LauraAktiivista elämää raskaanakin?

Olen koko raskausajan kuullut tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin, että hienoa, kun olen pystynyt jatkamaan normaalisti treenejä ja kaikkea aktiivista tekemistä raskausaikana. Näin instagramista seurattuna ainakin. 😉

Saan myös blogin kautta erilaisia tarjouksia koko ajan tapahtumista maratoneista, puolimaratoneista, uintikisoista ja muista treeneistä. Usein ne alkavat lauseella, ”seuraan tiiviisti blogiasi ja ajattelin, että sinua saattaisi kiinnostaa tällainen tapahtuma…”

Kiitos kutsuista, todellakin kiinnostaa, mutta juuri nyt ei juoksujalka enää nouse! 😀

ASA_Laura_Enroth_05_2015_0031_web

On ollut ihan tietoinen valinta, etten lähde valittamaan jokaisesta kolotuksesta ja muutoksesta, mikä raskauteen liittyy. Yritän elää mahdollisimman normaalia omaa aktiivista elämääni. Toki alusta asti tiedostaen, että raskauden edetessä, aktiivisuus muuttaa koko ajan muotoaan ja sen ehdoilla mennään. On ollut tolkutonta väsymystä ja migreeniä ja mm. viime viikolla kummallista lämmönnousua. Influenssaa, selkäkipua ja muuta jumitusta.

Jälleen on muistettava, että mitä sosiaalinen media näyttää, on vain pienen pieni prosentti. Se ei näyttänyt sitä, että mm. torstai ja perjantai menivät täysin sängynpohjalla etätöitä tehden. Alkuviikon helteiset päivät menivät hikoillessa ja turvotessa kuumuudessa. Mutta auringosta ja kuumasta säästä en valita ja olen vahvasti sitä mieltä, että kesä on ihmisen parhainta aikaa – myös olla raskaana!

ASA_Laura_Enroth_05_2015_0026_web

Lauantaina oli herätys parin tunnin yöunien jälkeen (kärsin koko edellisen yön migreenistä ja nukkumisesta ei tullut mitään). Pitkästä aikaa olisin varmasti nukkunut yli seitsemään, ilman kellon herätystä. Aamulla poljin pyörällä viimeiseen Lavli Runners –valmennukseen ja sieltä jatkoin maratonmuijien brunssille. Pyörällä kotiin, vartin päikkärit ja hakemaan siskon perhettä lentokentältä ja taas syömään. Onneksi myös ruokakaupat ovat nykyään iltamyöhään asti auki ja ehdimme vielä illan päätteeksi kauppaan. Tänään sama meno jatkuu, koska päivä on suhteellisen aikataulutettu.

ASA_Laura_Enroth_05_2015_0024_web

Aktiivista kyllä, mutta täysin erilaista kuin aiemmin. Liikunnat ovat matalasykkeistä kävelyä. Pyöräillessä hengästyn jo pelkästä vastatuulesta, mutta haluan nauttia ulkoilmasta niin paljon kuin mahdollista. Brunssilla tai ruokapyöydässä tekee tiukkaa istua paikallaan niin kauan, koska istuminen ei tähän hommaan sovi, mutta se on loistava tapa nähdä ystäviä. Ruokailu nyt vaan on tällä hetkellä vielä suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Illalla sänkyyn kaatuessa, vauva aloittaa yleensä sellaisen shown, että on vaikeaa olla harmoninen.

Suhtaudun kuitenkin tähän raskausaikaan ja elämänvaiheeseen ainutkertaisena kokemuksena. Otan avoimin mielin vastaan kaikki sen tuomat muutokset ja vaiheet. Nyt se on jo yhtäkkiä loppusuoralla ja tuntuu, että aika on hurahtanut aivan liian nopeaa. Samaan aikaan tietysti odotan laskettua aikaa malttamattomana ja lasken päiviä siihen, mutta toisaalta haluaisin tämän vielä jatkuvan.

Kuitenkin – jälleen kerran – olen sitä mieltä, että aktiivisuus ja myönteisyys omaan elämään on omasta asenteesta kiinni, niin raskaana kuin muulloinkin.

ASA_Laura_Enroth_05_2015_0037_web

Reipasta sunnuntaita!

xx Laura

p.s. Viimeisin tapahtuma, joka kilahti sähköpostiin viime yönä, on 30.7. juostava Tampere Countryside Marathon. Tapahtumassa voi juosta maratonin lisäksi puolimaratonin sekä 12 kilometriä. Olisin varmasti tarttunut tähänkin mukavan kuuloiseen tapahtumaan, mutta ehkä tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna.

Juoksujalkaa myös FacebookissaInstagramissa & Snapchatissa!

Kuvat: Markku Lempinen

5 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Niin. Minäkin suunnittelin jatkavani juoksuharrastusta läpi raskauden, mutta nyt sitä ei päästä edes kävelylenkeille, kyynärsauvat apuna pienillä matkoilla. Positiivinen mieli on meinannut olla hukassa, kun vielä kolme kuukautta jäljellä. Olen viimeistä kertaa raskaana, joten yritän nauttia jokaisesta päivästä… Ihana, että pääset kävelylenkeille ja saat pyöräillä. Pään tuulettaminen ulkoilmassa on enemmän kuin sata jänistä 😉

    • Voi ei, loukkaantumiset ja sairastelut laittaa kyllä positiivisuuden koetukselle! Tsemppiä sinne, kolme kuukautta menee nopeasti! 😉