JarnoPalauttelua ja Madeleine-leivoksia

Blogin päivittämistä näyttää koskevan sama sääntö kuin juoksemista: kun löytää rytmin, siitä kannattaa pitää kiinni. Tässä siis kuulumisia Karhunkierroksen jälkeiseltä viikolta.

Karhunkierroksen jälkeen jalkani olivat huomattavasti enemmän romuna kuin viime vuonna, vaikka matka oli sama. Syytän sivukeinuntaa lumihangessa ja autossa istumista. Viime vuonna kapusimme seuraavan päivänä kauniissa auringonpaisteessa Riisitunturille. Tänä vuonna konkkasin ja istuin autossa 12 tuntia.

Riisitunturi, 2016.

Kolotus oli osittain yllättävää, koska tänä vuonna kisan jälkeinen horkka ja huono olo eivät pahemmin vaivanneet. Kiitän tästä onnistunutta energiatankkausta heti maalintulon jälkeen (palautusjuoma+pizzaa+limua). Kisan jälkeinen yökin meni nukkuessa tavallista paremmin, kun lihaskivut tai baarista saapuvat huonetoverit eivät häirinneet vuorikauriiden laskemistani.

Hötkyilemättä hölkkäämään

Maanantaina jomotukset olivat maagisesti poissa. Auttaakseni asiaa tein viikolla tavallista enemmän kehonhuoltoa, 15-40 minuuttia päivittäin. Torstaina ja perjantaina palailin kevyesti liikunnan pariin 1,5 tunnin hyötypyöräilyn muodossa. Hikeä oli jo ikävä.

Viikolla tuli vietettyä aikaa myös adidas runnersin treeneissä. Työnjako oli vain hieman eri, minä venyttelin ja muut treenasivat

Viikonloppuna päätin aloittaa hölkkäämisen, kun siihen tarjoutui loistava tilaisuus. Vietin lauantain ja sunnuntain Pirttisaaressa, Porvoon saaristossa. Kävin saarella pariin otteeseen jo viime kesänä, mutta silloin loukkaantuminen esti juoksemisen. Nyt pääsin ottamaan vahingon takaisin ja nauttimaan saaristomaisemista, upeista neulaspoluista sekä kauniista rantakallioista toiseksi mieluisimmallani tavalla. Mieluisintahan on kalliolla makoileminen ja kirjan lukeminen.

 

Juoksu ja nämä maisemat aiheuttivat pienen virneen.

 

Polkujuoksu tutussa ympäristössä sai ajattelemaan liikkumistottumuksiani. Muistan yhä, kuinka viime vuonna ihailin Pirttisaaren maisemia ja hahmotin mielessäni, kuinka mahtavaa saarella olisi juosta. Ja kun nyt pääsin toteuttamaan tämän, fiilis oli mahtava. Niin koukkuun sitä on jäänyt juoksuun, että komeita maisemia nähdessään miettii, millaisia lenkkejä siellä saisi tehtyä. Saman olen huomannut Ranskassa vierallessani: mikäli lumen tai matkaflunssan takia olen joutunut jättämään läheisen vuoren huiputuksen väliin, matkasta jää puuttumaan yksi ainesosa. Onneksi pystyn yhä rakentamaan myös sans-juoksu-ainesosista hienoja maisemakokemuksia.

Tämän viikon osalta otan treenien suhteen kevyesti. Kuuntelen yhä tavallista herkemmällä korvalla kehoani. Jos alan huomata poikkeuksellista väsymystä tai juoksu ei maitta, pidän välipäivän.

Syksyn koitokseen on vielä 14 viikkoa, joten syytä kiiruhtamiselle ei ole. Juoksua ja mäkeä ehtii varmasti tehdä kyllästy riittävyyteen asti. Sen sijaan liian aikaisin aloitetun treenaamisen aiheuttaman loukkaantumiseen tai heinäkuussa iskevään treeniväsymykseen en haluaisi törmätä enää keskikesällä.

Viikon liikunnat:

Juoksemista 1h4min
Pyöräilyä 3h11min

Kommentoi

Kommentit