LauraHaasteena istumatyö

Viikko on ollut haastava. Työpäivät on mennyt lähes kokonaan toimistolla, liikunnat on jäänyt minimiin ja olo on sen mukainen. Selkää ja ”hiirikättä” kolottaa, jalkoja pakottaa ja muutenkin olo on väsynyt. Päivät koneen äärellä istuen saavat sen aikaan melko nopeasti, varsinkin, kun on tottunut kohtalaisen aktiiviseen elämäntapaan.

Kahdeksantuntisten, koneen äärellä istuttujen päivien päätteeksi, tönköillä jaloilla autoon ja kotiin, jossa ehkä vähän istumista koneen äärellä. Tunti liikuntaa illalla ei oikein riitä vastapainoksi, varsinkin jos sen jälkeen palaa jälleen koneen äärelle…

IMG_1

Olen oikeastaan alkanut kiinnittää huomiota tähän asiaan vasta tänä syksynä. Tähän vaikutti osaltaan myös artikkeli, jota minulta pyydettiin aiheeseen liittyen. Olen tehnyt istumatyötä jo pitkään, kunnes kevään ja kesän aikana olin kolme kuukautta poissa päivittäisestä toimistotyöstä. Tänä aikana liikuntaa tai muuten aktiivista liikkumista kertyi päivittäin useita tunteja. Se myös näkyi olossa ja vireystilassa.

Onneksi nykyisessä työssäni pääsen melko paljon liikkumaan paikasta toiseen, mutta toimistopäivinä koneen äärellä istuminen tuntuu välillä täysin ylivoimaiselta! Saati sitten esimerkiksi koulutustilaisuudet tai palaverit, jolloin jokainen mahdollinen seisomataukokin on merkitty ohjelmaan.

Samaan aikaan lehtien otsikot ilmoittavat, että aikuiset istuvat ajastaan 80%. Varhaiskasvatuksessa olevilla lapsilla luku on 60%, huhhuh!

IMG_3

Tämän kaiken myötä olenkin alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota liikkumiseen – myös työpäivän aikana. Ilman että työpäivään pitäisi saada mahdutetuksi puolen tunnin keppijumppaa tai lenkki (mitkä sinänsä olisivat mahtavia asioita, mutta onnistuvat valitettavan harvoin…), voi hyvinvointia lisätä pienillä asioilla ja helpottaa staattisen asennon jäykistämää kroppaa.

Ensimmäiset helpot stepit ovat ylipäätään istuma-asennon säännöllinen vaihtelu ja tuolista ylös silloin tällöin nouseminen. Helppoa, mutta vaatii erityistä keskittymistä, sillä usein töihin uppoutuessa saattaa vierähtää muutamakin tunti samassa asennossa. Selkäranka kierteellä, hartiat korvissa, pää kohti tietokoneen näyttöä kenottaen. Joissakin työpaikoissa säännöllisistä taukojumpista muistuttaminen on hoidettu niin, että tietokoneen ruudulle ilmestyy niistä erillinen muistutus, loistavaa!

Lisäliikettä työpäivään voi lisäksi lisätä esimerkiksi hoitamalla osan töistä seisten. Vaikkapa puhelujen hoitaminen seisten jo tuplaa lihasten aktiivisuuden. Siihen jos yhdistää vielä kävelyä, niin johan alkaa veri kiertää. Itse haen kahvin usein kauempaa kahvilasta, jolloin kävelymatkaa kertyy enemmän ja matkan varrelle osuvat myös portaat. Myös lounaspaikka on onneksi mahdollista valita hieman kauempaa, jolloin samalla hoituu myös pikainen happihyppely. Kiinnostaisikin kovasti tietää, mitä esimerkiksi viiden minuutin korttelin ympäri kiertäminen tekee työteholle? Pieni ajallinen satsaus, mutta uskon, että vaikutus tehoon, vireystilaan ja aktiivisuuteen on aika iso.

IMG_4

Niinpä…

Työpöydän äärellä myös pieni taukojumppa (esim. selkärangan pyöristys ja avaus, ranteiden ja nilkkojen pyöritys, niskan venytys, pohkeiden ja hartioiden pumppaus) vie aikaa pari minuuttia ja saa veren kiertämään ihan eri tavalla. Pikkujuttuja, joissa suurin haaste onkin, että ne muistaisi tehdä.

Onneksi liialliseen istumiseen on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota ja sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut uudet terveyttä edistävät liikunnan linjaukset vuoteen 2020. Painopistealueiksi on valittu nimenomaan arjen istumisen vähentäminen ja liikunnan lisääminen sekä liikunnan nostaminen keskeiseksi osaksi terveyden edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Visio on, että suomalaiset liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän. Erittäin kannatettavaa!!

1 comment

Kommentoi

Kommentit