Juoksevan purjehtijan hyppääjän polvi

Huoh! Olinkin saanut ilon olla ilman mitään polven rasitusvammaa pitkän tovin, kunnes uudenlainen, polvilumpion ala- ja sisäpuolelle säteilevä kipu alkoi ilmoitella itsestään huhtikuussa. Varsinaisesti juoksusta polvisärky ei tunnu niinkään pahenevan, mutta erilaiset kyykyt ja rappuset, sekä kova kuormitus tai paine pahentaa kipua. Viileissä merkeissä alkanut purjehduskausi ja epäergonomiset asennot veneen laidalla ja pitin lattialla eivät varmasti ole auttaneet asiaa, vaan päinvastoin. Kävin jo vaivan ilmaannuttua Helsingin Urheiluhieronnassa valittelemassa kipua ja diagnoosiksi saatiin ”Hyppääjän polvi”.

Hyppääjän polvi on yleinen rasitusvamma, jossa kipukohta paikantuu useimmin polvilumpion alakärkeen, polvijänteen kiinnittymiskohtaan. Vammassa myös reisijänteen liitos polvilumpioon voi oirehtia.

Tyypillisimmin hyppääjän polvea tavataan lajeissa, joihin kuuluu voimakkaita ponnistuksia ja joihin liittyvien suunnanvaihdosten yhteydessä polvi kiertyy. Vaikka hyppääjän polvelle tyypilliset polvilumpion ala- ja yläpuolisten jänteiden kiinnittymiset voivat vaurioitua yksittäisissä voimakkaissa ponnistuksissa tai hypyissä, tavallisemmin vamman taustalla on liikunnan yhteydessä tapahtuva polven etuosan kuormittumisen virhe. Vääränlaisen kuormittumisen taustalla voi olla alaraajojen heikko lihaskunto tai huono lihastasapaino.

Useimmiten oireen syy on kuitenkin nilkan ja jalkaterän liiallinen sisäkierto, joka johtaa polven etuosan kuormitusakselin vinoutumiseen. Tällöin jänteiden epätasainen rasitus kuormittaa ja ärsyttää osaa jänteistä. Seurauksena on ärsytystulehdus, joka voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa jopa kudosmuutoksia, kuten jänteen paksuuntumista, arpeutumista, kiinnikkeitä ja liiallista verisuonituksen kasvua. Pahimmillaan hyppääjän polven paraneminen voi viedä kuukausia. — Tapio Kallio, Kuntoilijan itsehoito-opas

Erilaiset alaraajojen virheasennothan eivät ole itselleni mitenkään kovin vieraita, mutta tällä kertaa arvelisin tilanteen johtuvan muutamasta pahemmasta kiertovammasta ja niiden jälkimainingeista. Pallopeleistä ja hyppäämisestä viis, mutta veneessä on tullut kontattua/satutettua polvi useamminkin kuin kerran niin, että tähtiä näkyy. Näissä tilanteissa kyse on vielä nimenomaan polven kirtymiseen liittyvästä tilanteesta ja sitä seuranneesta kivusta. Kilpa- ja kevytvenepurjehdus käy urheilusta ja lajissa on varsinkin napakammalla tuulella paljon äkillisiä ja nopeita asennonvaihdoksia, ehkä liukastumisia ja horjahduksia. Laji ei kuitenkaan missään määrin kehitä alaraajoja, vaan asennot ovat koipien suhteen huonoja ja staattisia, eikä kylmäkään auta asiaa.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa varmasti pitää kiinnittää huomioita oikeisiin suoritustapoihin mm. salilla ja juostessa välttää tilanteita, joissa esim. väsymyksen vuoksi alaraajojen kontrolli heikkenee. Purjehduskauden ensimmäisten kilpailujen juuri alettua sitä lajia ei tulisi mieleen vältellä, joten veneen kannella asiaa ovat hyvät polvisuojat.

Seuraavaksi askel suuntaakin taas kohti Helsingin Urheiluhierontaa, josta toivon saavani apuja ja neuovoja vaivaan.

Viileistä keleistä ja vihoittelevasta polvesta huolimatta kevätmieli on välillä korkealla. Eikä vähiten siksi, että vesille pääsee ja vene plaanaa (jos vaan tuulee). Tällä kaudella treenailemma omalla veneellä ja pyrimme ajamaan Tiistaikilpailujen kaikki LYS-lähdöt, joissa mukavasti kahden kisan jälkeen keikutaankin ykkössijalla.

Purjehdusjuttuja voi seurailla enemmän Facebookissa, Shere Khan -sailingin sivuilla.

Kommentoi

Kommentit