LauraNuuksiossa

Eilen illalla saimme Heidin kanssa nauttia upeasta syyskuisesta illasta Nuuksiossa. Näitä syksyn aurinkoisia iltoja ehdin jo kaipailla, niissä on jotain erityistä tunnelmaa. Tällä viikolla niitä on ollut tarjolla riittämiin.

Syksy on upeaa aikaa, silloin luonto on ihan parhaimmassa väriloistossa.

Vaikka Nuuksio tuossa suht lähettyvillä sijaitseekin, siellä on tullut käytyä aivan liian vähän. Se on kuitenkin aivan oma maailmansa ja siellä pääsee edes vähän sellaiseen erämaameininkiin, jonne mieli aina välillä halajaa. Välillä ruuhkaiseksi moitittu Nuuksio oli eilen kovin rauhallinen, tosin meidän nauru raikasi pitkin metsiä. Toivottavasti ei liikaa häiritty muita ulkoilijoita… Olimme suunnittelemassa siellä ensi viikolle yhtä työjuttua ja mikä parasta, pääsemme sinne siis ensi viikollakin.

Heidin kanssa saamme tuon ensi viikon työjutun lisäksi toteuttaa aivan mahtavaa projektia keväällä, joka koskettaa monia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vielä hetken aikaa on pysyttävä hiljaa asiasta, mutta sitten kun sen aika on, siltä ei voi välttyä kukaan joka blogejamme seuraa! 😉

Ihanaa loppuviikkoa,

xx Laura

@juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraEpätoivon hetkiä ja itsensä voittamisen riemua!

Seuraavassa raportti huikeasta Lidingöloppet -viikonlopusta, joka piti sisällään niin epätoivon hetkiä kuin itsensä voittamisen riemua!

Enpä kesäkuussa tajunnut, mihin lupauduin sen enempää asiaan tutustumatta tai ajattelematta. Kyseessä oli siis sähköpostiin saapunut kutsu Lidingöloppetiin, maastojuoksutapahtumaan Tukholman liepeillä. Matkavaihtoehdoiksi tarjottiin 30 kilometrin matkaa tai 10 kilometrin hyväntekeväisyysjuoksua. Jotenkin tuo 30 kilometriä kuulosti omaan korvaan juuri sopivalta haasteelta itselle ja innostuin perinteisesti tietenkin heti. Matka olisi huomattavasti lyhyempi kuin maraton ja sopivasti pidempi kuin puolikas, jonka olin juossut toukokuussa. Maasto toisi siihen varmasti haastetta, mutta rauhallisella vauhdilla edeten ja pahimmat kohdat voisi vaikka kävellä. Ei kai sitä lyhyemmälle matkalle kannata noin kauas edes lähteä? 😉

Otin silloin Lidingöloppetin instan saman tien seurantaan, mutta tapahtuma tuntui koko kesän ja alkusyksyn niin kaukaiselta asialta, että en sen kummemmin stressannut koko asiaa. Muutamilta tutuilta kuulin, että tämä ei välttämättä olisi mikään ihan läpihuutojuttu, reitti on mäkinen ja kyseessä on oikeasti tosi iso kisa. No, niinhän sitä aina jutustellaan kaikista juoksutapahtumista. Jälkikäteen myös selvisi, että kyseessä oli maailman suurin maastojuoksukisa. Kisan jälkeen sain sähköpostin, jossa mainittiin juoksijoita olleen koko viikonlopun aikana 37 000. Viikonloppu pitää sisällään eri juoksumatkoja eri ikäisille.

En tarkoituksella ikinä tutustu etukäteen tulevaan reittiin tai profiiliin. Onneksi en tehnyt sitä nytkään, olisin todennäköisesti perunut koko homman. 😀

Lähdimme matkaan koko perheen voimin perjantai-iltapäivällä Siljan terminaalista. Suunnitelma ja aikataulu lauantain juoksua varten oli kaikin puolin sujuva. Laivan saapuessa aamukymmenen maissa satamaan, kyyti odotti turvaistuimineen ja vei meidät majoituspaikkaan Bosönin urheiluopistolle. Olin aikataulutettu viimeiseen lähtöryhmään, joka starttasi klo 14.10, joten aikaa oli hyvin. Kävimme heittämässä kamppeet huoneeseen ja käppäilimme muutaman kilometrin matkan suoraan takaisin Lidingövallenin kisakylään hakemaan numerolapun. Kävellen takaisin urheiluopistolle, vaatteiden vaihto ja vähän evästä vielä koneeseen. Alkoi jännittää, sillä kisakylässä oli selvinnyt tapahtuman koko.

Noin klo 13 maissa lähdimme uudelleen kävellen kisapaikalle ja aikaa piti olla hyvin. Ehtisin hienosti vähän verrytellä ja availla paikkoja, ottaa kuvia lähdöstä ja fiilistellä tunnelmaa. No, ei mennyt ihan noin. Lidingövallenista lähtöpaikalle Koltorpiin olikin matkaa vielä yllättävän paljon, mikä tuli minulle ja muutamalle muullekin kanssakävelijälle yllätyksenä. Tästäkin oli varmasti jossain etukäteen mainittu… Klo 14.08 pari hätäistä kuvaa ja suoraan starttiin – parin minuutin päästä sitä jo mentiin! Eipähän ehtinyt ainakaan jännittää!

Juoksun startatessa huomasi nopeasti, että kyseessä oli päivän viimeinen lähtöryhmä. Maasto oli paikoittain mennyt todella mutaiseksi, mutta maastokisaanhan tässä oli lähdettykin. Sieltä ei saa tulla kengät puhtaana maaliin!

Pari nesimmäistä kilometriä olivat todella ruuhkaisia ja porukka stoppaili jatkuvasti kävelyvauhtiin, olinhan lähtenyt matkaan aivan viimeisten joukossa takarivistä. Oikeastaan koko reitin ajan oli melko ruuhkaista, sillä vaikka joka lapussa isolla etukäteen luki ohjeistus oikealla juoksemisesta sujuvuuden vuoksi, eihän se ikinä niin mene. Sama pätee myös juomapaikoilla, homma ruuhkautuu täysin, kun ihmiset parveilee mukien kanssa, eikä mistään ei pääse ohi. Onneksi maltoin mieleni poikkoilulta, säästyipä nekin voimat myöhemmäksi.

Lyhyesti muotoiltuna reitti oli 30 kilometriä täynnä jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Ja matka tuntui todella pitkältä! Parikymmentä kilsaa sinnittelin jonkunlaisella hölkällä aina ylämäetkin ylös, mutta sen jälkeen oli mäissä luovutettava kävelyyn. Osa ylämäistä oli sen verran jyrkkiä, että juoksu oli todella vaikeaa ja loppua kohti ”vuoret” vain pahenivat. Jyrkät alamäet myös selittävät osaltaan jalkojen kivut jälkikäteen. Ei ole jalat tottunut sellaiseenkaan. Sanotaanko vaikka näin, että pari Malminkartanon sauvarinnetreeniä ei ihan riittänyt. 😀

Matkan varrella oli todella purtava hammasta ja pistettävä kaikki peliin. Pari kertaa mietin, että kaikkeen sitä tuleekin lähdettyä. Onneksi mukana oli pari patukkaa, karkkia ja omat vedet. Pärjäsin niillä hyvin noin puolimaratoniin saakka. Sen jälkeen siirryin järjestäjän eväille: ginger pepsi maistui erinomaiselta ja nautin sitä kaksin käsin joka pisteeltä. Jaloissa painoi, mutta niin ne kilometrit vaan vähenivät yksitellen… 

Ylämäki toisensa jälkeen tuli nitistettyä. Viimeiset viisi kilometriä meni pelkällä sisulla. Maalisuoralle löysin vielä jostain voimaa pieneen loppukiriin ja irvistellen ylitin maalin. Toivottavasti tästä löytyy kuvia. Kaiken kaikkiaan vauhdin ja voimien jako meni nappiin näin jälkikäteen ajateltuna. Näissähän sortuu helposti siihen, että eka kymppi menee niin kevyesti. Paljon reitin varrella näkyikin kävelijöitä myös niillä tasaisilla pätkillä ja toisaalta myös niitä, jotka yrittivät epätoivon vallassa venytellä krampanneita lihaksia takaisin kuntoon.

Ikinä ei ole ollut niin voittajaolo minkään jälkeen! Tai no, ehkä synnytyksen. 😀 Maalissa mietin heti, että voisin helposti juosta vaikka viikon päästä maratonin tasaisella reitillä. Se olisi lastenleikkiä tähän verrattuna!

Vaikka reitti suurimmaksi osaksi meni metsän syövereissä, maisemat olivat paikka paikoin todella upeita. Jälkikäteen harmittaa, että en sillä hetkellä kaivanut puhelinta esiin ja räpsinyt matkan varrelta kuvia, kuten alkuperäinen tarkoitus oli. Siinä reitillä se ei enää kuitenkaan käynyt edes mielessä. Jokainen halukas menkööt siis itse tallentamaan maisemat muistoihin. Itselle ne ainakin jäivät mieleen ja näin juoksun jälkeen voi todeta, että oikein hyvällä ja ikimuistettavalla tavalla.

Reitin varrella kannustus ei hävinnyt yhtään esimerkiksi Tukholman maratonille. Pidän siitä, että kaikkia juoksijoita kannustetaan, eikä tuppisuina odoteta omaa kannustettavaa. Järjestelyt ja huolto toimi hienosti niin lähdössä, reitin varrella kuin jälkikäteenkin. Juomapisteiden lisäksi vessoja olisi ollut hyvin tarjolla ja sieltä löytyi myös lukuisia hieronta- ja ensiapupisteitä. Myös erilaisia laulu-ja soitinyhtyeitä oli mukavasti ja niistä sai voimaa, etenkin kun jouduin tällä kertaa juosta ilman musiikkeja. Jostain syystä Spotify vain lopetti toimimasta ensimmäisten viiden kappaleen jälkeen, vaikka lista oli ladattu toimimaan ilman nettiyhteyttä. Jälkikäteen ajateltuna, oli virkistävää juosta välillä ilman musiikkia; kannustus kuului, tuli vaihdettua muutama sana kanssajuoksijoiden kanssa ja ihan vaan kuunneltua metsän huminaa.

Meidän majapaikasta vielä sen verran, että Bosön urheiluopisto sijaitsee Lidingössä ja kisapaikalle oli muutama kilometri matkaa. Kun juoksun jälkeen vielä käveltiin takaisin urheiluopistolle, mittari näytti juoksun lisäksi 8,5 kilometriä kävelyä. Sitähän oli kertynyt huomaamatta!

Urheiluopistolta noin kilsan päässä oli bussipysäkki, jolla päästiin näppärästi sunnuntaina Ropstenin metroasemalle ja siitä Tukholman keskustaan. Ropstenilta olisi ollut myös bussikyyditys Lidingövalleniin ja takaisin, joten siirtymiset oli järjestetty kisaa varten sujuviksi. Meidän paluulaiva lähti vasta sunnuntai-iltapäivällä, joten ehdittiin viettää koko päivä aurinkoisesta Tukholmasta nauttien. Oli siis kaikinpuolin onnistunut reissu!

Vielä kerran, ettei jää epäselväksi: olipahan mahtava kokemus! Upea reitti, hyvät järjestelyt ja äärimmäinen haaste itselle! En voi kuin suositella lämpimästi. Helposti saavutettavissa oleva juoksu, oikein harmittaa ettei tämä ole niin hyvin suomalaisten tiedossa kuin vaikkapa Tukholman maraton. Senkin muutamaan otteeseen juosseena, tämä oli uudenlainen haaste niin mielelle kuin kropallekin. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu tästä, minäkin harkitsen osallistuvani uudelleen.

Kiitos vielä Lidingöloppetin organisaatiolle mahdollisuudesta kokea tämä hieno juoksutapahtuma, Mårten Boströmille järjestelyistä sekä kaikesta avusta ja Sauconylle Kinvara -kengistä, jotka olivat muuten tähän maastoon juuri oikea valinta.

Syksyistä viikon jatkoa,

xx Laura

@juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraTestissä Cybex Sirona turvaistuin

Tässä tulee vihdoin kokemuksia meidän Cybex Sirona -turvaistuimesta!

Istuinta on ehditty testata reilu neljä kuukautta, pidemmillä matkoilla (3-4h) sekä lyhyemmillä kaupunki-/ kauppapyrähdyksillä. Tilasimme istuimen Babyplussalta, kun painorajat tulivat kaukalossa vastaan ja poika alkoi näyttää vähän turhan isolta kaukaloon. Kaukalon makaava asento ei muutenkaan häntä enää huvittanut, piti päästä näkemään maisemia istuma-asennosta.

 

Tämä Cybexin Sirona -istuin olisi toiminut jo vauva-ajoista lähtien. Se soveltuu 0-18 kg painoisille. Meillä oli kuitenkin käytössä erillinen kaukalo siksi, että sen sai adaptereilla kiinnitettyä vaunurunkoon. Ensimmäiset 8kk näppärinä ”matkarattaina” toimivat kaukalo-vaunurunkoyhdistelmä. Tätä suosittelen lämpimästi kaikille! Saimme kaukalon ihanilta ystäviltä lainaksi, joten tämä Sirona oli vasta ensimmäinen istuinhankintamme.

Emil viihtyy tässä istuimessa todella hyvin. Ensimmäiset kuukaudet, uuteen istuimeen siirryttyä, matkat menivät vielä useimmiten makuuasennossa, sillä uni vei voiton aina heti autoon päästyä. Useimmiten automatkat tuli myös ajoitettua tarkoituksella päiväuniaikaan. Nykyään matkat sujuvat jo suurimmaksi osaksi hereillä ja istuin on useimmiten pystyimmässä asennossa. Istuimen kallistuskulmaa (3 kallistusvaihtoehtoa) on helppo vaihtaa matkustuksen aikana, jos uni sattuu yllättämään.

Isoin plussa istuimessa on 360 asteen kääntömahdollisuus. Se oli meillä oikeastaan ainoa kriteeri istuinta hankittaessa. Saimme Babyplussalta erinomaista palvelua tähän liittyen, sillä he kartoittivat laajasta valikoimastaan nämä mallit meille valmiiksi ja vertailujen kautta Sirona oli meille paras. 360 asteen kääntöominaisuus mahdollistaa sen, että lapsi on helppo laittaa kiinni istuimeen ja ottaa pois, kun tuolin saa käännettyä ovelle päin. Tämä on ollut ihan ehdoton käytössä ainakin meillä!

Lisäksi tässä Sironassa on hyväksi osoittautunut turvavöiden kiinnitys. Vyöt saa kätevillä magneeteilla sivuun siksi aikaa, kun lapsen laittaa istuimeen. Myös vöiden kiristys ja löysääminen onnistuvat helposti. Pidän myös Sironan yksinkertaisesta värimaailmasta. Istuimissa kun näkee yllättävän usein montaa eri väriä ja kuosia yhdistettynä. Tämä musta on tyylikäs ja kangas todella laadukkaan tuntuista.

Sirona kiinnitetään autoon Isofix -telakalla. Telakka on tietysti tosi näppärä käytössä ja istuin meillä toisessa autossa aina valmiina. Nyt on vielä mietinnässä, pitäisikö minun kakkosautoon hommata erillinen istuin, sitten kun taas tulen käyttämään autoa enemmän.

Tämän istuimen pitäisi mennä aina nelivuotiaaksi saakka tai tuohon 18 kiloon saakka. Jossain vaiheessa pituusraja tulee vastaan, jolloin istuin on käännettävä katse menosuuntaan päin.

Kuten vauvahankinnoissamme muutenkin, olemme luottaneet hollantilaiseen Babyplussaan. Todettakoon jälleen kerran, että hoitavat nopeasti ja ammattitaidolla asiakaspalvelun. Myös toimituksen nopeus on mainitsemisen arvoista. Kerron vielä tässä lähiviikkojen aikana myös Bugaboo Bee 5 -matkarataskokemuksia.

Syksyistä viikkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraKasvojen kuntoremontti osa 4

Kappas, on taas aika päivittää kasvojen ihon tilanne. Viime kerrasta ei ole ajallisesti kovin kauaa aikaa, mutta paljon on tapahtunut. Ensin kovin paljon huonompaan suuntaan ja nyt, toivon todella, että ollaan menossa parempaan päin.

Palataanpa ajassa elokuun alkuun, kun kävin Natural Goods Companyssa viimeksi. Sain uudet tuotteet, joita aloin ahkerasti ja tunnollisesti käyttää. Tähän mennessä olin käyttänyt saman sarjan tuotteita jo reilu 2kk, mutta nyt hoitolinjaa vähän muutettiin, entistä ravitsevimpiin tuotteisiin.

Ihon kunto oli tuohon mennessä huonontunut jo jonkin verran, mutta luotin siihen, että kun iho tottuu uuteen, se rauhoittuu. Parasta näissä tuotteissa oli se, että kasvot tuntuivat todella kosteutetuilta ja hyvinvoivilta, kaikilta muilta osin paitsi ihottumien kohdalta. Viisi viikkoa käytin näitä uusia tuotteita, kunnes totesin, että iho ei ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa ja pod näin valloillaan. Oli pakko tehdä muutos.

Aloin miettiä, mitä tuotteita käytin silloin, kun iho on viimeksi voinut hyvin?

Muistamista vaikeutti hieman se, että raskausaikana ja sen jälkeenkin, kun imetys oli vielä kovassa vauhdissa, iho voi paremminkuin koskaan. Kelasin ja kelasin taaksepäin ja etsin purnukoita kaapin perukoilta. Yksi puteli virkisti muistia ja sen kanssa lähdin apteekkiin. La Roche-Posay on herkän ihon sarja, josta minulla on ollut satunnaisia tuotteita aiemmin käytössä. Apteekista suositeltiin minulle Rosaliac -sarjaa, josta ostin saman tien 3 in 1 puhdistusgeelin sekä cc-voiteen, joka onkin siitä saakka ollut käytössä lähes päivittäin. Lisäksi ostin Toleriane -sarjan rauhoittavan yövoiteen, jota olen käyttänyt aiemmin.

Apteekista tarttui mukaan myös vanha kunnon Rosazol -voide, jota saa muuten nykyään ilman reseptiä. Tämä on tuote, jonka lääkäri on aina määrännyt Tetralysal kuurin kanssa käytettäväksi. Ihon tilanne rauhoittui jo parin päivän päästä. Nyt, noin kuukausi apteekkituotteiden käytön jälkeen, pod on rauhallisempi, mutta ei missään nimessä kokonaan poissa. Kuitenkin selvää on, että pitäydyn jatkossa näissä tuotteissa.

Meikeistä sen verran, että niiden suhteen olen mennyt lähes koko kesän ja alkaneen syksyn pelkällä cc-voiteella. Mikäli olen joku päivä laittanut enemmän meikkiä, kasvojen tilanne on ollut illalla pahempi. Luonnonkosmetiikkakokeilut eivät vaivaa helpottaneet – valitettavasti päinvastoin. Muutama hyvä luonnonkosmetiikkatuote on kyllä jäänyt pysyvästi meikkipussiin: mm. Zuiin huulipunat sekä meikkivoidepuuteri.

Erittäin ärsyttävä vaiva, jonka kanssa on vain opittava elämään, mutta jonka haluan todellakin pitää kurissa. Sen voin sanoa, että tietämys ja kokeilut ovat opettaneet vuosien varrella ja nyt täytyy vain luottaa omaan vaistoon näissä tuoteasioissa. Olisi kiva sanoa, että tämä on kasvojen kuntoremontti -postaussarjan viimeinen osa – mutta ei – näitä on varmasti luvassa jatkossakin! 😀

Ihonhoitoon ja erityisesti meikkijuttuihin sain onnekseni konsultointiapua myös ulkopuoliselta asiantuntijalta, josta kerron lisää viimeistään ensi viikolla.

Kaunista viikkoa,
xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

Kuvat: Markku Lempinen

LauraSeuraavana vuorossa: maastojuoksua!

Miten ihmeessä tämä syksy taas hurahti näin vauhdilla käyntiin!? Aiemmin kerroinkin, että syyskuusta tuli vähän kuin vahingossa tapahtuma- ja juoksurikas kuukausi ja nyt onkin edessä enää sen viimeinen tapahtuma. Ei enempää eikä vähempää kuin 30km maastossa: Lidingöloppet! Todellinen ruotsalainen klassikko. Huhhej…

Maastojuoksua en ole varsinaisesti koskaan harrastanut, enkä tähän tapahtumaan se ajatus edellä lähdekään. Kaksi kertaa olen varsinaisesti ”Lidingöloppet mielessä” käynyt tekemässä sauvatreenin Malminkartanossa, viimeksi maanantaina.

Sauvojen kanssa kun kapuaa jätemäkeä ylös-alas, syke nousee mukavasti ja saa hyvän intervallitreenin aikaiseksi, vaikka kävellen mennäänkin. Mitä tulee 30 kilometriin, toukokuinen HCR toimikoon pitkänä lenkkinä ja tuoreemmassa muistissa oleva City Survivors ja vauhdikkaampi Midnight Run.

Tällä rennolla ajatuksella nauttimaan Lidingöön, jo siis ensi viikolla! Onneksi maastojuoksukisoissa ei puristeta ajan kanssa, kai sitä 30 kilsaa menee vaikka osittain kävellen?

Ihanaa syysviikkoa,
xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraCitySurvivors pisti parastaan, jo toistamiseen!

Toinen CitySurvivors takana ja tunnelma katossa edelleen! Seikkailu oli kokenut lähes täydellisen muutoksen huhtikuiseen kisaan verrattuna. Totta kai sama ajatus oli taustalla, mutta tapahtuma oli nostanut profiiliaan keväästä ihan valtavasti. Niin järjestelyiden, rastien kuin reitinkin suhteen. Ihan parasta ajanvietettä lauantaille!

Olin mukana jälleen ystäväni Johannan kanssa ja lähdimme tähän syksyn kisaa samalla asenteella kuin keväällä. Tarkoituksena viettää hauska päivä Helsingissä, ulkona liikkumisesta yllättävien rastien parissa, samalla kuulumisia vaihtaen. Periaatteessa se onnistuikin, mutta rasteilla olikin tällä kertaa alettava hommiin ihan tosissaan! 😀 Hiki ja syke nousivat fyysisillä rasteilla, joita oli tällä kertaa mukana viime kertaista enemmän. Suurimmat sykkeenkohotukset saatiin kuitenkin varmaan niillä pisteillä, joilla vaadittiin päättelykykyä mm. sanamuunnosten tai muiden pähkinöiden muodossa…

Tällä kertaa matkaa kertyi mittariin n. 17 km, tosin en muistanut laittaa kelloa käyntiin heti alussa ja toisaalta sama harjoitus rullasi myös pisteillä, joilla vain istuttiin paikallaan ratkomassa jotain tehtävää. Yhdellä rastilla oltiin jopa 18 minuuttia! Siitä johtuu myös tuo hyvin maltillinen kilometrivauhti. 😀 Juoksupätkät edettiin tasaisen tappavalla rytmillä, sen enempää kuitenkaan mitään loppuaikoja miettimättä.

Seikkailukisa on aivan nerokas keksintö ja lajinsa ainoa, kaikkien juoksu- ja pyöräilykisojen, triathloneiden sun muiden rinnalle. Tässä kisassa ei pärjää pelkästään hyvällä kunnolla; voittoon ei tarvita huippuunsa viritettyä juoksu- tai lihaskuntoa. Uskon, että tässä tapahtumassa rento tunnelma ja pilke silmäkulmassa kantaa pidemmälle, kuin liika suorittaminen tai hermojen kiristely. Meidän loppuaika ja -sijoitus yllättivät todella positiivisesti, kilpailuhenkisenä jopa hetken mietin, kuinka ajasta olisi helposti ollut kurottavissa minuutteja pois. Mutta tämä kisa ei ole sitä varten!

Lauantaista jäi ihan törkeän hyvä mieli! Tällä kertaa tosin viimeisillä metreillä lauotut laukaukset jättivät jälkeensä myös muutaman mojovan mustelman… Tämä on kisa, joka yllättää joka kerta – eihän sitä malta millään jättää väliin ensi vuonnakaan!

p.s. Jos et malta odottaa ensi vuoteen, 30.9. järjestetään CitySurvivors Turku. Mukaan mahtuu kuulemma vielä!

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraSyksyn tapahtumaputki käyntiin!

Jess, huomenna on aika avata syksyn tapahtumaputki! Nimittäin City Survivors -kaupunkiseikkailu starttaa Hietsusta. Matkaa tällä kertaa kilpasarjassa on lyhimmillään n. 13 km ja loput tietysti riippuu omista reittivalinnoista. Keväällä meillä ainakin tuli pienistä harha-askelista ihan kivasti mittaa varsinaisen reitin päälle. Täytyy suunnistaa paremmin tällä kertaa tai sitten ottaa liikunnan kannalta. 😉 Kevään kisaan verrattuna rastit ovat kokeneet muutoksia ja vaativuutta on lisätty. Muuta ei tiedetä tälläkään kertaa. Huiii! Jännittää ihan sikana!!

Viikon päästä lähden ”yöhölkälle” Midnight Runiin ja suunnitelmissa ei todellakaan ole kympin enkka tai mikään muukaan aika. Lähden fiilistelemään ja todennäköisesti juoksen reitin musiikit korvilla omasta lenkistäni nauttien. Ihanaa!

Siitä pari viikkoa ja ollaankin syyskuun kovimman reitin äärellä. Lidingöloppet ja 30km mäkistä maastoreittiä edessä. Tätä silmällä pitäen kipusin tällä viikolla Malminkartanon mäkeä sauvojen kanssa. Sauvojen kanssa kävellen tehtävä harjoitus on riittävä tähän tilanteeseen ja oikein hyvästä intervallitreenistä se käy. Mäet hapottavat, onhan tuon tyyppisistä treeneistä aikaa reilu pari vuotta. Lidingöloppetissa ajatuksena on lähinnä nauttia tapahtumasta ja luonnosta, kuvata maisemia ja syödä eväitä. 😀 Ennen kaikkea saapua maaliin toivottavasti hymy huulilla.

Tapahtumien suhteen ollaan tänä vuonna erityisellä maltilla ja ilolla matkassa.

Niin siistejä juttuja edessä, onneksi ei tarvitse kauaa odottaa!

Reipasta viikonloppua,

xx Laura

 

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

Kuvat: Markku Lempinen