LauraJuoksujalkaa ja vesi kielellä!

Viikonlopun kuulumiset ovat otsikon mukaiset 😀

HCR tuli juostua lauantaina kunnialla läpi. Suoraan sanottuna, en ole täysin varma, jäikö omasta juoksusta hyvä vai huono maku suuhun?! Vähän ristiriitaiset tunteet ja päässä pyörii sekalaisia ajatuksia Tukholmankin suhteen…

kuva 1

Lauantain tarkoitus oli pitää maltillinen vauhti ja keskittyä pitkään lenkkiin, vauhdin ja ennätysten tavoittelujen sijaan. Suhtautua koko kisaan kuin normaaliin pitkään lenkkiin. Noooh, koska heti alkuun oli selvää, että olo oli sen verran energinen ja jalat tuntuivat kipittävän vähän tavoitevauhtia kovempaa, en alkanut sitten himmailemaan 😉 Näinhän se on, että numerolappu rinnassa on vaikea pitää pää kylmänä.

Olin juossut ennen starttia 4 kilometriä ja itse kisassa muistaakseni sujui kepeästi johonkin 16 kilometriin saakka. Siihen saakka olin melko varma, että maaliviiva ylittyy alle kahden tunnin ajalla, tuosta noin vaan! Ei juoksu senkään jälkeen mitään kamalaa ollut, mutta jaloista loppui vääntö. Vauhti lopahti, olo nuukahti ja mielenkiinto katosi koko hommasta 😀 Viimeisille kilometreille ei löytynyt sellaista juoksun hurmosta. Spotify-listakin kaipaa pikaista päivitystä ennen Tukholmaa…

Muutama kilometri oli pakkopullaa ja meni jotenkin sumussa. En seurannut kelloa ja vauhti lopahti kuin huomaamatta. Yritin etsiä yleisön joukosta lisävoimaa ja muutamia kannustajia ja tuttuja kasvoja sieltä löytyikin, mutta jälleen kerran HCR:n haastavimmaksi osuudeksi itselleni muodostui Pikku-Huopalahti. Lopulta sain vielä jonkinlaisen loppukirin aikaiseksi ja loppuaikani oli 2.01. Se on tähän mennessä ennätykseni puolikkaalla, joten ei tässä nyt kovin pettynytkään voi olla, vaikka pienen hetken maalissa harmitti.

kuva 2

Maalissa mitali kouraan, pieni pysähdys ja pari huikkaa vettä. Sen jälkeen ei muuta kuin jatkamaan, vaikka jalat olivat aikalailla toista mieltä. Kolme kilometriä taivalsin vielä kiertoreittejä kotiin eli lauantain juoksuyhteenveto: 4 km lämmittely + puolimaraton + 3 km palauttelua. Yhteensä siis 28 kilometriä.

Movescountista jälkikäteen tarkasteltuna, juoksu on ollut melko tasaista nakutusta koko matkan ja sykekin on huitonut tasaisen korkealla koko kisan ajan, hehe! Olipa muuten mäkinen tuo HCR:n profiili! Päällimmäisenä tunteena jäikin, että koko ajan oli taivallettava orastavaa ylämäkeä 😀 No, toivottavasti tämä treeni ja lauantain kokemukset näkyvät sitten Tukholmassa!

move

Jaloissa tuntui sekä juoksun jälkeen että seuraavana aamuna, mutta isoimmaksi ongelmaksi on nyt nousemassa sykevyöstä tulevat hiertymät 🙁 Viime aikoina näiden pidempien lenkkien jälkeen sykevyö on nimittäin jättänyt kunnon nirhaumat ihoon ja voin kertoa, että suihkuun meno juoksun jälkeen kirpaisee! Ennen Tukholmaa on keksittävä tähänkin jotain.

Lauantai jätti lisäksi jälkeensä järkyttävän nälän (monessakin mielessä) eikä juoksun jälkeinen tankkaus tai sunnuntain äitienpäiväbrunssikaan pelastanut tilannetta.

kuva 3

kuva 4

Sunnuntai-illan selailinkin vesi kielellä uutta Makoisa -sivustoa. Näppärä palvelu, jonne voi kerätä oman reseptikirjan ja löytää omat suosikit on helposti aina uudelleen. Nälissäni bongasin heti kärkeen aika monta suosikkia, joita olisin voinut testata saman tien. Tavallaan ihan hyvä, että Suomen peli piti tiiviisti tv:n äärellä. Jatkossa täältä lähtee reseptejä kokeiluun!

kuva 5

4 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Moi, mikä sykevyö käytössä? Itse olen todennut Suunnon Dual Comfort vyön toimivaksi pitkillä matkoilla, kevyt ja rakenne on sellainen ettei ole kertaakaan ollut ongelmia hiertymien kanssa. Dualin pitäisi olla yhteensopiva eri valmistajien sykemittarien kanssa joten jos saat jostain lainaksi tms. niin voisi olla yksi vaihtoehto mitä kokeilla (jos et ole jo näin tehnytkin).

    Ja ei, en ole töissä / missään suhteessa Suunnon kanssa enkä saa tästä viestistä mitään ilmaislahjoja. 🙂

    Itse samaa mieltä että HCR oli tänä vuonna jos mahdollista niin aiempaakin mäkisempi, tosin positiivisiakin asioita olivat mm. hieno juoksukeli ja se että edellisen yön sade oli puhdistanut ilmaa melkoisesti. Tsemppiä ja positiivista asennetta Tukholmaan, kestävyysjuoksu on välillä melkoista vuoristorataa myös fiilispuolella!

    • Moikka ja kiitos kommentista! Kirjoitin vähän väärin eli itse sykevyö ei hierrä (mulla taitaa olla tuo Dual Comfort käytössä) vaan edessä oleva Suunnon pyöreä palikka, johon vyö kiinnitetään… Jotenkin se ja topin reuna hankaavat toisiinsa pitkillä lenkeillä. Asia voi korjaantua oikeanlaisen topinkin avulla, vaikka olen tosin yrittänyt niitäkin vaihdella.

      Näin jälkikäteen luettuna, olisi voinut muutaman positiivisenkin näkökulman juttuun lisätä 😀 ilma oli tosiaan mainio, järjestelyt mielestäni tänä vuonna toimivat ja mikäs sen mukavampaa kuin juosta isossa porukassa!

      Kiitos kannustuksesta, ehdottomasti hyvillä mielin kohti Tukholmaa! 🙂

  2. Onnea uudesta ennätyksestä, vaikka jäikin vielä vaivaamaan tuo aika. Oli kiva lukea kommenttisi juoksusta, varsinkin kun viimeinkin huomasin että en ole ainoa joka kärsii urheillessa todella korkeista sykkeistä 🙂 Hauskaa oli huomata myös, että sunnuntaina tankkausta on suoritettu hyvin samoissa merkeissä ja näköjään samassa paikassa.

    Kirjoittelin omia kokemuksiani juoksusta ja tapahtumasta ylös tänne:

    http://laiskanpulskea.com/helsinki-city-run-2014/

    Onnea Tukholmaan!

    • 😀 Kiitos ja onneksi olkoon sinullekin hienosta suorituksesta! Olen viime aikoina iloinnut ja kirjoitellut sykkeiden olevan laskemaan päin, joka saataisi kertoa jotain jopa juoksukunnon kasvamisesta, mutta melko korkealla ne tosiaan taas huitelivat 😀 Täytyy laittaa kisajännityksen piikkiin – ja niiden ylämäkien!!