Terveiset kirjoituslomalta -> tervetuloa syystreenit

Blogi on viettänyt hiljaiseloa minun kirjoittaessani. Kuulostaa omituiselta, mutta kesän aikana on puserrettu kasaan kirjallista ja kuvallista tuotantoa tänä syksynä ilmestyvään kirjaani. Lähes kaikki muu on saanut kyykätä kirjoitusprojektin edessä. Loppurutistuksen aikana jopa säännöllinen liikunta oli tauolla. Kirja liittyy työhöni, ja aiheen voi arvailla vaikka tästä Lauran kirjoituksesta. Sen sijaan, että palattaisiin kesäkuulumisiin, jotka ovat hiukan jo viilenneet, ihan koko kesän teeman mukaisesti otetaan kosketus tämän hetken tekemiseen.

Syyskuu ja elämä on palaamassa raiteilleen. Aamut ovat kuulaita ja vielä lämpimiä. Kilometrejä taittuu muiden nukkuessa, hiivin ulos ja juoksen mustikkamaan rantoja, pysähtyen aina hetkeksi ihailemaan merta. Kesään on mahtunut lähinnä epäsäännöllisiä lenkkejä, pyöräilyä ja kuntopiirejä hotelleissa, rannoilla, terassilla.. Ja satoja maileja merellä. Noh ehkä kuitenkin tuhansia.

Kuntosaliharjoittelu on ollut koko kesän tauolla. Irtisanoin jäsenyyteni Foreverilla kesäkuun loppuun, sillä aikaa säännölliselle kuntosaliharjoittelulle ei kesäloman ja purjehduskauden aikana jää. Töölön toimipiste ei palvele minua enää sijainniltaankaan, joten nyt on tullut aika etsiä uusi paikka talven voimailuille. Vakavasti harkinnassa on Fitness24/7, joka tarjoaisi toimipisteitä itselleni melko mukavien etäisyyksien päässä. Lisäksi (nimen mukaiset) laajat aukioloajat houkuttelevat.

Vaikka kroppa ja pää halajaa jo saliharjoittelun pariin on juoksu taas vienyt mennessään, eikä vähääkään haittaa se, että sain New Balancelta uudemmat versiot kovasti rakastamistani Vazee Pace -lenkkareista testiin. Hyvin leveä hymy levisi kasvoille, kun jalat sujahtivat näihin Vazee Pace v2 -kenkiin. Se miten kenkä istuu jalkaani on vaan aivan täydellistä. Uudet lenkkarit ovat aina myös hyvä muistutus siitä, että kenkiä todella pitäisi vaihdella ja päivittää aika ajoin. Syksyn saankin juosta sekä näillä uusilla lemppareillani (uskallan sanoa sen jo), että myös testiin saapuneilla Fresh Foam Boracay v3:lla. Boracay on Pace:n tapaan neutraali juoksukenkä, ja odotan kovasti, että pääsen myös testaamaan tätä itselleni uutta tuttavuutta.

Syksyn ulkoliikunnan teemana on minulla perinteisesti ollut pimeällä näkyminen ja erilaiset kammoamani heijastinliiviä paremmat ratkaisut näkyvyyshaasteen taklaamiseen. Aika hienoa siis, että tuo Fresh Foam Boracay v3 on saatavilla heijastavalla pinnalla! Heijastava malli kengästä on saatavilla Suomessa vain Intersportista, joten suunta kannattaa ottaa sinne, mikäli kenkää haluaa sovitella.

Sain valita New Balancelta testiin myös juoksuvaatteita, jotka sopivat tähänkin kauteen, mutta tulevat markkinoille vasta ensi kaudella. Sekä takissa, että trikoissa on heijastavat yksityiskohdat. Valitsin vaatteet muuten teknisten materiaalien ja värien perusteella. Paletti on aika harmoninen (tylsäkin ehkä jollekin), mutta halusin testiin myös sen värisiä ja näköisiä vaatteita, joita tiedän, että mielelläni puen päälleni.

Huh! Garmin Connect muuten tiesi kertoa, että tämän ja edellisen postin väliin mahtuu yli miljoona askelta. Mitäpä jos palataan asiaan taas vaikka 100.000 askeleen välein tai jopa useammin. Juuri nyt nautin siitä, kuinka työstressi tuntuu sulavan jokaisella juoksuaskeleella ja raikas syysilma kirkastaa ajatusta ja mieltä! Ja näistä kengistä. Kiitos New Balance Suomi! 

Kesälomalle kirmaaville lapsille lahjaksi liikunnan riemua!

”Ingen klocka ringer mer ingen skola snart man ser. Hej och mors goodbye gamla plugg.”

Pian suuntaan koulun kevätjuhlaan ja istun varmasti kyyneleet silmissä jumppasalissa tätä kesälaulua kuunnellen. Olemme taivaltaneet taas yhden kouluvuoden läpi. Ensi vuonna trioni astelee jo toiselle, kolmannelle ja neljännelle luokalle. Edessä on odotettu kesäloma, joka toivottavasti täyttyy lämpimistä päivistä, rennosta yhdessäolosta ja myös liikunnan riemusta!

Tänään lapset saavat myös aivan erityiset kesälomalahjat, saimme nimittäin Garminilta testiin Vivofit Jr. lasten aktiivisuusrannekkeet. Olemme harjoitelleet aktiivisuuden seurantaa Reima Go -sensoreilla ja olen ollut suorastaan yllättynyt siitä innostuksesta, jota lapset ovat osoittaneet aktiivisuuden seurantaan, erityisesti kun siihen liittyy mobiilisovellus ja peli. Reima Go -sensorin kanssa hiukan haasteelliseksi on kuitenkin koettu pampulan kiinnittäminen vaatteisiin. Lapset kun tykkäävät käyttää kovin erilaisia varusteita, ja vaikka myös Reima Go tarjoaa sensorille käsivarsinauhaa, sopii Vivofit jr. aktiivisuusrannekkeen kellomainen ulkonäkö paremmin näin isoille lapsille.


Vivofit jr. on lapsille suunniteltu aktiivisuusranneke, joka on kuin helppokäyttöinen ja kivan näköinen rannekemallinen kello, joka mittaa lisäksi askeleita ja unta sekä suosittelee päivittäistä 60 minuutin aktiivisuustavoitetta!

Vívofit jr. -rannekkeessa on miellyttävä, kestävä yksiosainen hihna, joka on saatavilla useilla erilaisilla kuvioinneilla. Minä valitsin tyttärelle kukkia ja molemmille pojille camodinoja. Ja näin kesän kynnyksellä, mitä tärkeintä rannekkeen kanssa voi myös uida.

vívofit jr. -aktiivisuusranneketta hallitaan yhteensopivassa sovelluksessa, johon voi lisätä useita lapsia. Itse latasin sovelluksen jo ennen lahjojen antamista ja paritin laitteet valmiiksi sovelluksen kanssa. Sovelluksen kautta voimme yhdessä tarkastella lasten päivittäistä aktiivisuutta. Lisäksi sovelluksessa voi määrittää lapsille tehtäviä, jotka näkyvät lapsen omassa rannekkeessa. Tehdyistä askareista tai vaikka ylimääräisestä liikuntahetkestä sovellus palkitsee lapsia virtuaalikolikoilla ja erilaisilla mobiiliseikkailuilla. Ylimääräisestä reippailusta voi palkita vaikka ruutuajalla 🙂

Aktiivisuusranneke toimii pattereilla, toisin kuin aikuisille suunnatut aktiivisuusrannekkeet laite ei siis vaadi latailuja ja valmistaja kertoo pariston keston olevan 1 vuoden luokkaa. Pariston voi vaihtaa itse.

Vivofit jr. aktiivisuusrannekkeen suositushinta on 89 euroa. Mielestäni se on myös sopivan hintainen lahja esim. kummilapselle tai kimpassa ostettuna kenelle tahansa reippaalle tenavalle!


Mukavien pakettien kanssa suuntaan nyt tämän lukuvuoden osalta viimeistä kertaa koululle. Kiitos reippaasta lukuvuodesta ihanat lapset!
”Klockan ringer bara ut vårterminen är nu slut inte gör det oss ett dug.”

Mitä mieltä te olette lasten aktiivisuusrannekkeista ja niiden tarpeellisuudesta?

Testiin: Garmin Fenix 5s liikkunnallisen naisen unelma

Summasin edellisessä postissa käyttökokemuksia Garmin Fenix 3:sta vuoden ajalta ja kerroin, että postissa odotti paketti. Paketista paljastui odotetusti kaunis valkoinen ja voi miten siro (42 mm) Garmin Fenix 5S. Koska minulla oli Fitbit Charge 2 -testikäyttö kesken, vastustin kiusausta vielä muutaman päivän ja vasta sitten nappasin ranteeseen paketissa olleen kellon.

Kello ranteessa oli rakkautta ensi silmäyksellä. Garmin Fenix 5s:n käyttöönotto oli Fenix 3:sen jälkeen ilmeisen helppoa. Poistin Garmin Connect -sovelluksesta vanhan laitteen. Käynnistin Fenix 5S:n ja paritin uuden laitteen sovellukseen. Räätälöin kellotaulun halutun mukaiseksi ja lisäsin valikkoon suosikkilajeiksi juoksun, pyöräilyn, uinnin ja kuntosaliharjoittelun.

Garmin Fenix 5S:ssä on Elevate -rannesykemittaus, joka vapauttaa sykevyön käytöstä ja seuraa päivittäistä aktiivisuttaa sykkeen kautta. Uuden pienemmän kellotaulun koon myötä laite istuu ranteeseen nätisti ja uskoisin, että sykkeen mittaus toimii itselleni riittävän tarkasti myös urheillessa.

Multisportkellossa arvostan erityisesti sitä, että eri lajeja on helppo mitata, enkä kaipaa oman harjoitteluni tueksi ainakaan enempää dataa, kuin mitä Felix 5S antaa. Päin vastoin voisin vielä paremmin pyrkiä hyödyntämään saatavilla olevaa tietoa. Tutustuin myös pikaisesti Garminin Connect IQ -kauppaan ja löysin muutamia itseäni kiinnostavia sovelluksia, jotka voi ladata ilmaiseksi käyttöön.

Harjoitteluominaisuuksien lisäksi kello on kädessä kaunis kuin koru ja älykkäät ilmoitukset pitävät minut ajan tasalla viestien ja puheluiden suhteen niin työpäivän aikana, kuin lenkilläkin. Aion myös jatkaa päivittäisen aktiivisuuden ja askelten seurailua. Just to keep me moving.

Kesä tulee kulumaan siis tämä ihanuus ranteessa.

Multisportkello on on myös varmasti arvostettu valmistujaislahja nuorelle, liikunnalliselle aikuiselle. Kaunis ja siro Fenix 5S on myös täydellinen lahja elämäsi naiselle. <3


Seuraavaksi onkin vuorossa kurkistus lasten- ja koko perheen kesälomasuunnitelmiin ja vinkkejä aktiiviseen lomaan. Ehkäpä lapsillekin jotain, joka kannustaa liikkumaan. Garmin Fenix 5S on testissä myös Juoksujalkaa Lauralla

Kuvat Janne 624.fi

Vuosi multisportkello ranteessa – testissä Garmin Fenix 3

Vuosi sitten keväällä aloitin jälleen urheilun aktiivisen mittaamisen pitkän telakan jälkeen. Tätä ennen olin ollut mittaamatta tovin, sillä toipuakseni supersuorittajan piti laittaa kello pois kokonaan hetkeksi. Muuten jokainen lenkki oli muistutus kadotetusta vauhdista. Toipumista ei voinut tapahtua kun rentoutta ei ollut. Kynnys pysähtyä tai heittää kävelyksi kesken lenkin oli kello kädessä liian suuri. Kelloton aika opetti minulle paljon. Se auttoi mm. löytämään rentouden ja ilon, joka ei ollut riippuvainen suorituksen laadusta. Ymmärrettävistä syistä multisportkellon käyttäminen ja päivittäisen aktiivisuuden seuraaminen jännitti alkuun paljon. Vuosi sitten kääräisin ranteeseen Garmin Fenix 3 -kellon, jonka olen siitä lähtien napannut ranteeseeni joka aamu.

Käytin kelloa mitatakseni arkiaktiivisuutta askelten muodossa. Mittasin samaisella kellolla myös juoksulenkit ja maantiepyöräilyn. Ainoastaan Palmalla käytin Fenix 3:sen rinnalla Garminin Edge -mittaria, mutta lähinnä siitä syystä, että joskus piti löytää kotiinkin ja Edgen karttaominaisuus on tullut todettua erinomaisen toimivaksi.

Heti käyttöönoton yhteydessä ohjasin myös puhelu- ja viestitietoni Garminiin ja siitä lähtien olen pitänyt kännykän äänettömällä aina. Olen vilkaissut kelloa sen väristessä ja saanut tätä kautta tiedon siitä pitääkö asiaan reagoida heti vai myöhemmin. Kännykän kaivelu taskusta on vähentynyt huomattavasti.

Vuosi jatkuvaa aktiivisuuden mittaamista on pitkä matka puristaa yhteen postiin. Siksi pyrinkin selkyttämään käyttökokemuksiani listaksi. Vuoden varrelta mukaan tarttui tietenkin myös lukuisia ruutukaappauksia ja kuvia, joista näkee hyvin kellon ja iphonella käyttämäni sovelluksen antamaa dataa.

Eniten kello kädessä tuli tietenkin juostua, mutta kevättalvella päästiin myös hiihtämään.

Tästä pidin:

  • Kellon käyttöönotto oli helppoa. Luin jonkin verran ohjeita, jotta sain kaikki tarvitsemani ominaisuudet käyttöön, tämän jälkeen ohjeisiin ei tarvinnut turvaantua.
  • Urheilulajin aloittaminen ja lopettaminen, tauottaminen ja siirtyminen takaisin normaaliin ”kellotilaan” on yksinkertaista.
  • Päivittäisen aktiivisuuden seuraaminen ilahdutti ja kannusti päivittäin. Niinkin yksinkertainen asia kuin askelmittari sai aktivoitumaan löysän päivän päätteeksi ja laittamaan nokan ulos silloinkin kuin se näillä leveysasteilla vähiten huvittaa. Toisaalta en ottanut myöskään askelista stressiä. Jos väsytti, lepäsin, viis aktiivisuustavoitteista. Vuodessa otin yli neljä miljoonaa askelta, päivittäinen keskiarvo oli hiukan yli 11.000. Vuodessa tuli askellettua hiukan yli 3.500 kilometriä.
  • Käyttökokemus kokonaisuudessaan ja akun kesto!

Näitä kaipasin:

  • Vaikka valintaa tehdessäni en halunnut kelloa, joka mittaa sykkeen ranteesta vuoden edetessä kaipasin tätä ominaisuutta yhä enemmän. En koskaan esim. käyttänyt kellon pyöräily -tilaa mitatakseni normaalia hyötypyöräilyä, en myöskään käyttänyt sykevyötä kuntosaliharjoittelussa tai muissa liikuntamuodoissa kuin juoksussa, hiihdossa ja maantiepyöräilyssä. Sykkeen mittaaminen ranteesta olisi kertonut todennäköisesti paljon monipuolisemmin arjen ja hyötyliikunnan, sekä monipuolisen harjoittelun kokonaiskuluttavuudesta.
  • Levon mittaaminen. En ole koskaan osannut levätä riittävästi. Levon mittaaminen ja sen määrä vuorokaudessa olisi yhtä hyödyllinen tieto kuin harjoitteludata.
  • Sirompaa kokoa. Kellon suuri koko oli yksi niitä syitä miksi en valinnut ranteesta mittaavaa laitetta alunperin, sillä en luottanut siihen, että ranteessa löyhästi istuva kello toimittaisi tätä tehtävää kovinkaan hyvin.
  • Tarkkuutta GPS -mittaamiseen. Mistä tämä sitten johtuukaan, mutta usein minusta tuntui, että GPS näytti kummallisia lukemia, joko koko lenkin vauhdin suhteen tai hetkittäin. Tämä ei kuitenkaan näkynyt vakilenkeilläni mitenkään suurina pituuspoikkeamina, joten osa menee ehkä luulosairauden piikkiin.

Mitäs sitten?

Garmin Fenix 3 on edelleen varsin pätevä multisport -kello, vaikka sen seuraajat ovat kooltaan pienempiä ja ominaisuuksiltaan kehittyneitä. Mikäli eri lajien mittaaminen kiinnostaa ja esim. ko laite tulee käytettynä vastaan sopivaan hintaan, tarttuisin tarjoukseen heti (varsinkin jos olisin isomman rannemitan omaava mieshenkilö). Omalla kohdallani on tullut aika siirtyä uuden sukulpoven ja sirompien kellojen pariin.

Viikko takaperin laitoin Garmin Fenix 3:sen hyllylle ja ranteeseen Fitbit Charge 2:sen, postissa odottaa Garmin Fenix 5S. Testissä on tällä hetkellä ympärivuorokautiseen käyttöön kehitetty syke- ja aktiivisuusranneke, joka Garminiin verrattuna on kevyt painon, koon ja ominaisuuksiensa puolesta. Seuraavassa postissa lisää tästä uudesta tulokkaasta, joka lähtee kanssasi iltaisin myös nukkumaan.

 

Testissä alkuperäinen pilates – voimaa ja notkeutta vahvasta keskivartalosta

Koko vuoden kuumin jumppapuheenaihe on ollut core. Keskivartalon merkitys koko kropan kantamisessa, kehon hallinnassa ja kestävyysurheilussa on keskeinen. Kesvikartalon syvien lihasten jumppa jää usein pinnallisten vatsalihasten vahvistamisen varjoon ja keskeisin syy tähän lienee se, että lihaksia on vaikea havaita ja niiden toimintaa mahdollisesti vaikea vahvistaa. Toisin sanoen, lihasten löytäminen ja niiden vahvistaminen omin avuin saattaa olla haastavampaa varsinkin jos omaa kehoa tai sen toiminnallisuutta hahmottaa vielä heikosti.

Naisilla keskivartalon hallinta ja etenkin muutokset sen toiminnallisuudessa ovat ajankohtaisia useimmiten raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Omalla kohdallani palautuminen kolmen perättäisen raskauden jälkeen oli hyvin paljon huonommin suunniteltu, kuin mitä se tämän päivän tiedon avulla ehkä olisi ollut. Palautuminen ei ollut erityisen järjestelmällistä, eikä lihaskunto, saatikka syvien lihasten vahvistaminen ennen juoksemaan lähtemistä kiinnostanut laisinkaan. Halusin vain päästä mahdollisimman nopeasti taas juoksemaan, myöhemmin maksoin siitä kovan hinnan. Tie kohti hallittua keskivartaloa ja tietoisuus sen merkityksestä juoksussa avautui vasta myöhemmin, lukuisten rasitusvammojen ja asiantuntevan avun jälkeen.

Sittemmin olen oppinut tunnistamaan ja myös tuntemaan keskivartalon, lantion ja pakaran merkityksen askelluksen hallinnassa ja rasitusvammojen ehkäisyssä. Olen oppinut kantapään kautta sen, että syvien lihasten aktivoiminen ja vahvistaminen on tie fyysisesti eheään kokonaisuuteen. Ongelma kohdallani on se, että sille harjoittelulle tuntuu löytyvän huonosti aikaa, vaikka sen merkitys ei olekaan epäselvä. Parhaiten olen jaksanut keskittyä syviä lihaksia aktivoiviin ja kehoa huoltaviin harjoituksiin silloin, kun minulla on ollut tukena ja apuna hyvä ohjaaja, joka on ohjannut treenin ja motivoinut eteenpäin. Edellisen pt-jakson päätyttyä olen ylläpitänyt lihaskuntoa itsekseni, sitten minulle avautui mahdollisuus kokeilla klassista pilatesta Saara Wacklinin ohjauksessa. Kuljin ystäväni kanssa Eerikinkadun mattotunnin kautta Ruskeasuolle Pilates Gym Jatta -studiolle, jossa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pilatesharjoittelua niille suunnitelluilla laitteilla.

Kolmella yksityistunnilla sain Saaran täyden huomion ja todellisen intensiivikurssin alkuperäisen pilateksen maailmaan, mutta mitä on alkuperäinen tai autenttinen pilates?

Alkuperäinen pilates on uusi ja suhteellisen tuntematon liikuntamuoto Suomessa, vaikka pilateksen juuret ovat 1900-luvun alkupuolelta. Metodi on saksalaisen Joseph Pilateksen kehittämä ja se oli suunnattu miehille, kilpaurheilijoille, nyrkkeilijöille ja kaikille joiden piti pysyä terveinä ja huippukunnossa. Joseph Pilates ja hänen metodinsa tuli kuuluisaksi siitä, että hän kuntoutti asiakkaita lyhyessä ajassa. Vaikkakaan kyse ei ollut kuntoutuksesta tai fysioterapiasta vaan vaativasta liikunnasta yksilöllisiin tarpeisiin. 

Pilates metodi on erikoistunutta liikuntaa yksilöllisiin tarpeisiin ja käsittää sisällään valmiiksi suunnitellun koreografian. Metodia voi harjoittaa ja tuntea kehossaan kokonaisvaltaisella harjoittelulla joka sisältää matto – ja laiteharjoittelua. Laitteet ovat metodin työkaluja joidenka tarkoituksena on parantaan kehon toiminnallisuutta eli hyvinvointia.

Harjoittelu tapahtuu yksityistunneilla tai pienryhmissä. Alkuperäisessä metodissa noudatetaan koreografiaa, hyödyntäen sitä jokaisen tarpeisiin.

Suurin yllätys itselleni alkuperäisessä pilatesharjoittelussa olivat laitteet ja edellä mainittu koreografia tai rytmi, johon on olemassa hyvin joogaharjoittelua vastaava ”kaava”. Sarja alkaa ja päättyy jostain ja sisältää liikkeitä harjoittajan edistystason mukaisesti. Millään kuntokeskusten tarjoamilla liikuntatunneilla tämä koreografiallisuus ei ole itselleni auennut, enkä ollut aiemmin päässyt myöskään tutustumaan pilates studioon tai laitteisiin, joita käytetään harjoittelun tukena.

Kiitos kohtuullisen kehonhallintani pääsimme kuitenkin etenemään yksitysitunneilla koreografian mukaan, vaikka en voi väittää, että olisin intensiivikurssin jälkeenkään vielä pystynyt sisäistämään tai toistamaan liikesarjaa itsenäisesti. Tutustuimme harjoittelussa käytettäviin laitteisiin ja apuvälineisiin ja opin ymmärtämään niiden tehtävän sinällään rauhallisesti suoritettavissa liikkeissä.

Vahva keskivartalo on pilateksessa ikäänkuin keskipiste, jonka hallinta ja aktivoiminen on kaiken tekemisen perusta. Vahvasta keskivartalosta venymme, taivumme ja vahvistumme jokaisessa liikkeessä. Omasta mielestäni pilates tuntui todella toiminnalliselta ja kokonaisvaltaiselta harjoitusmuodolta, vaikka tehtävät liikkeet ja liikesarja on rauhallinen, joutuu suurimmassa osassa liikkeistä koko kroppa töihin. Vahvan keskivartalon lisäksi fokus on erityisesti selän ja hartioiden asennossa.

Harjoittelun ja liikesarjojen kohdalla koin kuinka jähmeä ja rasittunut kehoni oli normaalin treeniviikon aikana ja kuinka paljon epämiellyttävää kireyttä jaloissa ja hartioissa oli. Jokainen harjoituskerta tuntui raskaalta syvissä lihaksissa, mutta myös vetreytti ja helpotti lihaskireyksiä. Harjoituksia tehdessä oman kehon kireyksien aiheuttamat virheasennot korostuivat niin, että niihin oli pakko kiinnittää huomiota. Harjoitus oli joka kerta hyvä muistutus oman kehon kokonaisvaltaisuudesta, siitä kuinka kasvamme juuresta latvaan ja mikä meidät pitää pystyssä. Liikkeistä toisiin siirryttiin reippaassa tahdissa niin, että tunnin aikana keskittyminen tekemiseen oli hyvin kokonaisvaltaista. Myös mieli oli mukana liikkeissä.

Mikäli alkuperäisen pilateksen maailma ja voimauttava vaikutus kiinnostaa suosittelen lämpimästi kääntymistä Saaran puoleen. Kaikessa ryhmäliikunnassa omalla kohdallani on korostunut ohjaajan merkitys. Hyvä ohjaaja on saanut palaamaan tunneilla, huonompi on tiputtanut kyydistä heti alkumatkassa. Saarassa yhdistyvät kaikki parhaan ohjaajan ominaisuudet ja todellinen taito johdattaa uuden lajin pariin. Uskonkin, että alkuperäinen pilates tulee olemaan monelle sen löytäneelle avain parempaan kehontuntemukseen ja hallintaan ja todella toivon, että se monesta hienosta ominaisuudesta johtuen on yksi tulevaisuuden suurista liikuntatrendeistä myös Suomessa.

Saaran ohjaama yksilöllinen starttikurssi 120 €, sisältää kolme yksityistuntia (3 x 55 min) ja on varmasti jokaisen pennin arvoinen kokemus. Saaran tunneille pääset olemalla häneen yhteydessä joko meilitse pilatessw@gmail.com tai puhelimitse 045 6974996.

Kiitos kuvista Janne/624

Juoksevan purjehtijan hyppääjän polvi

Huoh! Olinkin saanut ilon olla ilman mitään polven rasitusvammaa pitkän tovin, kunnes uudenlainen, polvilumpion ala- ja sisäpuolelle säteilevä kipu alkoi ilmoitella itsestään huhtikuussa. Varsinaisesti juoksusta polvisärky ei tunnu niinkään pahenevan, mutta erilaiset kyykyt ja rappuset, sekä kova kuormitus tai paine pahentaa kipua. Viileissä merkeissä alkanut purjehduskausi ja epäergonomiset asennot veneen laidalla ja pitin lattialla eivät varmasti ole auttaneet asiaa, vaan päinvastoin. Kävin jo vaivan ilmaannuttua Helsingin Urheiluhieronnassa valittelemassa kipua ja diagnoosiksi saatiin ”Hyppääjän polvi”.

Hyppääjän polvi on yleinen rasitusvamma, jossa kipukohta paikantuu useimmin polvilumpion alakärkeen, polvijänteen kiinnittymiskohtaan. Vammassa myös reisijänteen liitos polvilumpioon voi oirehtia.

Tyypillisimmin hyppääjän polvea tavataan lajeissa, joihin kuuluu voimakkaita ponnistuksia ja joihin liittyvien suunnanvaihdosten yhteydessä polvi kiertyy. Vaikka hyppääjän polvelle tyypilliset polvilumpion ala- ja yläpuolisten jänteiden kiinnittymiset voivat vaurioitua yksittäisissä voimakkaissa ponnistuksissa tai hypyissä, tavallisemmin vamman taustalla on liikunnan yhteydessä tapahtuva polven etuosan kuormittumisen virhe. Vääränlaisen kuormittumisen taustalla voi olla alaraajojen heikko lihaskunto tai huono lihastasapaino.

Useimmiten oireen syy on kuitenkin nilkan ja jalkaterän liiallinen sisäkierto, joka johtaa polven etuosan kuormitusakselin vinoutumiseen. Tällöin jänteiden epätasainen rasitus kuormittaa ja ärsyttää osaa jänteistä. Seurauksena on ärsytystulehdus, joka voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa jopa kudosmuutoksia, kuten jänteen paksuuntumista, arpeutumista, kiinnikkeitä ja liiallista verisuonituksen kasvua. Pahimmillaan hyppääjän polven paraneminen voi viedä kuukausia. — Tapio Kallio, Kuntoilijan itsehoito-opas

Erilaiset alaraajojen virheasennothan eivät ole itselleni mitenkään kovin vieraita, mutta tällä kertaa arvelisin tilanteen johtuvan muutamasta pahemmasta kiertovammasta ja niiden jälkimainingeista. Pallopeleistä ja hyppäämisestä viis, mutta veneessä on tullut kontattua/satutettua polvi useamminkin kuin kerran niin, että tähtiä näkyy. Näissä tilanteissa kyse on vielä nimenomaan polven kirtymiseen liittyvästä tilanteesta ja sitä seuranneesta kivusta. Kilpa- ja kevytvenepurjehdus käy urheilusta ja lajissa on varsinkin napakammalla tuulella paljon äkillisiä ja nopeita asennonvaihdoksia, ehkä liukastumisia ja horjahduksia. Laji ei kuitenkaan missään määrin kehitä alaraajoja, vaan asennot ovat koipien suhteen huonoja ja staattisia, eikä kylmäkään auta asiaa.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa varmasti pitää kiinnittää huomioita oikeisiin suoritustapoihin mm. salilla ja juostessa välttää tilanteita, joissa esim. väsymyksen vuoksi alaraajojen kontrolli heikkenee. Purjehduskauden ensimmäisten kilpailujen juuri alettua sitä lajia ei tulisi mieleen vältellä, joten veneen kannella asiaa ovat hyvät polvisuojat.

Seuraavaksi askel suuntaakin taas kohti Helsingin Urheiluhierontaa, josta toivon saavani apuja ja neuovoja vaivaan.

Viileistä keleistä ja vihoittelevasta polvesta huolimatta kevätmieli on välillä korkealla. Eikä vähiten siksi, että vesille pääsee ja vene plaanaa (jos vaan tuulee). Tällä kaudella treenailemma omalla veneellä ja pyrimme ajamaan Tiistaikilpailujen kaikki LYS-lähdöt, joissa mukavasti kahden kisan jälkeen keikutaankin ykkössijalla.

Purjehdusjuttuja voi seurailla enemmän Facebookissa, Shere Khan -sailingin sivuilla.

Mistä tietää, että se on mulle liikaa?

Uupumus on ylisuorittajan painajainen. Väsymys ja apaattisuus ominaisuuksia, jotka eivät kuulu normaaliin olotilaan. Ilon katoaminen päivistä, arjen muuttuminen harmaaksi puurtamiseksi, pienten vastoinkäymisten kasvamien möröiksi ja unettomuus ovat viimeistään niitä merkkejä, joiden edessä pitäisi nöyrtyä, pysähtyä ja kuunnella itseään.

Alakuloisuus ei kuulu yhteiskunnassamme ”normaaliin elämään”. Aina kuuluu jaksaa, osoittaa olevansa vahva, hyvinvoiva ja iloinen. Pientä väsymystä tai alakuloa ei tule paljastaa työpaikalla, eikä siitä kehdata puhua ehkä kotonakaan. Vasta kun olotila kasvaa sietämättömäksi, normaalit arkirutiinit eivät ota sujuakseen, sängystä nouseminen on vaikeaa ja pallot tippuvat työpaikalla uupumukselle saadaan diagnoosi. Väsymys muuttuu burnoutiksi tai masennukseksi. Diagnoosi oikeuttaa voimaan huonosti ja lepäämään.

Aktiivinen kuntourheilija voi uupua pelkästään levon puutteeseen. Arjen kokonaiskuormittavuus harjoituksineen on yksinkertaisesti liikaa. Palautuminen hidastuu, kehittyminen pystähtyy ja uupumuksen merkkejä alkaa löytyvä tavallisesta arjesta.

Kuntourheilijalla arjen yleiskuormittavuus on kokonaisuuden kannalta kaikista ratkaisevinta. Erja Yläjärvi kirjoittaa HS:n Juoksublogissa:

Keho voi tarvita lepoa, vaikka treeni ei olisi ylenmääräistä. Kehoa kuormittavat muutkin asiat, kuten työkiire, unen puute, stressi ja elämän isot muutokset. Suurin oppi itselle vuosien juoksuharrastuksen varrelta on ollut se, että treenimäärät ja levon tarve on suhteutettava muuhun elämään.

Lenkistä tai salilla käynnistä voi yliväsyneenäkin tulla hetkellisesti hyvä olo, etenkin suorittajatyypeille. Suoritus on kunnialla tehty, ruksittu pois tehtävälistalta ja voi tuntea olonsa hyväksi ihmiseksi. Tämä EI OLE sama tunne kuin se, että askel tuntuu aidosti keveältä, painot nousevat kuin itsekseen ja kehostaan saa enemmän irti kuin ikinä olisit uskonut.

Levännyt keho pystyy ainakin ajoittain yllättävän koviin suorituksiin. Jos et muista tällaista harjoituskertaa, mieti, pitäisikö antaa kehon välillä hengähtää.

Levon merkitys liikunnasta palautumisessa ja suoritusten parantamisessa on yksi 2017 vuoden suurimpia ”liikuntatrendejä”. Kohdallani se on juuri nyt kovin ajankohtainen aihe. Ei siksi, että olisin jäänyt sairauslomalle tai saanut uupumusdiagnoosin, vaan siksi, että koen olevani väsynyt. Pystyn allekirjoittamaan kaikki väsyneen ihmisen tuntomerkit ja päätin hellittää hetkeksi.

Kuntourheilijan lisäksi olen kolmen lapsen äiti ja vastuullani on kaksi yritystä. Arki on kaikkea muuta kuin huippu-urheilijan valmiiksi aikataulutettua ja ohjattua olemista, joka tähtää treenien maksimointiin. Meidän arkemme on tasapainoilu uusperheen (tai perheiden välillä), kolmen kouluikäisen lapsen harrastuksia, kauppakasseja,kuitteja, kirjanpitoa, kustannusarvioita ja projekteja. Joskus minun pitää valita viikon treenien tai ison projektin välillä. Minulla ei ole mahdollisuutta sanoa ei työlle, joka on perheemme elanto. Minulla ei ole aikaa levätä ja urheilla saman aikaisesti. Ei aina siten kuten haluaisin.

Onneksi keho ja mieli tuntuu toimivan kohdallani jonkinlaisessa yhteistyössä ja kuin tilauksesta oikea polvi on ilmoitellut itsestään niin, että juoksulenkit ovat vaihtuneet nyt kävelyyn ja raskaimmat kyykkytreenit jääneet pois ohjelmasta. Onneksi olen myös kokenut kantapään kautta (kirjaimellisesti), kuinka keho taipuu liiallisen harjoittelun alla toimintakyvyttömäksi, joten osaan pysähtyä ennenkuin on liian myöhäistä. Mielessäni ovat pyörineet ortopediystävän sanat haavoittuneen tiikerin ja ihmisen välisestä erosta.

Kun tiikeri loukkaa tassunsa vetäytyy se savannilla suuren puun alle nuolemaan haavojaan. Pysyy piilossa ja odottaa tassun parantumista. Ihminen menee lääkäriin, pyytää apua ja vaatii kortisonia ja kipulääkettä pystyäkseen jatkamaan normaalia elämäänsä ja urheilua välittämättä siitä, paraneeko kipeä jalka vai ei, kunhan oireet poistuvat. Kun tiikerin jalka on parantunut, kumpi palaa juoksemaan vahvempana kuin ennen, ihminen vai tiikeri?”

Itse päätin tällä kertaa nuolla haavojani ihan rauhassa. Aurinkoa kevääseen!

Meidän arkea kuvasi tietenkin Janne.

<3 Noora

Jokaiselle vegaaniset valmisruoat, kaoottisen viikon pelastus ja armeliaamman arjen salaisuus

Saimme ihanan lähetyksen Jokaiselle vegaanisia valmisruokia, jotka nappasin mukaani ihan naapurista, Vaasankadun Vegekaupasta. Eivät tienneet paketin lähettäjät, enkä tiennyt minäkään vielä lähetystä noutaessani, että se saapui kreivin aikaan. Nimittäin pelastamaan kamalimman viikon naismuistiin. Taiteilu kolmen lapsen uusperhekuvioiden, kahden yrityksen ja ELÄMÄN kanssa on joskus harvoin liikaa. Viime viikolla se kaikki oli. Konttasin maanantaista torstaihin ja mm. valmisruoat, lasten armelias asenne ja kaiken ylimääräisen karsiminen pois kalenterista auttoivat pyristelemään loppuviikosta takaisin elävien kirjoihin. Annan pisteitä itselleni kahdesta asiasta: annoin itselleni luvan olla väsynyt ja onnistuin olemaan mahdollisimman vähän hirveä lapsille ja ajomiehelle.

Aiheeseen, eli valmisruokiin palatakseni totean alkuun, että meidän perheessä ei syödä valmisruokia. Tai tähän asti ei ole syöty. Joskus meillä syödään puolivalmisteita (kasvispyöryköitä, soijanakkeja tai kalapuikkoja), mutta siis varsinaisia vakuumiin pakattuja valmisruokia, en muista hankkineeni ehkä viimeiseen viiteen vuoteen yhtä ainutta kertaa.

Syynä valmisruokien välttelyyn on oikeastaan ollut aika yksinkertaisesti se, että ne eivät ole hyvän makuisia ja useimmiten ovat kaikkea muuta paitsi vegaanisia ja ravintosisällöltään järkeviä. Tavallinen ylisuorittaja, kuten allekirjoittanut mieluummin keittää hermostuneena pinaattikeittonsa alusta lähtien itse, kuin valitsee ne kuutiot pakasteesta. Ajatuksissani olen viime aikoina törmännyt uudenlaisiin iltapäiväkuvioihin, armollisuuteen ja lasten ruoka-aikojen ja harrastusten yhteensovittamiseen, sitten Vegemessuilla törmäsin Jokaiselle vegaanisiin valmisruokiin. Olin löytänyt valmisruoan, joka herätti kiinnostukseni.

Jokaiselle on vegaaninen valmisruokasarja, jonka tuotteet valmistetaan Keravalla käsintehtynä. Suomalaisten suosikkivalmisruuat on valmistettu kokonaan vegaanisiksi. Vastuullisuus on niissä valmiina: ne eivät sisällä lihaa tai mitään muita eläinperäisiä aineksia. Proteiinin lähteenä on joko kotimainen härkäpapu, kotimainen tofu tai GMO-vapaa soija.

Viime viikon aikana luovuin superylisuorittajan viitasta ja aloitin ruokkimalla lapset maanantaina Makaronilaatikolla, pakkaamalla tiistain kuvauksiin evääksi Tikka Masalan, nostamalla keskiviikkona illallispöytään Perunasoselaatikon ja lauantainakin syötiin vielä viikon tähteet ja loput Tikka Masalat. Torstaina onneksi äitini hemmotteli lapsia letuilla ja perjantaille sain organisoitua kollektiivista pizzan paistoa.

No miten maistui?

Maanantai ja makaronilaatikko humahti kolmeen koululaiseen samalla tahdilla kuin viikko lähti käyntiin. Lapset ovat tottuneet syömään erilaisia ”soijarouhejauheliha” -ruokia (vaihtelevalla menestyksellä), joten he eivät toki odottaneetkaan saavansa ihan sitä lihamakaronilaatikkoa, tällä kertaa lautaset tyhjenivät vauhdilla ja kukaan ei tainnut edes kysyä oliko ruoka minun valmistamaa. Makaronilaatikko on kolmesta saatavilla olevasta Jokaiselle valmisateriasta ainoa, joka sisältää gluteenia, joten en itse syönyt tätä ruokaa.

Tiistain aikataulu oli töiden puolesta vähintään haastava, joten kuvauspäivän eväiksi pakkasin Tikka Masalat ja nappasin mukaan jääkaapista kukkakaalin, parsakaalin, porkkanoita ja thaibasilikan jämät. Valmisruokaa ok, mutta ei kuitenkaan ilman salaattia 😉 Kuvausten lomassa lämmitin ruoan ja valmistin hyvin helpon kaali-porkkanasalaatin, sekä onnistuin lahjomaan näillä tarjoiluilla kameran takana olleen ammattilaisen nappaamaan pari annoskuvaa!

Tofu Tikka Masala oli vähintään sanottuna positiivinen yllätys. Annoksen maku oli erinomainen, ottaen huomioon vielä sen, että en ole mikään kovin innokas intialaisen ruoan ystävä. Intialaisissa ruoissa minua tökkää useimmiten niiden uskomattoman raskas koostumus. Tämä Tikka Masala Tofulla oli kuitenkin huomattavasti ravintolaruokia kevyemmän oloinen syötävä. Omaan makuuni riisiä oli suhteessa aika paljon, mutta korvasin osan kasviksilla ja annoksesta tuli näin kaikin puolin täydellinen. Kasviksia en kuumentanut millään tavalla, silppusin vain joukkoon thaibasilikaa, lisäsin öljyä ja pippuria. Lisään usein salaatteihin hieman suolaa, mutta Tikka Masala oli omaan makuuni jo tarpeeksi suolainen ja kasvikset menivät siinä rinnalla kevyenä kivana lisänä.

Perunasoselaatikko jakoi ruokailijoiden mielipiteet. Itse olen aina rakastanut perunasoselaatikkoa, ja Perunasoselaatikko Härkäpavulla oli mielestäni mahtava keksintö. Nuorimmainen katseli ruoan olomuotoa ja totesi välittömästi ettei aio syödä mitään vauvan mössöä (lasten toisessa perheessä on pieniä taaperoita, joten mahdollisesti tämä saattoi vaikuttaa aistikokemukseen), isoveli kalasti haarukkaansa papun palasen ja kailotti suureen ääneen ”Yöh papua”. Tämän jälkeen ruokailu poikien suhteen muuttui hankalaksi. Minä ja tytär sytöiin sitten heidänkin puolestaan. Aika tyypillinen tilanne meidän ruokapöydässä, josta usein löytyy joku, kenelle juuri tämä ruoka ei maistu. Tai kuten he sitkeän harjoittelun tuloksena osaavat jo ilmaista ”Den här maten är inte riktigt i min smak…”

Tänään aurinko paistaa ja uusi viikko alkaa varmasti paremmissa merkeissä kuin edellinen. Mikäli oma kalenterisi näyttää kiireiseltä tai kaipaat vaihtelua valmisruokiin, tsekkaa mistä voit napata arkeasi helpottamaan Jokaiselle -valmisruoat täältä.

Ps. Viime viikon treenit (sitten kuitenkin)

  • maanantai: juoksu 8 km
  • keskiviikko: työmatkat kävellen
  • torstai: jalkapäivä salilla
  • perjantai: yläkroppa salilla
  • lauantai: kävelylenkki
  • sunnuntai: juoksu 18 km

Aurinkoista viikkoa!

Noora

Kuvat janne@624.fi

Vihreä ja punainen linssilasagne

Olen aina pitänyt lasagnesta ja sen valmistamisesta. Nuorena tyttönä se oli ensimmäisiä ruokia Ratatouillen ohella, jonka opettelin tekemään ”by the book”. Viime vuosina olen löytänyt ruonalaitosta ja itsestäni uusia rennompia ulottuvuuksia, joiden tulokset ovat päivä päivältä parempia. Vegeperheessä erilaiset ”soijajauhelihamakarniruoat” ovat ihan peruskamaa, mutta aikuisille kokkaan usein lasagnea, jolla ei ole mitään tekemistä makaronin, juustokastikkeen tai jauhelihan kanssa. Itse asiassa ruoka on sisällöltään varmasti lähempänä kasvisvuokaa, mutta maultaan enempi lasagne. Parasta tässä reseptissä on, että vuokaan voi laittaa kaikki puolikkaat ja vähän syödyt ja väsyneet kasvikset ja kasviskermojen tai maitojen loput, mitä jääkaapista löytyy. Koska reseptiä kysytään niin usein, päätin pinnistää kasaan perusrungon, jolla pääsee liikkeelle.

Perinteiset lasagnelevyt on tässä reseptissä korvattu vihreä linssi -lasagnelevyillä, jotka ovat koostumukseltaan ja ravintosisällöltään ihan parhaita.

Pastaton vihreä lasagne (4:lle)

  • Vihreä linssi lasagnelevyjä
  • puolikas kesäkurpitsa
  • suuri porkkana
  • pinaattia

Soija/linssi -tomaattikastike

  • öljyä paistamiseen
  • puolikas sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • puolikas punainen chili
  • tölkki tomaattimurskaa
  • 1-2 dl vettä tai punaviinin jämät
  • 1 dl soijarouhetta
  • 1 dl punaisia linssejä
  • suolaa
  • pippuria
  • yrttejä (basilika tai kuivattu oregano/pastamauste)

Kermakastike

  • kaurakemaa
  • juustoraastetta tai vegaanisa juustoraastetta (esim. Prosciano)

Hienonna sipuli, valkosipuli ja chili. Kuumenna öljy, kuullota sipulit ja chili, lisää joukkoon soijarouhe ja punaiset linssit. Kääntele seosta pannulla hetki ja kaada joukkoon vesi/viini ja tomaattimurska. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Jätä porisemaan miedolla lämmöllä.

Voit käyttää soijarouheen ja linssien sijaan joko pelkästään soijarouhetta tai linssejä tai mitä vaan papuja. Kuivattuja punaisia linssejä ei tarvitse liottaa, eikä soijaa turvottaa etukäteen, anna kastikkeen tekeytyä liedellä ja valmista sillävälin kasvislasagnelevyt.

Kuori porkkana ja pese kesäkurpitsa (tai munakoiso ihan yhä hyvin.) Leikkaa tai siivuta vihannesleikkurilla kasviksista ohuita leveitä liuskoja. Suolaa kasvislevyt kevyesti.

Voitele uunivuoka oliiviöljyllä ja lado pohjalle tomaattikastiketta ja päälle lasagnelevyjä, kaada päälle kaurakermaa, lado seuraavaksi kesäkurpitsasuikaleet ja pinaattia, juustoraaste ja taas tomaattikastike, porkkanasuikaleet ja lasagnelevyt.. Jatka näin kunnes raaka-aineet on käytetty tai vuoka täyttyy. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi mieluiten kesäkurpitsasuikaleet, kaada vielä päälle kaurakermaa ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 175 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.


Torstain lasagne ja perjantain pizzat ovatkin olleet menneen viikon suurimmat voimannäyttöni ruoanvalmistuksen parissa. Viikko on ollut kaoottinen ja kiireinen. Lähes kaikesta on tingitty, harrastuksista, levosta ja kauniista sanoista. Onneksi Jokaiselle valmisruoat ja puurolounaat pelastivat perheemme viikon siltä osin kun se oli mahdollista.

Vegetreenaajat haaste on käynnissä ja sen tiimoilta sähköpostiin on tipahdellut kivoja reseptivinkkejä, joita tosin en ole juurikaan ehtinyt testailemaan. Tämä suklaahippu-proteiinitaikina oli kuitenkin pakko pyöräyttää välipalajälkkäriksi tämän kamalan viikon päätteeksi. <3

Kohti viikonloppua!

Porkkanakakkupuuro – eväsviikon huipennus

Kulunut viikko oli kaikin puolin hektinen. Yrittäjänä toimin työntekijän lomittajana ja muiden hommien lomassa huolehdin puodistamme. Pitkät päivät tuli taklattua pääosin eväillä ja 4/5 viime viikon lounaista oli puuroa. Onneksi pidän puurosta. Puuro on helppo, herkullinen ja halpa ruoka. Puuro on loistava eväsruoka, sillä se ei mene pahaksi ja hätätilassa puuron voi vetäistä ihan keittämättäkin, kuten kävi perjantaina. Hyviä puurohiutaleita voi syödä kuten mysliä, joten päädyin lämmittämään pakastemarjat mikrossa ja isäämään joukkoon puurohiutaleet, banaania, proteiinijauhetta ja pähkinöitä. Lauantaina pidin taukoa puurosta, mutta sunnuntain kunnaiksi teki taas mieli puuroa.

Selailin herättyäni reseptejä toiveissa löytää jokin sunnuntai-aamun arvoinen puuroresepti ja erinäisten löydösten innoittamana päädyin keittämään tämän porkkanakakkupuuron. Puuro sopii kiireettömiin aamuihin, sillä sen valmistamiseen kuluu perusmeininkiä enemmän aikaa, vaikka erityistä hauduttelua ei vaaditakaan.

Porkkanakakkupuuro ja karamellisoidut omenaviipaleet

  • 1 keskikokoinen porkkana raastettuna
  • 1 dl puurohiutaleita
  • 1,5 dl mantelimaitoa
  • 1 dl vettä
  • 2 rkl Valo24 paahdettu & rouhittu pellava & tyrni (tai rouhittua pellavaa)
  • 1 tl kanelia
  • 1/4 tl muskottipähkinää
  • 1/2 tl aitovaniljaa
  • (pähkinärouhetta)
  • hunajaa, steviaa, agavesiirappia, kookossokeria makeuttajaksi oman tarpeen mukaan
  • puolikas omena
  • 1/2 tl kanelia
  • kookossokeria tai agavesiirappia

Lisää porkkanaraaste, puurohiutaleet, pellavansiemenrouhe ja mausteet paksupohjaisen kattilan pohjalle. Sekoittele hetken aikaa niin, että mausteet alkavat tuoksua ja paahtuvat hiukan. Lisää mantelimaito ja vesi, keitä n. 5 minuuttia.

Kaada puuro tarjoiluastiaan, puhdista kattila, kuumenna ja lisää pohjalle hiukan sokeria tai siirappia. Siivuta omena ohuiksi viipaleiksi ja asettele omenanviipaleet kattilan pohjalle ja ripottele päälle kanelia. Paahda kuumalla lämmöllä muutama minuutti. Käännä viipaleet kertaalleen. Koristele puuro omenanviipaleilla ja pähkinärouheella.

Vielä ehdit valmistaa tämän ihanan puuron vaikka iltapalaksi ja ensi viikkoa varten minulle on teille vielä toinenkin vinkki!

Maanantaina alkaa VEGETREENAAJAT -haaste. Kyseessä on 14 päivän ilmainen ravintovalmennus netissä, jonka sisällöstä vastaa Linda Kovanen; pitkän linjan vegetaristi, kotitalousopettaja, ravintovalmentaja ja hiljattain julkaistun VEGEÄ liikkujan kasvisruokaa -kirjan kirjoittaja. Ehdit vielä ilmoittautua mukaan haasteeseen tästä.

Reipasta viikkoa!

Noora

Kuva: Janne @ 624.fi