LauraJuoksujalkaa – astetta syvempi synttärikirjoitus

Päivitin blogini sivupalkissa olevaa tekstiä, joka on aina hyvä paikka miettiä, mikä on se lyhyt ja ytimekäs esittely, josta lukija saa kuvan, mistä blogissa on kyse ja millainen henkilö on ruudun toisella puolella.

Tänään se kirvoitti myös pari muuta ajatusta, jotka ovat jollain tavalla pyörineet mielessä varmasti kaikki 4 vuotta, jotka olen Juoksujalkaa –blogia kirjoittanut (aika tarkalleen muuten lähiviikkoina!). En ole halunnut niihin aiemmin ottaa kantaa, sillä blogini on alusta asti ollut kanava, jossa jaan positiivisia kokemuksia liikuntaan liittyen. Se paikka, joka motivoi itseä liikkumaan, mutta ehkä samalla muutamaa lukijaakin.

ASA_LauraEnroth_04_2015_0048_2000p

Perustin blogini noin neljä vuotta sitten lenkkeilystä innostuneena, aloittelevana “maratoonarina” ja Personal Trainerina. Nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti, joka viittaa sanonnan mukaisesti paljon muuhunkin kuin juoksuun. Se oli treenipäiväkirja, joka sisälsi omia treenivinkkejä juoksuun ja muihin treeneihin, mutta myös vinkkejä varusteisiin, kauneuteen ja hyvinvointiin liittyen. Se on aina ollut uusia lajikokeiluja ja ideoita esim. treeniruokiin.

Juoksujalkaa -blogissa paiskaavat kättä liikunta, treenit, ruokavalio, kauneus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi – unohtamatta tietenkään varusteita ja sporttityyliä!

Työskentelen päivisin aikuiskoulutuksen parissa ja vapaa-ajalla teen jonkun verran yksilö-, ryhmä-, ja yritysvalmennuksia. Harrastan monipuolisesti liikuntaa; juoksua, hiihtoa, ryhmäliikuntatunteja, kuntosalia ja spinningiä.

Tätähän Juoksujalkaa on. Blogi ja valmennukset kulkevat harrastuksena mukana päivätyön ja omien treenien ohella. Se ei tarkoita, ettenkö suhtautuisi niihin vakavasti vaan nimenomaan – pyrin ottamaan ainoastaan sellaiset projektit ja haasteet vastaan, joissa tunnen olevani avuksi ja lisäarvoksi.

Valmentajana olen tiukka ja vaativa, mutta pyrin kuuntelemaan asiakasta. Esittämään runsaasti vaihtoehtoja, jos jokin ei juuri hänellä/heillä toimi. Valmennus on minulle nimenomaan kannustamista ja saan järjettömän hyvän olon, kun onnistumisia, itsensä ylittämistä, jonkinlaista muutosta tai havahtumista tapahtuu.

ASA_LauraEnroth_04_2015_0062_2000p

Omat treenini ovat minulle tärkeitä ja löydän aina aikaa liikkumiseen. Sen ei tarvitse tarkoittaa hampaat irvessä puristettuja suorituksia – ei todellakaan – hyvin harvoin se näin itse asiassa on. Treenit vedetään tietysti aina täysillä ja asenteella, hiki ja ärräpäät lentäen, mutta silti pilke silmäkulmassa jokaisesti punnerruksesta nauttien. Edustan sellaista vanhan koulukunnan liikkujaa, että meikataan sitten treenien jälkeen.

Liikunta on aina ollut iso osa elämääni, vaikka kaikki muut osa-alueet olisivat ympärillä järkkyneet ja muuttuneet, liikunta on aina pysynyt.

Itseäni haastaen ja omia aikoja parantaen, mutta rennolla otteella. Viittaan tässä erityisesti juostuihin maratoneihin ja puolimaratoneihin, jotka nähdään usein aikoihin perustuvina suorituksina. Vielä kun edustamani sivusto suhtautuu melkolailla hifistellen ja intohimoisesti näihin lajeihin.

Olen aina toki halunnut kehittyä ja parantaa omaa aikaani; asettanut jonkun uuden tavoitteen, mihin juoksussa tähtään. Mutta tehnyt sen tietysti vain itseni takia. Yhä enemmän ajatusmaailmani on alkanut karsastaa suorittamista ja etenkin vertailua toisten suorituksiin. Ihmisillä on myös kova tarve tulla näistä omista ajoista minulle kertomaan.

Ajat ovat toki matkan varrella itselläkin parantuneet – mutta mitä sitten? Nautinko siinä matkalla, niissä treeneissä, joita mahtuu esimerkiksi yhtä maratonia kohden aika monta? Oivalsinko jotain uutta treeneihin liittyen? Muistinko kuunnella itseäni ja kehoni viestejä näitä aikoja metsästäessä?

ASA_LauraEnroth_04_2015_0026_2000p_2

Nämä ajatukset ovat pyörineet mielessä myös siitä asti, kun olen kuullut matkan varrella kaikenmaailman puolituttujen kyselleen: mikä juoksija se luulee olevansa? Eihän sen ajat ole edes hyviä.

Niinpä niin, näistä vihapuheista onkin puhuttu ihan riittävästi jo muutenkin, enkä suo niille tämän enempää ajatuksia. Myönnän kyllä, että ne ovat jääneet takaraivoon vaivaamaan ja mietin lähinnä, miten voisin näitä ihmisiä omia juoksuaikojani parantamalla auttaa? Toivon tällaisille henkilöille paljon iloa omiin elämiin ja hampaat irvessä rutistuksia omille lenkeille.

Toivon, että blogistani välittyy oma ideologiani siitä, että elämästä on tarkoitus nauttia ja pyrkiä rakentamaan omasta elämästä juuri sellainen, joka tuo itselle parhaimman hyvinvoinnin. Se on ainoa, johon voi itse vaikuttaa.

Siinä sivussa, antaa muiden räksyttää.

🙂 Iloa, positiivisuutta, kannustusta ja toisen huomioonottavaa viikon jatkoa.

Juoksujalkaa myös Instagramissa, Facebookissa & Snapchatissa!

2 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Ihana olet! <3 Ja juuri niin mahtava sellaisena kuin olet! Onnea 4-vuotiaalle blogille!! Hyvä meininki ja liikunnan ilo välittyy sun tekemisestä, ja se on oikeasti ihan mahtavaa näinä aikoina, kun tuntuu, että monilla se hampaat irvessä itsensä ruoskiminen vie ihan liikaa iloa ja rentoutta siitä liikkumisesta! 🙂 Mutta kukin tavallaan, onhan se ihan mahtavaa parantaa aikoja juoksumatkoilla ja siihen tähtäilee itsekin, mutta ilon kautta, tärkeintä on kuitenkin se hyvä fiiiis minkä juoksusta ja muusta liikunnasta saa.

    • Candy <3 Kiitos! Näin nelivuotissynttäreiden kynnyksellä saa olla myös onnellinen, että blogin kautta on löytynyt uusia ystäviä, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla. Ihania syyspäiviä ja jännittävää odotusaikaa sinne! 🙂