälkeinen päätös osallistua enemmän ryhmäliikuntatunneille ja käydä myös salilla, realisoituu myös tällä viikolla. Tänään vuorossa on RPM -tunti ja sunnuntaina toivottavasti pitkästä aikaa Bodyattack. Pari juoksu- ja salitreeniä siihen kylkeen, niin viikko alkaa olla mukavan monipuolinen.

kuva 7

kuva 13

Testit kertoivat siis enemmän kuin osasin odottaa ja antoivat kaivatun vastauksen viime aikaisiin treeneissä tarpomiseen. Tavallaan hieno ja opettavainen tulos, vaikka testien jälkeen veti hetkeksi vähän vakavaksi. Hyvä muistutus siitä, että suurin osa omasta harjoittelusta täytyy muistaa pitää kestävyyttä kehittävänä ja nyt saan luvan kanssa lisätä harjoitteluuni leppoisia lenkkejä ja oikeasti löytää taas juoksun nautinnon ja ilon. Mikä parasta, samalla voi vaikka vaihtaa päivän kuulumiset lenkkikaverin kanssa! Saamani ”tuomio” tuokoon pienen pysähdyksen ja järkevyyden kesän treeneihin.

Kuvituksena sekalaisia kuvia viime päivien treeneistä ja pyöräilymaisemista. Blogi päivittyy hitaammin, Instagram lähes päivittäin @juoksujalkaa.

Rentoa treeniviikkoa!

2 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Voihan hitsi, miksi en ole löytänyt tätä blogia aiemmin! 🙂 Olen vasta aloittanut säännöllisesti juoksemisen ja puolimaratonille treenaavana on kiva lukea oikeastaan kaikesta juoksuun liittyvästä.
    Juoksun iloa!