LauraAikatauluton viikonloppu ja ASAn joulukalenteri

Vihdoin vapaa ja aikatauluton viikonloppu. Nyt kävi niin, että karsin kaiken suunnitellun ohjelman tänä viikonloppuna, jotta voisin levätä. Paljon jäi kivoja suunnitelmia väliin, mutta onneksi ystävät ovat ymmärtäväisiä ja antavat anteeksi. 🙂 Tämä tuli tähän väliin nimittäin tarpeeseen, enkä kovin usein tee tällaisia ”ohareita”. Välillä kuitenkin on mietittävä myös omaa jaksamista.

Ainoa pakollinen kalenterimerkintä oli lauantai-aamun ravitsemustieteen tentti, mutta koska sieltäkin vapauduin jo klo 11 jälkeen, jäi vielä pitkä päivä aikaa monenlaiseen puuhailuun. Viikonloppu onkin tuntunut todella pitkältä. Siihen on mahtunut sopivassa määrin mm. urheilua ja lepoa, leffoja, keilausta sekä hyvää ruokaa.

Treenailla olen ehtinyt salilla, Yoogaian parissa kotona sekä juoksulenkeillä. Tänään oli vuorossa 16 kilometrin lenkki, joka oli pisin lenkki maratonin jälkeen. Ja aivan mahtavassa säässä sai juosta! Aurinko paistoi koko matkan, eikä ihan tuntunut siltä, että on vuoden pimein aika ja huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä…

IMG_9094

Testissä adidas Aktiv Grete Boostit, jotka hurmasivat saman tien sekä ulkonäöllään että juoksutuntumalla.

Testissä adidas Aktiv Grete Boostit, jotka hurmasivat saman tien sekä ulkonäöllään että juoksutuntumalla.

Joulukuusta puheen ollen; kannattaa olla huomisesta alkaen tarkkana. Me ASAlaiset olemme jälleen kerran, perinteiseen tapaan, väsänneet eetterin monipuolisimman ja kovimman joulukalenterin.

Sieltä löytyy joka päivä erilaisia urheiluun ja hyvinvointiin liittyviä palkintoja. On vaatetta ja varusteita, mutta myös erilaisia palveluja ja pääsylippuja. Voin kertoa, että heti huomenna lähtee melko mukava palkinto jakoon. 🙂 Kannattaa siis osallistua ja seurata ASAn Facebookia sekä osallistua Instagramissa ja Twitterissä tunnisteella #asajoulu.

Kuvat: Instagram @juoksujalkaa

LauraLihaskuntoa ja -huoltoa

Törmäsin mielenkiintoiseen juttuun, jossa on hyviä pointteja naisten kuntosaliharjoittelusta. Sitä lukiessani, huomasin olevani osaltaan samaa mieltä, mutta haluaisin lisätä siihen pienen kestävyysurheilu -näkökulman. Kirjoituksessa oli mielestäni ohitettu täysin lajikohtaiset tavoitteet ja lähdetty puolustamaan salitreenin tärkeyttä sulkemalla muut liikuntalajit pois.

Teksti kuvaa hyvin tämän hetken tilannetta. Koko liikuntaskene on mielestäni jakaantunut juoksu- ja kestävyyslajihulluihin ja sali-fitnesshulluihin. Ja nämä eivät oikein tunnu keskustelevan keskenään… 😉

IMG_8929-2

Olen eri mieltä tuosta ja yritän tasapainotella näiden kahden välillä, vaikka enemmistö onkin varmasti sitä mieltä, että ne eivät sovi yhteen. Toinen syö toista jne. Ei sen tarvitse olla niin mustavalkoista. Esimerkiksi, jos tavoitteena on puolimaratonin ja maratonin juokseminen, en suosittele salilla huhkimista isoilla painoilla jatkuvasti. Silloin toimii erinomaisesti myös se juoksumatolla ”juoksentelu, hyppelöinti ja pomppelointi”.

Omasta kokemuksesta on ollut helppoa huomata, kuinka kova salitreeni (nimenomaan isoilla painoilla tehty) syö juoksutreeneissä kestävyyttä ja vauhteja. Jalat painavat ja tuntuvat todella tukkoisilta maastavetojen ja kyykkyjen jälkeen. Kestävyysjuoksun kannalta myös kehon omalla painolla tai pienemmillä painoilla tehtävä toiminnallisempi lihaskunto ja kuntopiiri toimivat. Toisaalta taas, oikeassa suhteessa isoilla painoilla tehtävä, voimatreeni tuo myös juoksuun ihan erilaista potkua.

FullSizeRender

Yleistykset ovat aina aika vaarallisia ja asioita pitäisi lähtökohtaisesti tarkastella vähän avarakatseisemmin ja jokaisen tavoitteen kautta, eikä vain todeta, että kyykätkää isoilla painoilla naiset. 🙂 Jos tavoitteena on ainoastaan lihasmassan kasvattaminen, silloin tekstin yleisohjeet ehkä toimivat. Tekstissä onkin lähdetty siitä ajatuksesta, että ”kuntosalilla tehdään hot mamat, eli raudan rankaisu mahdollistaa kurvit. Jos haluat tiimalasiosastoa kroppaasi, niin pyöreitä olkapäitä, leveää selkää ja kurvikasta takamusta et saa aikaiseksi kuntopyörällä tai juoksumatolla.”

Hyvin usein normaali-ihmisten kanssa törmää ajatukseen, että olisi mukava jaksaa juosta vaikka 5 tai 10 kilometriä yhtäjaksoisesti sekä lisäksi kiinteytyä ja saada vähän lisää lihasmassaa. Siksi näen punaista tuollaisesta jaottelusta, että salilla on joko ”hot mamoja” tai ”heinänkorttakin ohuemmat naiset juoksevat jopa tuntien treenejä juoksumatolla”. Ei pidä paikkaansa ja itse vannon mieluummin monipuolisuuden nimeen.

FullSizeRender-2

Koska salitreeniä on itselläkin tällä hetkellä ohjelmassa juoksua enemmän, vastapainoksi olen huomannut kaipaavani kehonhuoltoa. Kun Yoogaian uutiskirje pamahti joku aika sitten sähköpostiin, halusin heti tarttua loppuvuoden tarjoukseen. Harmi vaan, että missasin siitä ainakin viikon, koska en muka ehtinyt ostaa palvelua. Nyt se on kuitenkin plakkarissa ja vielä on aikaa yli 40 päivää! Yhdelle tunnille ei tule kovin suurta hintaa, varsinkin kun tunnit ovat hyvin yhdisteltävissä keskenään samankin päivän aikana.

Ensimmäinen setti oli luvassa eilen illalla: Yogacombat & Serenity Relaxation, joista etenkin ensimmäinen oli huippu! Tunti todella haastoi kropan ja pitkät staattiset asennot saivat puuskuttamaan ja koko kropan tärisemään. 😀 Syvien lihasten treenaaminen vaikuttaa myös ryhtiin ja elimistön toiminnallisuuteen sekä auttaa esimerkiksi juoksussa asennon ylläpitämisessä. Eikä tarvinnut lisäpainoja tähän 😉

Testasin Yoogaiaa koko viime kevään ja on hienoa nähdä, kuinka se on kehittynyt siitä. Tunteja on tullut lisää ja myös kaipaamiani nauhoitettuja tunteja, joita voi tehdä myös oman aikataulun mukaan. Livetunnit on nykyään saatavilla tallenteina viikon ajan eli sekin sisältö vaihtuu/päivittyy jatkuvasti. Tänään on suunnitelmissa testata tallenteista kahvakuulaa ja Pilates Core. ​

IMG_8954

Koska palvelu on myös kansainvälistynyt hurjalla vauhdilla, osa tunneista on englanniksi, kuten myös eilen illalla osallistumani tunnit. Ne tulivat suoraan Lontoon studiolta, joka on avattu muutama viikko sitten. Hong Kongin studio aukeaa parin viikon sisällä ja englanninkielisten tuntien määrä kasvaa lähiaikoina edelleen. Suosittelen!

Rentoa, liikunnallista ja avarakatseista viikonloppua!

LauraHikistä hommaa tämä urheilu!

Kirjoitin aikoinaan teknisten vaatteiden hajuhaitoista. Erityisesti ongelma koskee lähinnä urheilutoppeja, -paitoja ja takkeja. Urheiluvaatteet tuntuvat suorastaan imevän itseensä pinttyneen hien hajun, vaikka pesusta tullessaan kovin puhtailta tuoksuvatkin. Ikävät hajut tulevat esiin vasta, kun jälleen hikoilee. Ei auta asiaa, vaikka koneen laittaa pyörimään heti hikoilun jälkeen.

IMG_8916

Pyykkipäivää pukkaa!

Hauskinta tässä on se, että eivätkö juuri tekniset materiaalit ole sitä varten, että ne siirtävät hikeä tehokkaasti ulospäin ja sisältävät kankaat ovat aina erikoiskäsiteltyjä näitä hajuhaittoja vastaan? Näin ainakin vaatteiden myyntilauseissa luvataan. Urheiluvaatteille erityisesti suunnatut pesuaineet taas lupaavat poistaa pinttyneet hajut ja lisäksi säilyttää teknisen kankaan ominaisuudet, kuten hengittävyyden. Pesuaineet sopivat teknisille vaatteille ja lisäksi ulkoiluvaatteille, joita esimerkiksi gore tex –kankaat vaativat.

Pullollinen tuli käytettyä silloin aikoinaan Serto Sport -merkkistä nestemäistä pesuainetta. Tuoksu ei ollut pullossakaan kovin voimakas, eikä myöskään vaatteiden tullessa pesusta. Ehkä siinä oli aavistus enemmän sellaista puhdistusaineen tuoksua. Kuitenkaan en ihan hirveästi eroa huomannut tavallisen pesuaineen välillä, enkä ole enää uudelleen tuotetta ostanut. Tämä johtuu osaksi myös siitä, etten vaan ole muistanut. Vaatteet tuoksuivat pesusta tullessaan kyllä raikkailta, mutta hikoillessa  pinttynyt haju puski läpi.

Nyt tutkiskelin jälleen kaupan pesuainehyllyä ja törmäsin Perlana Sport -merkkiseen pesuaineeseen. Pullossa luvataan pitkäkestoinen raikas tuoksu ja lisäksi tuote sopii hyvin myös puuvillatekstiileille. Näin eivät myöskään samaan koneeseen eksyneet ”normaalivaatteet” kärsi käsittelystä.

IMG_8913-1

Ensimmäisen testipesun jälkeen koko kodin valtasi pesuaineen tuoksu, joka oli mielestäni kyllä raikas, mutta huomattavasti Sertoa voimakkaampi. Piti oikein ikkuna avata ja hetki tuulettaa. 🙂 Yhtä pesussa ollutta takkia ja juoksupaitaa käytin jo pesun jälkeen ja totta oli, pesuaine tuoksui käytön jälkeen vieläkin raikkaana. Eroa tavalliseen siis oli. Uskon, että tämä tuote saattaa jäädä käyttööni pidemmäksikin aikaa. Mieluummin tuoksun voimakkaasti pesuaineelle kuin ummehtuneelle hielle. 😀

IMG_8912

Onko muilla kokemuksia näistä pesuaineista tai jotain hyviä vinkkejä urheiluvaatteiden pesuun?

Seuraa myös Instagramissa @juoksujalkaa!

LauraNyt(kö) niitä muita lajeja?

Hah, tämä kirjoitus on ollu luonnoksissa jo jonkun aikaa ja kun nyt palasin sen pariin, alkoi vähän naurattaa. Tekstin piti alun perin käsitellä sitä, kuinka juoksun ollessa nyt hieman sivuosassa, olen palannut muiden lajien pariin. Mitäs sitä on tullut sitten viime viikkoina tehtyä?

No juostua! 😀

Okei, yksi yllättävimmistä hyppäyksistä muiden lajien pariin oli muutama viikko sitten, kun sisko sai houkuteltua Zumbaan. Ajatus oli itselleni vähän vieras, en ole välttämättä noiden tanssillisten jumppien vakiokävijä, vaikka tanssikokemusta löytyykin taustalta. Harvemmin kuitenkaan kieltäydyn mistään liikuntaehdotuksesta, varsinkin kun kyseessä on 90 minuuttinen Zumbamaraton!

Kuva 1

Instagram: @juoksujalkaa

Ei tullut siitä lajista suosikkia, mutta olen myös kaivanut sauvat esiin ja suunnannut pitkille sauvakävelylenkeille. Näillä kävelyillä vierähtää reilusti tunti tai parikin, mikä tekee siitä tehokasta hommaa. Sykekin nousee kivasti, varsinkin jos yhdistelee lenkin varrelle riittävästi mäkiä. Hyvää liikettä istumatyön vastapainoksi.

IMG_8685

Viime aikoina olen aikataulun vuoksi tehnyt jonkin verran treeniä myös kotona. Kuntopiiri yhdistyy hyvin lenkin yhteyteen, kun alkulämmittelyksi käy heittämässä pienen lenkin ulkona. Aikataulusta riippuen lenkki on itselläni vaihdellut 20-60 minuutin välillä. Hien saa hyvin pintaan siis kotonakin ja jos haluaa lisätehoa, välineiksi voi ottaa jumppapallon, käsipainot ja kahvakuulan.

Salillakin on tullut huhkittua ja ilmoille on heitetty idea myös sulkapallopelistä lähiaikoina. Näin siis edetään. Kaukana taitavat olla ne ajat, kun ehdin käydä testailemassa myös täysin uusia lajeja. Ehkä joskus taas, joten mitäpä sitä kieltämään, juoksun parissa mennään, vaikka yritys on edelleen monipuolistaa omaa liikuntaohjelmaa jouluun saakka.

Kuva

Salille juostessa tämä Salomonin reppu on ollut älyttömän hyvä. Ei heilu eikä hypi selässä.

Vielä en ole odotuksista ja yrityksistä huolimatta ryhmäliikuntatunneille ehtinyt, lukuun ottamatta spinningiä. Sinne oli tarkoitus suunnata myös tänään, mutta miten kävi?

Lenkkarit eksyivät jalkaan – heippa, mä lähden nyt lenkille! 😉

LauraJuoksutarinani

Eräs lukija pyysi kertomaan tarinani juoksusta. Olen sitä joskus vanhassa blogissani avannutkin, mutta idea on mielestäni kiva, joten kiitos siitä. 🙂 Miten siis juoksusta tuli harrastukseni – ja no joo, vähän enemmänkin.

Aloitin juoksuharrastuksen suoraan sanottuna vähän pitkin hampain joskus vuonna 2009. Alku oli aika hirveää, koska lenkeillä pisti ja puuskutti. Muutenkin koko homma tuntui melko puuduttavalta ja yksinäiseltä hommalta vanhalle joukkueurheilijalle. Olen aina harrastanut monipuolisesti eri lajeja, mutta juoksu on ollut itselleni se epämieluisin. Ajatus pitkistä lenkeistä tuntui todella kaukaiselta ja varsinkin se, että minusta tulisi kestävyysurheilija eli ”pitkän matkan nylkky” (kuten urheilulukiossa heitä nimitettiin)! 😀

IMG_2372

Aloitin kuitenkin juoksuharrastuksen, sillä usein se oli kiireisen arjen vastapainoksi helpoin ja nopein tapa päästä liikkumaan. Kotiovelta kotiovelle ilman kummempia aikatauluja. Lyhyet intervallilenkit olivat suosikkejani. Niinhän siinä kävi, että juoksu alkoi maittaa, kun maltoin jättää verenmaku suussa lenkit pois ja juosta alkuun riittävän hi-taas-ti. Kummasti kerta kerran jälkeen lenkkarit oli mukavampi kaivaa esiin ja lenkit pitenivät kunnon kohotessa.

Aika nopeasti oli myös selvää, että tarvitsin jotain konkreettisia tavoitteita juoksun suhteen. Olen ollut alusta saakka juoksun suhteen siinä mielessä tavoitteellinen, että joku ”kisa” on oltava jatkuvasti edessä, että lenkeillä tulee käytyä ja omaa kehittymistä voi seurata. Alkuun tavoite oli kympin juokseminen, sen jälkeen puolimaraton ja lopulta maraton. Ajatuksena kuitenkin se, että vauhdeilla ei ole juurikaan merkitystä, lähinnä ajatuksena oli päästä ehjänä maaliin, tietysti aina hieman edellistä omaa aikaa nopeammin. Edelleen juoksu oli kuitenkin vain sivussa kulkeva lisä muiden urheiluharrastusten rinnalla. Lenkit olivat pääosin tasavauhtisia ja melko samanlaisia, lenkkeilin silloin kun huvitti.

IMG_2354

Puolimaratoneja tuli juostua vuonna 2009-2011. Ajat pyörivät yli kahden tunnin. Paras aika taisi olla vuonna 2011 Pääkaupunkijuoksussa 2.04. En harjoitellut juoksun suhteen vieläkään kovin tavoitteellisesti, viihdyin enemmän ryhmäliikuntatunneilla ja salilla.

Ensimmäisen maratonin juoksin Sastamalassa vuonna 2011. Taivaltamiseen kului aikaa reilusti yli 5h, mutta maalissa olo oli onnellinen. Olin selvinnyt maaliin ja elossa, ilman mitään kipuja. Olimme lenkkikaverin kanssa ottaneet juoksun muutenkin ilman sen kummempia hoppuiluja, matkalla toisiamme tsemppaillen ja jutustellen, todellakin ilman minkäänlaisia paineita ajan tai vauhtien tuijottelusta. 😉

Helsinki City Marathonin juoksin vuonna 2012 Euro peliin elämälle -joukkueessa. Se on jäänyt kaikkien aikojen pahimmaksi maratonkokemuksekseni – ainakin tähän mennessä. 😉 Aikaa kului edelleen yli 5 h ja jopa maaliintulo oli itsellenikin yllätys. Sää oli todella kuuma ja juoksu tuntui kauhealta jo ensimmäisen 10 kilometrin kohdassa. Hyväntekeväisyysjuoksun takia en vaan halunnut keskeyttää sitä missään nimessä. Niihin aikoihin juoksu noin muuten maistui jo paremmin, mutta edelleen taistelin ajatusta vastaan kestävyysurheilijaksi muuttumisesta.

IMG_2356

Tukholman maraton vuonna 2013 muutti suhtautumistani juoksuun. Treenit olivat muuttuneet tavoitteellisimmiksi ja ennätykseni parani kertaheitolla yli puoli tuntia, ollen silloin 4.36. Motivaatio kasvoi ja treenit selkiytyivät. Tänä vuonna Tukholman maratonin juoksin aikaan 4.27 ja tuntui siltä, että jotain muutosta on tapahtunut – niin juoksukunnossa kuin pääkopassa. Vaikka Tukholmassa ei kaikki mennytkään ihan nappiin, aika parani ja isoimman muutoksen olin huomannut vuoden aikana treeneissä ja normilenkeillä.

Viimeisin parannus maratonilta on muutama viikko sitten, jolloin juoksin 5. maratonin Amsterdamissa aikaan 4.06. Olin aivan innoissani ajasta. Tuntuu siltä, että juoksuvauhdeissa on tapahtunut jotain konkreettista ja sen huomaa itse asiassa joka lenkillä. Tosiaan, aiemmista melkeinpä vk-vauhdeista on tullut pk-vauhteja ja uskon olevani vielä kelpokehittyväinen kestävyysjuoksija, omia aikojani parantamaan. Etenkin puolimaratonilla siintää seuraava tavoitteeni.

Vaikka omalla kohdallani muutos onkin ollut melko hidas, se on ollut eniten taistelua ylipäätään juoksua vastaan. Tajuan sen nyt vasta jälkikäteen. Olen aina halunnut pitää juoksun sivuharrastuksena ja puuhailla kaikkea muuta liikunnan parissa. Aiemmat salitreenit eivät välttämättä todellakaan tukeneet juoksua, päinvastoin, jumittavilla lihaksilla oli vaikea saada juoksua rullaamaan ja nopeuksia kasvamaan. Vasta nyt voin ääneen sanoa, että siitä on tainnut tulla pääharrastus ja muut lajit kulkevat sen ehdoilla. Nykyään jopa salitreenit teen juoksua silmällä pitäen. 😉

Motivaatiota lisää tietysti oman kunnon ja aikojen parantuminen, mutta juoksusta on tullut kuin vaivihkaa elämäntapa. Tietoa on karttunut älytön määrä niin tekniikan, treenien kuin varusteidenkin suhteen. Tällä hetkellä myös suurin osa omista Personal Trainer asiakkaistani ovat juoksuvalmennuksessa tai haluavat ainakin jossain määrin juoksua tai juoksun tekniikkaa mukaan valmennukseen. Parasta ja palkitsevinta on nähdä heidän hienoja saavutuksia ja itsensä ylityksiä kunnon kehittymisessä nollasta puolimaratonkuntoon tai upeista ajoista maratoneilla. Bloginkaan sisällön ei alun perin ollut tarkoitus (nimestä huolimatta!) pyöriä pelkästään juoksun parissa, mutta kuinkas kävikään…

IMG_2361

Huh, pitkä juoksutarina periaatteessa siitä, kuinka kestävyysurheilun välttelijästä on leivottu maratoonari. 😀 Edelleen saan itseni kiinni selittelemästä vieraammille henkilöille, että en todellakaan ole kestävyysjuoksija vaan liikun monipuolisesti. Kuitenkin, kun katselee esimerkiksi Movescountin liikuntamääriä ja -lajeja, tajuan olevani juoksija henkeen ja vereen. Eipä sieltä taida löytyä viikkoakaan ilman juoksulenkkiä. Näin sitä on helppo huijata itseään.

Ensi vuonna jälleen uudet juoksukuviot, -tavoitteet ja -reissut, en malta odottaa! Tällä hetkellä ajatuksena on kuitenkin loppuvuoteen saakka mahduttaa mukaan muitakin lajeja, katsotaan miten onnistun. 😉