arctic-riikkaVeera Vainio menee eikä meinaa

Aiemmin syksyllä, Pirkkolan treeneissä, ohitseni pinkoi nuori nainen niin että juuri ja juuri ehdin tossunpohjat nähdä. Ja vuorossa oli vasta lämmittelykierros.

Vasta 20-vuotias Veera Vainio juoksi ensimmäisen maratoninsa kesällä aikaan 2.59.34.  Toinen, SM juoksu, taittui vielä kovemmalla vauhdilla ja maaliin kului vain 2.52.34. Paljasjalkainen Helsinkiläinen on kiertänyt Paloheinän pururatoja 12-vuotiaasta, mutta aloitti varsinaisen juoksuharrastuksen  – urheiluseurassa, valmentajan avulla – vasta tänä syksynä. Sitä ennen viikkokilometrejä kertyi Veeran mukaan  vaivaiset viitisenkymmentä.- aina sama lenkki, kelloa vastaan. Sohvalta Veera ei kuitenkaan lenkkipolulle lähtenyt vaan liikunta/urheilu ovat aina olleet osa elämää.

10-vuotiaasta Veera harrasti muodostelmaluistelua, jonka ansiosta treenikalenterista löytyi juoksua, loikkia, balettia, tanssia, lihaskuntoa, telinevoimistelua ja naruhyppyä. Omien sanojensa mukaan hän on ollut aina kilpailuhenkinen  – esimerkiksi 6-vuotiaana kun ”äiti vei meitä hiihtämään niin mä aina vetelin ”täysiä” muiden ohi ja jäin sit aina sovituissa kohdissa odottamaan omaa porukkaa. Kuulemma muita hiihtäjiä huvitti kun pieni tyttö sivakoi remmisuksilla ohi.” Varsinainen vauhtihirmuna Veera ei itseään kuitenkaan koskaan pitänut, koska jäi ala-asteellakin 60m matkoilla aina muista jälkeen.

Veeralle liikkuminen on niin jokapäiväistä, että lenkille tulee lähdettyä asiaa sen kummemmin ajattelematta. Täydellinen väsymys kuitenkin kertoo, että on lepopäivän paikka. Huono sää ärsyttää, koska esimerkiksi hankijuoksu haittaa kunnon treenin tekemistä. Valmennuksen myötä on kuitenkin tullut mahdollisuus sisätreeneihin ja vauhtiharjoitteluun radalla. Tavoitteet ovat selkeät: Hyvä olo, hyvä kunto ja hyvät tulokset. Liikunta on Veeralle paras mahdollinen euforian lähde, eikä hän voisi edes kuvitella olevansa liikkumatta. Muu aika kuluukin opiskellessa ja kavereiden kanssa. Välimatkat taittuvat polkupyörällä. Energiansa Veera saa omien sanojensa mukaan ihan vaan kotiruoasta. Se riittää että syö säännöllisesti ja tarpeeksi.

Veeran ensimmäinen varsinainen juoksukilpailu – Pakilan Visan maastojuoksukisoja lukuun ottamatta, joissa Veera kävi 15-vuotiaana voittamassa ja ala-asteella ollutta koulujen välinen 3km juoksua, missä Veera oli sijalla 14 – oli viime kevään HCR. Puolikas tuntui sopivalta aloitusmatkalta. Helsinki City Marathonilla vauhti olikin jo huomattavasti kovempi, ja Veera oli naisten sarjan viides ja Suomen ensimmäinen alle 20-vuotias kolmen tunnin rajan alittanut naismaratoonari.

Veeran jo nyt saavuttamat tulokset ovat loistava osoitus siitä kuinka monipuolinen liikkuminen auttaa myös juoksuharjoittelussa. Kun peruskunto on kova jaksaa laittaa tossua toisen eteen, myös lenkkipolulla. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan ensikevään kisoja, joissa uskon vahvasti Veeran olevan etujoukoissa. Takataskussaan lippu Rioon?

 

Kommentoi

Kommentit