Vuoden ensimmäisen treeniviikon satoa ja sananen kauden tavoitteista

Kas, saapui se päivä, joilloin minä nousin voittajana sängystä ja virukset oli kuin olikin kukistettu. Seurasi sairastaneen treenaajan seuraavaksi pelottavin hetki – treenien pariin paluu. Ihan vaan peiliinkin katsomalla oli selvää, että kuukauden makaaminen ei ollut ainakaan lisännyt lihaskuntoa, laskenut keskisykettä tai nostanut kilometrivauhteja. Lähdin siis vuoden ensimmäiseen treeniviikkoon pelonsekaisin tuntein.

Olin alustavasti kaavaillut kevätkauden treenien koostuvan juoksusta ja kuntosaliharjoittelusta, höystettynä keskivartalon syviä lihaksia koulivalla ja liikkuvuutta lisäävällä jooga/pilates -harjoittelulla. Sen sijaan jäätävä aikaansaamattomuus uinnin ja pyöräilyn saralla tuntui ainakin suunnitelmissa jatkuvan.

Yleiskunnon kohetessä ryhdyin asettamaan tekemiselle konkreettisempia tavoitteita, joiden pariin päätin vihkiytyä heti ensimmäisella treeniviikolla. Seuraavat pari kuukautta aion noudatella kaavaa, jossa juoksukilometrejä kertyisi viikkotasolla vähintään 30 ja muita treenejä, kestoltaan 0,5-1,5 h neljä.

Juoksun suhteen tavoitteena on viritellä kroppaa kohti kovempia treenejä ja nyt ihan ensisijaisesti palata sairastumista edeltävälle tasolle, jossa juoksutreenien vauhti liikkui aika tarkalleen 5-6:15 min/km skaalassa. Harmillisesti tästä repertuaarista puuttuvat aikalailla 4:lla alkavat lukemat ja samoin selkeästi hitaammat, yli 6:30 tempoiset lenkit. Treenirepertuaariani laajentaakseni tarvitsisin aivan selkeästi suunnitelmallisemman harjoitusohjelman, jolle on asetettu konkreettinen tavoite. Tällainen voisi olla esim. puolimaraton alle 1:50 tai 10 km lähemmäs 45, kuin 50 minuuttia.

Tällaisten konkreettisten tavoitteiden suhteen olen ollut kuitenkin viime vuosina hyvin laiska, sillä tiedän, että määrätietoisella harjoittelulla ja huolellisella kehonhuollolla järkevät tavoitteet ovat saavutettavissa. En ole kuitenkaan a) jaksanut b) ollut valmis panostamaan minuutteihin, kilometreihin tai matkoihin muun elämän ohella. Tärkeintä on ollut ylläpitää ja rakentaa vahvaa, aktiivista ja hyvinvoivaa arkea ja myös kasvattaa ja ohjata lapsia kohti sellaista elämäntyyliä, jota itse arvostan. Siihen elämään ei kuulu esim. vanhemman jatkuva poissaoleminen lasten arjesta treenien tai työn vuoksi.

Ensimmäinen treeniviikko oli tässä arjen temmellyksessä hyvin tyypillinen. Vauhdit ja harjoitusten kuormittavuus ja toki lenkkien tempo oli vielä selkeästi ”tavallista” maltillisempi, mutta viikkoon mahtui

  • 2 x 30 min Asana flow -jooga
  • 3 x juoksu, yhteensä 21,2 km ja 2 h 14 min
  • 2 x salitreeni 50 min
  • 1 x 1,5 h sisäpyöräily, yllätys, yllätys!

Eli yhteensä liikuntaa reilu 6 tuntia ja askelia päivässä keskimäärin 13.000.

Joogat ja saliharjoitukset kaikki sijoittuvat aamuihin jolloin muut nukkuvat, heräilevät tai on saateltu jo kouluun, pidän aamuharjoituksista erityisen paljon. Juoksulenkeistä kaksi pidempää n. 8 km lenkkiä on juostu pojan futistreenien aikaan illalla ja yksi 5 km pyräys (sekin perjantai-iltana) oli oikeastaan vain asioiden hoitoa, eli avainten nouto. Todellinen yllätys muodostuikin sitten sunnuntai-iltana kun suunnitellun juoksulenkin (ja 30 km tavoitteen täyttymisen) sijaan suuntasin alakertaan ilakoimaan maantiepyörän ja harjoitusvastuksen pariin. 1,5 h hikistä kihnuttamista, joka muistutti hyvin naista ja naisen koipia siitä mikä on tämän hetken pyörityskunto.

Mielestäni tämä oli aivan kelpo aloitus uuden vuoden kuntoiluille ja kuntoutumiselle sairastelun jälkeen.

Tähän viikkoon on mahtunut eilinen keventely tuon sunnuntai-iltaisen trainerihulluuden jälkeen ja aamuinen lenkki. Aamulla palasin normaaliin juoksurutiiniini (joka ei todellakaan ole iltaisin) ja normaalille reitille. Meno oli raskasta, en katsellut kelloa matkalla, aavistelin vauhdin painuneen hiukan alle 6 min/km, mutta askeleessa ei ollut mitään reipasta, kevyttä tai lennokasta. Myös sykkeet huitelivat korkealla, ihan tuntuman mukaan. Vaatettakin taisi olla turhan paljon päällä, pakkanen pelästytti vilukissan.

Viikon tunnelmista ja juoksun kulusta todistemateriaalina pari screenshottia garmin connectista.

Ensimmäinen lenkki sairastelun jälkeen:

Ja tämän aamuinen töpötys:

Garminilta on mukavasti saatavilla dataa, jossa tuo sama lenkki ennen sairastumista on taittunut 5:32 kilometrivauhdilla 149 keskisykkeellä. Tuollaiset kutosen keskaria hipovat lenkit sain juuri painettua alle 140 keskisykkeen ennen sairastumista.

Olisi mukava kuulla myös teidän lukijoiden tavoitteista? Saitko joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen tai teitkö itsellesi omaan hyvinvointiin liittyvän lupauksen?

Lue myös millaisia tavoitteita muut ASAlaiset ovat itselleen tänä vuonna asettaneet. Lauralla on motivaatio huipussaan, Jarnon päätavoite on Ylläs-Hetta, mutta suunnitelmia on myös maratonin suhteen ja Annalla menee allekirjoittanutta paljon vahvemmin altaassa.

Reipasta pakkasviikkoa!

<3 Noora

Sairastelun sietämätön keveys

Joulukuun alussa alkanut harmiton nuhakuume on nyt venynyt kuukauden mittaiseksi treenitauoksi. Ympäriltä kuuluu samanlaisia uutisia. On pitkittynyttä flunssaa ja mistä milloinkin johtuvaa telakkaa. Aktiiviliikkujalle sairastaminen on ihan yhtä raskasta, tai jopa raskaampaa puuhaa kuin rapakuntoiselle. Kovalla koetuksella ovat sekä kroppa, että pääkoppa. Kunnon tauti joka kaataa petiin hetkeksi on vielä helpompi kestää, mutta siinä vaiheessa kun tauti kestää ja kestää, treenitauko venyy ja venyy…. ja venyy – alkaa varsinainen hajoilu. Ihan rehellisesti sanoen kuukauden mittaisen treenitauon muutokset näkyvät jo kropassakin, suorituskyvystä nyt puhumattakaan.

Liikunta-addiktin on vaikea peitellä liikkumattomuuden aiheuttamaa pahaa mieltään ja kiukkua tulee purettua lähipiiriin. Itse olen tällä kertaa ollut kuitenkin tilanteeseen nähden melko rauhallinen. Törmäsin kuluneella viikolla myös sellaiseen blogikirjoitukseen, joka sai pohtimaan liikumattomuuden aiheuttamaa stressiä ja sitä kuinka elämä ei ehkä kuitenkaan ole kovin hyvin tasapainossa silloin, jos henkisen hyvinvoinnin ehtona on kova hikiliikunta. Liikunta-addikti ja ylpeä siitä, oli tämän blogikirjoituksen aihe. Itse ajattelisin kuitenkin, että mikäli liikkumattomuus aiheuttaa hermostuneisuutta, perheen laiminlyöntiä tai huonoa käytöstä, ovat asiat jotenkin vinksallaan. Liikunta on ihana, energisoiva ja parhaimmillaan henkistä ja fyysistä hyvinvointia rutkasti edistävä, stressinhallinnan väline, joka ei kuitenkaan saisi kasvaa pakkomielteeksi.

Mietin, että millaisilla ajatuksilla tai asioilla omaa oloa voisi helpottaa treenitauon aikana.

  • Treenatessakin riittäävä lepo ja palautuminen ovat kehityksen edellytyksiä, ja lepo auttaa elimistöäsi taistelemaan viruksia ja bakteereja vastaan. Jätä arkiliikunta ja askareet tauolle, vietä aikaa mieluummin sohvalla, kuin hiukan kotihommia kituuttaen. Nuku päiväunia, anna kropan olla rauhassa väsynyt.
  • Syö hyvin ja monipuolisesti, vaikka ruoka maistuisi huonosti. Älä ryhdy dietille ja skippaa aterioita. Vähennä välipaloja ja herkuttelua mieluummin.
  • Vältä sokeria. Sokeri ja valkoiset viljat ruokkivat tulehduksia. Karkissa ja herkuissa on turhaa energiaa, joka jää nyt kuluttamatta.
  • Juo kylmää, kuumaa tai lämmintä. Kunhan muistat juoda tarpeeksi. Itselläni ainakin juominen unohtuu helposti.
  • Kokeile inkivääriä, sitruunaa, hunajaa, valkosipulia, sinkkiä ja lisää hetkellisesti c- ja d-vitamiinin saantia.
  • Inkiväärin, hunajan ja valkosipulin monipuoliset terveysvaikutukset saattavat auttaa elimistöä taistelemaan tautia vastaan. Itse suosin tuoretta inkivääriä; ihana kuumajuoma syntyy inkivääristä, sitruunasta ja hunajasta.
  • Pyri tukemaan paitsi kehoa, myös mieltä positiivisilla ajatuksilla. Olet vahva ja harjoittelu ei ole mennyt hukkaan, vaikka nyt et pääsekään treenien pariin. Paranet vielä nopeasti ja palaudut paremmin, sillä olet pitänyt itsestäsi hyvää huolta.
  • Älä suunnittele huomiselle treenejä, vaan ota jokainen päivä vastaan sellaisena kuin se tulee. Kuulostele oloasi. Nauti verkkareista ja villasukista, kun olosi alkaa kohentua, herättele kroppaa hellävaraisesti treenien pariin.
  • Unohda treenien jatkaminen siitä, mihin jäit. Anna itsellesi armoa ja vältä jälkitaudit treenaamalla kevyemmin kuin normaalisti noin viikon ajan parannuttuasi.

Näillä eväillä olen yrittänyt pitää mielen virkeänä ja aikaa on ollut punnita myös sitä, mistä oma hyvinvointini oikeasti on lähtöisin. Ja turha luulla, etteikö hupeneva hauis ja olematon vatsalihas harmittaisi, painoakin olisi saanut tulla mieluummin, kuin lähteä, että olisi edes mistä rakentaa kun täältä punkan pohjalta noustaan. Koitan kuitenkin muistaa olla kiitollinen siitä mitä minulla on ja siitä, että tämä on kuitenkin vain flunssaa.

Odotan toki kovasti treenien pariin pääsemistä. Uuden vuoden kunniaksi testiin pääsyä odottavat myös kaksi virtuaalista valmennusohjelmaa Fitbit Coach ja Asana Rebel. Ja niin Fitbitin uusi Ionic -älykellokin odottaa testiin pääsyä. Tässä Fitbitin lippulaivamallissa on nyt myös sisäänrakennettu GPS, aivan kuin salaa Fitbit on ottanut askeleen lähemmäs esim. Garminin, Suunnon ja Polarin tarjoamia älykelloja. Lunastaako laite lupaukset (joita esim. jenkkimarkkinoilta on saanut lukea), jää nähtäväksi!

Vahvaa mieltä, vastustuskykyä ja hyviä treenejä viikkoosi!

Noora

Hyvin eletty?

Hyvää tätä vuotta ja terveisiä neljättä viikkoa jatkuvalta sairastuvalta! En viitsi valittaa surkeasta influenssa/flunssa -kierteestämme, joka vei pitkälti koko perheen petiin jo hyvissä ajoin ennen joulua, vaan haluan kertoa teille terveisiä sohvalta, jolla on ollut aikaa levätä ja pohtia monia asioita, mutta toteuttaa hyvin vähän mitään. Kerrankin minulla on ollut aikaa nimittäin lukea ja miettiä mitä elämältäni haluan.

Vuoden vaihde on meistä monelle se hetki, jolloin suunnittelemme tulevaa ja mietimme mitä muutoksia meidän tulisi tehdä, jotta itse voisimme paremmin tai jotta ihmiset ympärillämme voisivat paremmin.

Hyvä elämä on subjektiivinen kokemus ja elämän laatuun vaikuttaa olennaisesti se, pystymmekö toteuttamaan itseämme arjessa ja vapaa-ajalla. Vastaako työ toiveitamme, saammeko riittävästi, mutta emme liikaa haasteita ja saammeko viettää vapaa-aikaamme sellaisessa ympäristössä, sellaisten virikkeiden ja ihmisten parissa, joiden rinnalla tai avulla voimaannumme.

Kuten työelämässä, myös henkilökohtaisten päätösten äärellä pelkäämme muutosta. Vaikka järki ja numerot paperilla kertoisivat meille, että muutoksia on tehtävä suunnitelmien toimeenpano pelottaa. Valitsemme muutoksen pelossa mieluummin kuluttavan ja kurjan nykytilan. Joskus asiat ovat niin hyvin, että oma elämä ei kaipaa remonttia. Subjektiivista hyvää oloa tavoitellessamme teemme jatkuvasti myös valintoja, jotka vaikuttavat siihen millaiseksi maailma ympärillämme muodostuu. Näihin valintoihin pureutuu Karita Sainion kirjoittama ”Hyvin eletty”. Yksi niistä kirjoista, jotka juoksuttivat ajatuksiani sairasvuoteella.

Hyvin eletty on pikaopas parempiin valintoihin. Kirja on suunnattu erityisesti naisille ja se pureutuu siihen miten kulutustottumuksemme vaikuttavat tähän maapalloon ja kuluttamiemme hyödykkeiden tuotantoprosessissa mukana oleviin ihmisiin. Todellisuus on, että luonnonvarat eivät kestä tätä tapaamme olla ja elää. Kovinkaan moni meistä ei voi katsoa vuotta 2017 ja todeta, että hyvin meni, noin niinkuin muidenkin kuin itseni tai välittömän lähipiirini kannalta. Vaikka tiedämme paremmin, emme ole valmiita tinkimään hetkellisestä mielihyvän tunteesta, jota vaikkapa uusi kertakäyttövaate tai pikaruoka-ateria tuottaa.

Voisiko vuosi 2018 kuitenkin tuoda mukanaan uudenlaista näkökulmaa hyvään elämään, hyvä itselle, hyvä toiselle, sillä kaukana menneisyydessä ovat ne vuodet, jolloin parempien valintojen tekeminen oli vaikeaa, hippiharmaata tai epätrendikästä.

Karita Sainio antaa kirjassaan vinkkejä siihen miten rakentuu vastuullinen vaatekaappi, eettinen keittiö ja hyvän fiiliksen koti. Lisäksi hän luotsaa kohti luonnonkaunista olemusta, ei kuitenkaan kehottaen luopumaan kosmetiikasta, vaan valitsemaan viisaammin. Äänessä ovat Sainion lisäksi muut valovoimaiset, kestävään elämäntapaan sitoutuneet naiset. Mitä sitten voimme todella tehdä toisin, liiasta luopumatta, valitsemalla viisaammin, ottaen yhden askeleen kerralla.

Matkaevääksi kohti hyvää elämää haluaisin jakaa ainakin nämä ajatukset, joista osa on omiani, osa kirjan uudelleen mieleen tuomia.

  • Mieti mitä todella tarvitset ja mitä perheesi tarvitsee. Onko se tavaraa, elämyksiä vai yhteistä aikaa?
  • Tee vastuullisia valintoja ruokaostoksilla. Valitse Reilun kaupan tuotteita, luomua ja lähellä tuotettua. Sillä valinnoilla todella vaikutat paitsi siihen miten oma vatsasi, ihosi ja mielesi voi – myös siihen miten tuotantoketjun varrella voidaan.
  • Osta vain mitä tarvitset.
  • Pyri siihen, että ruokaa ei heitetä roskiin. Vähennä jätteen määrää, suosi kestokasseja, käytä omia eväslaatikoita ja nappaa takeaway-kahvi omaan mukiin. Luonto ei kestä muovijätteen määrää, oma itämeremme ei kestä tätä muovijätteen määrää. Laske esimerkiksi monenko muovikassin hinnalla saat kivan kangaskassin, jossa ostoksia on mukava kantaa.
  • Vähennä lihan syöntiä. Anna uusille kasvisruoille mahdollisuus ja korvaa ainakin osa sekaravinnosta kasvisruoalla. Opettele valmistamaan tuttuja ruokia kasvisversiona tai opettele ihan uusia. Netti ja kirjakaupat ovat pullollaan ihania ja inspiroivia reseptejä. Lisää kasviksia ruokavalioon. Osta kotimiaisia ja luomua.
  • Tiestitkö, että myös ruokaa voi kierrättää? Lataa puhelimeesi Lunchie tai ResQ -applikaatio, jonka avulla saat tietoa lähiravintoloissasi jäljelle jääneistä ruoka-annoksista, jotka voit pelastaa itsellesi edulliseseen hintaan. RESQ -palvelussa saat 50 % alennuksen ensimmäisestä ostoksestasi koodillani HCW-902.

  • Rakenna itsellesi hyvän mielen vaatekaappi. Suosi laadukkaita, kestäviä vaatteita, jotka ovat mukavia ja joissa viihdyt pitkään. Älä koskaan osta vaatteita sovittamatta ja kierrätä aina mahdollisuuksien mukaan sellaiset, joita et käytä. Puhdista tarpeen vaatiessa kerralla isompi kasa turhaa tavaraa pois kodin nurkista pyörimästä.
  • Opettele myös ostamaan kierrätettyä tavaraa. Laadukkaat vaatteet ovat kalliita, mutta voit tehdä ihania löytöjä nettikirppiksiltä ja vaikka kaverin vaatekaapilta. Mikäli et viihdy kirpputoreilla, tutustu nettikirppiksiin. Esimerkiksi meidän perheen tuoreimmat kiertoon lähteneet vaatteet ovat tänään tulleet myyntiin emmy.fi -verkkokauppaan.
  • Suosi yrittäjyyttä, vastuullista tuotantoa, suomalaisia merkkejä ja yrityksiä, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan tuotantoprosessia valvovia sertifikaatteja.
  • Valitse luonnon materiaaleja ja vältä keinokuituja, joiden valmistukseen tarvitaan öljyä.
  • Mikäli käytät kosmetiikkaa opi tunnistamaan mitkä ainesosat ovat turvallisia ihollesi ja luonnolle. Sano ei eläinkokeille.

Sano ei ehdottomuudelle ja ahdistumiselle! Kokeile rohkeasti ja ole ylpeä kaikista pienistäkin askelista kohti hyvää elämää. Lue Karita Sainion Hyvä elämä. Ja ala elää sitä. Nyt ja aina. Ole itsellesi ja muille hyvä!

Ja kiitos Riikalle kirjan lainasta. Kaikkea hyvää ei tarvitse omistaa <3

Liikkujan joululahjatoiveet top 10

Joulun kunniaksi valitsin parhaita poimintoja liikkuvan naisen lahjapakettiin. Panosta laatuun ja nipistä määrästä on ollut lahja- ja urheiluvälinemottoni jo vuosia. Omaan liikuntapalettiini kuuluvat peruslajien lisäksi tänä talvena erityisesti myös kehoa huoltavat ja vähemmän repivät lajit pilates ja jooga. Talvella on mukava kääriytyä lämpimiin ja mukaviin varusteisiin ja suojautua viimalta matkalla salille tai jumppaan. Suosi lempeitä, hoitavia ja kannustavia lahjoja, tässä omat suosikkini väreittän järjestettynä.

Aloitetaan nuden värisillä herkullisen värisillä lahjaideoilla, joista ensimmäinen Fit Bit Charge 2 vaaleanppunaisella nahkahihnalla on erinomainen esimerkki siitä, kuinka urheilukellot lähestyvät muotoilultaan yhä enemmän korumarkkinoita.

Fit Bit Charge 2 on aktiivisuusranneke, joka hurmaa arkiliikkujan ominaisuuksillaan ja kauniilla, sekä sirolla ulkomuodollaan. Laite ei ehkä ole se ykkösvaihtoehto himourheilijalle, mutta tarjoaa käyttäjälleen monia hyviä liikunnallista elämäntapaa tukevia ominaisuuksia. Fit Bit Charge 2 mittaa sykkeen ranteesta, mutta tarvitsee älypuhelimen GPS:n rinnalleen, jotta se voi piirtää reitit kartalle. Laite tunnistaa tietyt lajit automaattisesti ja antaa käyttäjänsä aktiivisuudesta ja levosta mielenkiintoista dataa hyvän käyttöliittymän omaavan mobiilisovelluksen kautta.

Itselläni Fit Bit Charge 2 on ollut testissä syksystä asti ja olen ällistynyt kellon ominaisuuksista sen hintaan nähden. Kello ohjaa positiivisesti kohti parempia valintoja arjessa ja auttaa erityisesti ymmärtämään myös levon tarpeen ja merkityksen, jota pääsee tarkastelemaan mm. unianalyysin avulla. Mikäli kello tarjoasi tarkempaa GPS -mittausta olisi tämä ehdottomasti ainoa valinta ranteeseeni, mutta mikäli tavoitteenasi on esim. kerätä askelia, eikä niinkään mitatat juoksu- tai pyöräilysuorituksia kellon- ja matkantarkasti on tämä todella oivallinen valinta ranteeseen. Eikä vähiten kauniin ja siron ulkomuotonsa puolesta.

Uudistunut Fit Bit Coah -palvelu antaa lisämotivaatiota liikuntaan virtuaalisen valmennuspalvelun kautta. 43,99 € vuodessa maksava valmennuspalvelu on sekin hauska lahjaidea jo vauhtiin pääseelle ja lisämotivaatiota kaipaavalle kuntoilijalle.

Niin ikään herkullisen värinen on Casallin 4 mm vahvuinen joogamatto, joka sopii harrastamiseen kotona tai salilla. Maton mukana tulee kantohihna ja ihanan värinen matto houkuttelee venyttelemään ja joogailemaan myös kotona.

Peak Performancen superkevyt ja lämmin untuvatakki sopii vaikka kuoritakin alle ja riittää lämmittämään sellaisenaankin, kunhan ei sada. Lyhyt ja kevyt untuvatakki sopii lahjaksi kaikille ulkoilijoille ja onpa se mukava pakata vaikka taukotakiksi pyörä- tai hiihtolenkillekin mukaan.

Mizu -juomapulloilla on suomalaiset juuret, sillä yritys on entisen lumilautailijan Jussi Oksasen perustama. Mizu-juomapullot ovat 100 % BPA-vapaita sekä täysin kierrätettäviä. Mikäli haluat siis antaa lahjaksi jotain ekologisesti kestävää, kaunista ja käytännöllistä Suomi 100 -hengessä valitse sininen Mizu juomapullo, johon on saatavilla myös urheilua varten suunniteltu korkki.

Yogitoes Skidless mattopyyhe on superkaunis ja sopii täydellisesti joogaan tai pilatekseen. Se on erinomainen valinta hikisiin harjoitteisiin kuten Hot Joogaan, mutta käy loistavasti myös kaikkeen liikuntaan, jossa tarvitset pitoa alustaan. Silikoninappuloiden ansiosta pyyhe pysyy hyvin paikoillaan matolla. Se suojaa omaa mattoa ja on hygieeninen lisä vuokramatoille. Tällaisen tarvitsisin juuri itsekin!

Supernatural W base korkeakauluksinen merinovillapaita. Anna lahjaksi laadukas villavaatte, joka ei kutita ja jonka käyttäaika on ympärivuotinen. Merinovilla on ehdottomasti se paras materiaali, jota suosin niin arki- kuin urheiluvaatteissakin. Korkeakauluksinen merinovillapaita suojaa kaulaa ja niskaa viimalta ja sopii niin juoksuun, pyöräilyyn kuin purjehdukseenkin. Tämä pusero puetaan aluspaidan päälle.

Hyvä reppu kannustaa arkiliikuntaan ja pitkän etsinnän jälkeen löysin tämän täydellisen, kevyen, vedenpitävän ja kaupunkikelpoisen Ortliebin Daypack City -repun. Toisin kuin monet muut vedenpitävät reput, tämä on itsessään todella kevyt ja siro yksilö. Erillinen pehmustettu tasku läppärille ja muutama muu lokero tekee repusta myös käytännöllisen arjessa. Mustan lisäksi sama malli on saatavilla kauniin viininpunaisena ja raikkaan sinisenä.

Ecoalfin valmistama pitkä ja lämmin Madison Down Coat on valmisettu kierrätetyistä kalaverkoista. Takki on ihana vetää päälle vaikka aamusalille lampsiessa. Takki on superkevyt, mutta muhkea ja säänkestävä, sillä takin täytteenä on vettä sietävä Primaloft ja untuvasekoite.

RUNNING SUCKS the evil out of my soul. Sarah Marie Design Studion printtipaidat sopivat kaikille juoksuun hurahtaneille ja myös niille, joiden suurimpana lenkkimotivaattorina toimii juoksuun kulutetun energian korvaaminen pizzalla.

Bonusvihjeinä seuraavat vielä nämä välkyt lahjaideat, jotka suojaavat niiden kantajaa pimeässä.

New Balance Reflective Light Packable Jacket on kevyt ja heijastava, vedeltä ja tuulelta suojaava juoksutakki. Erinomainen mukaan pakattava ja kauniisti istuva takki sopii aktiiviharrastajalle. Takin pintaa koristavat heijastinsäikeet, jotka tekevät kantajasta näkyvän 360 astetta ja 24/7.

Lumonite Navigator 3000 on valo, joka jatkaa polkujuoksijan, suunnistajan tai pyöräilijän päivää silloin, kun muut joutuvat palaamaan kotiin auringonvalon hiipuessa. Jos siis haluat antaa lahjaksi ihan konkreettisesti lisää harrastusaikaa metsässä ja poluilla viihtyvälle on tämä aivan varmasti yksi joulun arvostetuimpia lahjoja. Nainen, tällä lahjalla myös yllätät miehesi kovalla paketilla, jota hän ei osannut toivoakaan <3

New Balance Fresh Foam Boracay V3 on heijastava ja ainakin Etelä-Suomen talveen erinomaisesti sopiva juoksukenkä, joka on kaunis ja käytännöllinen myös vapaa-ajalla. Saatavana miehille ja naisille. Kengästä enemmän asiaa täällä.

Viimeiseksi, muttei vähäisemmäksi, anna lahjaksi hyvää oloa Helsingin Urheiluhieronnasta joulutarjoushintaan 2x45min urheiluhieronta 70 € (norm. 90 €) tai 2x45min vastaanottokäynti 80 € (norm. 100 €). Repäise lahjakortti kahtia ja saat tuplasti iloa, lahjakortin voi siis ostaa yhdelle tai kahdelle henkilölle tai ihan itselle!

 

Sokeriton glögi on ihana terveyspommi

Talvisin pidän erityisesti tunnelmoinnista, riisipuurosta ja glögistä. En kuitenkaan pidä siitä, että lähes kaikki kauppojen glögit ovat todellisia sokerilitkuja, joiden maku on niin makea, että sokerittomaan elämään tottuneelta tämä muuten niin ihana sesonkiin sopiva lämmin juoma uhkaa jäädä juomatta.

Onneksi glögiä on helppo keittää itse. Helpointa on tietenkin ostaa valmiiksi sokeroimaton (ja makeuttamaton) mustaherukka, mustikka- tai karpalomehu ja keitellä siihen glögimausteet kylkeen, mutta oikein mehevän ja ruokalahjaksi sopivan glögin keität (pakaste)marjoista. Meillä onneksi pakastin notkuu marjoja, ja lisäilen niitä päivittäin smoothieiden sekaan. Myös tytär hyödyntää niitä ahkerasti tuorepuuroissa.

Sokeritonta itse tehtyä glögiä varten tarvitset:

  • 2-3 pussia (a 200 g) pakastemarjoja (mustaherukka, punaherukka, mustikka ja karpalo sopivat tarkoituksiin)
  • puolikkaan luomu appelsiinin ja pari sitruunan viipaletta
  • Glögimausteita: kanelia, kardemummaa, inkivääriä, anista, rusinoita tai pussillisen glögimaustesekoitusta
  • hunajaa makeutukseen (maun mukaan)

Pese sitruuna ja appelsiini huolellisesti ja viipaloi hedelmät. Kaada marjat kattilaan ja lisää kattilaan vettä sen verran, että marjat peittyvät. Lisää kattilaan appelsiinin ja sitruunan viipaleet ja glögimausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen ainakin tunti tai kunnes marjat ovat hyvin pehmenneet. Kaada paksu marjamehu siivilän läpi ja purista marjoja siivilän reunoille, jotta saat kaiken mehun talteen. Voit kaataa siivilän läpi vielä hiukan lisää vettä, jotta saat kaikki mauta talteen. Kaada sakea marjamehu takaisin kattilaan ja lisää vettä sen verran kuin haluat. Voit tehdä mehusta tiivistemäistä tai laimentaa käyttövalmiiksi. Kiehauta uudelleen paremman säilyvyyden vuoksi ja lisää makeutusta tarvittaessa. Kaada lasipulloon tai pulloihin ja säilytä jääkaapissa.

Ihanaa joulun odotusta!

Asiaa kengistä & testissä heijastava Fresh Foam Boracay v3

Ennen varsinaista lenkkariarvostelua tai testiä kerrottakoon muutamia asioita minusta kenkien käyttäjänä. Huonejärjestystä muuttaessamme kotona tuli nimittäin kaivettua kaikki kaapit ja järjestettyä kenkärivit, ja huomattua, että hiljalleen omasta eteisestäni ovat kadonneet kaikki ns. katulenkkarit ja tilalle ovat tulleet ihan oikeat lenkkarit, jotka on suunniteltu juoksuun tai kävelyyn. En käytä arkisin (ja tuskin oikein muutenkaan) juurikaan muita kenkiä kuin lenkkareita. Töissä olen paljon jaloillani ja silloinkin, kun työhön liittyy paljon istumista tulee käveltyä ainakin kodin ja työpaikan tai työpaikkojen väliä.

Siivotessani hävitin viimeisen säkillisen kenkiä, joilla ei oikeastaan viitsi kävellä pidempää matkaa. Lukuisten juoksulenkkareiden ohella omistan enää seuraavat kengät: Dr Martensin perinteiset maiharit, Hunterin mustat pitkävartiset saappaat, yhdet pitkävartiset mustat nahkasaappaat korolla (näistä luopuminen on harkinnan alla), Vikingin lyhyet karvavuorelliset saappaat, Kavatin mustat villavuoriset nahkanilkkurit (todellisille pakkaskeleille, näihin minulla on myös villapohjalliset), Sorellin kumpparibootsit ja Minna Parikan pupuballerinat.

Aina sään (ja etiketin) salliessa jalassani nähdään lenkkarit, sillä niiden ainoana huonona puolena on säänkesto. Useimmat juoksuun tarkoitetut kengät kun on suunniteltu myös hengittämään. Lenkeillä vuotavat lenkkarit eivät haittaa, sillä jalat pysyvät kuivina Sealskinz -sukkien avulla, arkityyliin nämä sukat eivät ihan istu. Syyskeleille siis kaipailee paitsi kaupunkikelpoisia, myös hieman säänkestävämpiä lenkkareita ja tänä syksynä kyseisen paikan on onnistunut täyttämään New Balancelta testiin saamani Fresh Foam Boracay v3:set. Kesällä käytin todella ahkerasti kahta eri väristä paria Adidaksen Ultraboosteja, mutta ne vuotavat kuin seula näillä keleillä ja ovat saaneet jäädä odottamaan kuivempaa kautta.

Sitten itse kenkäpariin. Kenkiä ei ole tietenkään tarkoitettu vapaa-ajan kengiksi, vaan kyseessä on kyllä aivan täysverinen juoksulenkkaripari. Nyt vaan kävi niin, että samanaikaisesti New Balancelta saamani Vazee Pace v2 -lenkkarit ovat vieneet voiton lenkkikenkinä, siinä missä Boracayt eksyvät jalkaan lähes joka päivä arjen askareisiin suunnatessani. On kengillä toki tullut juostuakin, mutta enemmän satunnaisesti, sillä ne ikäänkuin unohtuvat jalkaan.

Näiden kahden kenkäparin suurin ero juoksutuntuman näkökulmasta johtunee pohjan muotoilusta ja materiaalista. Boracay:n pohja on muotoilultaan tasainen ja Fresh Foam -materiaali pehmentää askellusta tehokkaasti. Vaikka paksuksi tai liian pehmeäksi pohjaa ei voi haukkua, puuttuu tästä samanlainen tuntuma ja reagointi alustaan, kuin mitä esim. Pace tarjoilee. Innostun nimittäin joka kerran siitä, miten Pace tuntuu tavallaan vastaavan juoksijan pyyntöön vauhtia kasvattaessa.

Fresh Foam Boracay v3 on kiistatta kevyt – ja 4 mm dropin ansiosta minimalistisen tuntuinen, mutta kuitenkin hyvin tuettu kenkä. Jalat eivät väsy kovinkaan helposti juostessa tai pitkäksikään venähtäneen päivän aikana. Mielestäni kyseessä on pitkille matkoille ja rauhallisempaan tasaiseen tempoon sopiva lenkkari. Saumaton kenkä ei paina tai purista mistään, lesti on tosin kapea ja kenkä on huomattavasti kiertojäykempi kuin esim. niin ikään sukkamainen Ultraboost.

Kengästä on saatavilla eri värivaihtoehtoja, mutta kun minulle tarjottiin heijastavaa mallia tästä lenkkarista en tietenkään halunnut valita mitään muuta. Heijastavat kengät tuovat mukavan turvan sen suhteen, että tämä kulkija myös huomataan tuossa hämärässä, joka yllemme on laskeutunut. Salamalla otetusta kuvasta erottuvat hyvin kengät heijastavat yksityiskohdat ja kankaan kumimaiset kappaleet, jotka osaltaan napakoittavat kengän sukkamaista tuntumaa. Kengän päällinen on selkästi tiiviis – tämän huomaa siitä, että a) jalat eivät kastu kovinkaan helposti ja b) kenkä on huomattavan lämmin. Nämä ovat erinomaisia ominaisuuksia juoksukengälle meidän olosuhteissamme, mutta lämpimimmissä olosuhteissa jalka todennäköisesti hikoilisi runsaasti. Kengän kärki on vahvistettu sisä- ja ulkopuolelta.

Monet New Balancen kenkiin siirtyvät kaipaavat sisäänajokilometrejä napakkaan ja korkeaan kantakuppiin, mutta itselläni on sen verran monta kilometriä takana kyseisen kenkämerkin tossuilla, että totuin uuteen kenkäpariin varsin nopeasti. Muistellessani muutaman juoksukenkäparin taaksepäin tämä kenkä muistuttaa jollain tavalla myös Skechersin Go Run Ride -kenkää – Boracay v3 on samalla tapaa eleetön ja kevyt, mutta ei erityisen responsiivisen tuntuinen juoksukenkä.

Vazee Pace v2 ansaitsee vielä oman kirjoituksensa, mutta todennäköisesti huomennakin käy niin, että oman lenkkihetkeni koittaessa pojan treenien aikaan jalkaan jäävät nämä Boracay:t. Kengät ovat vain niin mukavat (tai pitäisikö sanoa huomaamattomat), ettei niitä muista vaihtaa toisiin kun kävely muuttuu juoksuksi. Ja sellaistahan se arki meillä usein onkin. Matalalentoa, joka sujuu hemmetin paljon paremmin kunnon jalkineet jalassa.

Voimaa viikkoon!

Noora

Stressaako?

Päivitettyäni puhelimen uuteen malliin ja käyttöjärjestelmään huomasin myös Garmin Connectin päivittyneen. Paitsi että käyttöliittymä ja ulkoasu olivat uudistuneet, löysin myös kaksi uutta ominaisuutta; Stressitason mittauksen ja automaattisen lajien tunnistuksen. Voi toki olla, että nämä ominaisuudet ovat olleet saatavilla jo aiemminkin, mutta uudistuneen käyttöliittymän myötä nämä ja moni muukin ominaisuus tuli entistä paremmin esille tuossa Garmin Connectin mobiilisovelluksessa.

Vaikka sykemittaus ranteesta on omaan käyttööni täysin riittävä, vaikuttaa näihin näkymiin kellon kireys, sen käyttö yms. Ymmärrän siis toki, että kellon ja apin antamat tiedot eivät ole mitään tähtitieteellisen tarkkaa dataa, mutta kellon mittaamat ja connectin graafeiksi piirtämät tiedot tukevat ehkä omia ajatuksiasi ja pysäyttävät tarvittaessa, tai vaihtoehtoisesti kannustavat liikkumaan lisää. Arkiaskeleiden seuraaminen kuuluu edelleen päivittäisiin rutiineihin ja askelten määrää tulee tarkisteltua silloin tällöin päivän mittaan kellotaulultakin.

Ohessa siis katsaus viime viikon stressitasoihin. Itse asiassa tästä samasta näkymästä löytyy myös tuo automaattinen lajien tunnistus: kirjaamaton liikunta, jonka kello tunnistaa tyypillisen käyttäytymisen perusteella minun tapauksessani kävelyksi tai pyöräilyksi.

Stressitasoista ja palleroista näkee myös sen, että varsinaista hikiliikuntaa on mahtunut viime viikkoon vähän. Vain kahden juoksulenkin verran. Yrittäjä-, uusperheessä viikot ovat hyvin erilaisia ja olen opetellut suhteuttamaan liikunnan määrän ja rasittavuuden arjen kuormittavuuteen. Koska viikonloppukin sujui koulutuksen ja tentin merkeissä, en ehtinyt varsinaisesti ladata akkuja tai nukkua pidempään yhtenäkään päivänä. Aamuisin tuli tehtyä lyhyt n 20 minuutin joogaharjoitus noiden kahden juoksulenkin lisäksi ja thats it.

  

  

Menneellä viikolla toteutuu myös ns. luonnollinen arjen aikaansaama vaihtelu liikunnan kuormittavuudessa. Tätä edeltäneeseen viikkoon mahtui nimittäin huomattavasti enemmän treeniä. Yksi kuntosaliharjoitus, 2 tunnin cyclocross-lenkki, 1,5 h mittainen hotjooga, 1 spinningtunti ja kaksi juoksulenkkiä.

Vaikka olen päässyt juoksunkin makuun pohkeen hiljalleen palauduttua, tuntuu keho tarvitsevan nyt erityisen paljon huoltoa. Kylmä kangistaa tai mitä se ikinä onkaan, mutta aamuissa vaihteleva jooga tai lenkki tuntuu tällä hetkellä juuri sopivasti kuormittavalta tai huoltavalta liikuntamäärältä.

Yksi käyttämistäni ”kotijoogapalveluista” on Yogobe, jolla alkoi tänään #varttipäivässä -kotijoogahaaste. Kannattaa ehdottomasti kurkata tuonne sivustolle ja ottaa käyttöön maksuttomat vartit oman harjoittelun tueksi.

Kohti stressitöntä joulua sitten vaan!

x.o. Noora

Äkkipysähdys

Viikko sitten lauantai-aamuna lähdin liikkeelle muiden vielä nukkuessa. Harvinaisen ajoissa lauantaiksi, sillä esikoinen oli saateltava vielä partioleirille vievään junaan klo ysiksi. Juoksu kulki, kuten se on kulkenut suurimman osan koko syksystä, hyvän tuntuisesti. Viikko oli ollut melko rasittava, ei tosin liiallisen liikunnan, vaan muiden kiireiden vuoksi, joten pyrin pitämään vauhdin maltillisena, siinä alle kutosen tuntumassa. Suuntasin tutuille reiteille, ensin kiertelin Hakaniemen lahden ja kiipesin sitten Töölönlahden mäelle, josta lähdin laskettelemaan kohti keskustaa.

Pian puusillan ylittämisen jälkeen juoksu kuitenkin tyssäsi kuin seinään. Pohkeessa tuntui viiltävää kipua. Pysähdyin hämmentyneenä. Olen kärsinyt aikuisena aktiiviliikkujana milloin mistäkin rasitusvammasta, mutta koskaan en ole loukannut itseäni juostessa yllättäen. En siis kuvitellut kyseessä olevan mitään muuta, kuin hetkellinen pohjekramppi, joka menisi pienellä ravistelulla ja kävelyllä ohi. Lähdin kävelemään, ei tullut mitään, jatkoin ontuen, pysähdyin ja mietin, että miten ehdin täältä pois. Miten me ehditään junaan ja pääsenkö omin avuin kotiin. Yritin kävellä ja hölkätä vielä ainakin kymmenen kertaa, ennenkuin uskoin, että ei tule onnistumaan. Soitin kotiin ja kerroin, että tässä nyt kestää. Ylös ja aamupalalle. Rimpuilin Alppipuiston kautta kotiin, kipu oli niin kovaa, että oksetti ja huimasi. Tiesin, että se siitä pohjekrampista. Nyt meni jotain rikki. Onneksi se ei ollut akillesjänne, nyt sentään oli kyseessä lihasrevähdys.

Kun ei pysty liikkumaan, huomaa nopeasti, kuinka suuri osa omaa elämäntapaa liikunta on. Edellinen viikko kului alkuun linkaten, sittemmin vain vähän ontuen. Aamuisin heräsin, kuin juoksemaan, mutten lähtenytkään.

Levoton olo oli purettava johonkin, joten otin aamuihini mukaan joogan. Koska säännöllisestä joogaharjoittelusta on aikaa, etsin videoita harjoittelun avuksi youtubesta ja törmäsin tällä hetkellä Zalandon joogakampanjakasvona toimivan Annie Clarken Mind Body Bowl -youtubetiliin. Annien johdolla olen sitten heräillyt viikon juoksuttomiin aamuihin. Zalandon joogasivuilta löytyvät Annien joogavideot on selostettu suomeksi, joten niiden seuraaminen on todella helppoa. Sivuilta löytyy 4 erilaista 20 minuutin pituista joogaharjoitusta, joiden kautta on helppo ottaa vaikka ihanaksi talviaamujen rutiiniksi oma joogahetki.

Eilen lähdimme lasten kanssa toiveikkaana retkelle kohti seurasaarta. Kolme pyöräilijää ja hölkkäävä äiti. Noh. Hölkkää kesti kolme kilometriä, ennenkuin se loppui. Samalla tavalla kuin seinään. Viikon lepo ei siis auttanut. Tänään rullailtiin taas esiin joogamatto, niin varmasti huomennakin.

Retki Seurasaareen suoritettiin kuitenkin loppuun. Reippailupisteet menevät kolmelle lapselle, jotka ajoivat mennen tullen pyörillä, kiersivät Seurasaaren rannat ja tietenkin söivät eväitä matkalla. Tiedä sitten kuinka fiksua oli nilkuttaa vielä 10 km varsinaisen juoksun tyssättyä, mutta kirpeä syysilma ja välillä pilkistellyt aurinko kyllä maistuivat meille! Onneksi olin pakannut evästaukoa varten mukaani kevytuntuvatakin.

Ihania syyslenkkejä kaikille pystyville! Ja kertokaahan, maistuuko kenellekään kotijooga?

Sealskinz – jalat kuivana lenkillä

Sataa kaatamalla, mutta sisäinen herätyskello kutsuu lenkille 6:30. Puen päälle normaalin syksyisen juoksusetin, koska ilma on niin lämmin, mutta painan päähän lippiksen ja vedän jalkaan vedenpitävät sukat. Olen jo vuosia sitten lakannut välittämästä (en kuitenkaan ihan aina valittamasta) sateesta, loskasta ja lumesta. En ole myöskään vuosiin omistanut ns. kausispesifisiä jalkineita juoksuun tai pyöräilyyn. Liikun sesongista toiseen sukkaa vaihtamalla. Vedenpitävä sukka pitää jalat kuivina Goretex-kalvon ansiosta sateella ja lämpiminä merinovuoren avulla pakkasella.

Löysin Sealskinz -tuotemerkin purjehduksen myötä, opin silloin kokeneemmilta, että purjehtiessa voi oikeastaan käyttää kahdenlaisia jalkineita; saappaita tai lenkkareita. Ja molempia näistä kannattaa käyttää kylmällä kelillä Goretex-sukan kanssa.

Pian ostin ensimmäiset omat pitkävartiset Sealskinz-sukat ja purjehduskauden päätyttyä, jatkoin sukkien käyttöä lenkeillä ja pyöräillessä. Samalla luovuin goretex-kenkien hankkimisesta.

Idea vedenpitävästä kengästä on periaatteessa hyvä, mutta käytännössä ne ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen melko kestämättömiksi ratkaisuiksi. Valikoima on suppea ja kallis kenkä vuotaa kuitenkin pian jostain. En ole koskaan kuluttanut yhtäkään Goretex-kenkää loppuun pohjastaan, ennenkuin se vuotaa saumasta. Kalliin kengän vaihtoväli ei houkuta. Vedenpitävän sukan yksi parhaita puolia on juuri hinta. On paljon helpompaa (sovittelu ja istuvuus omaan jalkaan) ja halvempaa vaihtaa sukkia kuin kenkiä. Lisäksi pitkä tai puolipitkä sukka suojaa nilkkaa ja säärtäkin, voi unohtaa erilaiset lämmittimet ja nilkan suojat.

Sittemmin Seaskinz -tuotteiden valikoima ja saatavuus on laajentunut huimasti. Sukkia on saatavilla lajispesifisesti ja eri paksuisina. Lisäksi hydrostop – silikonin omainen reunus sukan varren sisäpuolella, estää veden valumisen säärtä pitkin. Vaikka pitäisit sukkaa esim. trikoiden päällä (kuten allekirjoittanut aina), pitää reunus myös sukan mukavasti paikoillaan. Tarjolla on myös pipoja ja hanskoja, joista niistäkin itselläni on jo vuosien käyttökokemus alla.

Tällä hetkellä odotan syyslenkkejä piristämään tätä raidallista ihanuutta, jossa yksityiskohtana käännettävä varsi.

Lopuksi vielä kurkistus ensi kevään uutuuksiin. Karkkivärien lisäksi kevät tuo nimittäin tullessaan 33% tämän hetkistä ohuinta performance-sukkaa ohuemman juoksusukan, jonka vuori on valmistettu bambusta. Sukkia on saatavilla pinkkinä, neon keltaisena ja mustana, nilkka- sekä mid-pituisina.

Sealskinz -tuotteita on saatavilla hyvinvarustetuista ulkoilu-, retkeily-, ja urheiluliikkeistä. Lisäksi perusvalikoiman tuotteita saa nyt myös Motoneteista.

Läpi repaleisen lokakuun

Syksy kaatuu päälle vauhdilla, aurinko laskee seitsemältä. Meri on sysimusta, ilma on harmaa, sataa kolmatta päivää ja pää ei vielä ymmärrä mitä tapahtuu. Kroppa kylläkin. Aamulla ei jaksa, illalla ei jaksa ja siinä välissä huimaa ja väsyttää. Lokakuu – lapseni sanoin, ei ole ihmisen parasta aikaa.

Sen lisäksi, että askel laahaa, Lokakuu merkitsee myös purjehduskauden loppua, sitä että purjehtijan sydän käpertyy kuudeksi kuukaudeksi sykkyrälle, kun vene peitellään pressun alle. Se on pieni kuolema, jota on turha yrittää kuvailla niille, joiden sydän ja sielu eivät kuulu merelle.

Yhden loppu on toisen alku, sanotaan. On aika suunnata katseet syyslajeihin. Palata salille ja poluille, totutella pimeisiin aamuihin ja kylmiin sormiin.

Nautin autioista lenkkipoluista, suojaavista vaatekerroksista ja siitä tunteesta, että tiedän liikunnan kantavan tämänkin pimeän kauden yli. Opin taas millaista on yhdistää arki ja aikataulut liikunnan tarpeeseen. Futsitreenit, partio ja tanssi, hei muutkin harrastaa täällä! On aika olla aikataulukuningatar, supermon, joka selviää tästä sellaisena teräsnaisena, joka haluan olla.

Toivottavasti sinä piilotit sydämeesi sellaisia hetkiä, jotka kantavat talven yli. Haluan jakaa tässä omani. Näillä mennään, päin räntää ja pimeää.

x.o. Noora