LauraLisää tällaisia kesäviikonloppuja!

Vaikka tänään sää ei taas kovin kesäiseltä tunnukaan, perjantaina ja lauantaina pääsin vihdoin siihen kesätunnelmaan, jota olen tässä jo odotellut. Toisaalta säiden kylmyys ei tällä hetkellä sen enempää vaivaa, sillä tämä viikko täytyy vielä paiskia töitä ennen lomaa. Toiveena kuitenkin olisi saada lisää näitä toiminnan kesäviikonloppuja – niistä saa niin paljon virtaa arkeen.

kuva15

kuva

Istuimme ystäväni kanssa aurinkoista iltaa kaikessa rauhassa Cafe Regattassa, kun saimme kutsun testata SUP Cafe Regattassa SUP-lautoja (stand up paddle). Opastuksen, alun haparoinnin ja tärisevien jalkojen jälkeen uskalsimme lähteä vähän kauemmas melomaan. Melko nopeasti lauta alkoi tuntua sen verran vakaalta, että hommasta pystyi nauttia. Totesimme saman tien, että uusinta otetaan heti ilmojen lämmettyä.

kuva 7

Sup_2

Tarkoituksena on ensi kerralla lähteä kiertämään Seurasaari, joka tarkoittaa noin parin tunnin suppailua. SUP-lautoja voi vuokrata Cafe Regattasta koko kesän – näiltä miehiltä 😀 Menkää ihmeessä testaamaan!

SUP_1

 

kuva 4

Pienistä iloista koostui myös lauantai, sillä lenkille pystyi pitkästä aikaa lähteä shortseilla ja topilla. Olen nyt palannut näiden pk-lenkkien ja -kunnon kasvattamisen pariin varsin onnistuneesti. Lauantain reilu 16 kilometriä sujui varsin leppoisasti ja sykekin pysyi aisoissa. Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että näiltä lenkeiltä on jälleen löytynyt ilo ja nautinto juoksemiseen!

kuva21

Olenkin ajatellut rakennella rauhassa juoksukuntoa tässä kesä-heinäkuun ajan ja pitää juoksun vähän taka-alalla. Jo tässä vaiheessa alkaa tuntua paremmalta ja ajatus juoksemaan lähtemisestä nostaa tunnelman kattoon! Suosittelen kaikille välillä irtaantumista omasta lajista ja tietysti muutenkin pieni rentoutuminen, varsinkin näin kesäaikaan, ei ole pahitteeksi.

Laura_kaannetty

Sateisena sunnuntaina löytyi myös onneksi sopiva väli lenkille. Maisema oli täysin pysähtynyt, mutta ilma oli lämmin ja oikeastaan juuri täydellinen sunnuntai-happihyppelylle. Sääennusteet näyttävät paranevan sitä mukaa, kun loma lähestyy, joten sitä kohti mennään. Mukavaa viikkoa harmaudesta huolimatta, mä painun nyt salille!

kuva 14

LauraLiikkuu liikkuu, jaksaa jaksaa, mutta myös iisimmin!

Kertakaikkisen hieno Hanko-juhannus takana! 🙂 Sen jälkeen tekeekin mieli liikkua ja tällä viikolla siihen on onneksi aikaa riittävästi. Muutama ajatus kuitenkin ensin viime viikosta, joka oli varsin opettavainen.

Käytiin Jarnon kanssa viime viikolla vo2 hapenottotesteissä. Olen aiemmin tehnyt pyörällä vastaavan testin, mutta mielestäni juoksun kannalta oikeiden arvojen löytymiseksi oli olennaista päästä tekemään testi juosten.

kuva 8

Oma suoritukseni jätti toivomisen varaa. Alku tuntui helpolta (tietysti), mutta jo alussa syke oli korkea. Vauhtia nostettaessa, tuntui, että happi yksinkertaisesti loppuu ja matto rullaa alla liian kovaa. Jouduin jättää myös viimeisen vauhdinnoston kesken, sillä tiesin, etten pääsisi sitä loppuun ja keskeneräiseksi jääneenä siitä ei olisi ollut tuloksen kannalta merkitystä. Olen tehnyt koko syksyn ja kevään kiihtyviä mattoharjoituksia ja siihen nähden oma esitykseni oli suoraan sanottuna heikko.

kuva 10

Analysoituani testituloksia saatoinkin todeta sen, mitä olen viime aikoina uumoillutkin: olen pari viimeistä kuukautta harjoitellut liian kovaa juoksun saralla. Siis liian kovilla tehoilla ja sykkeillä. Ongelmana on ollut se, että HCR:n jälkeen sykkeeni ja juoksutuntuma eivät ole olleet samalla tasolla kuin koko harjoittelukauden, jolloin juoksukunto tuntui todella hyvältä.

Puskin väkisin HCR:n sekä sen jälkeisen viikonlopun pitkän lenkin läpi. Siihen päälle vielä maraton Tukholmassa, jonka jälkeen onkin ollut enemmän ja vähemmän hiljaista juoksun puolella. Olen kärvistellyt treenejä läpi, vaikka on tuntunut tahmealta ja pieni huolikin ehti nousta pintaan.

kuva 6

kuva 1

Niinpä niin. Jossain vaiheessa, vauhtiahneuksissani, unohdin sen tärkeimmän: matalalla sykkeellä tehtävät, pitkät ja leppoisat pk-lenkit ja treenit. Aiemmin nämä muodostivat isoimman osan harjoittelussani, kunnes niistä tuli näköjään täysin aliarvostettuja. Tässä taas yksi opetus niistä asioista, kun suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tee niin kuin sanon ja valmennan, älä niin kuin itse teen jne. Huoh…

Otinkin heti opikseni ja tein eilen leppoisan ja pidemmän lenkin, joka oli maratonin jälkeen ensimmäinen pidempi lenkki. Aikaa meni yli puolitoista tuntia ja vauhdeiltaan se oli rauhallinen. Lenkin jälkeen olo tuntui hyvältä ja myöhemmin illalla lähdin vielä rauhalliselle pyörälenkille.

kuva 11

kuva 12

Amsterdamiin on aikaa 16 viikkoa, joten tässä ehtii maltilla rakennella järkevää juoksukuntoa ja aerobista pohjaa, kuitenkin niin, että kesällä voi vapaasti liikkua muutenkin. Maratonin jälkeinen päätös osallistua enemmän ryhmäliikuntatunneille ja käydä myös salilla, realisoituu myös tällä viikolla. Tänään vuorossa on RPM -tunti ja sunnuntaina toivottavasti pitkästä aikaa Bodyattack. Pari juoksu- ja salitreeniä siihen kylkeen, niin viikko alkaa olla mukavan monipuolinen.

kuva 7

kuva 13

Testit kertoivat siis enemmän kuin osasin odottaa ja antoivat kaivatun vastauksen viime aikaisiin treeneissä tarpomiseen. Tavallaan hieno ja opettavainen tulos, vaikka testien jälkeen veti hetkeksi vähän vakavaksi. Hyvä muistutus siitä, että suurin osa omasta harjoittelusta täytyy muistaa pitää kestävyyttä kehittävänä ja nyt saan luvan kanssa lisätä harjoitteluuni leppoisia lenkkejä ja oikeasti löytää taas juoksun nautinnon ja ilon. Mikä parasta, samalla voi vaikka vaihtaa päivän kuulumiset lenkkikaverin kanssa! Saamani ”tuomio” tuokoon pienen pysähdyksen ja järkevyyden kesän treeneihin.

Kuvituksena sekalaisia kuvia viime päivien treeneistä ja pyöräilymaisemista. Blogi päivittyy hitaammin, Instagram lähes päivittäin @juoksujalkaa.

Rentoa treeniviikkoa!

LauraJuhannusviikon suunnitelmissa VO2 -testit

Vietimme loistavat pari päivää viikonloppuna prjctASA -liikettä niveliin naisten kanssa Turussa! Lauantaina vetäisimme Sokos Hotel Break Caribiassa lihaskuntotreenin ja päälle vesijumpan, jonka jälkeen oli aika hieman juhlistaa hienosti sujunutta projektia. Sunnuntaina teimme yhteisen lenkin hienoissa maisemissa ennen kotiinlähtöä.

Projektista kokonaisuudessaan luvassa lisää myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa voi todeta, että hienon treenikevään olemme saaneet yhdessä viettää!

sokoshotelcaribia

prjctasa

Liikettä niveliin naisia odottelevat vielä lopputestit elokuussa ja syyskuussa osa porukasta osallistuu prjctASA liikettä niveliin nainen –joukkueella Tough Viking kisaan! Itse pysyttelen kannustusjoukoissa osan naisten kanssa ja lupasimme kannustaa jokaisen maaliin, läpi haastavan radan. Mahtavaa naiset!!

Juhannusviikko käynnistyy omalla salitreenillä ja huomenna suuntaamme Jarnon kanssa VO2 testeihin. Testi tehdään juoksumatolla ja niissä selvitetään aerobisen ja anaerobisen kynnyksen sykearvot ja vauhdit, lepoaineenvaihdunnan sekä maksimaalisen hapenottokyvyn VO2max (l/min & ml/min/kg). Samaan aikaan jännityksellä ja innolla odotan, sillä en ole aiemmin tällaista testiä tehnytkään. Testit tulevat hyvään saumaan, sillä niiden avulla on jälleen mahdollista tehostaa ja järkevöittää omaa harjoittelua. Tästäkin lisää myöhemmin!

kuva 1

Nyt oikein mukavaa viikkoa kaikille, toivotaan lämpenevää säätä loppuviikkoa kohti!

LauraAkut ladattuna kohti seuraavia suunnitelmia!

Lomaviikko takana ja akut ladattu! Nyt riittää taas virtaa helposti kesälomaan saakka 😉

Toscanaa voin kyllä suositella lomakohteeksi lämpimästi. Lensimme Roomaan, joka onkin ainoa paikka, missä olen aiemmin Italiassa käynyt. Kentältä vuokrasimme auton ja ajoimme Pesciaan, lähelle Luccaa. Sijainti oli hyvä, koska siitä oli helppo tehdä päiväreissuja lähikaupunkeihin, mm. Pisaan ja Firenzeen. Paikka sopii hyvin myös aktiivilomakohteeksi.

kuva 2

kuva 3

kuva 5

kuva 4

Helteinen viikko Toscanassa sujui puoleenväliin asti täysin ilman ajatustakaan juoksusta, mutta sitten alkoivat mäet houkutella liikaa. Lisäksi lukuisat pyöräilijät, jotka treenasivat talomme lähistöllä, eivät auttaneet asiaa, sekaan oli päästävä. Juoksijoita noissa korkeuksissa ei paljon näkynyt, mutta tosiaan pyöräilijöitä sitäkin enemmän, kun kannustimme toisiamme mäen huipulle.

kuva15

kuva 23

kuva 12

kuva 4

Päivälämpötila kipusi reilusti yli 30 asteeseen ja syke myös melko korkeisiin lukemiin, kun hissuttelin mäkeä ylös. Hiki virtasi, jonka jälkeen oli mukava pulahtaa kylmään altaaseen. Mahtava tunne treenin jälkeen! Kummasti riitti virtaa jaloissa taas, liekö syynä sitten riittävä lepo ja palautuminen Tukholman jälkeen vai ihan vaan riittävä pasta- ja hiilaritankkaus. 😀

kuva 6

Paluu arkeen on paras aloittaa lyömällä lukkoon seuraavat tähtäimet. Otin ja ilmoittauduin siis Amsterdamin marathonille. Lyhyt on ihmisen muisti, ajattelen toisaalta, ja samaan aikaan olen aivan innoissani aloittamassa ”uudet treenit” 😀 Lokakuussa on jälleen reilut 42 kilometriä askellettavana ja Vantaa vaihtui lennosta Amsterdamiin. Suunnitteilla on juosta syksyllä lisäksi joku puolimaraton ja esimerkiksi kympin testikisa, joka voisi olla vaikkapa YIMBY 2014. Ei ollenkaan hassumpi ajatus ja idea taustalla.

kuva

kuva 10

Kerrottakoon tässä myös, että julkinen tavoite Amsterdamissa on parantaa omaa aikaa (4.27), mutta oma salainen tavoite on päästä 4.15 tietämille. Syksyllä myös puolimaraton on mentävä alle kahden tunnin.

Muutamat tutut ovat kyselleet minulta, että eikö ole hirveää kertoa julkisesti näitä tavoitteita, jos ei sitten pääsekään niihin? Haha! 😀 Ei tietenkään, sehän vaan antaa lisäpotkua ja yritystä hommiin! En ota näitä omia tavoitteidenasetteluja kuitenkaan ihan niin vakavasti, vaikka aina tosissaan treeneissä huhkinkin. 😉

kuva 9

kuva 8

Hommat etenevät tästä siten, että huomenna starttaamme prjctASA -liikettä niveliin naisten kanssa Break Sokos Hotel Caribiaan Turkuun, jossa vietämme pari päivää treenien ja projektin päätösjuhlien merkeissä. Kivaa ohjelmaa tulossa, vaikkakin vähän haikein mielin yhteinen treenikevät päättyykin. 

Ensi viikolla ajattelin suunnata piiiiitkästä aikaa ryhmäliikunnan pariin; suunnitelmissa ainakin BodyAttackia ja RPM -tunteja sekä vihdoin pääsen myös salille! Juoksutreenit Amsterdamia varten aloitetaan pikapuoliin, mutta nyt on aikaa nauttia ja vouhkata hetki muustakin kuin juoksusta 🙂

Reipasta viikonloppua!

LauraShock Absorber RUN HRM saatavilla nyt Suomessa!

Helteiset terveiset Toscanan auringon alta! Lomaa on jäljellä vielä muutama päivä ja olo on rentoutunut. Täydellinen ajoitus tähän maratonin perään…

Shock Absorberilta kantautui tänne mukavia uutisia! Olen odotellut uusien Run HRM (Heart Rate Monitor) urheiluliivien saapumista ja nyt niitä on vihdoin saatavilla myös Suomesta! Ilokseni pääsen sovittamaan oikean koon heti lomaltapaluun jälkeen.

shockabsorber

Run HRM urheiluliiveissä on rinnanympärysnauhaan integroidut sykeanturit ja sykemittarin kiinnitys neppareilla etupuolella. Uskon, että tämä ratkaisee pitkälti sykevyön hiertämisongelman ja muutenkin, mitä vähemmän ylimääräisiä härpäkkeitä, sitä enemmän voi keskittyä itse suoritukseen.

Ainoa miinuspuoli tässä vaiheessa on, että Suunnon lähetinyksikkö ei sovi yhteen liivien kanssa. Polar, Garmin ja Sportstracker toimivat, joten eipä auta kuin alkaa etsiä rinnalle toista mittaria, vaikkapa sitten lainaan. Nimittäin – nämä urheiluliivit ovat kuin suora vastaus huutooni ja ehdottomasti testaamisen arvoiset. 🙂 Kokemuksia käytöstä tulossa sitten myöhemmin…

s00bz-black

RUN HRM
(HEART RATE MONITOR)

KOOT (INT) B-DD 70-85

  • rinnanympärysnauhaan integroidut sykeanturit
  • nepparikiinnitteisille sensoreille
  • juoksijalle suunniteltu pehmeä, saumaton sisäosa

LauraMaratontuliaisina pieni ennätys ja suuret tunteet!

Mahtava Tukholman maratonreissu takana! Palautuminen on hyvässä vauhdissa ja eilen uskaltauduin jo hölkkäilemään lämmöt ja palauttelut prjctASAlaisten treeneissä.

Sää suosi maratonpäivänä ja ainakin minulle, se oli täydellinen juoksusää. Ei liian kuuma, mutta toisaalta pieni sadekaan ei matkan varrella haitannut. Minkäänlaisia hiertymiä tai kipuja ei ollut juoksun aikana eikä sen jälkeen, normaalia jalkojen jäykkyyttä lukuun ottamatta. Itse maraton käynnistyi hyvissä tunnelmissa ja sain itselleni lietsottua positiivisen tunnelman ja juoksuhurmoksen ennen lähtölaukausta. Parit ylävitoset heitettiin lähtöryhmässäni tuntemattomien vieruskavereiden kanssa ja sitten se oli menoa!

kuva 2

Melko nopeasti juoksu tyssäsi ruuhkaan ja vauhdit hidastuivat lähes kävelynopeuteen. Yritin pitää juoksua yllä ja lähdin ohittelemaan. Huomasin ärtymyksen tunteen kasvavan, kun jouduin poukkoilemaan ympäriinsä, että pääsin ohittamaan edessä juoksevia. Tämä ei ole tietenkään kovin fiksua, eikä turvallistakaan erilaisten jalkakäytävien ja korotusten vuoksi, mutta en halunnut alkaa kävellä. Ruuhkan laannuttua muutamien kilometrin jälkeen, karistin ärtymyksen ja homma rullasi mukavasti puolimaratonille asti.

Puolimaraton meni samaan aikaan kuin muutama viikko sitten HCR:lla, lähes huomaamatta. Joissain niissä kohdissa näin myös matkakaverit kannustamassa reitin varrella ja olin niin onnellinen nähtyäni tuttuja kasvoja, että pari onnenkyyneltä oli pakko vuodattaa siinä kohtaa 🙂 Huikkasin heille, että juoksufiilis on kaikin puolin hyvä ja kuulin, että ryhmämme kaikilla juoksijoilla kulki mukavasti!

kuva 3

Viime vuodesta muistin, että tylsin ja puuduttavin osuus itselleni on Djurgården. Ihmisiä ei ole kannustamassa yhtä paljon ja muutenkin katseltavaa on liian vähän. Paikka paikoin sääkin tuntui liian kuumalta. Suunnilleen 25 kilometrin kohdassa päästin ajatuksen ilmoille siitä, että pysähtyisin käymään vessassa. Olin juonut koko kisassa todella vähän, mutta ajatus ei mennyt enää päästä pois. En ole koskaan joutunut aiemmin kisassa käymään vessassa, kunnes 30 kilometrin kohdassa päätin piipahtaa Bajamajassa. Ei kovinkaan miellyttävä kokemus senkään takia, että jalat jumahtivat täysin ja pysähtymisen jälkeen oli todella vaikea lähteä jatkamaan juoksua.

Kohtalaisen turhauttavaa on myös vessajonossa ja -käynnillä seurata kelloa, jossa minuutit kuluvat, mutta vauhti pysyy nollassa. Siinä oli seuraavan pienen itkun paikka. 😀 Jälkikäteen taas naurattaa, mutta siihen saakka oli ollut niin hyvä tunne juoksusta, mutta pysähtymisen jälkeen oli todella vaikea lähteä jälleen liikkeelle.

Viimeiset onnenkyyneleet virtasivat maalissa, jonka ylitin kolme minuuttia viime vuotta paremmalla ajalla. Päällimmäisenä tietysti mahtava tunne siitä, että pääsin maaliin, mutta pieni ärsytys siitä, että kaikki ei mennyt tänä vuonna niin nappiin. Vessareissulle hukatut minuutit jäivät harmittamaan, mutta muutenkin jouduin tekemään paljon töitä sen eteen, etten lopettanut koko hommaa parissa kohtaa kesken. Toistelin itselleni matkan varrella, että kun maaliin pääsen, pidän taukoa maratoneista 😀

10428738_10152262896464667_416764347_n

Tänä vuonna myös kuuluisa Västerbron silta tuntui turhan nihkeältä, vaikka olin etukäteen mainostanut ettei se mikään erityisen paha ole. Pari kertaa muistan myös ajatelleeni, että miksi ihmeessä ihmisen pitää juosta näin pitkiä matkoja, kun äkkiseltään tulee pari kivempaakin harrastusta mieleen!? Ihmetystä herättää jälleen myös tunneskaalan laajuus itkusta nauruun ja kärsimyksestä helpotukseen. Maaliviivan jälkeen onneksi kaikki huonot tuntemukset unohtuvat saman tien.

kuva 4

Jokainen maraton on täysin erilainen ja matkan varrella voi sattua vaikka mitä. Kaikki lasketaan ja tällä kertaa meni näin. Muutamien minuuttien menetys saattaa kuulostaa mitättömältä jutulta, mutta ai että se jää kaivelemaan mieltä! Lopulta olen tietysti äärettömän onnellinen maaliin pääsystä ja että oma ennätys parani jälleen muutaman minuutin. Myös muiden reissukavereiden upeat suoritukset suuntasivat omia ajatuksia taas uusiin juoksuihin. Siitä se ajatus sitten lähti, kun innostuin lokakuun Amsterdamin maratonista…