Ihan tavallista arkea ja arkiliikuntaa

Koulu, työt ja kasvavat lapset asettavat erilaisia paineita kaikkien harrastamiselle. Lasten ollessa pieniä, minulta kysyttiin usein koska ehdin liikkua? Vastasin aamulla, ennen muiden heräämistä. Lapset ovat kasvaneet, mutta mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Suurin osa perusliikunnasta tulee tehtyä edelleen aamuisin. Silloin kun muut vielä nukkuvat.

Miksi lasten kasvaessa oma vapaa-aika ei sitten lisäännykään, vaikka VAPAUS tehdä erilaisia asioita kyllä lisääntyykin. Koska arki, koska aikataulut, koska kaikki haluavat harrastaa. Koska yhdessäkin halutaan viettää aikaa. Millainen on sitten meidän ihan tavallinen viikko? Tai miten tavallista elämä yrittäjäperheessä koskaan voikaan olla? Tämä viikko on esimerkiksi tällainen.

Maanantai

Olen itse töissä kaupallani klo 10-18, aamulla saattelen lapset matkaan ja tytön Eltsun kentälle koulun yleisurheilukisoihin. Kuljen matkat pyörällä. Ilta kuluu läksyjen parissa ja wilmaviestejä setviessä. Vastaan lenkille pyytelevälle ystävälle, etten kehtaa lähteä lasten ollessa hereillä. Ysin jälkeen en sitten jaksakaan enää.

Tiistai

Saatan lapset kouluun klo 8 ja juoksen noin kympin lenkin. Aikaa kuluu alle tunti. Työpäivä kuluu studiolla.

Tyttö tanssii klo 17-18, nuorimmalla on jalkapallotreenit klo 18-19, esikoisella partio samaan aikaan. On minun vuoroni hoitaa tyttöjen tanssiin saattelut ja välipalat ennen tuntia. Tunnin jälkeen palautan tytöt ja haen kuopuksen treeneistä, sekä esikoisen partiosta. Välimatkat ja porukkamäärä on sellainen, että on päätetty autoilla. Mikäli meille jää tytön kanssa aikaa odotella urheilukentällä on haaveissa vielä pikainen kuntopiiri, se jää haaveeksi, sillä huomaamme kurvanneemme väärälle kentälle…

Keskiviikko

Aamulla, lasten saattelu kouluun, aamupäiväksi studiolle ja vielä iltavuoroon kaupalle kolmesta kuuteen. Siihen väliin mahtuu muutama tapaaminen ja yleistä asioiden hoitoa, jotka yritän painaa yhdelle päivälle, jotta viikkoon mahtuisi muutama ihan oikea toimisto/studiopäiväkin. Kuopuksella treenit Munkassa seiskasta kasiin. Hypätään autoon (tarkistan, että kenttä on tällä kertaa oikea). Ehdin juosta tunnin treenien aikana, vähän laiskasti vetoja ja hakea juosten kuopuksen isälleen jättämät tavarat. Vaikka juoksen suurimman osan ajasta treenikenttää ympäri, saan kuunnella treenien lopuksi moralisointia siitä, kuinka ”olisihan se kiva, että vanhemmat olisivat paikalla jos vaikka sattuu jotain”.

Torstai

Meidän arkiviikon ainoa vapaailta. Ohjelmassa ihan tavallinen työ- ja koulupäivä. Useimmiten suuntaamme yhdessä ulos, mustikkamaalle tai keskuspuistoon. Lapset pyöräilevät. Pysähdytään puistossa, hölkkään mukana tai kävelen ripeästi. Jos matkalle osuu portaita tai jumppapaikka teen lyhyen treenin. Tällä viikolla tapasimme ASA:laisten kanssa töölössä, toivotamme porukkaan tervetulleeksi Annan, joka aloittaa uutena ASA:laisena Peesivapaa -blogin parissa. Jee! Yhdistän tapaamiseen juoksun/pyöräilyn töölön isolle leikkipaikalle, toiminnallisen jumpan lasten puistoillessa ja hölkän takaisin kotiin. Ajomies tulee kotiin rannasta illan jo pimettyä ja minä käyn läpi kirjan taittoa puolille öin.

Perjantai

Aikainen aamu, paitsi esikoisella, jolla koulu alkaa perjantaisin vasta 10:15. Lähden lasten kanssa samaa matkaa bussille ja hyppään junaan. Luvassa on sisustushommia  Vantaalla. Illalla tytöllä kaverisynttärit. Pojat ovat toivoneet siihen väliin leffailtaa kotona. Kaikkia taitaa jo hiukan uuvuttaa. Minuakin. En saa itsestäni irti edes kävelyä kaverisynttäreiden aikaan, vaan suuntaan ruokakauppaan ja käytän ajan mahdollisimman epärentouttavasti edes takas ajellen.

Viikonloppuun mennessä on kertynyt 65.000 askelta, lenkkien ja leikkien lomassa on tehdyt kuntopiirit ja kotijumpat. Olen pessyt kahdeksan koneellista pyykkiä, käynyt neljä kertaa kaupassa, tyhjentänyt tytön vaatekaapista pieneksi jääneet vaatteet ja viikannut kuution pyykkiä. Laiska töitään lukee, no nyt laiskottaa. Koko kroppa tuntuu väsyneeltä. Mielikin.

Lauantaina futista ja purjehdusta. Ajomies lähtee täysin tapojensa vastaisesti aamulla lenkille. Me muut jäämme kotiin. Päivä ei tunnu edes alkavan millään, kroppa on edelleen ihan uuvuksissa. Esikoisella on pelit onneksi tällä kertaa töölössä, ja nekin vasta iltapäivällä, joten aikaa olisi suunnata vaikka mustikkamaalle. Peleistä sitten suoraan rantaan ja viikon ainoat purjehdustreenit voivat alkaa. Lapset lähtevät rentoutumaan Lohjalle vanhempieni luo ja minä huuhdon viikon kiireet jo viilenevään itämereen.

Sunnuntaina kahdet synttärit ja sitten lapset palaavat toiseen kotiin. Perinteisesti päivään liittyy pitkä lenkki, jonka aikana seuraava työviikko, ja sen mukanaan tuomat kuviot selkenevät.

Viikkoon mahtuu kohtuullinen määrä liikuntaa sen kaoottisuudesta huolimatta. Liikunta on ainoa asia, joka pitää pääni kasassa puristuksessa, joten siitä en luovu, vaikka arki koululaisten kanssa ei helpotakaan aikataulupaineita. Entä se lapseton viikko kysyy sitten moni. Eikö silloin jää paljon aikaa harrastaa? Kyllä, toisinaan jää, mutta useimmiten siihen puristetaan tekemättömät työt ja näkymättömät ystävät, joten huomaan taas juoksevani aamuisin. Mutta ensi viikolla aion myös tehdä jotain sen kuntosaliharjoittelun suhteen!

Viikon varrelta kännykkään tarttui aika vähän kuvia. Lähinnä muistiinpanoja, reseptejä, esimerkkejä kirjan taitosta, muutama lenkkikuva ja ruokia. Ruudulle jääneistä ruokakuvista suosittelen kokeilemaan tuota vegaanista pestopastaa, joka meillä syötiin myös gluteenittomana ja viimeisen ruudun kanttarelli-linssikeittoa, joka pesee ravintoarvoillaan ja maullaan tämän ruokalajin perinteiset edustajat mennen tullen.

Huomasin tätä juttua kirjoittaessani, että Karoliina on kirjoittanut Candy on the run -blogissaan juuri omasta treeniviikostaan taaperon kanssa. Jutussa oli paljon hyviä kotitreenivinkkejä, joita itse en tee kovin suunnitelmallisesti, vaan roikun ja temppuilen valjaissa ja tangossa aina kun aikaa ja jaksamista löytyy.

Terveiset kirjoituslomalta -> tervetuloa syystreenit

Blogi on viettänyt hiljaiseloa minun kirjoittaessani. Kuulostaa omituiselta, mutta kesän aikana on puserrettu kasaan kirjallista ja kuvallista tuotantoa tänä syksynä ilmestyvään kirjaani. Lähes kaikki muu on saanut kyykätä kirjoitusprojektin edessä. Loppurutistuksen aikana jopa säännöllinen liikunta oli tauolla. Kirja liittyy työhöni, ja aiheen voi arvailla vaikka tästä Lauran kirjoituksesta. Sen sijaan, että palattaisiin kesäkuulumisiin, jotka ovat hiukan jo viilenneet, ihan koko kesän teeman mukaisesti otetaan kosketus tämän hetken tekemiseen.

Syyskuu ja elämä on palaamassa raiteilleen. Aamut ovat kuulaita ja vielä lämpimiä. Kilometrejä taittuu muiden nukkuessa, hiivin ulos ja juoksen mustikkamaan rantoja, pysähtyen aina hetkeksi ihailemaan merta. Kesään on mahtunut lähinnä epäsäännöllisiä lenkkejä, pyöräilyä ja kuntopiirejä hotelleissa, rannoilla, terassilla.. Ja satoja maileja merellä. Noh ehkä kuitenkin tuhansia.

Kuntosaliharjoittelu on ollut koko kesän tauolla. Irtisanoin jäsenyyteni Foreverilla kesäkuun loppuun, sillä aikaa säännölliselle kuntosaliharjoittelulle ei kesäloman ja purjehduskauden aikana jää. Töölön toimipiste ei palvele minua enää sijainniltaankaan, joten nyt on tullut aika etsiä uusi paikka talven voimailuille. Vakavasti harkinnassa on Fitness24/7, joka tarjoaisi toimipisteitä itselleni melko mukavien etäisyyksien päässä. Lisäksi (nimen mukaiset) laajat aukioloajat houkuttelevat.

Vaikka kroppa ja pää halajaa jo saliharjoittelun pariin on juoksu taas vienyt mennessään, eikä vähääkään haittaa se, että sain New Balancelta uudemmat versiot kovasti rakastamistani Vazee Pace -lenkkareista testiin. Hyvin leveä hymy levisi kasvoille, kun jalat sujahtivat näihin Vazee Pace v2 -kenkiin. Se miten kenkä istuu jalkaani on vaan aivan täydellistä. Uudet lenkkarit ovat aina myös hyvä muistutus siitä, että kenkiä todella pitäisi vaihdella ja päivittää aika ajoin. Syksyn saankin juosta sekä näillä uusilla lemppareillani (uskallan sanoa sen jo), että myös testiin saapuneilla Fresh Foam Boracay v3:lla. Boracay on Pace:n tapaan neutraali juoksukenkä, ja odotan kovasti, että pääsen myös testaamaan tätä itselleni uutta tuttavuutta.

Syksyn ulkoliikunnan teemana on minulla perinteisesti ollut pimeällä näkyminen ja erilaiset kammoamani heijastinliiviä paremmat ratkaisut näkyvyyshaasteen taklaamiseen. Aika hienoa siis, että tuo Fresh Foam Boracay v3 on saatavilla heijastavalla pinnalla! Heijastava malli kengästä on saatavilla Suomessa vain Intersportista, joten suunta kannattaa ottaa sinne, mikäli kenkää haluaa sovitella.

Sain valita New Balancelta testiin myös juoksuvaatteita, jotka sopivat tähänkin kauteen, mutta tulevat markkinoille vasta ensi kaudella. Sekä takissa, että trikoissa on heijastavat yksityiskohdat. Valitsin vaatteet muuten teknisten materiaalien ja värien perusteella. Paletti on aika harmoninen (tylsäkin ehkä jollekin), mutta halusin testiin myös sen värisiä ja näköisiä vaatteita, joita tiedän, että mielelläni puen päälleni.

Huh! Garmin Connect muuten tiesi kertoa, että tämän ja edellisen postin väliin mahtuu yli miljoona askelta. Mitäpä jos palataan asiaan taas vaikka 100.000 askeleen välein tai jopa useammin. Juuri nyt nautin siitä, kuinka työstressi tuntuu sulavan jokaisella juoksuaskeleella ja raikas syysilma kirkastaa ajatusta ja mieltä! Ja näistä kengistä. Kiitos New Balance Suomi!