LauraVierailulla FemiHealthissa

Vierailimme maanantaina Monnan kanssa Katajanokalla sijaitsevassa FemiHealthissa. Palvelu- ja tuntivalikoima on kattava, pitäen sisällään mm. fysioterapiaa, osteopatiaa, kätilö- ja doulapalveluita sekä PT ja ravitsemusterapiaa. Paikkaa voisikin kutsua oikeaksi naisten terveystaloksi. Saman katon alta löytyy palveluita naisen eri elämänvaiheisiin, myös raskauden ja synnytyksen jälkeiseen elämään.

Tuntimme pohjautui FemiHealth Palautumispilates -tuntiin (Early Postnatal Pilates), joka eteni rauhallisesta palautumisjoogasta tiukempaan Power Pilatekseen. Minulla synnytyksestä on kulunut 7 kk (tänään tasan!), Monnalla melkeinpä 5kk. Tunti oli meille räätälöity huomioiden molempien palautuminen, josta juteltiin ennen tuntia.

Ohjaajana toimi brittiläinen Johanna, joka oli mainio! Häntä voin suositella lämpimästi ohjaajana. Alkuun vähän jännitti, miten saamme kiinni brittiaksentilla vedetystä tunnista, kun sanasto on ainakin itselle melko vierasta, mutta tunti meni hienosti. Johannan selkeä tapa ohjata ja näyttää liikkeet helpotti.

Yllättävän pienillä, oikein ja hallitusti tehdyillä liikkeillä saatiin syke ylös, hiki valumaan ja lihakset kipeiksi seuraavana päivänä. Tekniikka oli tässäkin avaintekijä, Jo myös koko ajan katsoi, että teemme liikkeet oikein. Toinen yllätys oli se, että reilu puoli vuotta synnytyksestä, oma kehonhallinta ja etenkin keskivartalon hallinta alkaa löytyä. Kuitenkin esimerkiksi ylävartalon voima on hakoteillä. Pelkästään pallon ja kuminauhan kanssa liikkeet tuntuivat todella tehokkailta, huh!

Tilana FemiHealth on aivan ihana. Avara ja valoisa paikka. Mikä parasta, Emil sai olla tunnilla mukana. Yhdistinkin käyntiin vaunulenkin ja kävelin sekä meno- että tulomatkan, mutta myös esim. 4 ratikalla pääsee aivan paikan viereen. Emil on jo pitkän aikaan peruutellut lattialla ja nyt pian viikon verran ryöminyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Olisi luullut, että tuollainen iso sali olisi ollut ryömijän unelma, mutta kummasti hän halusikin pysyä suht lähettyvillä. Täällä kotona sen sijaan on jo kaikki nurkat tutkittu! 😀 Hienosti kuitenkin pieni jaksoi mukana ihmetellä!

Suosittelen lämpimästi käyntiä FemiHealthissa. Siellä on lämmin ja tervetullut tunnelma. Juttelimme juuri Monnan kanssa, että muitakin tunteja olisi kiva testailla, joten katsotaan jos löydetään tiemme Katajanokalle uudelleen!

Me lähdetään viettämään nyt 7kk -päivää ulos aurinkoon! 🙂

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraKoska aloittaa juoksu raskauden/synnytyksen jälkeen?

Kysymys, jota olen täällä blogissa sivunnut ja jonka parissa keskusteltiin sunnuntaina GoExpossa. Olin juttelemassa aiheesta paneelissa Lupaus-studiolaisten kanssa ja paikalla oli myös toinen juoksua harrastava äiti Riikka.

Keskustelu oli mielenkiintoista ja heti alkuun pystyi jokainen puheenvuorossaan todeta, että yhtä oikeaa vastausta otsikon kysymykseen ei ole. Se missä joku on aloittanut juoksun ja treenaamisen hyvinkin pian jälkitarkastuksen jälkeen, toinen puolen vuoden ja seuraava vuoden päästä.

Sama yksilöllisyys pätee jo raskausaikana. Itse taisin lopettaa juoksun raskausviikolla 16 ja esimerkiksi Riikka oli jatkanut viikolle 30.

Vaikka itseäni on jo hieman kyllästyttänyt koko keskustelu, on se silti tärkeä asia huomioida. Merkittävää on kuunnella itseä, olla armollinen palautumiselle ja jos jotain outoja kipuja tai tuntemuksia herää, kannattaa ottaa ne vakavasti ja hakea apua. Juoksun pariin on turha kiirehtiä, jos siltä ei tunnu.

Itse huomasin perjantain On Running lenkillä, että sen vauhti oli aivan liian reipas. Myöskään eteen tulleita mäkiä ja portaita en ollut vielä valmis riuhtomaan kovalla tempolla. Lenkki oli toinen vitonen synnytyksen jälkeen, ilman vaunuja. Hiljensin vauhtia ja yritin keskittyä hyvään juoksutekniikkaan sekä keskivartalon tukeen. Heidin kanssa tsekkailtiin tekniikkaa ja juoksuasentoa. Tekniikka onkin asia, jota korostan jälleen, niin juoksussa kuin muussakin liikunnassa, niin synnytyksen jälkeen kuin ilman synnytystäkin. Lenkin jälkeisinä päivinä tuntui vatsalihaksissa kuin tiukan vatsatreenin jälkeen.

GoExpossa selvisi myös, että HCR:lle on 8 viikkoa aikaa. 😉 Paneelissa totesinkin, että omat ajatukset ovat sen suhteen maltilliset, kuten alunperinkin. Tälle viikolle tavoite on juosta yksi lenkki ja tehdä yksi juoksua tukeva salitreeni omalla kehonpainolla. Kävelylenkkien lisäksi. Kilometrit juoksulenkeillä pysykööt lyhyinä ja tuntosarvet tiukasti kuulolla tuntemusten suhteen. Katsotaan sitten toukokuun alussa, miltä juoksukunto näyttää.

Runnerit pääsivät lauantaina ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ja voi että! Jos vatsalihakset eivät olisi olleet niin kipeät, olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. 😀 Ensimmäinen ajatus oli, että näitä haluaisin käyttää aina ulkoillessa. Niin kevyet ja rullaavat Runnerit olivat ja kyytikin taisi olla tasaista, sen verran tyytyväisenä vauva veteli sikeitä. Rattaat eivät kuitenkaan mahdu suoraan meidän hissiin, kuten Buffalot, joten uloslähtö vaatii aina hieman enemmän säätöä.

Seuraavaa juoksulenkkiä kuitenkin jo innolla odottelen ja kirjoittelen myöhemmin kattavan testiraportin Runnereihin liittyen, mutta se vaatii alle monta lenkkiä!

Iloa harmaaseen tiistaihin,

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraPilvenkevyttä liihottelua – Testissä On Running juoksukengät

Sain testiin Suomeen rantautuneen On Running Cloudflow -kengät.

Merkki oli itselleni uusi ja melko tuore se on kokonaisuudessaankin, 2010 lanseerattu. On Running -juoksukengät ovat kehittyneet perustajansa akillesongelmien kautta. Pohjan rakenne on ottanut mallia puutarhaletkuista, joiden pohjalta perustaja hahmotteli kenkien rullaavaa ajatusta suojelemaan omia jalkojaan.

Kengän pohjassa on 18 Cloud-tyynyä, jotka on tehty kevyestä ZeroGravity-materiaalista. Tyynyt vaimentavat laskeutumista, lukkiutuvat paikalleen ja luovat tukevan alustan ponnistukseen ja antavat räjähtävän lähdön. On-juoksukengät vaimentavat askelta vain tarvittaessa, alastulon aikana. Ponnistukseen käytetty liike-energia hyödynnetään täysimääräisesti eteenpäin vievänä voimana. Juoksuteho paranee, kun vaimennus kohdistuu vain alastuloon.

Kenkien perusajatus on pysyä juostessa enemmän ilmassa, kuin maassa ja pohjan rullaava vaikutus estää voimakasta jalan töksäytystä maahan. Merkki eroaa muista myös siitä näkökulmasta, että niissä on keskitytty pitkittäistuen lisäksi myös poikkittaistukeen.

Olen kävellyt kengillä paljon, mutta eilen pääsimme testijuoksemaan kengillä Pasilan ympäristössä. Oli asvalttia, portaita, hiekkaa, soraa ja jäätä. Ylämäkiä ja alamäkiä, kuivaa sekä märkää alustaa. Kaikilla alustoilla pito säilyi ja kengät rullasivat. No ehkä nyt jäällä kenkien pito ei riittänyt, mutta siihen on omat kenkänsä ja onneksi jäät ovat jo sulamaan päin. 😉 Täydelliset tossut siis! Sen lisäksi, että näillä kelpaa tassutella pitkänkin päivän, ne sopivat erinomaisesti juoksuun. Itse hahmottelin alkuun jotain 10 ja puolimaratonin välimaastoon soveltuvaa, mutta parasta kengissä on se, että ne soveltuvat niin 5 kilometrin juoksuun, kuin maratonillekin.

Jotain kengän istuvuudesta kertoo se, että kengän lanseerauksen jälkeen muuan testiryhmä sai kengät käyttöönsä juuri ennen maratonia. Juoksivat matkan kelpo aikaan, täysin ilman hiertymiä. Päällisosa mukautuukin jalkaan sopivaksi ja nauhat hoitavat viimeistelyn. Sopivat monipuolisesti eri lesteille.

Niin ja pilvenkevyet nämä kengät tosiaan ovat, se on ensiaskeleelta selvää!

Naisten US 7 paino 168 g/ miesten US 8,5 paino 198 g, 6mm droppi.

On-juoksukenkiä löytyy eri tarkoituksiin ja varsinkin katujuoksuun. Kenkiä on eripainoisille juoksijoille ja eri vauhdeille. Jälleenmyyjiä Suomessa on tällä hetkellä 28, esimerkiksi useat Intersport-liikkeet ja Stockmann Helsinki. Tänä viikonloppuna kenkiä pääsee hipelöimään ja sovittelemaan Messukeskuksessa, On Running löytyy GoExpoilta osastolta 6d51.

Energistä lauantaita!

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraLiikunta-mörkö

Pureskeltuani tätä raskauden jälkeistä liikunta-asiaa ja juteltuani useiden ystävien kanssa, ollaan tilanteessa, jossa sanat erkauma ja lantionpohjan palautuminen alkaa tulla korvista ulos. 😀

Ovat toki äärimmäisen tärkeitä asioita huomioida, mutta onkohan tämäkin aihe hiukan lähtenyt mittasuhteista? Se on jopa syrjäyttänyt aiemman hokeman ”raskaus (ja synnytyksen jälkeinen elämä) ei ole mikään sairaus”, joka kehottaa jatkamaan kaikkea tekemistä normaalisti, mukaan lukien urheilu, tietysti omia tuntemuksia kuunnellen. ”Omia tuntemuksia” kohta on tietysti hieman vaikea, mutta uskon että jokainen synnyttänyt tietää ja tuntee, onko homma sujunut pääosin hyvin vai onko matkan varrella tullut jotain komplikaatioita.

Liikunta on hyväksi ja suotavaa synnytyksen jälkeen jo ihan parantumisen vuoksi. Alkuun sopivaa liikuntaa ovat rauhalliset vaunulenkit kävellen. Tällä hetkellä valitettavan paljon korostuu myös liikkumisen vaarojen korostaminen ja suorastaan syyllistäminen itse aiheutettuihin vahinkoihin (mm. laskeumat, virtsankarkailu, pidätysongelmat), jotka saattavat näkyä vasta 5, 10 tai 15 vuoden päästä.

Itsellä synnytyksen jälkeen pihassa tehdyt kävelylenkit saivat jälkitarkastuksen jälkeen pikku hiljaa pituutta ja myös reippautta. Juoksua (hölkkää) lisäsin alkuun pikku pätkissä kävelylenkkien lomaan ja sen jälkeen pari lenkkiä on tullut myös kokonaan hölkkäiltyä vaunujen kanssa. Lantionpohjan lihastreenit ovat olleet ohjelmassa synnäriltä asti ja muut pääosin omalla kehonpainolla tehtävät treenit. Voin sanoa, että olen palautunut hyvin ja se on myös erkauman osalta tarkistettu kahteen otteeseen. Olo tuntuu hyvältä ja liikunta tuo iloa jokapäiväiseen elämään. On huomioitavaa, että raskaus sujui minulla kaiketi varsin helposti, kävelin loppuun saakka, eikä muutenkaan mitään erityistuskia ollut. Sekin on tietysti suhteellinen käsite; yhdelle tuskaa on se, mikä toiselle normaalia raskauden tuomaa kömpelyyttä ja pöhötystä.

Kaikenkaikkiaan siis yksilöllinen asia. Niin raskaus kuin sen jälkeinen elämä. Synnytys ja liikunta ovat molemmat kovin luonnollisia asioita ja treenata voi monella tapaa.

Selvää on, että sanat treenit tai juoksutreenit ovat tällä hetkellä eri sisältöisiä kuin reilu vuosi sitten. Liikkumista voi, ja pitää, skaalata aina kunnon mukaan.

Lihasten aktivointi ja liikunta parantaa ja palauttaa raskaudesta huomattavasti paremmin ja nopeammin kuin liikkumattomuus ja liikunnan pelkääminen. On selvää, että synnytyksen jälkeen ei kannata lähteä repimään mäkivetoja huonolla juoksutekniikalla, nostamaan isoja painoja salilla tai tekemään mitään muutakaan yhtä tyhmää. Näin ei kannata tehdä, vaikka ei olisi koskaan synnyttänytkään. Jos raskaudessa tai synnytyksessä on ollut jotain komplikaatioita, kannattaa antaa palautumiselle rauhassa aikaa. Eihän kukaan lähde jalka paketissa maratoniakaan juoksemaan.

Kuten urheilun aloittamisessa muutenkin, kannattaa pyytää ammattilaiselta apua, mikäli oma tieto-taito ei riitä. Oma asiantuntemukseni raskauden ja synnytyksen jälkeisessä liikunnassa ei olisi ennen tätä kokemusta riittänyt paljon muuhun kuin noihin alun hokemiin. Tällä hetkellä tietämys ja liikepankki on karttunut melko kattavaksi. En aio olla se esimerkki, joka teki omassa synnytyksen jälkeisessä elämässä kaiken väärin, vaan se joka tietää, miten liikuntaa voi harrastaa kaikkina elämän hetkinä, oikein tehtynä, yksilöllisesti suunniteltuna.

Liika pelottelu tässä treeniasiassa kääntyy helposti itseään vastaan. Tuskin kenenkään etu on tehdä mörköä niinkin luonnollisesta asiasta kuin liikunta. Meillä on ohjelmassa tänään(kin) lenkkitreffit, siinä saattaa muutama tunti taas vaunuillessa vierähtää. 😉

Liikunnallista viikkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

LauraKevätsuosikit tilaukseen!

Kevät kolkuttelee ja tekee tuloaan, vaikka nyt tässä pari talvista päivää onkin ollut. Kevät on ehdottomasti mun lempivuodenaika! Olen tässä miettinyt, että en varmasti ikinä ole fiilistellyt eri vuodenaikoja ja säitä yhtä paljon kuin viimeisen vuoden aikana. Niin raskausaikana kuin nyt vauvan kanssa ulkoillessa tähän on ollut eri tavalla aikaa.

Katujen sulaessa ja auringon paisteen lisääntyessä tekee mieli sujauttaa aurinkolasit päähän ja uudet tennarit jalkaan. Maaliskuu on yleensä myös se hetki, kun omat talvivaatteet ja -kengät alkavat näyttää todella nuhjuisilta ja hinku uusiin kevätvaatteisiin ja kenkiin kasvaa. Ainakin mulla perinteisesti menee näin.

Yleensä olenkin aina jotkut tennarit (ja aurinkolasit) hankkinut kevääksi. Vaikka kirpparirupeaman jälkeen lupasin vähän hillitä hankintoja, olen silti sitä mieltä että laadukkaita tennareita (ja aurinkolaseja) ei voi koskaan olla liikaa! 😉 Etenkin tällä hetkellä tulee käytettyä oikeastaan päivittäin tennareita/lenkkareita eli kulutus on myös kova.

Lähdin surffailemaan Spartoo.fi -sivustolle etsimään tämän kevään suosikitennareitani. Sivustolta löytyy laaja valikoima niin tennareita kuin muitakin kenkiä, vaatteita ja asusteita.

Tennarityttönä löysin helposti monetkin suosikit ostoskoriin, jotka perustelujen kautta sain karsittua kaksiin. Ajattelin laittaa tilaukseen klassikot Adidakselta ja uudet tuttavuudet Nikelta. Ja tottakai, haluaisin hankkia vauvalle myös, vaikka häneltäkin jo muutamat tennarit löytyy. <3

* * * * *

Seuraavaksi olisi muuten hankintalistalla aurinkolasit vauvalle, onko suosituksia?

Kevättä odotellessa…

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!

*Yhteistyössä Spartoo.fi. 

LauraOnko sittenkin liian aikaista…

Viime viikolla vietettiin todellista äitiviikkoa. Torstaina osallistuttiin Hillan järjestämille vaunutreffeille ja Töölönlahdella viipottivat ainakin kymmenet vaunut. 😀 Oli hauska vaihtaa kuulumisia täysin vieraiden äitien kanssa ja tietysti treffata Hilla.

Lauantaina osallistuin Monnan ja Emman järjestämään Hyvinvoiva äiti -päivään Lavli Living Roomiin. Päivän sisältö oli mielestäni sellainen, mihin jokaisen äitin pitäisi päästä osallistumaan muutama kuukausi synnytyksen jälkeen. Naurua ja vertaistukea riitti! Ihan paras tuttavuus oli huikea ja äärimmäisen rohkea kolmen lapsen äiti, Umppu, jonka blogi ja insta lähtivät itsellä saman tien seurantaan!

Tilaisuudessa käytiin läpi myös treenaamisen aloittamista synnytyksen jälkeen, osteopaatti Sara Lexmond tarkisti vatsalihasten erkauman. Erkauma on minulta katsottu 3kk synnytyksen jälkeen ja silloin suunta oli hyvä. Nyt 6kk synnytyksen jälkeen erkauma oli jo lähes ummessa, paitsi alavatsasta erkaumaa oli vielä hieman.

Tämä sai minut miettimään. Etenkin kun Saran mukaan palautuminen synnytyksestä vie vuoden. Ei enempää eikä vähempää. Liikuntaa saa ja toki on suotavaa harrastaa; vaunulenkit mitä parhaimpia, uinti, pyöräily sekä esimerkiksi sauvojen kanssa mäkitreeni kävellen hyviä esimerkkejä. Hiki tulee takuulla, mutta ei sitä kovaa tärähdystä maahan, kuten juoksusta. Siitä kun ei lantionpohja tykkää, vaikka olisi muuten kuinka rautaisessa kunnossa.

Eniten miettimään sai Saran sanat siitä, että vaikka erkauma olisikin palautunut ja liikunta tuntuu omasta mielestä hyvältä, niin haitat ja vahingot saattavat näkyä vasta viiden tai vaikkapa viidentoista vuoden päästä. Kuka silloin osaa yhdistää esimerkiksi virtsankarkailua synnytyksen jälkeen liian aikaisin aloitettuun juoksuharrastukseen? No, itse en ainakaan halua jäädä sitä odottelemaan!

Vaikka rauhassa olen ottanutkin, olenhan muutaman lenkin myös juossut. Tai siis hölkännyt. Nyt kuukauden sisään oli suunnitelmissa lisätä juoksua ohjelmaan, koska HCR on 13.5., mutta mutta… Tätä täytyy nyt hieman sulatella.

Sillä välin, aurinkoista sunnuntaita!

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa!