LauraKatsaus menneeseen ja suunta tulevaisuuteen

Palautuminen Amsterdamista sujui hyvin. Itse asiassa paremmin ja nopeammin kuin koskaan aiemmin. Muutaman totaalilepopäivän jälkeen palailin treenien pariin, alkuun kevyille lenkeille ja kuntosalille. Nyt tuntuu, että juoksusta on jo sen verran kauan aikaa, että uudet suunnitelmat voi iskeä taas kehiin. 🙂

Juoksukausi oli siis tapahtumien osalta tältä vuodelta tässä. Vähän tyhjä olo ja ikävä juoksukavereita, mutta ilo siitä, että uusia projekteja on luvassa. Tämä vuosi tarjosi älyttömiä kokemuksia juoksun parissa ja ei voi kuin ihmetellä, miten rakas harrastus juoksusta on tullutkaan!

ASA_laura3_1920

Tänä vuonna ovat enkat paukkuneet niin 10 km, puolimaratonilla kuin maratonillakin. 🙂 Mahtava nähdä kunnon kehittymistä! Ennätykset juoksutapahtumissa tietysti motivoivat, mutta olennaista on ollut huomata kehitys treeneissä ja läpi vuoden. Tänä vuonna oma juoksukunto on selkeästi kehittynyt.

Juoksu on siitä kinkkinen harrastus, että jokainen lenkki on aivan erilainen. Se siitä tekeekin niin koukuttavaa. Vanhoilla onnistumisilla ei voi uhota kovin kauaa vaan on suunnattava kohti uusia tavoitteita. Toisaalta onnistumisista pitää nauttia ja omalla harrastelutasollani en halua tehdä tästä liian vakavaa. Totta kai taustalla on aina ajatus kehittymisestä ja omien ennätysten parantamisesta, mutta ajatus täysin sen ehdoilla että homman pitää olla kivaa. 🙂

ASA_laura_13

Ensi vuodelle on suunnitteilla alustavasti jo parikin reissua juoksun parissa. Näköjään näihin juoksumatkoihin on jäänyt pahasti koukkuun ja siitä tietää suhtautuvasti melko vakavasti lajiin, kun kaikki matkasuunnitelmat pyörivät tällä hetkellä lenkkareiden ympärillä. Toisaalta, voisi sitä pahempiakin koukutuksiakin olla. 😉 Onneksi matkoilla ehtii myös rentoutua juoksun ulkopuolella, joten ei tämänkään nyt tarvitse niin tiukkapipoista olla.

Alustavat juoksu-ajatukset vuodelle 2015:

Puolimaraton/ maraton Praha, toukokuu
Puolimaraton/ maraton Reykjavik, elokuu
Puolimaraton Vantaa, lokakuu

Varmaa ei vielä ole, juoksenko sekä Prahassa että Reykjavikissa kokonaisen maratonin – tai ylipäätään toteutuvatko reissut. Voihan olla myös, että luotan jälleen kotimaisiin vaihtoehtoihin. Helsinki City Runille olen osallistunut jo todella monena vuonna, joten olisi sääli jättää perinne väliin. Myös Helsinki City Marathon kiinnostaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa uuden reittinsä vuoksi. Nämä kuitenkin osuvat päällekäin ulkomaisten vaihtoehtojen kanssa.

ASA_laura_14

Uskon, että voin parantaa puolikkaan aikaani jonkin verran. Syksyn puolimaratonin olen pari vuotta halunnut juosta Vantaalla, joten joskohan se ensi vuonna onnistuisi. Tämän vuoden puolimaratonajan parannus tapahtui vähän vahingossa HCR:lla, joka oli valmisteleva pitkä lenkki Tukholman maratonia varten. Olisi kiva siis yrittää omaa ennätystä vähän enemmän tosissaan. Myös Midnight Run oli sen verran kiva kokemus tänä vuonna, että osallistuminen sinnekin voisi olla harkinnassa. Parasta kaikessa on kuitenkin se, että juoksuinto sen kuin kasvaa ja hyvät suoritukset lisäävät motivaatiota.

Nyt on kuitenkin aika ottaa juoksun suhteen hetki iisisti. Vaikka juoksu kulkee tietysti loppuvuodenkin mukana kuvioissa, varsinaiset treenit aloitan vasta ensi vuoden alussa. Siihen saakka voin taas keskittyä muihin lajeihin. Tänään illalla on suunnitelmissa spinningtunti Eerika Kiutun vetämänä Forever Herttoniemessä, jossa muuten vietetään synttäreiden vuoksi avoimia ovia.

Sinänsä vähän sääli suunnata sisätiloihin, kun ulkona on noin upea sää…

Kuvat: Markku Lempinen

LauraEnnätysten tehtailua Damissa!

Nyt ei hehkutussanat riitä kuvaamaan reissua, aivan loistava viikonloppu takana! Yritäppä tässä nyt sitten kasata jonkunlainen analyysi juoksusta. Kuvat kertokoot osan puolestaan.

IMG_8488

IMG_8484

Ennätyshän siellä pamahti rikki ja melko selvästi. 😀 Tukholmassa toukokuun viimeisenä päivänä juostu ennätys 4.27 vaihtui Damissa aikaan 4.06. Parannusta tuli sitten 21 minuuttia. Hassua, että vielä sunnuntaina juoksun jälkeen, olisin aloittanut tekstin todennäköisesti otsikolla ”elämäni pisin viimeinen kymppi”, mutta nyt tiistaina ajatukset juoksun suhteen ovat pelkästään positiiviset.

IMG_8470

IMG_8505

Kaikki meni oman juoksun suhteen melko lailla nappiin. Tankkaus, nesteytys, vauhdin jako ja pääkopan kasassa pysyminen. Ei hiertymiä, pahoja kipuja tai muitakaan häiritseviä tekijöitä. En edes itkeä tirauttanut kertaakaan! Edes maalissa. (Tästä on syytä kyllä ehkä huolestua, ettei homma mene liian rutiininomaiseksi). 😀

Kipeä käsi muistutti olemassaolostaan ensimmäisellä kympillä, mutta sen jälkeen heiluttelin käsiä, venyttelin ja ravisuttelin niitä tasaisin väliajoin. Kipu hellitti ja vaikka pelkäsin pahinta, juoksun paras hetki oli viimeisillä kilometreillä tajuta, että siinä se käsi heilui mukana maaliin saakka. Siinä olisi ollut parin onnenkyyneleen paikka.

IMG_8511

Yllätyin matkan varrella moneen otteeseen katsoessani kelloa ja vauhtia. Tajusin, että nykyään se vauhti, joka on joskus ollut todella vaikea ylläpitää puolikin tuntia vauhtikestävyyslenkillä, alkaa olla tällä hetkellä oma perusvauhti. Aikatavoitteeni maratonille oli 4.20 (salainen tavoite 4.15), joten tavoitevauhti olisi saanut olla 6.03 min/km. Heti alkuun tajusin, että vauhti keikkui tasaisesti 5.30 molemmin puolin ja se tuntui hyvältä. Pari kertaa vauhti notkahti alaspäin, mutta sain sen pikaisesti nostettua jälleen oikealle tasolle.

IMG_8493

Pahimmat notkahdukset johtuivat tylsyydestä. Pakko sanoa, että Amsterdamista ei missään nimessä tullut suosikkini. Ei maratonin reitin eikä järjestelyjen suhteen. Oikeastaan en edes suosittelisi sitä kenellekään. Reitti oli suoraan sanottuna paikoittain todella tylsä, ei todellakaan sellainen maisemareitti, mitä odotin. Onni onnettomuudessa, päätin juosta ensimmäistä kertaa maratonin musiikit korvilla. Se taisi olla pelastus täydeltä tylsistymiseltä. Tajusin myös, kuinka paljon musiikista saa voimaa ja hyviä ajatuksia! Reitin varrella oli kyllä kannustajia ja kannustusta, mutta odotin tunnelmalta paljon enemmän.

1656324_10204478794665307_2359642067000300901_n

1779345_10204478798585405_8880295521184975462_n

Taisimme koko porukka olla tästä melko yksimielisiä ja totta puhuen, muutenkaan Amsterdam ei näyttänyt parhaita puoliaan meille. Julkinen liikenne oli koko viikonlopun täysi vitsi ja myöhästyimmekin säännöllisesti jokaisesta sovitusta ajasta ja paikasta. 😀 Junat ja raitiovaunut eivät yksinkertaisesti kulkeneet tai olivat todella paljon myöhässä. Ylimääräistä sydämentykytystä aiheutti muun muassa se, että maratonille saapuminen jäi sen verran viime tippaan, että olin viimeinen joka pääsi alueelle, ennen portin sulkeutumista!!

Miinusta myös järjestelyistä. Reitti oli paikoittain niin ahdas, että se tukkeutui täysin. Tätä tapahtuu toki kaikissa massatapahtumissa, mutta esimerkiksi huoltopisteet olivat sen verran kapeita, että niissä oli todella vaikea päästä eteenpäin ilman pientä taklailua. Oli melko turhauttavaa väistellä poukkoilevia tankkaajia ja lähes joka pisteellä sain myös juomat jaloilleni.

IMG_8467

10698525_10204478812385750_247313448634904019_n

Juoksin koko matkan vähäisellä nesteytyksellä, pysähtymättä tankkauspisteille. Otin tietoisen riskin ja lähdin juoksemaan kahdella pienellä vesipullolla. Tämä taktiikka toimi. Olen aiemmilla maratoneilla juonut paljon enemmän ja mukana on ollut jos jonkinlaista geeliä ja energiaa. Olo on ollut sekä juoksun aikana että sen jälkeen pahoinvoiva. Nyt hörppäilin vesihuikan silloin tällöin omista pulloista. Tämä riitti, ainakin tällä kelillä. Muutenkin pienet pullot käsissä juokseminen auttoi itselläni siihen, että kädet eivät puutuneet.

10737907_10152846646166340_1100005842_o

Näin pienellä nesteytyksellä juoksemista en voi suositella kenellekään, mutta itsellä se toimi, ainakin tosiaan tällä kertaa. Maraton on kuitenkin monen asian summa. Viimeisillä kilometreillä omat vedet ja energiat loppuivat, mutta tiesin pääseväni maaliin ja hyvään aikaan, joten lopun vedin sisulla. Seuraavaa kertaa ajatellen, on mietittävä viimeisen kympin tankkaus tarkemmin. Se nimittäin tosiaan oli elämäni tähän mennessä pisin kymppi.

IMG_8510

Maaliintulojärjestelyt ontuivat myös. Olisin toivonut tosiaan maalissa saman tien edes pientä vesihuikkaa, mutta enpä löytänyt mistään. Sain viipaleen appelsiinia. Yhden. Sen jälkeen kävelin hodarikioskille, ostin vesipullon ja kokista ja lähdin klenkkailemaan kohti metroa. Metrojono oli monta sataa metriä pitkä ja metroa ei luonnollisestikaan tullut. 😀

Onneksi reissu ja meidän porukka oli kokonaisuudessaan niin loistava, että pikku järjestelyhäiriöt unohtuivat nopeasti. Sunnuntain maratonin jälkeinen 5 tunnin illallinen ja maratonjatkot prjctAmsterdam -porukalla laittoivat uudet suunnitelmat tulille ensi vuoden osalta. Tuskin maltan odottaa! Nyt on kuitenkin levon ja palautumisen aika.

10728777_10153293930003986_1396886096_n

Olo on onnellinen ja olen tyytyväinen omaan suoritukseen. Isoimmat kiitokset kuuluvat koko mukana olleen jengin lisäksi Joonakselle ja Tuukalle. Uudet juoksutavoitteet ovat jo mielessä kypsymässä, palaan niihin pian. 😉

Sekalaisista kuvista ja ihanasta seurasta vastasivat #maratonmuijat (Elina, Petra, Julia, Miia, Jenna ja Johanna). Kiitos myös pojille (Jarno, Jaakko, Lauri, Joonas L, Lasse, Erno, Ville, Matti ja Joonas H).

LauraValmiina Amsterdamin maisemareitille!

Huhhuh, tänään nokka kohti Amsterdamia ja sunnuntaina häämöttävää maratonia! Jännittää kyllä, mutta hyvällä tavalla.

10574445_758703670840210_4537058216235742161_n

Kuva: www.tcsamsterdammarathon.nl

Viimeisten treeniviikkojen aikana tapahtui tunnelmissa pientä alamäkeä, koska käden kunto ja vaivanneet jumit aiheuttivat kovasti huolta. Aluksi mietin jo pahinta skenaariota, etten pääsisi juoksemaan ollenkaan, mutta sitten päätin ottaa kaiken jäljellä olevasta ajasta kiinni ja hoitaa jumit veks. Tuukan avustuksella, nyt näyttää että käsi ja hartiajumit ovat vetreytyneet ja uskallan astua starttiviivalle sunnuntaina. Sain Helsingin urheiluhieronnasta mukaani myös oman maratonvakkarin eli asentoa ylläpitävät teippausmateriaalit. 🙂

unnamed

Keskiviikkona oli viimeisen treenin vuoro. Kolmen kilsan lämmittelyn jälkeen 5 km maratonvauhtista, jonka jälkeen 5×300 m rentoa vetoa 100 m palautuksilla ja loppuun vielä 3 km palauttelua. Yhteensä 13 kilsaa. Juoksusta jäi todella positiivinen mieli ja treenillä oli tärkeä merkitys tuomaan varmuutta maratonin suhteen. Torstai-aamuna oli vuorossa ns. tyhjennysharjoitus, jonka testasin ensimmäistä kertaa ennen tämän vuoden Tukholman maratonia ja mielestäni se toimi. Harjoitus itse asiassa kuulostaa pahemmalta kuin mitä se on. 😀

Tyhjennystreenin idea on, että keskiviikkoillan harjoituksen jälkeen ei enää syödä mitään koko iltana ja mennään tyhjällä vatsalla nukkumaan. Torstai-aamulla kukonlaulun aikaan lähtö suoraan sängystä juoksemaan, ilman aamupalaa. Tämän jälkeen kroppa onkin erittäin valmis ottamaan vastaan tankkauksen, jota tosin teen tälläkin kertaa maltillisesti. Sen myös päätin, että yhtään geeliä ei lähde tällä kertaa maratonille mukaan. Jää nähtäväksi, miten taktiikka toimii.

unnamed2

Odotan lähtöä ja varsinaista juoksua todella paljon. Jälleen on todettava, miten koukuttava laji tämä on. 🙂 Vaikka odotan jo nyt maratonin jälkeistä taukoa juoksusta, samaan aikaan tiedän, ettei tämä jää viimeiseksi. Luotto omaan kuntoon on tällä hetkellä kohtuu hyvä ja uskon että reissusta tulee huippukiva! Mikä parasta, saamme jälleen jakaa hienon kokemuksen prjctAmsterdam -porukalla. Yksi reissun kivoimmista jutuista, ehdottomasti.

Heitän viimeiset toiveet vielä käden kunnolle ja suuntaan myönteisin ajatuksin ja leppoisin askelin nauttimaan Amsterdamin maisemista. Täytyykin ottaa oikein kaupunkikierros-ajatuksella, sillä en ole aiemmin Damissa ollut. Mikäs sen parempi tapa tutustua kaupunkiin ja katsella maisemia, kuin lenkkarit jalassa!

Peukut pystyyn!!

LauraViilenevien lenkkisäiden lämmike

Koska työpäivä sujui tänään toimistolla istuen, oli heti kotiin päästyäni päästävä pikku lenkille. En ole käynyt juoksemassa viime viikon jälkeen, mutta tarkoitus on keskiviikkona ja torstaina juosta viimeiset lenkit ennen sunnuntain maratonia. Hui – siis sunnuntain!!

Jostain syystä ulkona tuntui tänään todella viileältä, joten päätin testata Helly Hansenin merinovillaista Warm Run juoksupaitaa. Tällä kertaa yhdistin sen samaisen merkin juoksuliiviin, ettei tuntuisi ihan niin talviselta. Jotenkin miellän tuon merinovillan enemmän talveen ja etenkin aluskerroksena käytettäväksi, mutta näin yhdistettynä se toimi tämän illan lenkillä ja säällä erinomaisesti.

48956_695_main_large

Paidan materiaalissa on keskitytty erityisesti sen hengittävyyteen ja mahdollisimman hyvään liikkuvuuteen. Kankaan sisäosa siirtää hikeä tehokkaasti iholta poispäin, mutta ulkopuolen merinovilla lämmittää. Olka- ja kyynärpäissä on joustavaa materiaalia, joka tekee paidasta mukavan joustavan ja kädet pääsevät juostessa sujuvasti liikkumaan. Materiaali on ihanan pehmeää, eikä yhtään kutisevaa.

48956_695_back_large

Paidan malli on tällaiselle pitkäkätiselle (ja ehkä -selkäisellekin?) hyvä. Paita on myös sopivan pituinen, eikä se pääse juostessa nousemaan. Tämän liivin kanssa yhdistettynä tosiaan täydellinen syyslenkeille, myöhemmin tietysti takin kanssa ja oikein kylmillä keleillä vielä lisäkerroksen kanssa.

 

Kuva

Instagram: @juoksujalkaa

Näiden merinovillaisten tuotteiden kanssa on välillä ollut ongelmaa hajuhaittojen kanssa, varsinkin jos hiki pääsee kuivamaan ennen pesuun päätymistä. Nyt kone odotteli jo latausvalmiina ja paita päätyi lenkiltä suoraan pesuun, joten täytyy tarkkailla tätä asiaa seuraavien käyttökertojen jälkeen. Toinen tarkkailtava asia on paidan kutistuminen tai pitääkö se muotonsa pesukertojen jälkeenkin. Toivomuksena olisi, että pitää.

 

LauraLenkkareita olikin jo ikävä!

Eilen oli jälleen juoksun aika! Sadetta ja tuulta uhmaten suunta ulos ja raikkaaseen syysilmaan. Eikä sen puoleen, olin odottanut lenkkiä koko päivän, sehän on luonnollisesti se päivän kivoin asia. 😉 Lenkkareita oli jo kova ikävä!

Paluu juoksun pariin siis pari viikkoa sitten pitkällä lenkillä ilmenneiden käsiongelmien jälkeen. Kyllä jännitti juoksemaan lähtö, nimittäin päässä pyöri kipujen lisäksi jo ajatus reilun viikon päästä sunnuntaina (!) juostavasta maratonista. 😀 Koko ajatus kieltämättä vähän naurattaa ja hirvittää tässä vaiheessa.

Olin säästellyt lenkille lähtöä, vaikka periaatteessa jumien puolesta se olisi voinut olla ajankohtaista jo aiemminkin. Sen verran hyvin tilanne on edennyt Tuukan hoteissa ja oman aktiivisen kehonhuollon avulla. En kuitenkaan halunnut kiirehtiä, ettei kivut ottaisi takapakkia.

1418363_10151690499137624_1440307581_n

Tempojuoksu oli siis homman nimi: 10 min + 60 min + 10 min. Matkaa kertyi yhteensä reilut 15 kilometriä. Näin maratonin lähestyessä (ja pitkän juoksutauon innostamana) tempaisin sitten vähän kovemmilla vauhdeilla. Jotenkin juoksu vaan tuntui helpolta, kun keskityin koko ajan siihen, että tuntuuko kädessä kipua vai ei. 😀 Sykkeistä toki näki jälkikäteen, ettei se nyt ihan helppoa ollut ollut…

Kyllähän siellä vähän jäykkyyttä ja väsymistä tuntui. Heiluttelin käsiä ja vaihtelin niiden asentoa, joka helpotti tilannetta. Loppua kohti mentäessä helpotti ja lenkin jälkeen ei ole ollut tuntemuksia. Varmasti kipujen ja jäykkyyksien huomaaminen johtuu suurelta osin siitä, että ylipäätään keskityn niihin tällä hetkellä koko ajan.

Tuo testijuoksu ei nyt sinänsä anna juurikaan kuvaa eikä varmuutta maratonin suhteen, siinähän se käsi heilui vieressä ihan kivasti – 15 kilometriä. Halusin kuitenkin tehdä kovemman treenin sen vuoksi, että saisin paremman varmuuden siitä, uskallanko ylipäätään startata maratonille puolentoista viikon päästä. Tällä hetkellä näyttää siis hyvältä.

Hieman erilaiselta vaikuttaa tämä maratonille valmistautuminen tällä kertaa, mutta oikein innolla (vai kauhulla?) odottelen, mikä on lopputulos…

Kuva: Anna Jarske

LauraMaratonkäsi kuntoon – kahden viikon päästä mennään!

Viikko siinä hurahti, ei-niin-onnistuneesta pitkän lenkin lopetuksesta. Sen jälkeen en ole juossut metriäkään. Otin aika vakavasti tapahtuneen ja päätin lähteä kaikin keinoin työstämään kättä jälleen juoksukuntoon. Kahden viikon päästä pitäisi juosta maraton, joten aikaa ei todellakaan ole paljoa…

ASA_laura_5

Otin saman tien käyttöön pilatesrullailut ja venyttelyt, joita olen tehnyt ahkerasti aamuin illoin. Olen pyrkinyt antamaan kädelle liikettä myös kävelylenkeillä, alkuun lyhyillä ja pikkuhiljaa pidemmillä. Olen yrittänyt välttää pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti koneella /autossa istumista ja muutenkin staattisia asentoja. Otin sarjakortin Helsingin urheiluhierontaan, jonne pääsen jälleen huomenna. Niin, ja aloitin sen buranakuurinkin, tulehdusvaaraa silmällä pitäen.

Ilokseni loppuviikolla kädessä ei enää tuntunut kipua ja muutenkin pahin jäykkyys oli kadonnut. Niska-hartiaseutu ja yläselkä alkavat myös vetreytyä. Paikallistin pahimman kipukohdan, joten hoitamisesta on tullut helpompaa. Lauantaina pääsin tekemään myös kelpo treenin pyörällä ja se jos mikä nosti tunnelmaa ja hymyn huulille!

ASA_laura_4

Tällä hetkellä on siis positiivinen tunne Amsterdamista. Juoksua ajattelin testata ensi viikolla. Katsotaan sitten testilenkin jälkeen, millaisia treenejä tässä enää ehtii tehdä ennen maratonia. Sen lisäksi ainakin pyörätreeni on tulevan viikon ohjelmassa. Ja sitten sitä kehonhuoltoa edelleen. Huhhuh, tämä oli viimeistään opetus itselleni sen tärkeydestä. Toivon, että säikähdyksellä selvittiin ja lupaan ottaa opikseni.

Reippain mielin kohti alkavaa viikkoa!

p.s. Kiitos kannustavista kommenteista, joita olen saanut eri kanavien kautta ja livenä myös. Ne lämmittävät mieltä kovasti!

Kuvat: Markku Lempinen

LauraNyt ei kulje.

Näin on. Viime lauantain pitkästä lenkistä jäi kaksijakoiset tunnelmat.

Sinänsä aamun lenkki meni hienosti, 30 kilometriä aurinkoisessa (vaikkakin tuulisessa) säässä pitkin Helsingin rantoja ja ihan mukavalla vauhdilla. Mietin lenkin varrella monta kertaa, että voiko olla kauniimpia maisemia juoksuun!?

Kahdella viimeisellä kilometrillä tapahtui kuitenkin jotain yllättävää oikeassa ja vähän myös vasemmassa kädessä. Olin tuntenut toki pientä väsymistä hartioissa ja käsissä jo parinkymmenen kilometrin kohdalla, mutta tämä on melko normaalia. Varsinkin, kun olin koko viikon valitellut niskan ja hartioiden jumituksia.

ASA_laura_13

Taistelin pari viimeistä kilometriä vastatuulessa ja kun pääsin perille, oikea käsi oli täysin toimintakyvytön ja pois pelistä. Kipu oli aivan järkyttävä sekä kädessä, yläselässä että niska-hartiaseudulla. Kipua oli sinänsä vaikea paikallistaa, mutta se säteili niin, että käsi ei toiminut ollenkaan. Onneksi koutsi oli antamassa ensiapua juoksun jälkeen. Päivän mittaan kipu hellitti ja käsikin alkoi taas liikkua, mutta tuntemuksia oli koko viikonlopun.

ASA_laura_14

Maanantaina pääsin heti Helsingin urheiluhierontaan Tuukan käsittelyyn, jossa toteamuksena oli järkyttävät jumit yläselässä ja mm. ojentajissa. Hieronta sinänsä helpotti kipua ja laajensi liikeratoja, mutta seuraavana päivänä kädessä tuntui jälleen. Tiistaina vietin illan rullaillen ja venytellen, mikä tarkoitti sitä, että tänään käsi on ollut jälleen kipeä ja käsiin kertyy myös nestettä.

Eipä voisi tulla kivut ja kolotukset huonompaan saumaan! Vaikka koska niille nyt hyvää saumaa olisikaan. Reilu pari viikkoa aikaa Amsterdamiin ja treenejä pitäisi vielä saada tehtyä. Luotto jalkoihin ja omaan juoksukuntoon on hyvä, mutta käden tilanne jännittää nyt todella paljon. En varmaan ikinä ole tuntenut noin kovaa kipua.

ASA_laura_22

Kuten tuttava totesi, kaikki on mahdollista pitkillä lenkeillä päästä varpaisiin. Ja näinhän se on, kolme (tai maratonilla yli neljä) tuntia yhtäjaksoista samaa liikettä käsillä ja jo jumiutuneilla lihaksilla ei voi johtaa hyvään lopputulokseen. Nämä vaivat eivät myöskään pikkulenkeillä näy, joten täytyy ottaa tämä kipu vakavasti ja hoitaa kuntoon ennen maratonia.

Tähän loppuun kun lisää vielä vaivoina sinnittelevän flunssan, niin olo on tällä hetkellä juurikin otsikon mukainen… Mutta mutta, täältä noustaan taas!!

Kuvat: Markku Lempinen