LauraTilauksessa räpsyripset, tuuhea tukka ja vahvat kynnet!

Kirjoittelin aiemmin, kuinka raskauden jälkeen sain vaivaksi aivan älyttömän hiustenlähdön. Hiuksia lipsaistiinkin tuon jälkeen ihan kunnolla lyhyemmiksi, kun kyllästyin keräilemään jatkuvasti ällöttäviä pitkiä hiustukkoja esim. suihkun jälkeen lattiakaivosta. Hiustenlähtö on nyt ehkä hieman laantunut, vaikka kyllä niitä edelleen irtoaa vaikkapa föönatessa aivan järkyt määrät. Samaan aikaan ohimoita koristaa mahtavat tupsut, joten toivoa takaisin kasvusta on! 😀

Lisäksi päätin vihdoin (8 vuoden jälkeen!!!) luopua kestoripsistä. Olen tätä luopumistyötä tehnyt jo muutaman kuukauden, ripsiä on lyhennetty ja kevennetty jo pari edellistä huoltokertaa, ettei muutos olisi niin suuri. Ajatella, että 8 vuotta ripset olivat yhtäjaksoisesti päässä ja muuten koko sinä aikana oli ainoastaan kaksi eri laittajaa.

Kynnet taitavatkin olla noista kolmesta osiosta ainoa kohtalaisen vahva lenkki, jotka tuntuvat kasvavan samaa vauhtia vauvan kynsien kanssa. Niitä saisi olla koko ajan leikkaamassa. Kynnet pidän kuitenkin niin lyhyinä, että vaikea sanoa, kuinka hauraat ne olisivat pidempinä. Uskon, että niidenkään vahvistus ei mene hukkaan. Vielä jos bonuksena saa hehkuvan ihon, niin en laita vastaan!

Sain vastauksena otsikon tilaukseen testiin pari tuotetta. Wild Nutritionin purnukan iholle, hiuksille ja kynsille sekä Naturellen ripsiseerumin.

Purnukka on luonnonmukainen lisäravinne iholle, hiuksille ja kynsille*. Tuotetta on turvallista käyttää imettäessä, varmistin sen erikseen. Itse otan tällä hetkellä kahden kapselin sijaan päivittäin yhden, olen tehnyt niin nyt viikon ajan. Kapselin maku ei ilahduta, se vastaa jonkun viherjauheen makua, mutta eipä sitä tarvitse maistelemaan jäädä, kulauttaa kurkkuun ja toivoo, että tuloksia alkaa näkyä.

***

Lue lisää

LauraOlipahan seikkailu!

Tänään oli vihdoin odotetun CitySurvivors -kaupunkiseikkailun aika. Sanoinkin kisapartnerilleni Johannalle, että siitä on ikuisuus, kun ilmoittauduttiin kisaan. Silloin tuntui, että huhtikuu on kaaaaukana ja 15 kilsaa menee heittämällä. Sellaisia matkoja on juostu siihen mennessä jo monet. 😉

No ihan niin ei ole mennyt, tuo 15 kilsaa oli tähän mennessä pisin juoksumatka ja koska ei ihan suorinta reittiä rasteille edetty, matkaa tuli Spartanin mukaan 17,79 km. Kun lisäksi hölkkäsin kotoa kisapaikalle kilsan verran alkuun ja osan matkasta myös kisan jälkeen, niin tuossahan tuli lähes puolikas juostua. 😉

Kilpasarjassa suoritettiin 10 rastia ympäri Helsinkiä n.15 kilsan varrella, riippuen omista suunnistustaidoista. ”Lepohetkiä” tuli matkan varrelle noilla rasteilla, mutta esim. 2XU:n rastilla Oopperan amfiteatterilla kannettiin kaveria reppuselässä pari kierrosta ympäri portaita eli ei tullut levoksi. Juoksu oli tässä vaiheessa toki vielä melko alussa, mutta seuraava rasti Sealifeen johtavan mäen huipulla hapotti jonkun verran. Rastit oli kaikki tosi erilaisia; monipuolisia ja kekseliäitä.

Mulla oli ihan paras kaveri mukana ja selvittiin loistavasti kisasta. Aurinko paistoi ja oikein nautiskeltiin, sillä kisa oli meille molemmille eka raskauden ja synnytyksen jälkeen. Muutamaan otteeseen tuli matkan varrella todettua, että tämä on niin huippu ja hyvän mielen tapahtuma!

Kuulostelin kisan aikana tarkasti juoksutuntemuksia ja hyvillä mielin voin sanoa, että tuntui melko mukavalta! Mäet otti koville, koska niitä en ole juossut ja tuolle reitille osui muutamat melko hapokkaat. Myös syke oli koko reitin korkealla, vaikka ei se reitillä siltä tuntunutkaan. Osittain varmasti siksi, että olin niin innoissani tapahtumasta! 😀 Sinällään noilla ei ole mitään väliä, vaan sillä leveällä hymyllä ja mahtiololla, mikä meillä oli kisan jälkeen. Tämä päivä myös naulasi lopullisesti sen, että haluan mennä HCR:lle ja tismalleen tuolla samalla rennolla juoksentelulla kuin tänään!

Parasta tässä kisassa on se, että lähtiessä ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää ja juoksuajoilla tai muillakaan ennätyksillä ei ole välttämättä mitään merkitystä – saati loppuajalla. Seikkailussa pärjää monentasoisella liikuntataustalla, valitsi sitten lyhyemmän hupisarjan tai pidemmän kilpasarjan. Kisa haastoi juuri sopivalla tavalla ja juuri hieman yli. Kyllä tuo melkein 20 kilsaa tuntuu nyt lihaksissa, mutta niin kuuluukin – törkeen mukava lauantai!! <3

Syksyllä on kuuleman mukaan tulossa uusia CitySurvivors -tapahtumia, kannattaa seurata tapahtumasivua instassa tai facebookissa. Voin suositella osallistumista erittäin lämpimästi!

Kivaa viikonlopun jatkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraNytkö alkaa löytyä!?

Juoksemisen ilo nimittäin! Ainakin osviittaa siitä sain eilisellä lenkillä…

Päästiin pääsiäisen vietosta kotiin ja automatkalla aloin fiilistellä lenkkiä. Kaikki alkoi siitä, kun muistin pääsiäislomien aikana kengät, jotka ovat päässeet lähes kokonaan unohtumaan.

Sain nimittäin HOKA One One Clifton 3 testiini viime syksynä. Ajatuksena oli niillä aloitella juoksua synnytyksen jälkeen, koska ovat äärimmäisen vaimennetut kengät. Teinkin kengillä silloin pari vaunulenkkiä kävellen, mutta suoraan sanottuna, ne tuntuivat kävellessä vähän kömpelöiltä. Nyt kun juoksu on tullut taas kuvioihin, kengät oli jo korkea aika kaivaa esiin kaapin perukoilta.

Lue lisää

LauraVuosi sitten…

Vuosi sitten kerroin blogissa pääsiäisenä raskaudesta ja tunnelmat näyttivät tältä. <3

Lue lisää

LauraJuoksukuulumisia

Katselin ja tykkäilin viikonloppuna Instagramista huikeita juoksusuorituksia samoihin aikoihin tai pari kuukautta minua myöhemmin synnyttäneiltä äideiltä. Taisi olla ainakin Hillalla ja Saanalla puolimaratonit plakkarissa. Huh mitä juoksunaisia! Samaan aikaan, kun kuvat tietysti motivoivat, iski pieni paniikki, sillä HCR lähestyy ja omat kilometrit eivät ole vielä lähelläkään noita. Päivitetäänpä siis hieman, mitä juoksulle kuuluu.

Viime vuonna loppuvuodesta hölkkäilin vaunujen kanssa kympin ja pari hieman lyhyempää lenkkiä. Osassa taisi olla kävelypätkiä mukana, mutta muistaakseni joulukuussa tuo yksi kymppi meni pelkästään hölkäten. Vauhti oli kävelyvauhtia, mutta ai että sitä tunnetta, kun tajusi juosseensa koko matkan, eikä se edes tuntunut kovin hirveältä! 😀 Silloin ajattelin, että tästä ne kilometrit tulevat pitenemään, mutta kuinkas kävikään?

Tämän vuoden puolella olen juossut muutamia vaunulenkkejä Runnereiden kanssa, sellaisia viiden kilsan pätkiä. Olen käynyt myös ilman vaunuja lenkillä; pari vitosen lenkkiä ja jokunen 7 kilsan juoksentelu, joka on tämän vuoden pisin lenkki.

Tämän hetken juoksut tekee haastavaksi kolme asiaa: päässä pyörivät ajatukset palautumisesta ja siitä lantionpohjasta (!), mahdollisimman vähän kuluttavasta juoksutekniikasta sekä matalalla pysyvistä sykkeistä pohjakuntoa rakennettaessa. Syke nimittäin tuppaa nousemaan pienestäkin mäennyppylästä tai jos sitä unohtaa tarkkailla mittarista. Muuten juoksu tuntuu suht mukavalta, mutta ei missään nimessä siltä, että “tätähän voisi helposti jatkaa vaikka kuinka pitkään…”, joka on mielestäni yksi onnistuneen lenkin tunnusmerkki.

Kunto ei ole edes lähellä puolimaratonille vaadittavaa, mutta vielähän tässä on aikaa! Enkä nyt sitä HCR:ia pidä minään mörkönä, lähinnä on jännä nähdä pystynkö siihen ylipäätään osallistua, kun mitään tarvetta ei ole itseä liian tiukille laittaa. Mainittakoon kuitenkin, että pientä edistystä oli havaittavissa lauantaina tehdyn lihaskuntotreenin lomassa. Voima ja kestävyys on selvästi lisääntynyt, eikä lihakset ole enää treenin jälkeen montaa päivää kipeinä. Hyvä lähtökohta juoksulenkeille ja niitä treenejä tulee lenkkien ohessa jatkaa.

Pienesti jännittää myös vajaan kahden viikon päässä koittava City Survivors -kisa. Siinähän kilpailusarjan matkana on 15 km ja vaikka se ei yhtäjaksoista juoksemista olekaan, tuntuu se aika ponnekkaalta kilometrimäärältä.

Mutta joo, pikkuhiljaa kilometrejä lisää, niin eiköhän sitä kehitystä ala tulla. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun muistuttelen itseäni maltista. 😉

Keväistä viikkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

Kuvat:Heidi Tainio

LauraEnerginen startti viikkoon!

Vaikka en olekaan mikään erityinen aamutreeni-ihminen, rytmi on alkanut kummasti kääntyä siihen suuntaan. Nykyään nukkumaan tulee mentyä jo viimeistään kymmenen maissa ja aamut käynnistyy siinä seiskan pintaan. Useimmiten olen jopa melko virkeä, kun pinnasängystä alkaa kuulua juttelua. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kurkkaa pikkuherran petiin, niin ei voi kuin herätä innolla uuteen päivään! <3

Tämä viikko alkoi spesiaalisti, sillä olin saanut kutsun Evoken aamutreeneihin Lavli Living Roomiin. Saatiin miehen kanssa järjestettyä aamu niin, että pääsin mukaan treenaamaan Martinan johdolla! Treenin otsikkona oli lempeä kehonpainotreeni, mutta naista seuranneena suhtauduin hieman skeptisesti tuohon sanaan lempeä… 😀

Treeni oli kuitenkin ihan täydellisesti tähän aamuun suunniteltu. Riittävän tehokas, mutta kuitenkin maltillinen. Pari vatsalihasliikettä piti varioida omaan tilanteessen sopivaksi, mutta muuten pystyin treenata mukana. Kiitos siis Martinalle treenistä, Evokelle sekä Greenstreetille eväistä.

 

Tilaisuuden treenivaatteet tarjosi uusi Yvette -merkki, joka on saapunut Suomeen. Uusi merkki minulle, mutta mallistoa hypistellessä, vaikutti oikein mukavalta ja hieman erilaiselta tulokkaalta.

Lavlista kipaisin pikapikaa kotiin ja päikkäriulkoilulle pikkuisen kanssa tihkusateeseen. Ihana energinen aamun aloitus, tästä ei voi tulla muuta kuin huippu viikko!

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!