Stressaako?

Päivitettyäni puhelimen uuteen malliin ja käyttöjärjestelmään huomasin myös Garmin Connectin päivittyneen. Paitsi että käyttöliittymä ja ulkoasu olivat uudistuneet, löysin myös kaksi uutta ominaisuutta; Stressitason mittauksen ja automaattisen lajien tunnistuksen. Voi toki olla, että nämä ominaisuudet ovat olleet saatavilla jo aiemminkin, mutta uudistuneen käyttöliittymän myötä nämä ja moni muukin ominaisuus tuli entistä paremmin esille tuossa Garmin Connectin mobiilisovelluksessa.

Vaikka sykemittaus ranteesta on omaan käyttööni täysin riittävä, vaikuttaa näihin näkymiin kellon kireys, sen käyttö yms. Ymmärrän siis toki, että kellon ja apin antamat tiedot eivät ole mitään tähtitieteellisen tarkkaa dataa, mutta kellon mittaamat ja connectin graafeiksi piirtämät tiedot tukevat ehkä omia ajatuksiasi ja pysäyttävät tarvittaessa, tai vaihtoehtoisesti kannustavat liikkumaan lisää. Arkiaskeleiden seuraaminen kuuluu edelleen päivittäisiin rutiineihin ja askelten määrää tulee tarkisteltua silloin tällöin päivän mittaan kellotaulultakin.

Ohessa siis katsaus viime viikon stressitasoihin. Itse asiassa tästä samasta näkymästä löytyy myös tuo automaattinen lajien tunnistus: kirjaamaton liikunta, jonka kello tunnistaa tyypillisen käyttäytymisen perusteella minun tapauksessani kävelyksi tai pyöräilyksi.

Stressitasoista ja palleroista näkee myös sen, että varsinaista hikiliikuntaa on mahtunut viime viikkoon vähän. Vain kahden juoksulenkin verran. Yrittäjä-, uusperheessä viikot ovat hyvin erilaisia ja olen opetellut suhteuttamaan liikunnan määrän ja rasittavuuden arjen kuormittavuuteen. Koska viikonloppukin sujui koulutuksen ja tentin merkeissä, en ehtinyt varsinaisesti ladata akkuja tai nukkua pidempään yhtenäkään päivänä. Aamuisin tuli tehtyä lyhyt n 20 minuutin joogaharjoitus noiden kahden juoksulenkin lisäksi ja thats it.

  

  

Menneellä viikolla toteutuu myös ns. luonnollinen arjen aikaansaama vaihtelu liikunnan kuormittavuudessa. Tätä edeltäneeseen viikkoon mahtui nimittäin huomattavasti enemmän treeniä. Yksi kuntosaliharjoitus, 2 tunnin cyclocross-lenkki, 1,5 h mittainen hotjooga, 1 spinningtunti ja kaksi juoksulenkkiä.

Vaikka olen päässyt juoksunkin makuun pohkeen hiljalleen palauduttua, tuntuu keho tarvitsevan nyt erityisen paljon huoltoa. Kylmä kangistaa tai mitä se ikinä onkaan, mutta aamuissa vaihteleva jooga tai lenkki tuntuu tällä hetkellä juuri sopivasti kuormittavalta tai huoltavalta liikuntamäärältä.

Yksi käyttämistäni ”kotijoogapalveluista” on Yogobe, jolla alkoi tänään #varttipäivässä -kotijoogahaaste. Kannattaa ehdottomasti kurkata tuonne sivustolle ja ottaa käyttöön maksuttomat vartit oman harjoittelun tueksi.

Kohti stressitöntä joulua sitten vaan!

x.o. Noora

Äkkipysähdys

Viikko sitten lauantai-aamuna lähdin liikkeelle muiden vielä nukkuessa. Harvinaisen ajoissa lauantaiksi, sillä esikoinen oli saateltava vielä partioleirille vievään junaan klo ysiksi. Juoksu kulki, kuten se on kulkenut suurimman osan koko syksystä, hyvän tuntuisesti. Viikko oli ollut melko rasittava, ei tosin liiallisen liikunnan, vaan muiden kiireiden vuoksi, joten pyrin pitämään vauhdin maltillisena, siinä alle kutosen tuntumassa. Suuntasin tutuille reiteille, ensin kiertelin Hakaniemen lahden ja kiipesin sitten Töölönlahden mäelle, josta lähdin laskettelemaan kohti keskustaa.

Pian puusillan ylittämisen jälkeen juoksu kuitenkin tyssäsi kuin seinään. Pohkeessa tuntui viiltävää kipua. Pysähdyin hämmentyneenä. Olen kärsinyt aikuisena aktiiviliikkujana milloin mistäkin rasitusvammasta, mutta koskaan en ole loukannut itseäni juostessa yllättäen. En siis kuvitellut kyseessä olevan mitään muuta, kuin hetkellinen pohjekramppi, joka menisi pienellä ravistelulla ja kävelyllä ohi. Lähdin kävelemään, ei tullut mitään, jatkoin ontuen, pysähdyin ja mietin, että miten ehdin täältä pois. Miten me ehditään junaan ja pääsenkö omin avuin kotiin. Yritin kävellä ja hölkätä vielä ainakin kymmenen kertaa, ennenkuin uskoin, että ei tule onnistumaan. Soitin kotiin ja kerroin, että tässä nyt kestää. Ylös ja aamupalalle. Rimpuilin Alppipuiston kautta kotiin, kipu oli niin kovaa, että oksetti ja huimasi. Tiesin, että se siitä pohjekrampista. Nyt meni jotain rikki. Onneksi se ei ollut akillesjänne, nyt sentään oli kyseessä lihasrevähdys.

Kun ei pysty liikkumaan, huomaa nopeasti, kuinka suuri osa omaa elämäntapaa liikunta on. Edellinen viikko kului alkuun linkaten, sittemmin vain vähän ontuen. Aamuisin heräsin, kuin juoksemaan, mutten lähtenytkään.

Levoton olo oli purettava johonkin, joten otin aamuihini mukaan joogan. Koska säännöllisestä joogaharjoittelusta on aikaa, etsin videoita harjoittelun avuksi youtubesta ja törmäsin tällä hetkellä Zalandon joogakampanjakasvona toimivan Annie Clarken Mind Body Bowl -youtubetiliin. Annien johdolla olen sitten heräillyt viikon juoksuttomiin aamuihin. Zalandon joogasivuilta löytyvät Annien joogavideot on selostettu suomeksi, joten niiden seuraaminen on todella helppoa. Sivuilta löytyy 4 erilaista 20 minuutin pituista joogaharjoitusta, joiden kautta on helppo ottaa vaikka ihanaksi talviaamujen rutiiniksi oma joogahetki.

Eilen lähdimme lasten kanssa toiveikkaana retkelle kohti seurasaarta. Kolme pyöräilijää ja hölkkäävä äiti. Noh. Hölkkää kesti kolme kilometriä, ennenkuin se loppui. Samalla tavalla kuin seinään. Viikon lepo ei siis auttanut. Tänään rullailtiin taas esiin joogamatto, niin varmasti huomennakin.

Retki Seurasaareen suoritettiin kuitenkin loppuun. Reippailupisteet menevät kolmelle lapselle, jotka ajoivat mennen tullen pyörillä, kiersivät Seurasaaren rannat ja tietenkin söivät eväitä matkalla. Tiedä sitten kuinka fiksua oli nilkuttaa vielä 10 km varsinaisen juoksun tyssättyä, mutta kirpeä syysilma ja välillä pilkistellyt aurinko kyllä maistuivat meille! Onneksi olin pakannut evästaukoa varten mukaani kevytuntuvatakin.

Ihania syyslenkkejä kaikille pystyville! Ja kertokaahan, maistuuko kenellekään kotijooga?

Sealskinz – jalat kuivana lenkillä

Sataa kaatamalla, mutta sisäinen herätyskello kutsuu lenkille 6:30. Puen päälle normaalin syksyisen juoksusetin, koska ilma on niin lämmin, mutta painan päähän lippiksen ja vedän jalkaan vedenpitävät sukat. Olen jo vuosia sitten lakannut välittämästä (en kuitenkaan ihan aina valittamasta) sateesta, loskasta ja lumesta. En ole myöskään vuosiin omistanut ns. kausispesifisiä jalkineita juoksuun tai pyöräilyyn. Liikun sesongista toiseen sukkaa vaihtamalla. Vedenpitävä sukka pitää jalat kuivina Goretex-kalvon ansiosta sateella ja lämpiminä merinovuoren avulla pakkasella.

Löysin Sealskinz -tuotemerkin purjehduksen myötä, opin silloin kokeneemmilta, että purjehtiessa voi oikeastaan käyttää kahdenlaisia jalkineita; saappaita tai lenkkareita. Ja molempia näistä kannattaa käyttää kylmällä kelillä Goretex-sukan kanssa.

Pian ostin ensimmäiset omat pitkävartiset Sealskinz-sukat ja purjehduskauden päätyttyä, jatkoin sukkien käyttöä lenkeillä ja pyöräillessä. Samalla luovuin goretex-kenkien hankkimisesta.

Idea vedenpitävästä kengästä on periaatteessa hyvä, mutta käytännössä ne ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen melko kestämättömiksi ratkaisuiksi. Valikoima on suppea ja kallis kenkä vuotaa kuitenkin pian jostain. En ole koskaan kuluttanut yhtäkään Goretex-kenkää loppuun pohjastaan, ennenkuin se vuotaa saumasta. Kalliin kengän vaihtoväli ei houkuta. Vedenpitävän sukan yksi parhaita puolia on juuri hinta. On paljon helpompaa (sovittelu ja istuvuus omaan jalkaan) ja halvempaa vaihtaa sukkia kuin kenkiä. Lisäksi pitkä tai puolipitkä sukka suojaa nilkkaa ja säärtäkin, voi unohtaa erilaiset lämmittimet ja nilkan suojat.

Sittemmin Seaskinz -tuotteiden valikoima ja saatavuus on laajentunut huimasti. Sukkia on saatavilla lajispesifisesti ja eri paksuisina. Lisäksi hydrostop – silikonin omainen reunus sukan varren sisäpuolella, estää veden valumisen säärtä pitkin. Vaikka pitäisit sukkaa esim. trikoiden päällä (kuten allekirjoittanut aina), pitää reunus myös sukan mukavasti paikoillaan. Tarjolla on myös pipoja ja hanskoja, joista niistäkin itselläni on jo vuosien käyttökokemus alla.

Tällä hetkellä odotan syyslenkkejä piristämään tätä raidallista ihanuutta, jossa yksityiskohtana käännettävä varsi.

Lopuksi vielä kurkistus ensi kevään uutuuksiin. Karkkivärien lisäksi kevät tuo nimittäin tullessaan 33% tämän hetkistä ohuinta performance-sukkaa ohuemman juoksusukan, jonka vuori on valmistettu bambusta. Sukkia on saatavilla pinkkinä, neon keltaisena ja mustana, nilkka- sekä mid-pituisina.

Sealskinz -tuotteita on saatavilla hyvinvarustetuista ulkoilu-, retkeily-, ja urheiluliikkeistä. Lisäksi perusvalikoiman tuotteita saa nyt myös Motoneteista.

Läpi repaleisen lokakuun

Syksy kaatuu päälle vauhdilla, aurinko laskee seitsemältä. Meri on sysimusta, ilma on harmaa, sataa kolmatta päivää ja pää ei vielä ymmärrä mitä tapahtuu. Kroppa kylläkin. Aamulla ei jaksa, illalla ei jaksa ja siinä välissä huimaa ja väsyttää. Lokakuu – lapseni sanoin, ei ole ihmisen parasta aikaa.

Sen lisäksi, että askel laahaa, Lokakuu merkitsee myös purjehduskauden loppua, sitä että purjehtijan sydän käpertyy kuudeksi kuukaudeksi sykkyrälle, kun vene peitellään pressun alle. Se on pieni kuolema, jota on turha yrittää kuvailla niille, joiden sydän ja sielu eivät kuulu merelle.

Yhden loppu on toisen alku, sanotaan. On aika suunnata katseet syyslajeihin. Palata salille ja poluille, totutella pimeisiin aamuihin ja kylmiin sormiin.

Nautin autioista lenkkipoluista, suojaavista vaatekerroksista ja siitä tunteesta, että tiedän liikunnan kantavan tämänkin pimeän kauden yli. Opin taas millaista on yhdistää arki ja aikataulut liikunnan tarpeeseen. Futsitreenit, partio ja tanssi, hei muutkin harrastaa täällä! On aika olla aikataulukuningatar, supermon, joka selviää tästä sellaisena teräsnaisena, joka haluan olla.

Toivottavasti sinä piilotit sydämeesi sellaisia hetkiä, jotka kantavat talven yli. Haluan jakaa tässä omani. Näillä mennään, päin räntää ja pimeää.

x.o. Noora

Ihan tavallista arkea ja arkiliikuntaa

Koulu, työt ja kasvavat lapset asettavat erilaisia paineita kaikkien harrastamiselle. Lasten ollessa pieniä, minulta kysyttiin usein koska ehdin liikkua? Vastasin aamulla, ennen muiden heräämistä. Lapset ovat kasvaneet, mutta mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Suurin osa perusliikunnasta tulee tehtyä edelleen aamuisin. Silloin kun muut vielä nukkuvat.

Miksi lasten kasvaessa oma vapaa-aika ei sitten lisäännykään, vaikka VAPAUS tehdä erilaisia asioita kyllä lisääntyykin. Koska arki, koska aikataulut, koska kaikki haluavat harrastaa. Koska yhdessäkin halutaan viettää aikaa. Millainen on sitten meidän ihan tavallinen viikko? Tai miten tavallista elämä yrittäjäperheessä koskaan voikaan olla? Tämä viikko on esimerkiksi tällainen.

Maanantai

Olen itse töissä kaupallani klo 10-18, aamulla saattelen lapset matkaan ja tytön Eltsun kentälle koulun yleisurheilukisoihin. Kuljen matkat pyörällä. Ilta kuluu läksyjen parissa ja wilmaviestejä setviessä. Vastaan lenkille pyytelevälle ystävälle, etten kehtaa lähteä lasten ollessa hereillä. Ysin jälkeen en sitten jaksakaan enää.

Tiistai

Saatan lapset kouluun klo 8 ja juoksen noin kympin lenkin. Aikaa kuluu alle tunti. Työpäivä kuluu studiolla.

Tyttö tanssii klo 17-18, nuorimmalla on jalkapallotreenit klo 18-19, esikoisella partio samaan aikaan. On minun vuoroni hoitaa tyttöjen tanssiin saattelut ja välipalat ennen tuntia. Tunnin jälkeen palautan tytöt ja haen kuopuksen treeneistä, sekä esikoisen partiosta. Välimatkat ja porukkamäärä on sellainen, että on päätetty autoilla. Mikäli meille jää tytön kanssa aikaa odotella urheilukentällä on haaveissa vielä pikainen kuntopiiri, se jää haaveeksi, sillä huomaamme kurvanneemme väärälle kentälle…

Keskiviikko

Aamulla, lasten saattelu kouluun, aamupäiväksi studiolle ja vielä iltavuoroon kaupalle kolmesta kuuteen. Siihen väliin mahtuu muutama tapaaminen ja yleistä asioiden hoitoa, jotka yritän painaa yhdelle päivälle, jotta viikkoon mahtuisi muutama ihan oikea toimisto/studiopäiväkin. Kuopuksella treenit Munkassa seiskasta kasiin. Hypätään autoon (tarkistan, että kenttä on tällä kertaa oikea). Ehdin juosta tunnin treenien aikana, vähän laiskasti vetoja ja hakea juosten kuopuksen isälleen jättämät tavarat. Vaikka juoksen suurimman osan ajasta treenikenttää ympäri, saan kuunnella treenien lopuksi moralisointia siitä, kuinka ”olisihan se kiva, että vanhemmat olisivat paikalla jos vaikka sattuu jotain”.

Torstai

Meidän arkiviikon ainoa vapaailta. Ohjelmassa ihan tavallinen työ- ja koulupäivä. Useimmiten suuntaamme yhdessä ulos, mustikkamaalle tai keskuspuistoon. Lapset pyöräilevät. Pysähdytään puistossa, hölkkään mukana tai kävelen ripeästi. Jos matkalle osuu portaita tai jumppapaikka teen lyhyen treenin. Tällä viikolla tapasimme ASA:laisten kanssa töölössä, toivotamme porukkaan tervetulleeksi Annan, joka aloittaa uutena ASA:laisena Peesivapaa -blogin parissa. Jee! Yhdistän tapaamiseen juoksun/pyöräilyn töölön isolle leikkipaikalle, toiminnallisen jumpan lasten puistoillessa ja hölkän takaisin kotiin. Ajomies tulee kotiin rannasta illan jo pimettyä ja minä käyn läpi kirjan taittoa puolille öin.

Perjantai

Aikainen aamu, paitsi esikoisella, jolla koulu alkaa perjantaisin vasta 10:15. Lähden lasten kanssa samaa matkaa bussille ja hyppään junaan. Luvassa on sisustushommia  Vantaalla. Illalla tytöllä kaverisynttärit. Pojat ovat toivoneet siihen väliin leffailtaa kotona. Kaikkia taitaa jo hiukan uuvuttaa. Minuakin. En saa itsestäni irti edes kävelyä kaverisynttäreiden aikaan, vaan suuntaan ruokakauppaan ja käytän ajan mahdollisimman epärentouttavasti edes takas ajellen.

Viikonloppuun mennessä on kertynyt 65.000 askelta, lenkkien ja leikkien lomassa on tehdyt kuntopiirit ja kotijumpat. Olen pessyt kahdeksan koneellista pyykkiä, käynyt neljä kertaa kaupassa, tyhjentänyt tytön vaatekaapista pieneksi jääneet vaatteet ja viikannut kuution pyykkiä. Laiska töitään lukee, no nyt laiskottaa. Koko kroppa tuntuu väsyneeltä. Mielikin.

Lauantaina futista ja purjehdusta. Ajomies lähtee täysin tapojensa vastaisesti aamulla lenkille. Me muut jäämme kotiin. Päivä ei tunnu edes alkavan millään, kroppa on edelleen ihan uuvuksissa. Esikoisella on pelit onneksi tällä kertaa töölössä, ja nekin vasta iltapäivällä, joten aikaa olisi suunnata vaikka mustikkamaalle. Peleistä sitten suoraan rantaan ja viikon ainoat purjehdustreenit voivat alkaa. Lapset lähtevät rentoutumaan Lohjalle vanhempieni luo ja minä huuhdon viikon kiireet jo viilenevään itämereen.

Sunnuntaina kahdet synttärit ja sitten lapset palaavat toiseen kotiin. Perinteisesti päivään liittyy pitkä lenkki, jonka aikana seuraava työviikko, ja sen mukanaan tuomat kuviot selkenevät.

Viikkoon mahtuu kohtuullinen määrä liikuntaa sen kaoottisuudesta huolimatta. Liikunta on ainoa asia, joka pitää pääni kasassa puristuksessa, joten siitä en luovu, vaikka arki koululaisten kanssa ei helpotakaan aikataulupaineita. Entä se lapseton viikko kysyy sitten moni. Eikö silloin jää paljon aikaa harrastaa? Kyllä, toisinaan jää, mutta useimmiten siihen puristetaan tekemättömät työt ja näkymättömät ystävät, joten huomaan taas juoksevani aamuisin. Mutta ensi viikolla aion myös tehdä jotain sen kuntosaliharjoittelun suhteen!

Viikon varrelta kännykkään tarttui aika vähän kuvia. Lähinnä muistiinpanoja, reseptejä, esimerkkejä kirjan taitosta, muutama lenkkikuva ja ruokia. Ruudulle jääneistä ruokakuvista suosittelen kokeilemaan tuota vegaanista pestopastaa, joka meillä syötiin myös gluteenittomana ja viimeisen ruudun kanttarelli-linssikeittoa, joka pesee ravintoarvoillaan ja maullaan tämän ruokalajin perinteiset edustajat mennen tullen.

Huomasin tätä juttua kirjoittaessani, että Karoliina on kirjoittanut Candy on the run -blogissaan juuri omasta treeniviikostaan taaperon kanssa. Jutussa oli paljon hyviä kotitreenivinkkejä, joita itse en tee kovin suunnitelmallisesti, vaan roikun ja temppuilen valjaissa ja tangossa aina kun aikaa ja jaksamista löytyy.

Terveiset kirjoituslomalta -> tervetuloa syystreenit

Blogi on viettänyt hiljaiseloa minun kirjoittaessani. Kuulostaa omituiselta, mutta kesän aikana on puserrettu kasaan kirjallista ja kuvallista tuotantoa tänä syksynä ilmestyvään kirjaani. Lähes kaikki muu on saanut kyykätä kirjoitusprojektin edessä. Loppurutistuksen aikana jopa säännöllinen liikunta oli tauolla. Kirja liittyy työhöni, ja aiheen voi arvailla vaikka tästä Lauran kirjoituksesta. Sen sijaan, että palattaisiin kesäkuulumisiin, jotka ovat hiukan jo viilenneet, ihan koko kesän teeman mukaisesti otetaan kosketus tämän hetken tekemiseen.

Syyskuu ja elämä on palaamassa raiteilleen. Aamut ovat kuulaita ja vielä lämpimiä. Kilometrejä taittuu muiden nukkuessa, hiivin ulos ja juoksen mustikkamaan rantoja, pysähtyen aina hetkeksi ihailemaan merta. Kesään on mahtunut lähinnä epäsäännöllisiä lenkkejä, pyöräilyä ja kuntopiirejä hotelleissa, rannoilla, terassilla.. Ja satoja maileja merellä. Noh ehkä kuitenkin tuhansia.

Kuntosaliharjoittelu on ollut koko kesän tauolla. Irtisanoin jäsenyyteni Foreverilla kesäkuun loppuun, sillä aikaa säännölliselle kuntosaliharjoittelulle ei kesäloman ja purjehduskauden aikana jää. Töölön toimipiste ei palvele minua enää sijainniltaankaan, joten nyt on tullut aika etsiä uusi paikka talven voimailuille. Vakavasti harkinnassa on Fitness24/7, joka tarjoaisi toimipisteitä itselleni melko mukavien etäisyyksien päässä. Lisäksi (nimen mukaiset) laajat aukioloajat houkuttelevat.

Vaikka kroppa ja pää halajaa jo saliharjoittelun pariin on juoksu taas vienyt mennessään, eikä vähääkään haittaa se, että sain New Balancelta uudemmat versiot kovasti rakastamistani Vazee Pace -lenkkareista testiin. Hyvin leveä hymy levisi kasvoille, kun jalat sujahtivat näihin Vazee Pace v2 -kenkiin. Se miten kenkä istuu jalkaani on vaan aivan täydellistä. Uudet lenkkarit ovat aina myös hyvä muistutus siitä, että kenkiä todella pitäisi vaihdella ja päivittää aika ajoin. Syksyn saankin juosta sekä näillä uusilla lemppareillani (uskallan sanoa sen jo), että myös testiin saapuneilla Fresh Foam Boracay v3:lla. Boracay on Pace:n tapaan neutraali juoksukenkä, ja odotan kovasti, että pääsen myös testaamaan tätä itselleni uutta tuttavuutta.

Syksyn ulkoliikunnan teemana on minulla perinteisesti ollut pimeällä näkyminen ja erilaiset kammoamani heijastinliiviä paremmat ratkaisut näkyvyyshaasteen taklaamiseen. Aika hienoa siis, että tuo Fresh Foam Boracay v3 on saatavilla heijastavalla pinnalla! Heijastava malli kengästä on saatavilla Suomessa vain Intersportista, joten suunta kannattaa ottaa sinne, mikäli kenkää haluaa sovitella.

Sain valita New Balancelta testiin myös juoksuvaatteita, jotka sopivat tähänkin kauteen, mutta tulevat markkinoille vasta ensi kaudella. Sekä takissa, että trikoissa on heijastavat yksityiskohdat. Valitsin vaatteet muuten teknisten materiaalien ja värien perusteella. Paletti on aika harmoninen (tylsäkin ehkä jollekin), mutta halusin testiin myös sen värisiä ja näköisiä vaatteita, joita tiedän, että mielelläni puen päälleni.

Huh! Garmin Connect muuten tiesi kertoa, että tämän ja edellisen postin väliin mahtuu yli miljoona askelta. Mitäpä jos palataan asiaan taas vaikka 100.000 askeleen välein tai jopa useammin. Juuri nyt nautin siitä, kuinka työstressi tuntuu sulavan jokaisella juoksuaskeleella ja raikas syysilma kirkastaa ajatusta ja mieltä! Ja näistä kengistä. Kiitos New Balance Suomi! 

Kesälomalle kirmaaville lapsille lahjaksi liikunnan riemua!

”Ingen klocka ringer mer ingen skola snart man ser. Hej och mors goodbye gamla plugg.”

Pian suuntaan koulun kevätjuhlaan ja istun varmasti kyyneleet silmissä jumppasalissa tätä kesälaulua kuunnellen. Olemme taivaltaneet taas yhden kouluvuoden läpi. Ensi vuonna trioni astelee jo toiselle, kolmannelle ja neljännelle luokalle. Edessä on odotettu kesäloma, joka toivottavasti täyttyy lämpimistä päivistä, rennosta yhdessäolosta ja myös liikunnan riemusta!

Tänään lapset saavat myös aivan erityiset kesälomalahjat, saimme nimittäin Garminilta testiin Vivofit Jr. lasten aktiivisuusrannekkeet. Olemme harjoitelleet aktiivisuuden seurantaa Reima Go -sensoreilla ja olen ollut suorastaan yllättynyt siitä innostuksesta, jota lapset ovat osoittaneet aktiivisuuden seurantaan, erityisesti kun siihen liittyy mobiilisovellus ja peli. Reima Go -sensorin kanssa hiukan haasteelliseksi on kuitenkin koettu pampulan kiinnittäminen vaatteisiin. Lapset kun tykkäävät käyttää kovin erilaisia varusteita, ja vaikka myös Reima Go tarjoaa sensorille käsivarsinauhaa, sopii Vivofit jr. aktiivisuusrannekkeen kellomainen ulkonäkö paremmin näin isoille lapsille.


Vivofit jr. on lapsille suunniteltu aktiivisuusranneke, joka on kuin helppokäyttöinen ja kivan näköinen rannekemallinen kello, joka mittaa lisäksi askeleita ja unta sekä suosittelee päivittäistä 60 minuutin aktiivisuustavoitetta!

Vívofit jr. -rannekkeessa on miellyttävä, kestävä yksiosainen hihna, joka on saatavilla useilla erilaisilla kuvioinneilla. Minä valitsin tyttärelle kukkia ja molemmille pojille camodinoja. Ja näin kesän kynnyksellä, mitä tärkeintä rannekkeen kanssa voi myös uida.

vívofit jr. -aktiivisuusranneketta hallitaan yhteensopivassa sovelluksessa, johon voi lisätä useita lapsia. Itse latasin sovelluksen jo ennen lahjojen antamista ja paritin laitteet valmiiksi sovelluksen kanssa. Sovelluksen kautta voimme yhdessä tarkastella lasten päivittäistä aktiivisuutta. Lisäksi sovelluksessa voi määrittää lapsille tehtäviä, jotka näkyvät lapsen omassa rannekkeessa. Tehdyistä askareista tai vaikka ylimääräisestä liikuntahetkestä sovellus palkitsee lapsia virtuaalikolikoilla ja erilaisilla mobiiliseikkailuilla. Ylimääräisestä reippailusta voi palkita vaikka ruutuajalla 🙂

Aktiivisuusranneke toimii pattereilla, toisin kuin aikuisille suunnatut aktiivisuusrannekkeet laite ei siis vaadi latailuja ja valmistaja kertoo pariston keston olevan 1 vuoden luokkaa. Pariston voi vaihtaa itse.

Vivofit jr. aktiivisuusrannekkeen suositushinta on 89 euroa. Mielestäni se on myös sopivan hintainen lahja esim. kummilapselle tai kimpassa ostettuna kenelle tahansa reippaalle tenavalle!


Mukavien pakettien kanssa suuntaan nyt tämän lukuvuoden osalta viimeistä kertaa koululle. Kiitos reippaasta lukuvuodesta ihanat lapset!
”Klockan ringer bara ut vårterminen är nu slut inte gör det oss ett dug.”

Mitä mieltä te olette lasten aktiivisuusrannekkeista ja niiden tarpeellisuudesta?

Testiin: Garmin Fenix 5s liikkunnallisen naisen unelma

Summasin edellisessä postissa käyttökokemuksia Garmin Fenix 3:sta vuoden ajalta ja kerroin, että postissa odotti paketti. Paketista paljastui odotetusti kaunis valkoinen ja voi miten siro (42 mm) Garmin Fenix 5S. Koska minulla oli Fitbit Charge 2 -testikäyttö kesken, vastustin kiusausta vielä muutaman päivän ja vasta sitten nappasin ranteeseen paketissa olleen kellon.

Kello ranteessa oli rakkautta ensi silmäyksellä. Garmin Fenix 5s:n käyttöönotto oli Fenix 3:sen jälkeen ilmeisen helppoa. Poistin Garmin Connect -sovelluksesta vanhan laitteen. Käynnistin Fenix 5S:n ja paritin uuden laitteen sovellukseen. Räätälöin kellotaulun halutun mukaiseksi ja lisäsin valikkoon suosikkilajeiksi juoksun, pyöräilyn, uinnin ja kuntosaliharjoittelun.

Garmin Fenix 5S:ssä on Elevate -rannesykemittaus, joka vapauttaa sykevyön käytöstä ja seuraa päivittäistä aktiivisuttaa sykkeen kautta. Uuden pienemmän kellotaulun koon myötä laite istuu ranteeseen nätisti ja uskoisin, että sykkeen mittaus toimii itselleni riittävän tarkasti myös urheillessa.

Multisportkellossa arvostan erityisesti sitä, että eri lajeja on helppo mitata, enkä kaipaa oman harjoitteluni tueksi ainakaan enempää dataa, kuin mitä Felix 5S antaa. Päin vastoin voisin vielä paremmin pyrkiä hyödyntämään saatavilla olevaa tietoa. Tutustuin myös pikaisesti Garminin Connect IQ -kauppaan ja löysin muutamia itseäni kiinnostavia sovelluksia, jotka voi ladata ilmaiseksi käyttöön.

Harjoitteluominaisuuksien lisäksi kello on kädessä kaunis kuin koru ja älykkäät ilmoitukset pitävät minut ajan tasalla viestien ja puheluiden suhteen niin työpäivän aikana, kuin lenkilläkin. Aion myös jatkaa päivittäisen aktiivisuuden ja askelten seurailua. Just to keep me moving.

Kesä tulee kulumaan siis tämä ihanuus ranteessa.

Multisportkello on on myös varmasti arvostettu valmistujaislahja nuorelle, liikunnalliselle aikuiselle. Kaunis ja siro Fenix 5S on myös täydellinen lahja elämäsi naiselle. <3


Seuraavaksi onkin vuorossa kurkistus lasten- ja koko perheen kesälomasuunnitelmiin ja vinkkejä aktiiviseen lomaan. Ehkäpä lapsillekin jotain, joka kannustaa liikkumaan. Garmin Fenix 5S on testissä myös Juoksujalkaa Lauralla

Kuvat Janne 624.fi

Vuosi multisportkello ranteessa – testissä Garmin Fenix 3

Vuosi sitten keväällä aloitin jälleen urheilun aktiivisen mittaamisen pitkän telakan jälkeen. Tätä ennen olin ollut mittaamatta tovin, sillä toipuakseni supersuorittajan piti laittaa kello pois kokonaan hetkeksi. Muuten jokainen lenkki oli muistutus kadotetusta vauhdista. Toipumista ei voinut tapahtua kun rentoutta ei ollut. Kynnys pysähtyä tai heittää kävelyksi kesken lenkin oli kello kädessä liian suuri. Kelloton aika opetti minulle paljon. Se auttoi mm. löytämään rentouden ja ilon, joka ei ollut riippuvainen suorituksen laadusta. Ymmärrettävistä syistä multisportkellon käyttäminen ja päivittäisen aktiivisuuden seuraaminen jännitti alkuun paljon. Vuosi sitten kääräisin ranteeseen Garmin Fenix 3 -kellon, jonka olen siitä lähtien napannut ranteeseeni joka aamu.

Käytin kelloa mitatakseni arkiaktiivisuutta askelten muodossa. Mittasin samaisella kellolla myös juoksulenkit ja maantiepyöräilyn. Ainoastaan Palmalla käytin Fenix 3:sen rinnalla Garminin Edge -mittaria, mutta lähinnä siitä syystä, että joskus piti löytää kotiinkin ja Edgen karttaominaisuus on tullut todettua erinomaisen toimivaksi.

Heti käyttöönoton yhteydessä ohjasin myös puhelu- ja viestitietoni Garminiin ja siitä lähtien olen pitänyt kännykän äänettömällä aina. Olen vilkaissut kelloa sen väristessä ja saanut tätä kautta tiedon siitä pitääkö asiaan reagoida heti vai myöhemmin. Kännykän kaivelu taskusta on vähentynyt huomattavasti.

Vuosi jatkuvaa aktiivisuuden mittaamista on pitkä matka puristaa yhteen postiin. Siksi pyrinkin selkyttämään käyttökokemuksiani listaksi. Vuoden varrelta mukaan tarttui tietenkin myös lukuisia ruutukaappauksia ja kuvia, joista näkee hyvin kellon ja iphonella käyttämäni sovelluksen antamaa dataa.

Eniten kello kädessä tuli tietenkin juostua, mutta kevättalvella päästiin myös hiihtämään.

Tästä pidin:

  • Kellon käyttöönotto oli helppoa. Luin jonkin verran ohjeita, jotta sain kaikki tarvitsemani ominaisuudet käyttöön, tämän jälkeen ohjeisiin ei tarvinnut turvaantua.
  • Urheilulajin aloittaminen ja lopettaminen, tauottaminen ja siirtyminen takaisin normaaliin ”kellotilaan” on yksinkertaista.
  • Päivittäisen aktiivisuuden seuraaminen ilahdutti ja kannusti päivittäin. Niinkin yksinkertainen asia kuin askelmittari sai aktivoitumaan löysän päivän päätteeksi ja laittamaan nokan ulos silloinkin kuin se näillä leveysasteilla vähiten huvittaa. Toisaalta en ottanut myöskään askelista stressiä. Jos väsytti, lepäsin, viis aktiivisuustavoitteista. Vuodessa otin yli neljä miljoonaa askelta, päivittäinen keskiarvo oli hiukan yli 11.000. Vuodessa tuli askellettua hiukan yli 3.500 kilometriä.
  • Käyttökokemus kokonaisuudessaan ja akun kesto!

Näitä kaipasin:

  • Vaikka valintaa tehdessäni en halunnut kelloa, joka mittaa sykkeen ranteesta vuoden edetessä kaipasin tätä ominaisuutta yhä enemmän. En koskaan esim. käyttänyt kellon pyöräily -tilaa mitatakseni normaalia hyötypyöräilyä, en myöskään käyttänyt sykevyötä kuntosaliharjoittelussa tai muissa liikuntamuodoissa kuin juoksussa, hiihdossa ja maantiepyöräilyssä. Sykkeen mittaaminen ranteesta olisi kertonut todennäköisesti paljon monipuolisemmin arjen ja hyötyliikunnan, sekä monipuolisen harjoittelun kokonaiskuluttavuudesta.
  • Levon mittaaminen. En ole koskaan osannut levätä riittävästi. Levon mittaaminen ja sen määrä vuorokaudessa olisi yhtä hyödyllinen tieto kuin harjoitteludata.
  • Sirompaa kokoa. Kellon suuri koko oli yksi niitä syitä miksi en valinnut ranteesta mittaavaa laitetta alunperin, sillä en luottanut siihen, että ranteessa löyhästi istuva kello toimittaisi tätä tehtävää kovinkaan hyvin.
  • Tarkkuutta GPS -mittaamiseen. Mistä tämä sitten johtuukaan, mutta usein minusta tuntui, että GPS näytti kummallisia lukemia, joko koko lenkin vauhdin suhteen tai hetkittäin. Tämä ei kuitenkaan näkynyt vakilenkeilläni mitenkään suurina pituuspoikkeamina, joten osa menee ehkä luulosairauden piikkiin.

Mitäs sitten?

Garmin Fenix 3 on edelleen varsin pätevä multisport -kello, vaikka sen seuraajat ovat kooltaan pienempiä ja ominaisuuksiltaan kehittyneitä. Mikäli eri lajien mittaaminen kiinnostaa ja esim. ko laite tulee käytettynä vastaan sopivaan hintaan, tarttuisin tarjoukseen heti (varsinkin jos olisin isomman rannemitan omaava mieshenkilö). Omalla kohdallani on tullut aika siirtyä uuden sukulpoven ja sirompien kellojen pariin.

Viikko takaperin laitoin Garmin Fenix 3:sen hyllylle ja ranteeseen Fitbit Charge 2:sen, postissa odottaa Garmin Fenix 5S. Testissä on tällä hetkellä ympärivuorokautiseen käyttöön kehitetty syke- ja aktiivisuusranneke, joka Garminiin verrattuna on kevyt painon, koon ja ominaisuuksiensa puolesta. Seuraavassa postissa lisää tästä uudesta tulokkaasta, joka lähtee kanssasi iltaisin myös nukkumaan.

 

Testissä alkuperäinen pilates – voimaa ja notkeutta vahvasta keskivartalosta

Koko vuoden kuumin jumppapuheenaihe on ollut core. Keskivartalon merkitys koko kropan kantamisessa, kehon hallinnassa ja kestävyysurheilussa on keskeinen. Kesvikartalon syvien lihasten jumppa jää usein pinnallisten vatsalihasten vahvistamisen varjoon ja keskeisin syy tähän lienee se, että lihaksia on vaikea havaita ja niiden toimintaa mahdollisesti vaikea vahvistaa. Toisin sanoen, lihasten löytäminen ja niiden vahvistaminen omin avuin saattaa olla haastavampaa varsinkin jos omaa kehoa tai sen toiminnallisuutta hahmottaa vielä heikosti.

Naisilla keskivartalon hallinta ja etenkin muutokset sen toiminnallisuudessa ovat ajankohtaisia useimmiten raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Omalla kohdallani palautuminen kolmen perättäisen raskauden jälkeen oli hyvin paljon huonommin suunniteltu, kuin mitä se tämän päivän tiedon avulla ehkä olisi ollut. Palautuminen ei ollut erityisen järjestelmällistä, eikä lihaskunto, saatikka syvien lihasten vahvistaminen ennen juoksemaan lähtemistä kiinnostanut laisinkaan. Halusin vain päästä mahdollisimman nopeasti taas juoksemaan, myöhemmin maksoin siitä kovan hinnan. Tie kohti hallittua keskivartaloa ja tietoisuus sen merkityksestä juoksussa avautui vasta myöhemmin, lukuisten rasitusvammojen ja asiantuntevan avun jälkeen.

Sittemmin olen oppinut tunnistamaan ja myös tuntemaan keskivartalon, lantion ja pakaran merkityksen askelluksen hallinnassa ja rasitusvammojen ehkäisyssä. Olen oppinut kantapään kautta sen, että syvien lihasten aktivoiminen ja vahvistaminen on tie fyysisesti eheään kokonaisuuteen. Ongelma kohdallani on se, että sille harjoittelulle tuntuu löytyvän huonosti aikaa, vaikka sen merkitys ei olekaan epäselvä. Parhaiten olen jaksanut keskittyä syviä lihaksia aktivoiviin ja kehoa huoltaviin harjoituksiin silloin, kun minulla on ollut tukena ja apuna hyvä ohjaaja, joka on ohjannut treenin ja motivoinut eteenpäin. Edellisen pt-jakson päätyttyä olen ylläpitänyt lihaskuntoa itsekseni, sitten minulle avautui mahdollisuus kokeilla klassista pilatesta Saara Wacklinin ohjauksessa. Kuljin ystäväni kanssa Eerikinkadun mattotunnin kautta Ruskeasuolle Pilates Gym Jatta -studiolle, jossa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pilatesharjoittelua niille suunnitelluilla laitteilla.

Kolmella yksityistunnilla sain Saaran täyden huomion ja todellisen intensiivikurssin alkuperäisen pilateksen maailmaan, mutta mitä on alkuperäinen tai autenttinen pilates?

Alkuperäinen pilates on uusi ja suhteellisen tuntematon liikuntamuoto Suomessa, vaikka pilateksen juuret ovat 1900-luvun alkupuolelta. Metodi on saksalaisen Joseph Pilateksen kehittämä ja se oli suunnattu miehille, kilpaurheilijoille, nyrkkeilijöille ja kaikille joiden piti pysyä terveinä ja huippukunnossa. Joseph Pilates ja hänen metodinsa tuli kuuluisaksi siitä, että hän kuntoutti asiakkaita lyhyessä ajassa. Vaikkakaan kyse ei ollut kuntoutuksesta tai fysioterapiasta vaan vaativasta liikunnasta yksilöllisiin tarpeisiin. 

Pilates metodi on erikoistunutta liikuntaa yksilöllisiin tarpeisiin ja käsittää sisällään valmiiksi suunnitellun koreografian. Metodia voi harjoittaa ja tuntea kehossaan kokonaisvaltaisella harjoittelulla joka sisältää matto – ja laiteharjoittelua. Laitteet ovat metodin työkaluja joidenka tarkoituksena on parantaan kehon toiminnallisuutta eli hyvinvointia.

Harjoittelu tapahtuu yksityistunneilla tai pienryhmissä. Alkuperäisessä metodissa noudatetaan koreografiaa, hyödyntäen sitä jokaisen tarpeisiin.

Suurin yllätys itselleni alkuperäisessä pilatesharjoittelussa olivat laitteet ja edellä mainittu koreografia tai rytmi, johon on olemassa hyvin joogaharjoittelua vastaava ”kaava”. Sarja alkaa ja päättyy jostain ja sisältää liikkeitä harjoittajan edistystason mukaisesti. Millään kuntokeskusten tarjoamilla liikuntatunneilla tämä koreografiallisuus ei ole itselleni auennut, enkä ollut aiemmin päässyt myöskään tutustumaan pilates studioon tai laitteisiin, joita käytetään harjoittelun tukena.

Kiitos kohtuullisen kehonhallintani pääsimme kuitenkin etenemään yksitysitunneilla koreografian mukaan, vaikka en voi väittää, että olisin intensiivikurssin jälkeenkään vielä pystynyt sisäistämään tai toistamaan liikesarjaa itsenäisesti. Tutustuimme harjoittelussa käytettäviin laitteisiin ja apuvälineisiin ja opin ymmärtämään niiden tehtävän sinällään rauhallisesti suoritettavissa liikkeissä.

Vahva keskivartalo on pilateksessa ikäänkuin keskipiste, jonka hallinta ja aktivoiminen on kaiken tekemisen perusta. Vahvasta keskivartalosta venymme, taivumme ja vahvistumme jokaisessa liikkeessä. Omasta mielestäni pilates tuntui todella toiminnalliselta ja kokonaisvaltaiselta harjoitusmuodolta, vaikka tehtävät liikkeet ja liikesarja on rauhallinen, joutuu suurimmassa osassa liikkeistä koko kroppa töihin. Vahvan keskivartalon lisäksi fokus on erityisesti selän ja hartioiden asennossa.

Harjoittelun ja liikesarjojen kohdalla koin kuinka jähmeä ja rasittunut kehoni oli normaalin treeniviikon aikana ja kuinka paljon epämiellyttävää kireyttä jaloissa ja hartioissa oli. Jokainen harjoituskerta tuntui raskaalta syvissä lihaksissa, mutta myös vetreytti ja helpotti lihaskireyksiä. Harjoituksia tehdessä oman kehon kireyksien aiheuttamat virheasennot korostuivat niin, että niihin oli pakko kiinnittää huomiota. Harjoitus oli joka kerta hyvä muistutus oman kehon kokonaisvaltaisuudesta, siitä kuinka kasvamme juuresta latvaan ja mikä meidät pitää pystyssä. Liikkeistä toisiin siirryttiin reippaassa tahdissa niin, että tunnin aikana keskittyminen tekemiseen oli hyvin kokonaisvaltaista. Myös mieli oli mukana liikkeissä.

Mikäli alkuperäisen pilateksen maailma ja voimauttava vaikutus kiinnostaa suosittelen lämpimästi kääntymistä Saaran puoleen. Kaikessa ryhmäliikunnassa omalla kohdallani on korostunut ohjaajan merkitys. Hyvä ohjaaja on saanut palaamaan tunneilla, huonompi on tiputtanut kyydistä heti alkumatkassa. Saarassa yhdistyvät kaikki parhaan ohjaajan ominaisuudet ja todellinen taito johdattaa uuden lajin pariin. Uskonkin, että alkuperäinen pilates tulee olemaan monelle sen löytäneelle avain parempaan kehontuntemukseen ja hallintaan ja todella toivon, että se monesta hienosta ominaisuudesta johtuen on yksi tulevaisuuden suurista liikuntatrendeistä myös Suomessa.

Saaran ohjaama yksilöllinen starttikurssi 120 €, sisältää kolme yksityistuntia (3 x 55 min) ja on varmasti jokaisen pennin arvoinen kokemus. Saaran tunneille pääset olemalla häneen yhteydessä joko meilitse pilatessw@gmail.com tai puhelimitse 045 6974996.

Kiitos kuvista Janne/624