Tavoitteellisen juoksuharjoittelun pariin

Jotenkin sen kummemmin kypsyttelemättä päätin muutama viikko sitten aloittaa tavoitteellisemman juoksuharjoittelun. Ehkä olen saanut juoksennella ilman paineita tarpeeksi pitkään, ehkä jalat tuntuvat kaikin puolin terveiltä ja tavanomaiset lenkit tökkivät tylsyydellään. Ehkä vain ihan mielenkiinnosta. Millä tasolla sitä pystyy juoksemaan tämän yleisen huseeraamisen ohella? Mille tasolle sitä pystyy itsensä nostamaan puolessa vuodessa neljällä suunnitellulla juoksulenkillä viikossa?

Todellista maaliani ajatellen matkan varrelle mahtuu vielä monenlaisia harjoitusjaksoja. Tämän vuoden olen ajatellut viettää pitkälti perustekemisen parissa. Kesällä olisi suunnitelmissa ajaa enempi pyörää, aktiivisen traineriharjoittelun myötä pyöräily on alkanut innostaa ensimmäistä kertaa tosissaan oikeastaan ikinä.

Noh juoksu on kuitenkin helppoa vuodenajasta riippumatta ja ohjelmasta rakentui sellainen, että sen läpivieminen myös lapsiviikoilla on enemmän kuin mahdollista. Viikottain juostaan neljä lenkkiä, joista pisin aina sunnuntaina. Viikkoon mahtuu myös aina kevyttä hölkkää, joka mielestäni ylläpitää juoksun rentouttavaa puolta mukavasti.

Kulunut viikko oli ensimmäinen varsinainen juoksuviikko ja kilometrit täyttyivät suunnitellusti. Vauhtien kanssa olikin sitten hippasen hakemista. Ihan tunnollisesti palvellut Garmin kun on heittäytynyt täysin toivottomaksi. En yksinkertaisesti pysty kellon mukaan juoksemaan juurikaan alle seiskan tahtia, en alamäessa ja en yli 170 keskisykkeellä. Koko aparaattia ei saa päivitettyä, koska Apple ja käyttöjärjestelmäristiriita. Tekniikan kanssa painiminen vei aika terävästi pointin kevyemmiltä treeneiltä ja harmitti vähintään saman verran kuin juoksun tuoma ilo. Osa harjoituksista on vielä tarkoitus tehdä todella kevyellä vauhdilla ja palautellen. Enpä usko, että yhtään lenkkiä tuli juostua tarpeeksi hitaasti, koska kello sekoili niin rankasti koko ajan ja olisi ollut supermielenkiintoista nimenomaan saada käsitys tämän hetken todellisesta kunto/vauhtitasosta, mutta eih! Tekniikka, tuo päivittäinen nöyryytyksemme.

Neljän juoksutreenin lisäksi olen yrittänyt hahmotella muita kevään treenejä ja viikon rasitustasoa kokonaisuudessaan. Esimerkiksi viime viikko oli työrintamalla todella vauhdikas, joten päivittäisen hyötypyöräilyn ja juoksun lisäksi viikkoon ei mahtunut muuta. Tuntien riittämättömyys oli suurin haaste myös levon kannalta. Voi olla, että kevätkelien myötä entisestään lisääntyvä hyötyliikunta ja juoksu tulevat olemaan koko kevään kivijalka. Riippuen siitä miten väsyn juoksutreeneistä ja miten koivet palautuvat, pyrin ehkä yhdistämään viikon palauttavaan juoksuun salitreenin.

Loppuun vielä hetkiä viime viikolta, jotka kertovat tiivistetysti kivoista hetkistä.

  • Autoa tarvittiin vain yhtenä päivänä. Muuten matkat taittuivat tuolla kaupunkifillarilla. Tapana on muuten aina myös kyläillä pyörillä, koska silloin ei tarvitse huolehtia kotiinpaluusta yhtään.
  • Juoksulenkkejä mahtui viikkoon se neljä. Lauantaina jalat tuntuivat raskailta, vaikka yritin lisäillä proteiinia moneen puuroon. Lasissa minun ja tyttären lempiaamupala, tuorepuuro.
  • Perjantain porukkapizzat, kaikki saivat täyttää mielensä mukaisesti
  • Yhdessä kokattu arkiruoka ja kokeiluun päässyt maailman nopeimmaksi pastaksi tituleerattu Marthan pasta, jos et ole vielä tätä kokeillut, niin ehdottomasti listalle!

ironwoma-viikon-treenit

Ensi viikonloppuna sporttia on tarjolla messukeskuksen verran, joten kannattaa seurailla myös ASA:n Facebook-sivuja tulevan ohjelman ja messujen ympärillä tapahtuvan tohinan suhteen. Joonaksen ja Lauran instagram -tileillä on nopealle reagoijalle tarjolla myös mahdollisuus ilmaislippujen voittoon.

See you there.

2 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Itselläni Garminin sykkeiden mittaus (Forerunner 620) temppuili tässä talvella oikein urakalla. Homma korjaantui kun tajusin alkaa kastella sykevyötä kunnolla, myös ihoa vasten tulevalla puolella olevan pienen kangaspalasen, ja laittaa vyön paikalleen vasta juuri ennen lenkille lähtöä. Sen jälkeen sykkeet ovat taas näyttäneet oikein. Oletan, että pakkasilla en juurikaan hölkätessä hikoillut, eikä kuiva vyö saanut siten oikeita sykkeitä mitattua. Se saattoi näyttää 192 lyöntiä vaikka kävelin. Hermothan siinä meinasi mennä. Kaverini sanoi, että myös sykevyö, jossa patterit ovat hiipumassa näyttää sykkeet pieleen. Paljon liikkuvalla saattaa vyö vaatia pattereiden vaihdon kaksikin kertaa vuodessa. Toivottavasti saat mittarin kuntoon. Itse en osaisi juosta metriäkään enää ilman juoksujeni mittaajaa :).

    http://www.lily.fi/blogit/homerun

    • Kiitos kommentista! Tuo sykevyön temppuilu on tuttua ja olen huomannut, että siihen vaikuttavat juuri nuo listaamasi asiat ja lisäksi vaatteiden materiaali. Jostain syystä kesäkeleillä kun päällä ei ole kihnuttavia kuoria sykkeet temppuilevat vähemmän.

      Itse pyrin juoksemaan nimenomaan fiilispohjalta, ja jätän useimmiten mittarin kotiin, mutta välillä on kiva ottaa tarkistus sen suhteen, että oma fiilisi ja todellisuus kohtaavat.

      Garmin on tähän asti näyttänyt vauhtia oikein, mutta tosiaan taitaa olla laite päivityksen tarpeessa.

      Hyviä kilometrejä ja kiva blogi sinulla 🙂

      Noora