Vuoden ensimmäisen treeniviikon satoa ja sananen kauden tavoitteista

Kas, saapui se päivä, joilloin minä nousin voittajana sängystä ja virukset oli kuin olikin kukistettu. Seurasi sairastaneen treenaajan seuraavaksi pelottavin hetki – treenien pariin paluu. Ihan vaan peiliinkin katsomalla oli selvää, että kuukauden makaaminen ei ollut ainakaan lisännyt lihaskuntoa, laskenut keskisykettä tai nostanut kilometrivauhteja. Lähdin siis vuoden ensimmäiseen treeniviikkoon pelonsekaisin tuntein.

Olin alustavasti kaavaillut kevätkauden treenien koostuvan juoksusta ja kuntosaliharjoittelusta, höystettynä keskivartalon syviä lihaksia koulivalla ja liikkuvuutta lisäävällä jooga/pilates -harjoittelulla. Sen sijaan jäätävä aikaansaamattomuus uinnin ja pyöräilyn saralla tuntui ainakin suunnitelmissa jatkuvan.

Yleiskunnon kohetessä ryhdyin asettamaan tekemiselle konkreettisempia tavoitteita, joiden pariin päätin vihkiytyä heti ensimmäisella treeniviikolla. Seuraavat pari kuukautta aion noudatella kaavaa, jossa juoksukilometrejä kertyisi viikkotasolla vähintään 30 ja muita treenejä, kestoltaan 0,5-1,5 h neljä.

Juoksun suhteen tavoitteena on viritellä kroppaa kohti kovempia treenejä ja nyt ihan ensisijaisesti palata sairastumista edeltävälle tasolle, jossa juoksutreenien vauhti liikkui aika tarkalleen 5-6:15 min/km skaalassa. Harmillisesti tästä repertuaarista puuttuvat aikalailla 4:lla alkavat lukemat ja samoin selkeästi hitaammat, yli 6:30 tempoiset lenkit. Treenirepertuaariani laajentaakseni tarvitsisin aivan selkeästi suunnitelmallisemman harjoitusohjelman, jolle on asetettu konkreettinen tavoite. Tällainen voisi olla esim. puolimaraton alle 1:50 tai 10 km lähemmäs 45, kuin 50 minuuttia.

Tällaisten konkreettisten tavoitteiden suhteen olen ollut kuitenkin viime vuosina hyvin laiska, sillä tiedän, että määrätietoisella harjoittelulla ja huolellisella kehonhuollolla järkevät tavoitteet ovat saavutettavissa. En ole kuitenkaan a) jaksanut b) ollut valmis panostamaan minuutteihin, kilometreihin tai matkoihin muun elämän ohella. Tärkeintä on ollut ylläpitää ja rakentaa vahvaa, aktiivista ja hyvinvoivaa arkea ja myös kasvattaa ja ohjata lapsia kohti sellaista elämäntyyliä, jota itse arvostan. Siihen elämään ei kuulu esim. vanhemman jatkuva poissaoleminen lasten arjesta treenien tai työn vuoksi.

Ensimmäinen treeniviikko oli tässä arjen temmellyksessä hyvin tyypillinen. Vauhdit ja harjoitusten kuormittavuus ja toki lenkkien tempo oli vielä selkeästi ”tavallista” maltillisempi, mutta viikkoon mahtui

  • 2 x 30 min Asana flow -jooga
  • 3 x juoksu, yhteensä 21,2 km ja 2 h 14 min
  • 2 x salitreeni 50 min
  • 1 x 1,5 h sisäpyöräily, yllätys, yllätys!

Eli yhteensä liikuntaa reilu 6 tuntia ja askelia päivässä keskimäärin 13.000.

Joogat ja saliharjoitukset kaikki sijoittuvat aamuihin jolloin muut nukkuvat, heräilevät tai on saateltu jo kouluun, pidän aamuharjoituksista erityisen paljon. Juoksulenkeistä kaksi pidempää n. 8 km lenkkiä on juostu pojan futistreenien aikaan illalla ja yksi 5 km pyräys (sekin perjantai-iltana) oli oikeastaan vain asioiden hoitoa, eli avainten nouto. Todellinen yllätys muodostuikin sitten sunnuntai-iltana kun suunnitellun juoksulenkin (ja 30 km tavoitteen täyttymisen) sijaan suuntasin alakertaan ilakoimaan maantiepyörän ja harjoitusvastuksen pariin. 1,5 h hikistä kihnuttamista, joka muistutti hyvin naista ja naisen koipia siitä mikä on tämän hetken pyörityskunto.

Mielestäni tämä oli aivan kelpo aloitus uuden vuoden kuntoiluille ja kuntoutumiselle sairastelun jälkeen.

Tähän viikkoon on mahtunut eilinen keventely tuon sunnuntai-iltaisen trainerihulluuden jälkeen ja aamuinen lenkki. Aamulla palasin normaaliin juoksurutiiniini (joka ei todellakaan ole iltaisin) ja normaalille reitille. Meno oli raskasta, en katsellut kelloa matkalla, aavistelin vauhdin painuneen hiukan alle 6 min/km, mutta askeleessa ei ollut mitään reipasta, kevyttä tai lennokasta. Myös sykkeet huitelivat korkealla, ihan tuntuman mukaan. Vaatettakin taisi olla turhan paljon päällä, pakkanen pelästytti vilukissan.

Viikon tunnelmista ja juoksun kulusta todistemateriaalina pari screenshottia garmin connectista.

Ensimmäinen lenkki sairastelun jälkeen:

Ja tämän aamuinen töpötys:

Garminilta on mukavasti saatavilla dataa, jossa tuo sama lenkki ennen sairastumista on taittunut 5:32 kilometrivauhdilla 149 keskisykkeellä. Tuollaiset kutosen keskaria hipovat lenkit sain juuri painettua alle 140 keskisykkeen ennen sairastumista.

Olisi mukava kuulla myös teidän lukijoiden tavoitteista? Saitko joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen tai teitkö itsellesi omaan hyvinvointiin liittyvän lupauksen?

Lue myös millaisia tavoitteita muut ASAlaiset ovat itselleen tänä vuonna asettaneet. Lauralla on motivaatio huipussaan, Jarnon päätavoite on Ylläs-Hetta, mutta suunnitelmia on myös maratonin suhteen ja Annalla menee allekirjoittanutta paljon vahvemmin altaassa.

Reipasta pakkasviikkoa!

<3 Noora

Kommentoi

Kommentit