LauraHiihtohommissa

Sunnuntaina oli tosiaan ensimmäisen hiihtokisan avaus sitten ala-astevuosien :D. Olin jo marraskuussa ilmoittautunut Finlandiahiihdon 50 kilometrin vapaalle matkalle, joka järjestäjän toimesta myöhemmin lyhennettiin 42 kilometriin. Itse jänistin viikko ennen kisaa ja vaihdoin osallistumismatkan lyhyeen ”vain 20 kilsan” matkaan. Hauskinta siinä oli se, että ajattelin alkuvuoden muutaman hiihtokerran riittävän heittämällä tälle lyhyelle ”sprintille”, mutta eihän se nyt ihan niin itsestään selvää ollutkaan.

Keli oli nihkeä ja lumi oli 1500 hiihtäjän suksen alla mennyt jo melko pehmeäksi. Mäkiä oli paljon. Muistan 20 kilometrin aikana tasan kaksi alamäkeä, muuten oli ylämäkeä tai pientä nousua. Voi olla, että muistan väärin, mutta ei ollut profiililtaan se helpoin reitti. Tämähän on ollut perinteinen päätökseni niin juoksu- kuin hiihtomatkoillakin, olla tutustumatta reittiin etukäteen. Joku voi olla eri mieltä sen päätöksen järkevyydestä. 😉

IMG_6740

IMG_6743

Kympin jälkeen kädet hapottivat ja jalat myös. Siinä huomasi hyvin puutteet omassa lihaskunnossa ja myös sen, kuinka kokonaisvaltaisesta lajista on kyse. Alkumatkasta hienolla tekniikalla luistellut mäet vaihtuivat loppuvaiheessa kylmän rauhallisesti haarakäyntiin.

Ruuhkaa oli oikeastaan koko matkan ja etenkin sen jälkeen, kun reitti yhdistyi kokomatkan hiihtäjien kanssa, homma meni melkoiseksi sivakoinniksi. Joka toinen sauvantyöntö jäi kiinni takana olevan sukseen ja kaksi kertaa matkan varrella kaaduinkin, kun sukset menivät kanssahiihtäjän kanssa solmuun. Latubaanat olivat sen verran kapeat, että ensimmäiset kymmenen kilometriä ohittelu oli käytännössä mahdotonta. Lopussa kun kovat kokomatkan hiihtäjät hönkivät niskaan ja pyrkivät melko härskilläkin tapaa ohi, tuntui melko pieneltä hiihtelijältä. Siellä mentiin ”sulassa sovussa” niin lapset, aloittelijat, harrastelijat kuin kunnon karpaasitkin. Ohittelut olivat näiden tosihiihtäjien osalta melko härskejä kiilaamisia suoraan eteen, jolloin omat sukset haukkasit sivusta hankeen ja siinä ne omatkin pyllähtämiset tuli. Hyvää raivoa se toki toi hiihtoon, jonka avulla pääsin varmasti helpommin maaliin, mutta keskittyminen ja rytmitys herpaantuivat jatkuvasti.

IMG_6742

Mielessäni vertasin tätä kisaa koko hiihdon ajan isoihin massajuoksutapahtumiin, jossa juoksijalle annetaan tietty oma rauha ja alue. Pääosin muut juoksijat huomioidaan hyvin ja kohteliaasti vielä tsempataan toista matkan varrella. Sitä todella kaipasin. Harvoin juoksukisassa olen joutunut väistelemään tai muuttamaan omaa askellusta alun ruuhkan jälkeen, ladulla se oli sitä jatkuvasti. Takana hiihtäjä huusi tulevansa ohi vasemmalta, mutta samaan aikaan joku tökki tasatyöntöä oikealla, jolloin ei auttanut muuta kuin vetää omat sukset suppuun ja jatkaa innokkaimpien päästyä ohi. Kyllä se hampaita kiristeli, kun sattuu olemaan tällainen suht kilpailuhenkinen, vaikka en nyt tällä matkalla kovin tosissani ollutkaan. Mutta kun se numerolappu oli rinnassa… Ladulla ylimääräistä energiaa vei myös vaihtelu luistamattomalta luistelubaanalta jäisille latu-urille, jolloin tämän kaiken poukkoilun ansiosta mittari näytti maalissa reilut 2 kilometriä ylimääräistä.

Sinänsä Finlandiahiihto oli tapahtumana mielestäni hyvin järjestetty. Tuolla lyhyemmälläkin matkalla oli huoltopisteitä matkan varrella riittämiin, sauna- ja suihkutilat olivat miellyttävät ja vielä ruokailumahdollisuus hiihdon jälkeen. Kilometrikylttejä ei ollut kovin paljon matkan varrella ja jotain outoa oli viimeisten kilometrien kohdalla, jossa kahteen otteeseen oli vielä 2 kilometriä jäljellä. Kannustajia oli matkan varrella muutamia, vaikka reitti kulki täysin metsässä, eikä sinänsä tarjonnut mitään inspiraatiota tekemiseen. Näin on harvoin juoksukisoissa, joilla reitin varrelle on ympätty joka kaupungin ehdottomimmat nähtävyydet ja maisemat. Se tuo kummasti lisämotivaatiota, vaikkakin tuon 20 kilometriä nyt jaksoi hyvin metsääkin katsella.

IMG_6744

Ehdottomasti aion jatkossakin osallistua tapahtumaan – ja tietysti sille koko matkalle. Tähän tilanteeseen päätös vaihdoksesta oli täysin oikea ja hiihto pääsi yllättämään kuntoni. Ei tule hiihtokunto juoksemalla. Sykemittarin dataa jälkikäteen katsellessa, se näytti omalta keskivertopuolimaratonilta, johon en ollut varautunut. Keskisyke 160 ja maksimi 187. Kaloreitakin kului lähes 1200. Ja illalla tietysti hillitön nälkä!

Juoksujalkaa myös Facebookissa, Instagramissa ja silloin tällöin myös Snapchatissa!

LauraMites ne treenit?

Ihanaa perjantaita!

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on alkuvuosi lähtenyt hyvin käyntiin. Täällä treenit saivat pienen uudistuksen, kun vaihdoin salia ja uudeksi treenipaikaksi muodostui Esport Bristol. Olin aikoinaan pitkään Esportin asiakas ja nyt uuden Bristolin myötä tein paluun. Siellä onkin tullut muutama kerta jo treenailtua ja oikein mukavalta vaikuttaa tuo uusi paikka ja laaja tuntivalikoima. Mikä parasta, ehkä nyt tulee helpommin varattua aika myös piiiitkästä aikaa Tuukalle, sillä Helsingin urheiluhieronta pitää majaansa samoissa tiloissa.

IMG_6620

Teen viikottain myös kotitreenejä. Omiksi suosikeiksi ovat jo muodostuneet tietyt sarjat, jotka on helppo tehdä koska vain, jos aikaa on vaikka puolisen tuntia. Alkuun ja loppuun pyörällä tai crossarilla lämmittelyt tai lenkin jälkeen toimivat myös hyvin lihaskuntotreeninä. Tällä hetkellä lenkit ovatkin pysytelleet siellä alle kympin lenkeissä, jolloin kotona on vielä hyvin voimia tehdä treeni lenkin päälle.

unnamed

Finlandia-hiihto lähenee ja vaikka hiihtokilometrit stoppasivat omalta osaltani saman tien lumien ensimmäisen sulamisen jälkeen, on mukava päästä tuohon helmikuun hiihtotapahtumaan mukaan! Olin ilmoittautunut 50 kilometrin vapaalle matkalle, joka olisi tällä hiihtomäärällä ollut aivan liian pitkä puristus. Lumitilanteen vuoksi matka lyhennettiin jo 42 kilometriin, mutta omalta osaltani taidan päätyä vielä entistä lyhyempään matkaan. Hiihdon peruminen ei tule kuitenkaan kysymykseen!

Lauantaille tuli sattumalta kokonainen vapaapäivä peruuntuneen menon vuoksi, olisiko aika paikka kunnon treenilauantaille? 😉 Reipasta viikonloppua!

Juoksujalkaa myös Facebookissa, Instagramissa & silloin tällöin myös Snapchatissa!

Laura5 motivointikeinoa vetäistä lenkkarit jalkaan silloin, kun ei huvita!

Kaikilla meillä on välillä päiviä, jolloin ei huvita tippaakaan edes miettiä poistumista sohvalta. Etenkin syksyn pimetessä, talven kylmetessä ja ennen kevään valoisuutta, tuntuu että ulkona on kylmää, märkää ja pimeää; vettä sataa, tuulee ja muutenkin väsyttää. Toisaalta, siinä jäisi yli puolen vuoden lenkit tekemättä, jos säiden mukaan eläisi.

Yleensä sillä hurjimmalla säällä tulee tehtyä ne hulppeimmat treenit tai ainakin saavutettua parhain voittajafiilis jälkikäteen.

MLP_ASA_LauraEnroth_01_2016_0010_web

Kokeile näitä 5 tapaa, jos lenkille lähtö hidastaa:

  1. Mieti tavoite etukäteen. Ota tavoitteeksi vaikka se tyypillinen ja tuttu vitosen lenkki. Sehän on äkkiä ohi, varsinkin jos sen juoksee hieman nopeammin. Jätä avoimeksi kuitenkin mahdollisuus, että kierrät vielä 10 minuutin ekstrakierroksen, jos jalat sattuvatkin rullaamaan yllättävän hyvin…
  2. Pue päälle kivoimmat treenivaatteet, mutta jotka toimivat myös kyseisessä säässä. Monesti joku pienikin treenivaate- tai -varusteostos motivoi lähtemään lenkille, silloinkin kun vanhat vermeet ei houkuttele.
  3. Valitse 15 motivoivinta suosikkibiisiä listalle, laita kuulokkeet korville ja anna rytmin viedä. Tavoitteena voi olla juosta koko lista läpi.
  4. Älä välitä pimeydestä, sateesta ja tuulesta, se tekee sinusta ainoastaan vahvemman ja pystyt mihin vaan! Niin korneilta kuin tällaiset voimalauseet kuulostavatkin, ne antavat usein voimaa kamppailla kaiken maailman myrskyjä vastaan.
  5. Isoin palkinto odottaa lenkin jälkeen – keskity siihen. Suihkun jälkeen kehno keli tai väsynyt mieli on ainoastaan muisto ja olo on kuin voittajalla!

MLP_ASA_LauraEnroth_01_2016_0015_web

Usein siinä käy kyllä niin, että ainoastaan lähtö on se vaikein. Sen jälkeen lenkki hoitaa oman osuutensa, eikä lisämotivointia tarvita. Sitä paitsi, kevään ja kesän lenkit on jo ihan nurkan takana! 🙂

Juoksujalkaa myös Facebookissa, Instagramissa & Snapchatissa!

LauraTammikuu – vuoden eka.

Tammikuu. Se vuoden pisin, tylsin ja kylmin kuukausi. Kuukausi, jolloin ei tapahdu oikein mitään. Tilannetta ei ainakaan helpota kaikki tehdyt lupaukset sokerittoman, alkoholittoman, lihattoman ja mitänäitänyton -elämän puolesta. Pitkä kuin nälkävuosi, ei lopu sitten millään. Vähän tällainen kuva on vuoden ensimmäisestä kuukaudesta.

Onneksi en itse harrasta kuukauden kestäviä -ttomia, joten ehkä siitäkin syystä tammikuu hurahti yhtä nopeasti ohi, kuin kaikki muutkin kuukaudet. Ihan mukavakin se oli. 🙂

IMG_6410

IMG_6409

 

IMG_6408

Lumi toi tammikuun maisemaan sellaisen valon ja loisteen, josta on nauttinut joka solulla! Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että talvi on oikein hyvä myös sellaisena lauhana ja lumettomana (ainakin näin autoilijan näkökulmasta), oli pakko ottaa sanoja vähän takaisin. Olihan tuo talvimaisema nyt upea!

Välillä kova pakkanen vei sisätreeneihin, mutta pakkasten lauhduttua tuli hiihdettyä muutamiakin kilometrejä. Juuri kun aloin päästä hiihdon makuun, lumet lähtivät kertarysäyksellä ja alkanut hiihtokausi loppui yhtä nopeaa kuin alkoikin, vesisateen tullessa tilalle.

Hienoa oli myös kaivella kolmosluokalta asti käytössäni olleet hokkarit esiin! 😀 Pieni teroitus parin vuoden luistelemattomuuden jälkeen tuli tosin tarpeeseen…

IMG_6233

IMG_6405

IMG_6406

Kuvat: Markku Lempinen

Kuvat: Markku Lempinen

Toisaalta lopputammikuun lenkin kulkivat jo täysin sulilla teillä ja näin kevään lapselle, pian alkavat olla vuoden parhaimmat kuukaudet käsillä. Helmikuuhan on jo täysin kevätkuukausi. 😉 Ainakin valoisuus lisääntyy joka päivä hurjaa vauhtia ja lämpötilat nousevat (toivottavasti) kohisten. En laita vastaan!

IMG_6403 IMG_6402

Juoksujalkaa myös Facebookissa, Instagramissa & Snapchatissa!