Asiaa kengistä & testissä heijastava Fresh Foam Boracay v3

Ennen varsinaista lenkkariarvostelua tai testiä kerrottakoon muutamia asioita minusta kenkien käyttäjänä. Huonejärjestystä muuttaessamme kotona tuli nimittäin kaivettua kaikki kaapit ja järjestettyä kenkärivit, ja huomattua, että hiljalleen omasta eteisestäni ovat kadonneet kaikki ns. katulenkkarit ja tilalle ovat tulleet ihan oikeat lenkkarit, jotka on suunniteltu juoksuun tai kävelyyn. En käytä arkisin (ja tuskin oikein muutenkaan) juurikaan muita kenkiä kuin lenkkareita. Töissä olen paljon jaloillani ja silloinkin, kun työhön liittyy paljon istumista tulee käveltyä ainakin kodin ja työpaikan tai työpaikkojen väliä.

Siivotessani hävitin viimeisen säkillisen kenkiä, joilla ei oikeastaan viitsi kävellä pidempää matkaa. Lukuisten juoksulenkkareiden ohella omistan enää seuraavat kengät: Dr Martensin perinteiset maiharit, Hunterin mustat pitkävartiset saappaat, yhdet pitkävartiset mustat nahkasaappaat korolla (näistä luopuminen on harkinnan alla), Vikingin lyhyet karvavuorelliset saappaat, Kavatin mustat villavuoriset nahkanilkkurit (todellisille pakkaskeleille, näihin minulla on myös villapohjalliset), Sorellin kumpparibootsit ja Minna Parikan pupuballerinat.

Aina sään (ja etiketin) salliessa jalassani nähdään lenkkarit, sillä niiden ainoana huonona puolena on säänkesto. Useimmat juoksuun tarkoitetut kengät kun on suunniteltu myös hengittämään. Lenkeillä vuotavat lenkkarit eivät haittaa, sillä jalat pysyvät kuivina Sealskinz -sukkien avulla, arkityyliin nämä sukat eivät ihan istu. Syyskeleille siis kaipailee paitsi kaupunkikelpoisia, myös hieman säänkestävämpiä lenkkareita ja tänä syksynä kyseisen paikan on onnistunut täyttämään New Balancelta testiin saamani Fresh Foam Boracay v3:set. Kesällä käytin todella ahkerasti kahta eri väristä paria Adidaksen Ultraboosteja, mutta ne vuotavat kuin seula näillä keleillä ja ovat saaneet jäädä odottamaan kuivempaa kautta.

Sitten itse kenkäpariin. Kenkiä ei ole tietenkään tarkoitettu vapaa-ajan kengiksi, vaan kyseessä on kyllä aivan täysverinen juoksulenkkaripari. Nyt vaan kävi niin, että samanaikaisesti New Balancelta saamani Vazee Pace v2 -lenkkarit ovat vieneet voiton lenkkikenkinä, siinä missä Boracayt eksyvät jalkaan lähes joka päivä arjen askareisiin suunnatessani. On kengillä toki tullut juostuakin, mutta enemmän satunnaisesti, sillä ne ikäänkuin unohtuvat jalkaan.

Näiden kahden kenkäparin suurin ero juoksutuntuman näkökulmasta johtunee pohjan muotoilusta ja materiaalista. Boracay:n pohja on muotoilultaan tasainen ja Fresh Foam -materiaali pehmentää askellusta tehokkaasti. Vaikka paksuksi tai liian pehmeäksi pohjaa ei voi haukkua, puuttuu tästä samanlainen tuntuma ja reagointi alustaan, kuin mitä esim. Pace tarjoilee. Innostun nimittäin joka kerran siitä, miten Pace tuntuu tavallaan vastaavan juoksijan pyyntöön vauhtia kasvattaessa.

Fresh Foam Boracay v3 on kiistatta kevyt – ja 4 mm dropin ansiosta minimalistisen tuntuinen, mutta kuitenkin hyvin tuettu kenkä. Jalat eivät väsy kovinkaan helposti juostessa tai pitkäksikään venähtäneen päivän aikana. Mielestäni kyseessä on pitkille matkoille ja rauhallisempaan tasaiseen tempoon sopiva lenkkari. Saumaton kenkä ei paina tai purista mistään, lesti on tosin kapea ja kenkä on huomattavasti kiertojäykempi kuin esim. niin ikään sukkamainen Ultraboost.

Kengästä on saatavilla eri värivaihtoehtoja, mutta kun minulle tarjottiin heijastavaa mallia tästä lenkkarista en tietenkään halunnut valita mitään muuta. Heijastavat kengät tuovat mukavan turvan sen suhteen, että tämä kulkija myös huomataan tuossa hämärässä, joka yllemme on laskeutunut. Salamalla otetusta kuvasta erottuvat hyvin kengät heijastavat yksityiskohdat ja kankaan kumimaiset kappaleet, jotka osaltaan napakoittavat kengän sukkamaista tuntumaa. Kengän päällinen on selkästi tiiviis – tämän huomaa siitä, että a) jalat eivät kastu kovinkaan helposti ja b) kenkä on huomattavan lämmin. Nämä ovat erinomaisia ominaisuuksia juoksukengälle meidän olosuhteissamme, mutta lämpimimmissä olosuhteissa jalka todennäköisesti hikoilisi runsaasti. Kengän kärki on vahvistettu sisä- ja ulkopuolelta.

Monet New Balancen kenkiin siirtyvät kaipaavat sisäänajokilometrejä napakkaan ja korkeaan kantakuppiin, mutta itselläni on sen verran monta kilometriä takana kyseisen kenkämerkin tossuilla, että totuin uuteen kenkäpariin varsin nopeasti. Muistellessani muutaman juoksukenkäparin taaksepäin tämä kenkä muistuttaa jollain tavalla myös Skechersin Go Run Ride -kenkää – Boracay v3 on samalla tapaa eleetön ja kevyt, mutta ei erityisen responsiivisen tuntuinen juoksukenkä.

Vazee Pace v2 ansaitsee vielä oman kirjoituksensa, mutta todennäköisesti huomennakin käy niin, että oman lenkkihetkeni koittaessa pojan treenien aikaan jalkaan jäävät nämä Boracay:t. Kengät ovat vain niin mukavat (tai pitäisikö sanoa huomaamattomat), ettei niitä muista vaihtaa toisiin kun kävely muuttuu juoksuksi. Ja sellaistahan se arki meillä usein onkin. Matalalentoa, joka sujuu hemmetin paljon paremmin kunnon jalkineet jalassa.

Voimaa viikkoon!

Noora

Stressaako?

Päivitettyäni puhelimen uuteen malliin ja käyttöjärjestelmään huomasin myös Garmin Connectin päivittyneen. Paitsi että käyttöliittymä ja ulkoasu olivat uudistuneet, löysin myös kaksi uutta ominaisuutta; Stressitason mittauksen ja automaattisen lajien tunnistuksen. Voi toki olla, että nämä ominaisuudet ovat olleet saatavilla jo aiemminkin, mutta uudistuneen käyttöliittymän myötä nämä ja moni muukin ominaisuus tuli entistä paremmin esille tuossa Garmin Connectin mobiilisovelluksessa.

Vaikka sykemittaus ranteesta on omaan käyttööni täysin riittävä, vaikuttaa näihin näkymiin kellon kireys, sen käyttö yms. Ymmärrän siis toki, että kellon ja apin antamat tiedot eivät ole mitään tähtitieteellisen tarkkaa dataa, mutta kellon mittaamat ja connectin graafeiksi piirtämät tiedot tukevat ehkä omia ajatuksiasi ja pysäyttävät tarvittaessa, tai vaihtoehtoisesti kannustavat liikkumaan lisää. Arkiaskeleiden seuraaminen kuuluu edelleen päivittäisiin rutiineihin ja askelten määrää tulee tarkisteltua silloin tällöin päivän mittaan kellotaulultakin.

Ohessa siis katsaus viime viikon stressitasoihin. Itse asiassa tästä samasta näkymästä löytyy myös tuo automaattinen lajien tunnistus: kirjaamaton liikunta, jonka kello tunnistaa tyypillisen käyttäytymisen perusteella minun tapauksessani kävelyksi tai pyöräilyksi.

Stressitasoista ja palleroista näkee myös sen, että varsinaista hikiliikuntaa on mahtunut viime viikkoon vähän. Vain kahden juoksulenkin verran. Yrittäjä-, uusperheessä viikot ovat hyvin erilaisia ja olen opetellut suhteuttamaan liikunnan määrän ja rasittavuuden arjen kuormittavuuteen. Koska viikonloppukin sujui koulutuksen ja tentin merkeissä, en ehtinyt varsinaisesti ladata akkuja tai nukkua pidempään yhtenäkään päivänä. Aamuisin tuli tehtyä lyhyt n 20 minuutin joogaharjoitus noiden kahden juoksulenkin lisäksi ja thats it.

  

  

Menneellä viikolla toteutuu myös ns. luonnollinen arjen aikaansaama vaihtelu liikunnan kuormittavuudessa. Tätä edeltäneeseen viikkoon mahtui nimittäin huomattavasti enemmän treeniä. Yksi kuntosaliharjoitus, 2 tunnin cyclocross-lenkki, 1,5 h mittainen hotjooga, 1 spinningtunti ja kaksi juoksulenkkiä.

Vaikka olen päässyt juoksunkin makuun pohkeen hiljalleen palauduttua, tuntuu keho tarvitsevan nyt erityisen paljon huoltoa. Kylmä kangistaa tai mitä se ikinä onkaan, mutta aamuissa vaihteleva jooga tai lenkki tuntuu tällä hetkellä juuri sopivasti kuormittavalta tai huoltavalta liikuntamäärältä.

Yksi käyttämistäni ”kotijoogapalveluista” on Yogobe, jolla alkoi tänään #varttipäivässä -kotijoogahaaste. Kannattaa ehdottomasti kurkata tuonne sivustolle ja ottaa käyttöön maksuttomat vartit oman harjoittelun tueksi.

Kohti stressitöntä joulua sitten vaan!

x.o. Noora