LauraLenkkareita olikin jo ikävä!

Eilen oli jälleen juoksun aika! Sadetta ja tuulta uhmaten suunta ulos ja raikkaaseen syysilmaan. Eikä sen puoleen, olin odottanut lenkkiä koko päivän, sehän on luonnollisesti se päivän kivoin asia. 😉 Lenkkareita oli jo kova ikävä!

Paluu juoksun pariin siis pari viikkoa sitten pitkällä lenkillä ilmenneiden käsiongelmien jälkeen. Kyllä jännitti juoksemaan lähtö, nimittäin päässä pyöri kipujen lisäksi jo ajatus reilun viikon päästä sunnuntaina (!) juostavasta maratonista. 😀 Koko ajatus kieltämättä vähän naurattaa ja hirvittää tässä vaiheessa.

Olin säästellyt lenkille lähtöä, vaikka periaatteessa jumien puolesta se olisi voinut olla ajankohtaista jo aiemminkin. Sen verran hyvin tilanne on edennyt Tuukan hoteissa ja oman aktiivisen kehonhuollon avulla. En kuitenkaan halunnut kiirehtiä, ettei kivut ottaisi takapakkia.

1418363_10151690499137624_1440307581_n

Tempojuoksu oli siis homman nimi: 10 min + 60 min + 10 min. Matkaa kertyi yhteensä reilut 15 kilometriä. Näin maratonin lähestyessä (ja pitkän juoksutauon innostamana) tempaisin sitten vähän kovemmilla vauhdeilla. Jotenkin juoksu vaan tuntui helpolta, kun keskityin koko ajan siihen, että tuntuuko kädessä kipua vai ei. 😀 Sykkeistä toki näki jälkikäteen, ettei se nyt ihan helppoa ollut ollut…

Kyllähän siellä vähän jäykkyyttä ja väsymistä tuntui. Heiluttelin käsiä ja vaihtelin niiden asentoa, joka helpotti tilannetta. Loppua kohti mentäessä helpotti ja lenkin jälkeen ei ole ollut tuntemuksia. Varmasti kipujen ja jäykkyyksien huomaaminen johtuu suurelta osin siitä, että ylipäätään keskityn niihin tällä hetkellä koko ajan.

Tuo testijuoksu ei nyt sinänsä anna juurikaan kuvaa eikä varmuutta maratonin suhteen, siinähän se käsi heilui vieressä ihan kivasti – 15 kilometriä. Halusin kuitenkin tehdä kovemman treenin sen vuoksi, että saisin paremman varmuuden siitä, uskallanko ylipäätään startata maratonille puolentoista viikon päästä. Tällä hetkellä näyttää siis hyvältä.

Hieman erilaiselta vaikuttaa tämä maratonille valmistautuminen tällä kertaa, mutta oikein innolla (vai kauhulla?) odottelen, mikä on lopputulos…

Kuva: Anna Jarske

Kommentoi

Kommentit