Spinnulla kotiin, eli purjehduskauden aloitus

Viikonlopun ohjelmassa oli kevään ensimmäinen purjehdus! Kuten edellisessä tilannepäivityspostissa mainitsin omalle veneelle ei ole vielä hetkeen asiaa, mutta onneksi MM-kisavene Epsilonin talvitelakointi ja huollot sujuivat täydellisen mallikkaasti ja vene odotti noutajiaan Piritan satamassa sovitussa aikataulussa lauantantaina 25.4. Tallinnassa oli siis mahdollisuus hypätä veneen gastiksi ja osallistua siirtopurjehdukselle lahden yli. Miehistöä oli matkassa täyden kisamiehistön verran, eli kahdeksan ja matkaan päästiin valmisteluiden jäljeen vain puoli tuntia suunniteltua myöhemmin.

purjehdus-helsinkitallinna3

purjehdus-helsinkitallinna4

Edeltävinä päivinä myrskynnyt itämeri oli rauhoittunut vähän liiaksikin ja rautapurje jyskytti menemään pitkin Tallinnan lahtea kohti Helsinkiä ensimmäisen tunnin. Miehistölle jäi aikaa viritellä purjeet paikoilleen, asetella latat ja nostaa stora uralleen. Siirroilla koneella ajaminen on tavallista puuhaa, matkavauhti tulee ennen purjehdusta, mutta varsinkin näin kauden alussa toiveet purjehtimaan pääsemisestä olivat korkealla.

purjehdus-helsinkitallinna2

Vain tunnin puksuttelun jälkeen tuuli ja kurssi näyttivät sen verran fiskuilta, että kippari huikkasi miehistölle odotetun viestin. ”Saa nostaa storan kun olette valmiit”. Purjeiden noston jälkeen tulimme mallikasta matkavauhtia, rauhallisella suomenlahdella hyvin tasaisissa tuuliolosuhteissa. Tuulen pyöriessä 5 ms tuntumassa matkavauhti oli 6,5-7 solmun luokkaa. Helsingin siintäessä päästiin nykäisemään iso keulapurje eli spinnukin vielä mastoon, ja täydellisen mukavasti sujunut purjehdus päättyi komeaan spinnuajoon ja spinnun laskuun vasta aivan kotisataman porteilla.

purjehdus-helsinkitallinna

Matkakertomuksen lisäksi pari sanaa välineistä ja varusteista. Purjehduksessa tärkeää ovat kaksi, kolme asiaa. Sää, pukeutuminen sään mukaan ja ravinto. Nämä kolme asiaa saattavat muodostua elämän ja kuoleman kysymykseksi tilanteiden ja tuulten vaihdellessa joskus yllättäen ja ei aina parempaan suuntaan. Pukeudu aina olosuhteiden mukaan, varmista aina riittävät eväät ja katso mihin keliin olet lähdössä. Siitäkin huolimatta, että olet valmistautunut hyvin, pysy valppaana ja ole aina valmis toimimaan. Älä palele, hypotermia iskee nopeasti ja lamauttaa suorituskyvyn, aivan kuten energiavajekin.

Eilen meriveden lämpötila oli +4 C ja ilman lämpötila koko reissun ajan yli + 5 C, minulla oli päälläni: villainen aluskerrasto, villasukat, villahousut, villapaita, fleece, villapaita, toppahousut, kuorihaalarit, purjehdustakki, veden- ja tuulenpitävä villapipo, vedenpitävät hanskat ja purjehdussaappaat. Aikaa siirrolla kului noin 7 tuntia ja Helsingin siintäessä oli tästä varustepaketista huolimatta kylmä ja kävin pari kertaa evästämässä sisällä.

purhehdus-helsinkitallinna5

Sunnuntain kunniaksi vuorossa onkin sitten taas oman veneen pohjan maalausta, vol.4! Viikkoon on mahtunut lukuisia tunteja Hernesaaren kärjessä tela kädessä. Tunnelmaa on kevennelty aamulenkeillä ja runsaalla määrällä pyöräilyä.

Miten aikaavievä triathlon-harjoittelu ja kilpahenkinen purjehdus mahtuvat yhden yrittäjänaisen, ajomiehen ja kolmen lapsen vuoroviikkoiseen uusperheeseen. Sitä saa jännityksellä seurata jatkossakin tällä foorumilla ja Facebookissa.

Missä ollaan näin kevään kynnyksellä

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin onhan tässä matkaa ironwomaniksi. Takana ei ole mikään hyvä peruskuntokausi, vaan aika nöyräksi vetänyt pitkä synkkä kausi treenien osalta. Viime syksynä perusflunssan yhteydessä otetuissa verikokeissa jäin kiinni vakavasta raudanpuuteanemiasta. Talvi on mennyt syitä selvitellessä ja rautaa tankatessa. Onneksi mitään vakavampaa ei ole löytynyt. Todennäköisesti tila on täysin itse aiheutettu, huolimattoman ruokavalion ja liiallisen treenaamisen myötä pitkällä aikavälillä kehittynyt.

Ikävää on, että raudanpuuteanemian korjaaminen on yhtä hidasta kuin sen aikaansaaminen. Katseet ovat kuitenkin seuraavassa kontrollissa kesäkuun alussa ja toiveet sen suhteen, että arvot olisivat lähteneet nousemaan korkealla.

On selvää, että anemia ei ole kestävyysharjoittelun kannalta mikään kovin hyvä lähtökohta. Harjoittelu on ollut koko ”toipilaskauden” lähinnä ylläpitävää. Peruskuntoalueelta ei ole ollut asiaa kovempien treenien pariin. Pitkää ja hidasta on ollut talven teema. Tämä ajanjakso on hiljakseen jäämässä taaksepäin ja edessä siintää kesä ja kesäkunto, joka kohdallani tarkoittaa toivottavasti mahdollisuutta päästä kiinni taas kovempaan treenaamiseen.

Rauhallisen talvikauden aikana päästiin kiinni myös pitkään vaivanneeseen polveen, josta oli yritetty saada niskalenkkiä jo ikuisuudelta tuntunut tovi. Vahvana diagnoosina pyörinyt juoksijan polvi hylättiin monen kokeilun jälkeen viimein mahtavien ammattilaisten toimesta Ortolääkäreissä. Oikean diagnoosin ja kolmen fyssakerran jälkeen olin käytännössä opetellut kävelemään ja askeltamaan uudelleen. Liikerata varpaista napaan oli uudelleen ajateltavana ja opeteltavana. Jumppasin sinnikkäästi ja vaikka harjoitteet olivat tylsiä ja rankkojakin tulokset olivat niin hyviä, että onnittelen itseäni nyt. Kaikki kevään lenkit olen juossut täysin ilman akilles- tai polvivaivoja. Ero entiseen on huima, nilkuttamaan ja itkemään pistänyt kipu on kadonnut.

ironwoman-tavoitteet-suunnitelmat

Nyt kevätaurinko on täyttänyt mielen positiivisilla ajatuksilla ja aihetta iloonkin on. Arkiliikunta on ollut paitsi säännöllistä, myös ilmeisen ylläpitävää koko talvikauden. Keskiarvoksi uskaltaa sanoa ehkä 10 km päivässä. Määrät vaihtelevat 5-40 km välillä päivästä riippuen. Lisäksi paletissa on ollut kevyttä pk-lenkkiä, erityisesti aamulenkkiä, trainerin pyörittelyä ja toiminnallista kuntosaliharjoittelua.

Pk-lenkki kulkee nyt kevyen oloisesti, kroppa on aika vahvan ja hyvän tuntuinen. Mittari ei ole käynyt kädessä vuoteen, mutta muiden kellojen vilkuilu ja oma aika vankka kokemus ja tuntemus vauhdeista ja sykkeistä kertonee pk-vauhdin olevan aika tasan kutosen luokkaa. Kevättä kohden pk-lenkki on rullannut koko ajan kevyemmin ja jalkavaivat ovat tiessään.

Mitä toiveita tai tavoitteita kesälle ja syksylle sitten voisi asettaa?

Mikäli kesäkuussa verikokeista tulee hyviä uutisia ja palettiin saadaan mukaan jälleen vk-harjoittelu ja vetotreenit, ja jos kroppa lähtee vastaamaan harjoitteluun hyvin, mielessä pyörii varovainen ajatus kisavauhtisesta puolikkaasta syksyllä. Ajatus on asettua viivalle, mikäli vauhti saadaan sellaiselle tasolle, että puolikas taittuu 1:50 tietämille, mieluiten alle. Kivassa porukassa, ehkä höntsävauhtinen puolikaskin tapahtumassa voisi olla hauska juostava.

Sitten jotain aivan muuta, eli merielämää. 1.7. nimittäin köydet irtoavat Hoskilta ja X-35 -kisaveneen siirto kohti Köpiksen MM-mittelöitä alkaa. Kesällä noin kolmen viikon ajanjakso on varattu siirtopurjehdukselle Helsinki-Kööpenhamina, treeneille kisapaikalla ja noin viikkoon rutistuville MM-kisoille. Kaikkineen luvassa on toivottavasti vauhdikas ja elämyksellinen aika upeassa kaupungissa, jossa varmasti pääsee ulkoiluttamaan myös lenkkareita.

Mitä purjehdusasioihin vielä tulee niin yksi tämän hetken suurimpia haaveita on saada Hernesaaren nokassa hallissa makoileva oma iso kissa kuntoon ja vesille mahdollisimman pian. Ihan suunnitelmien mukaan ei mennyt oman veneen aikainen vesillelasku siis, vaan se vaihtui epämääräisen pitkään korjausurakkaan Lindgrenin hallissa. Elämän tässä ihmistä heitellessä kannattaa lueskella Joonaksen ajatuksia siitä, millaisilla mantroilla voi yrittää selätettää kiireet, vaikeudet ja flunssat!

Sellaisia auringonsäteenpilkahduksia tästä risukasasta! Nautitaan pitenevistä päivistä, kiljuvista lokeista ja siitä voimasta, joka meistä jokaisesta löytyy.

Seuraamaan pääset myös Facebookissa.

Mommy expressin kesäkausi on polkaistu käyntiin

Otin googlemapsin avuksi miettiessäni mistä kulkee meidän uusi päiväkoti-, eskari-, ja koulureitti. Olin toiveikas sen suhteen, että jotenkin keskuspuiston kautta koukkaamalla pystyttäisiin välttämään koko Mannerheimintien ja Meilahden liikennekaaos ja löytämään turvallinen reitti, jonka kulkeminen onnistuisi myös niin, että joku lapsista polkee omalla pyörällä. Kliks! siinähän se oli, ihan suoriltaan. Mitä mainioin reitti meiltä koululle ja päiväkotiin. Lapset koriin ja testiajolle.

Vaikka meidän Bullit-cargopyörä on ympärivuotisessa käytössä en aja sillä lasten kanssa talvisin. Syitä on kaksi: liukkaus ja kylmyys. Avoimessa korissa lapsille tulee nimittäin todella kylmä. Hieman jännittynein mielin ja vanhin lapsi kartturina lähdin siis testaamaan uutta koulureittiä. Ilokseni ajo lähti sujumaan isolla lastillakin helposti ja reitin varrella olleet mäet nousivat nekin, vaikka korissa oli tuo reilut 60 kiloa, eli runsaasti itseni verran lisäpainoa.

Muutama sana tuollaisesta cargopyörästä, jos nyt joku sellaisen hankintaa vaikka miettii.

Meille tämä Bullit rantautui vuosi sitten kun oli aika vaihtaa perävaunu tilavampaan ja koulutielle sopivaan vaihtoehtoon. Pyörä tilattiin Tavarapyörä Asiantuntijalta, jossa oli mahdollisuus käydä ajamassa tätä ja monia muitakin tavarapyöriä. Kävimme myös ajamassa muita pyöriä lähinnä minun ulkonäkökeskeisyysnäkökulmasta, mutta hyvin pian ajokokemuksen perusteella oli myönnettävä, että ajomies oli oikeassa ja ainoa älykäs ajettava pyörä testin jälkeen todella oli tämä Bullit.

Mikäli lähdet lueskelemaan arvioita foorumeilta (suosittelen kuitenkin erityisesti tavarafillari.fi -sivustoa) kohtaat hyvin nopeasti argumentin, jonka mukaan kaksipyöräistä cargopyörää ja erityisesti Bullitia on vaikea ajaa. Tämä on totta, mutta vain ensituntumalta. Kun kerrat olet päässyt ajamisen makuun Bullitia käsket kuin hiukan raskaampaa maastopyörää. Kannattaa nimittäin huomioida, että suurin osa tavarapyöristä on todella raskaita. Esim. ihana kolmipyöräinen Christiania Bike Classic painaa 35 kg, kaksipyöräinen Bakfiets, jota myös tuli ajettua yli 40 kg ja sitten se Bullit 22 kg. Painoissa on niin merkittäviä eroja, että tämän tuntee helposti rullaavuudessa. Mitä pidempää matkaa aiot ajaa ja mitä suuremmalla lastilla olen noin 100% varma siitä, että valintasi on mahdollisimman kevyt pyörä.

Käy ajamassa eri pyöriä ja kysy toki mikäli aihe kiinnostaa!

Mommy express on siis aloittanut liikennöinnin välillä Alppiharju-Munkkiniemi. Ajovuoro Munkkiniemeen on täynnä, mahdollisia hajapaikkoja välille Munkkiniemi-Punavuori voi tiedustella allekirjoittaneelta. Myös erilaiset pienkuljetukset onnistuvat. Mikäli bongaat bullittimme liikenteessä erityisen vauhdikkaan näköisenä on kuitenkin todennäköisintä, että kuskina on ajomies. Välillä minäkin olen päässyt matkustamaan!

bullit-tavarapyora

Miten pääsee maantiepyöräilyn makuun?

Kevättalvi on sujunut omalta osaltani töiden merkeissä mukavan projektin parissa, kun Kalasatamaan juuri auennutta Toni&Toni Cycles -pyöräliikettä on suunniteltu ja toteutettu hartiavoimin. Tonit kääntyivät tarmokkaina ammattilaisten puoleen jo ennen liiketoimintasuunnitelman valmistumista ja toisaalta Tonien ammattitaito on saanut minut luottamaan yrityksen menestykseen alusta alkaen.

Mitä pidemmälle projekti eteni, varasto alkoi täyttyä ja minä pääsin verestämään indoor displays -taitojani asettelemalla tavaraa varastosta vasta valmistuneille hyllyille, sitä enemmän ymmärsin, etten ymmärrä pyöristä mitään. Jäin kiinni pyörittelemästä osia, joista minulla ei ollut mitään tietoa ja keskeytin keskusteluja vaatien täsmennystä ilmassa lenteleviin lauseisiin pakoista, välityksistä, kammista, rungoista, dropeista… You name it olin pihalla ja kiitollinen.

Kiitollinen sillä ymmärsin, että oma harrastukseni on perustunut aina muiden ymmärrykselle. Olen voinut vapautuneesti heittäytyä ja luottaa siihen, että joku muu tietää paremmin.

Mitä jos kaveripiiristä ei kuitenkaan löydy pyöräilyn asiantuntijaa vaan kaiken asiantuntijoita, joiden puheiden perusteella et kuitenkaan ole aivan varma siitä, että näillä neuvoilla kotiutat nettikaupoista tarjousten perässä oikean kokoisen pyörän, jolla harrastus lähtee mitä parhaimmissa merkeissä käyntiin.

Aihe rupesi askarruttamaan minua enemmänkin ja päätin marssia Tonien pakeille pyytämään konsultaatiota. Kysymys kuului:

Jos olen aloittamassa maantiepyöräilyä harrastuksena millaisella paketilla pääsen alkuun ja mihin asioihin minun tulee kiinnittää huomioita? Entä minkälaisella budjetilla on realistista päästä harrastukseen kiinni?

Toni Lindbald ja Toni Kantoluoto Toni&Toni Cycles.

Tärkeintä on löytää oikean kokoinen pyörä, esim. bikefittingin avulla mitoittamalla. Bikefitting -palvelussa mitataan pyörän koon valintaan vaikuttavat kehon mitat ja saat Bikefitting ohjelmiston suosituksen sinulle sopivasta Triathlon- tai maantiepyörän koosta ja pyörän säädöistä. Kun oikea koko on määritetty voidaan helposti valita parhaiten mittoihin sopiva pyörä. Mikäli tiedossasi on jokin tietty pyörämerkki ja malli, niin ohjelmisto suosittelee sopivaa runkokokoa. Kannattaa muistaa, että kuten pyörää myös tietokonetta ajaa ihminen. Ammattilainen osaa tulkita ohjelman antamia tietoja ja ohjeistaa aloittelevaa pyöräilijää mm. ajoasennon kanssa.

colnago-mercks

Ensimmäisen maantiepyörän kannattaa olla tarpeeksi laadukas jotta itse ajaminen olisi mielekästä. Valitse siis tarpeeksi hyvillä osilla (esim Shimano Ultegra tai Shimano 105)  varustettu pyörä. Noin 2000 eurolla saat hiilikuiturunkoisen, hyvillä osilla olevan pyörän josta nauttii huomattavasti enemmän kuin alkaen -malleista. Hyviä valintoja ovat esim. Colnago CLD, Eddy Merckx Milano 72. Naisille suunnitellut maantiepyörät eroavat miehille suunnatuissa mm. lyhyemmällä vaakaputkella, lyhyemmällä ohjainkannattimella, kapeammalla tangolla ja naisille muotoillulla istuimella.

Laadukasta pyörää on halutessaan helppo päivittää myöhemmin kevyemmilla kiekoilla (esim Shimano RS81/Dura Ace). Hyvät kiekot ovat kevyemmät ja juuri keveys/pyörivä massa vaikuttaa eniten kiihtyvyyteen, rullaavuuteen, jarrutuksiin, liikkeelle lähtöön. Hyvät renkaat rullaavat paremmin, ovat pehmeämmät/elastisemmat ajaa, vaikka ne kylläkin kuluvat nopeammin.

Kysykää hei! Lupaan välittää kysymykset eteenpäin ja kaivaa vastaukset Toneilta! Tai käykää moikkaamassa miehiä, ovet ovat auki osoitteessa Sörnäistenlaituri 3, ma-pe 10-18 ja la 10-15.

Ps. Löydät minut myös Facebookista

Muuton jälkeistä elämää – terveiset rantsusta!

Kulunut viikko on ollut kaikessa toiminnallisuudessaan aika raskas, vaikka yhtäkään varsinaista urheilusuoritusta siihen ei mahtunut. Pitkäperjantaina päättyi kuitenkin muutosta johtunut elämänhallinnallinen kaaos ja oli aika lähteä suorittamaan muutakin kuin muuttolaatikoiden kantamista ja purkamista. Ihan toimettomana tässä nyt ei ole oltu, ilman hissiä ja neljäs kerros kierreportaita on omanlaisensa aherrus, joka käy arkiliikunnasta ja vähän totisemmastakin aika ajoin. Roudaamisesta särkevä kroppa kaipasi kuitenkin ennenkaikkea raitista ulkoilmaa. Suunniteltu uusien kenkien testaus ja juoksulenkki sai kuitenkin väistyä, sillä nyt oli hypättävä pyörän selkään ja lähdettävä Koivusaaren rantsuun.

Rakasta pulleamahaista paattia odottaa ensi viikolla siirto telakalle, kun vanhaa huonosti tehtyä korjausta lähdetään tekemään uudelleen ja isoksi harmiksi tämä tarkoittaa tietysti sitä, että aikaiseksi suunniteltu kauden aloitus ja veneen lasku lykkääntyvät pakosta. Yhtä ja toista remppaa paatilla kuitenkin on levällään ja nyt tuli kiire niputtaa vene, ennen siirtoa.

IMG_8545

Tältä se kilpuri näyttää kuivalla maalla.

IMG_8564

Ja kannelta avautuva näkymä on pikkusen hassussa perspektiivissä.

Huomenna suuntaan ulkoiluttamaan näitä 4runnersista testiin kotiutuneita Skechers GOrun Ride nelosia. Tänään ne palvelevat kuitenkin osana lempiasuani, eli mustan mekon ja sukkisten kaverina. Ohjelmassa on pyöräkaupan pystyttämistä Kalasatamaan, kun Toni&Toni Cycles -liikkeen avajaiset lähestyvät.

sealskinz-skechers

Ja työkalut, ne on pysyneet tämän naisen kädessä kuluneellakin viikolla!

Mukavaa pääsiäistä!

 

Viimeiset lenkit vanhoissa kotimaisemissa.

Meneillään on muuttoviikko. Kaiken pakkaamisen ohella voisi kuvitella, että lenkille ei ole aikaa, mutta päinvastoin. Minun on päästävä juoksemaan melkein joka päivä.

Olen tunnejuoksija. Juoksen erityisesti suruun, stressiin ja suuriin tunteisiin. Tarvitsen tilaa ja happea. Rauhaa, jossa ajatuksille on aikaa.

Nyt juoksen paitsi saadakseni tauon pakkaamiselta myös jättääkseni hyästejä tälle kodille. Kodille, joka sinällään ei ole merkittävä. Mutta toisaalta niin merkittävä. Ihana kaunis koti, uskomattomalla paikalla. Koti, johon on mahtunut niin paljon suuria tunteita. Vaikeuksia ja surua, toipumista, uuden alkua, luopumista ja toisaalta aika, joka kaikessa vaikeudessaan tuntuu nyt jotenkin todella merkittävältä. Minun ei ole vaikeaa päästää irti seinistä. Minun on vaikeaa päästää irti näistä suurista tunteista. Nousen joka aamu omalle kalliolleni, aina askeleen valmiimpana päästämään irti.

Tiedän, että tänne voi palata. Menkää tekin! Kulkekaa tämä polku ainakin kerran lenkillänne Lauttasaaressa.

lauttasaaren-rannoilla4

Lauttasaari tarjoaa upeat lenkkimaastot aivan keskustan tuntumassa. Kun nuohoaa rannat tarkasti lenkille tulee mittaa 11 km. Silloin täytyy poiketa hiekkatieltä metsään.

lauttasaaren-rannoilla5

Lähde etenemään veteraanien kesämaja-alueen ja poliisien kesäkodin läpi. Rantoja pitkin.

lauttasaaren-rannoilla-korj

Maasto on paikoin märkää ja mutaista, itselläni luottovarusteet, eli vanhat lenkkarit ja SealSkinzin sukat. Aamulla laskin ainakin kolme kaatunutta puuta. Muista hypätä aina kun siihen on mahdollisuus.

lauttasaaren-rannoilla6

Polku vie kallioiden kautta pienelle suojaiselle rannalle.

lauttasaaren-rannoilla

Jatka rannalta kallioliden yli. Näkymät aukeavat etelään, lahden toisella puolella on Tallinna. Seisahdu hetkeksi ja vedä henkeä. Tässä on bongattu myös norppa!

lauttasaaren-rannoilla2

Kallioilla ja sammaleilla seikkailen päätyy lahdenpoukamaan, edessä on Takaniemi ja Kasinonrannan uimaranta. Tule tänne kesäaamuna! Nappaa lenkkarit kantoon ja juokse silellä hiekalla.

lauttasaaren-rannoilla3

”Bye, bye Hollywood Hills I’m gonna miss you wherever I go. I’m gonna come back to walk this streets again, remember that we had fun together.” -Sunrise Avenue soi luureissa kun nousen Isokaarelle, jatkan Länsiväylän yli ja laskettelen alas Katajaharjuun.

Avaan kodin oven viimeisiä kertoja.

Lähde kuitenkin – eli miten pääset liikkeelle aina uudelleen.

Minulta kysytään usein, että miten jaksan ja ehdin? Ehtiminen on järjestelykysymys, se on prioriteettikysymys. Ei reippauden tai paremmuuden mittari. Ruuhkavuosissa se tarkoittaa myös usein heräämistä hieman aiemmin tai aktivoitumista silloin kun muut ovat jo menossa nukkumaan. Liikunta ja lepo ovat jokaisen hyvinvoinnin kulmakivet. Tekosyitä liikkumattomuudelle on helppo keksiä, mutta niin on monta hyvää syytä sillekin miksi lähtisit.

Tässä ainakin kymmenen tapaa, jolla pääset liikenteeseen vaikka tekosyyt jylläävät, lenkin skippaaminen tuntuu parhaalta ratkaisulta ja väsyttää.

  1. Suunnittele etukäteen. Avaa kalenteri tai käytä liitutaulua. Sunnuntai on hyvä päivä merkitä kalenteriin seuraavan viikon liikunnat. Aikaa treenille alkaa järjestyä, kun se on yhtä tärkeää kuin viikon muut menot.
  2. Ota itsellesi aikaa aamusta. Herää 45 minuuttia aikaisemmin. Ehdit tehdä reilun puolen tunnin treenin ”ennen päivän alkamista”. Tiedän! vaatii totuttelua, kuulostaa helpommin sanotulta kuin tehdyltä ja mitä jos en vaan ole aamuihminen. Kokeile ainakin ja pidempään kuin yhtenä aamuna…
  3. Yhdistä liikunta työmatkaan tai muiden asioiden hoitoon. Tämän pitäisi olla helppo toteuttaa ainakin muutamana päivänä viikossa.
  4. Pakkaa tavarat tai aseta treenikamat valmiiksi edellisenä päivänä. Jos suunnitelmissa on aamulenkki laita kamat valmiiksi edellisenä iltana. Väsyneenä ei tee mieli etsiä tavaroita. Jos taas suunnitelmissa on lenkki työpäivän päätteeksi laita tavarat eteiseen odottamaan. Kivat urheiluvarusteet toivottavast sinut tervetulleeksi kotiin ja kannustavat lähtemään ovesta ulos uudelleen.
  5. Sovi liikuntatreffit. Kaverille on kurjempi selittää, ettei nyt sovikaan. Tai jos mahdollista hanki oma treenari.
  6. Sovi lastenhoidosta. Jos sinulla on lapsia myönnä, että liikkumaan pääseminen on tärkeää oman hyvinvointisi kannalta. Sovi lapselle leikkitreffit tai pyydä kaveri, kummi tai mummi kylään.
  7. Aseta tavoite. Tavoite auttaa motivoitumaan ja aktivoitumaan. Tavoite voi liittyä omaan hyvinvointiin, tapahtumaan, liikuntaan käytettyyn aikaan tai esim. juostavan matkan pituuteen. Kerro tavoitteestasti perheellesi tai ystävällesi. He kannustavat sinua matkalla ja ryhmäpaine toimii jälleen kerran. Muista, ettei rimaa kannata asettaa liian korkealla, jos ensimmäisen viikon jälkeen tuntuu siltä, ettei tästä tule ikinä mitään olet asettanut tavoitteen liian korkealle. Aseta mieluummin useampia saavutettavissa olevia välitavoitteita.
  8. Opi tunnistamaan väsymys ja ”väsymys”, älä huijaa itseäsi. Aamulla väsyttää, illalla väsyttää. Mikäli väsymys johtuu unen puutteesta treenin siirtäminen voi olla perusteltua. Jos aamulla väsyttää se on toisaalta ihan normaalia. Mieti voisitko lähteä nyt kuitenkin ja levätä jossain välissä päivää?
  9. Väärä keli, huono sää! EI väärät varusteet, väärä asenne. (Ainakin 95% tapauksista). Miksi me haluamme osallistua Tough Viking– ja Extreme Run -tapahtumiin, mutta pohjoismaiset olosuhteet eivät sovi harjoitteluun?
  10. Asennoidu oiken. Psyykkaa itsesi liikkeelle. Nyt ihan rehellisesti, milloin sinulla on ollut huonompi olo liikuntasuorituksen jälkeen kuin ennen sitä?

kalenterikuva

Omaan viikkooni mahtui todella kiireisestä muutonalusviikosta huolimatta neljät treenit! Kävin alleviivaamassa ne eteisen liitutaululta.

Hyviä treenejä ja reippaita lähtöjä!

And i will be an iron woman Facebookissa.

Hyvä sokeriton smoothie aamupalaksi tai palariksi

Koska sokeri ei kuulu ruokavaliooni laisinkaan olen kehitellyt erilaisia maukkaita mössöjä ajamaan palautusjuoman asiaa ja tuomaan virtaa päivään. Miksei korvaamaan jälkiruoakaakin. Smoothie surahtaa helposti valmiiksi hyvällä blenderillä. Huonommallakin näköjään pärjää…

En ole kova läträämään energia- tai palautusjuomien kanssa. Valmiiden juomien maku, huono imeytyminen ja toistuvat vatsavaivat ovat oikeastaan asioista, jotka veivät kohti sokeritonta elämää. Uskon mahdollisimman puhtaan ja tuoreen ruoan olevan hyvinvoinnin avain. Oman tuntemukseni mukaan varsinkin kovemmilla treenikausilla kaipaan kuitenkin lisäproteiinia. Lisäproteiinin tarve on ehkä perusteltua siitäkin syystä, että ruokavaliooni ei kuulu myöskään lihaa. Riittävä proteiinin saanti auttaa kasviperäistä rautaa imeytymään. Riittävä raudan saanti on itselleni se haaste.

Oheisen ohjeen mukaan teet helposti pohjan, johon voit makusi mukaan lisätä niitä hedelmiä tai marjoja kuin tykkää tai mitä kausi tarjoilee. Kookosmaito, maapähkinävoi ja hunaja ovat sellaiset peruselintarvikkeet, jotka kannattaa ottaa ruokakomeron valikoimiin jos erilaiset smoothiekokeilut innostavat. Kuva toimii visuaalisena muistilistana.

smoothieainekset

  • tölkki kookosmaitoa (400 g)
  • purkki maitorahkaa (200 g)
  • banaani
  • mustikoia
  • ruokalusikallinen maapähkinävoita
  • hunajaa maun mukaan (1 rkl)

Lisäproteiinin lähteenä käyttäisin riisiproteiinia, vegaaniversio syntyy kun jättää maitorahkan pois.

Pilko banaani ja lusikoi ainesosat kannuun. Sekoita ja nauti.

Ainakin minun blenderikannuni on jääkaappiin epäpätevän kokoinen. Olen säästänyt ja ottanut uusiokäyttöön kauniita lasisia smoothie-pulloja, joissa säilytät juoman, heitän helposti mukaan evääksi ja tarjoilen kauniisti.

smoothie

 

Jaa ihmeessä oma reseptisi ja suosittele hyvää blenderiä!

 

 

Kevät tekee hyötyliikunnasta helppoa!

Kevät tekee tuloaan ja arkiliikkujan varusterumba helpottaa. Omat kaupunkipyöräilyt sujuvat lähes poikkeuksetta Jopolla tai cargopyörällä käytönnän syistä. Usein on tavaraa tai lapsia laittaa laatikkoon ja alle kymmenen kilsan matkoille en viitsi kaivaa useampaa vaatekertaa, pyöräilykenkiä jne. Olen ollut havaitsevinani, että juuri varusterumba tekee hyötyliikunnasta ja etenkin työmatkapyöräilystä työlään oloista. Paitsi käytännön syyt, työmatkalle varustautumiseen liittyvät myö ”imagosyyt”. Antakaahan kun selitän.

Välimatkojen taittaminen pyörällä tai juosten on kasvattanut suosiotaan erityisesti ruuhkavuosien kanssa painivien aktiivikuntoilijoiden parissa. Aikaa liikunnalle hamutaan sieltä, mistä sitä suinkin on saatavilla.

Tähän porukkaan (johon itsekin lukeudun) liittyy matkan taittamisen suhteen minä liikunnallisena ihmisenä -probleema. Itsenä sporttiseksi mieltävän minän kun on oikeastaan aika vaikeaa hypätä jopon tai mummiksen selkään ja myöntää, että farkut ja vettä pitävä takki ovat ihan riittävät tähän urheilusuoritukseen. Huomattavasti parempi olo tulee kun työvaatteet pakataan reppuun ja päälle sujautetaan koko työmatkatempoilijan asu. Peilistä katsoo sporttisen näköinen aktiivinen tyyppi – jes! Väitän, että tämä varusterumba kuitenkin aiheuttaa sen, että pikkumatkat eivät sitten enää taitukaan jalan tai fillarilla, koska alle kympin reissuille ei viitsitä varustatua.

Minä olen tämän imagopainini käynyt ja antanut käytännöllisyyden voittaa! Minun haaveissani on Helsinki, jossa vallitsee kaupunkipyöräilykulttuuri. Sellainen, jota voi ihastella vaikkapa köpiksen tai Amsterdamin liikenteessä. Siellä liikemiehet, mummot, vaarit, äidit lapsineen ja pyörälähetit sujahtelevat sulassa sovussa, ei vaan liikenteen seassa, vaan muodostaen suurimman osan liikenteestä. Takin liepeet liehuen. Siellä pyöräily ei ole liikuntaa, siellä pyörä on kulkuväline.

image

Farkut, lenkkarit, pitkä kuoritakki, jonka alla paksu villapaita, pyöräilyhanskat ja pipo. Olivat viime viikolla riittävät niin töihin kuin työmatkallekin.

Matkalla kohti unelmahelsinkiäni rullailin menemään menneellä viikolla itsekin.

Työmatkapyöräilyä ja muuta hyötypyöräilyä Jopolla ja cargopyörällä kertyi noin 60 km. Työmatka on vain viiden kilometrin luokkaa ja se tuli ajeltua edes takaisin kolmena päivänä. Eli jokaisena päivänä kun työhömmiin ei pakottavasti tarvinnut autoa. Lisäksi pyöräilin asiakastapaamisiin muutaman kerran, perjantaina illanviettoon ystävien luokse ja yömyöhällä kotiin nukkuvan kaupungin halki. Pyöräilyn lisäski lauantaina tuli hoidettua asioita juosten. Lääkäri, suutari, kauppahalli -kierrokselle tuli mittaa n. 12 km.

Yhteensä hyötyliikunnalla kertyi aktiivisia tunteja viikkoon noin viisi.

Viikon ”totisemmat” liikuntasuoritukset noudattelivat aika kevyttä linjaa. Ainakin kesän kynnykselle asti oma tekeminen rajoittuu pk-alueen treeneihin terveydellisistä syistä, mutta aurinko houkutteli aamulenkille kolmena aamuna ja vielä yhtenä aamuna lenkkarit veivät salille. Aamulenkit olivat kaikki mitaltaan alle 10 km. Aikaa treeneihin kului noin 5 tuntia.

Viikko oli todella kiireinen ja työntäyteinen. Yrittäjän päivä oli ohi monesti vasta lähempänä kymmentä illalla. Silti olen aika tyytyväinen viikon liikuntasaldoon. Täyden kympin viikko kuitenkin. Kroppa on kepeän tuntuinen ja nyt on paras ottaa nämä kesää kohti vievät viikot nöyrästi peruskuntokautena.

 

Vauhtia fillarikauteen

Pääkaupunkiseutu on herännyt fillarikauteen etuajassa. Pyörät ja pyöräilijöiden määrä katukuvassa on lisääntynyt vahvasti viime vuosina ja ehdinkin jo hehkuttaa Facebookissa kuinka Helsingin Sanomat kasvatti arvostustaan silmissäni avaamalla kauden pyöräilyyn ja hyötyliikuntaan keskittyvällä pääkirjoituksellaan. Lisää hyviä uutisia saatiin samalta suunnalta pian kun Veloelo -blogi pyöräilystä pyörähti käyntiin eilen.

Vauhtia pyöräilykauteen haettiin myös viikonlopun aikana järjestetyiltä GoExpo -messuilta, jossa vietin mukavat kaksi päivää ASAn osastolla lähinnä juoksuun, Adidaksen uusiin UltraBoost -kenkiin (ihanat!) ja Merrelin uutuuksiin keskittyen. Mukavan juoksupainotteisen juttelun ohessa aikaa jäi kuitenkin kurkata myös pyöräpuolelle.

Messuilla jäin kaipaamaan tuotemerkkien läsnäoloa. Nyt tuotteet olivat esillä pääosin jälleenmyyjien ”shopeissa”, mikä johti siihen, että selkeää kuvaa jonkin tietyn merkin valikoimasta, innovaatioista tai uutuuksista oli vaikea saada. Tästä nimenomaisesta syystä katseeni varmaan kiinnittyikin pyöräilypuolella Trekin osastoon, joka erottui vahvasti edukseen.

ironwoman-goexpo-trek

ironwoman-goexpo-trek2

Vaikka Trek ei omaan pyörätalliini kuulukaan olen usein rakennellut unelmapyörääni PROJECTONE -kustomointityökalulla. Näin naisnäkökulmasta värivastus se vasta vakava vastus onkin ja mahdollisuus valita pyörän maalaus ja kaikki osat itse innostaa näin vähemmänkin speksaushullua polkijaa tutustumaan eri vaihtoehtoihin. Pienet pyörät tai ns. ”naisten pyörät” harvemmin ovat muuten itseäni kauneudellaan ihastuttaneet. Toki poikkeuksiakin on mm. Colnagon uutuus CLD.

Sanotaan, että pyöräilijän normaali olotila hankintojen suhteen on +1. Aina tekee mieli jotain uutta menopeliä valikoimiinsa. Koska oma pyöräilykauteni ei ole tässä välissä päättynyt, ei pyöräkuumekaan kevään kynnyksellä ole korkeimmillaan. Koko valikoima on käytössä vuoden ympäri. Vain maantiepyörä ei kastele kumejaan, vaan pääsee nauttimaan olohuoneen lämmöstä ja trainerin rullan paineesta. Jopo, Bullit ja Focuksen cyclocross-pyörä vuorottelevat käytössä ympäri vuoden tarpeesta ja kelistä riippuen.

Totuuden nimissä täytyy kuitenkin mainita, että oikein kaunis kuitupyörä tuon jo vuosia palvelleen Cannondalen CAAD8 -maantiepyörän tilalle on se seuraava hankinta. Varsinkin sitten kun nainen on saatu ajomies -kuntoon ja siihen juuri vaihdettu osasarja on ajettu loppuun. Tämä tietää siis paljon kilometrejä rullaten!

Ps. Onnellisen pyöräilijän tae on toimiva pyörä. Hyvää ei tarvitse vaihtaa, eikä huonompaakaan hyljätä kun sen huollattaa kunnolla. Mikäli omasta takaa ei löydy taitoa tai huippuhyvää mekaanikkoa on aika opetella tekemään pyörähuolto itse tai etsiä luotettava pyörähuolto. Vinkkaanpa, että pian Kalasatamaan avautuva Toni&Toni Cycles lupaa kahden Tonin verran asiantuntevaa pyörähuoltoa pääkaupunkiseutulaisille.