Vuosi multisportkello ranteessa – testissä Garmin Fenix 3

Vuosi sitten keväällä aloitin jälleen urheilun aktiivisen mittaamisen pitkän telakan jälkeen. Tätä ennen olin ollut mittaamatta tovin, sillä toipuakseni supersuorittajan piti laittaa kello pois kokonaan hetkeksi. Muuten jokainen lenkki oli muistutus kadotetusta vauhdista. Toipumista ei voinut tapahtua kun rentoutta ei ollut. Kynnys pysähtyä tai heittää kävelyksi kesken lenkin oli kello kädessä liian suuri. Kelloton aika opetti minulle paljon. Se auttoi mm. löytämään rentouden ja ilon, joka ei ollut riippuvainen suorituksen laadusta. Ymmärrettävistä syistä multisportkellon käyttäminen ja päivittäisen aktiivisuuden seuraaminen jännitti alkuun paljon. Vuosi sitten kääräisin ranteeseen Garmin Fenix 3 -kellon, jonka olen siitä lähtien napannut ranteeseeni joka aamu.

Käytin kelloa mitatakseni arkiaktiivisuutta askelten muodossa. Mittasin samaisella kellolla myös juoksulenkit ja maantiepyöräilyn. Ainoastaan Palmalla käytin Fenix 3:sen rinnalla Garminin Edge -mittaria, mutta lähinnä siitä syystä, että joskus piti löytää kotiinkin ja Edgen karttaominaisuus on tullut todettua erinomaisen toimivaksi.

Heti käyttöönoton yhteydessä ohjasin myös puhelu- ja viestitietoni Garminiin ja siitä lähtien olen pitänyt kännykän äänettömällä aina. Olen vilkaissut kelloa sen väristessä ja saanut tätä kautta tiedon siitä pitääkö asiaan reagoida heti vai myöhemmin. Kännykän kaivelu taskusta on vähentynyt huomattavasti.

Vuosi jatkuvaa aktiivisuuden mittaamista on pitkä matka puristaa yhteen postiin. Siksi pyrinkin selkyttämään käyttökokemuksiani listaksi. Vuoden varrelta mukaan tarttui tietenkin myös lukuisia ruutukaappauksia ja kuvia, joista näkee hyvin kellon ja iphonella käyttämäni sovelluksen antamaa dataa.

Eniten kello kädessä tuli tietenkin juostua, mutta kevättalvella päästiin myös hiihtämään.

Tästä pidin:

  • Kellon käyttöönotto oli helppoa. Luin jonkin verran ohjeita, jotta sain kaikki tarvitsemani ominaisuudet käyttöön, tämän jälkeen ohjeisiin ei tarvinnut turvaantua.
  • Urheilulajin aloittaminen ja lopettaminen, tauottaminen ja siirtyminen takaisin normaaliin ”kellotilaan” on yksinkertaista.
  • Päivittäisen aktiivisuuden seuraaminen ilahdutti ja kannusti päivittäin. Niinkin yksinkertainen asia kuin askelmittari sai aktivoitumaan löysän päivän päätteeksi ja laittamaan nokan ulos silloinkin kuin se näillä leveysasteilla vähiten huvittaa. Toisaalta en ottanut myöskään askelista stressiä. Jos väsytti, lepäsin, viis aktiivisuustavoitteista. Vuodessa otin yli neljä miljoonaa askelta, päivittäinen keskiarvo oli hiukan yli 11.000. Vuodessa tuli askellettua hiukan yli 3.500 kilometriä.
  • Käyttökokemus kokonaisuudessaan ja akun kesto!

Näitä kaipasin:

  • Vaikka valintaa tehdessäni en halunnut kelloa, joka mittaa sykkeen ranteesta vuoden edetessä kaipasin tätä ominaisuutta yhä enemmän. En koskaan esim. käyttänyt kellon pyöräily -tilaa mitatakseni normaalia hyötypyöräilyä, en myöskään käyttänyt sykevyötä kuntosaliharjoittelussa tai muissa liikuntamuodoissa kuin juoksussa, hiihdossa ja maantiepyöräilyssä. Sykkeen mittaaminen ranteesta olisi kertonut todennäköisesti paljon monipuolisemmin arjen ja hyötyliikunnan, sekä monipuolisen harjoittelun kokonaiskuluttavuudesta.
  • Levon mittaaminen. En ole koskaan osannut levätä riittävästi. Levon mittaaminen ja sen määrä vuorokaudessa olisi yhtä hyödyllinen tieto kuin harjoitteludata.
  • Sirompaa kokoa. Kellon suuri koko oli yksi niitä syitä miksi en valinnut ranteesta mittaavaa laitetta alunperin, sillä en luottanut siihen, että ranteessa löyhästi istuva kello toimittaisi tätä tehtävää kovinkaan hyvin.
  • Tarkkuutta GPS -mittaamiseen. Mistä tämä sitten johtuukaan, mutta usein minusta tuntui, että GPS näytti kummallisia lukemia, joko koko lenkin vauhdin suhteen tai hetkittäin. Tämä ei kuitenkaan näkynyt vakilenkeilläni mitenkään suurina pituuspoikkeamina, joten osa menee ehkä luulosairauden piikkiin.

Mitäs sitten?

Garmin Fenix 3 on edelleen varsin pätevä multisport -kello, vaikka sen seuraajat ovat kooltaan pienempiä ja ominaisuuksiltaan kehittyneitä. Mikäli eri lajien mittaaminen kiinnostaa ja esim. ko laite tulee käytettynä vastaan sopivaan hintaan, tarttuisin tarjoukseen heti (varsinkin jos olisin isomman rannemitan omaava mieshenkilö). Omalla kohdallani on tullut aika siirtyä uuden sukulpoven ja sirompien kellojen pariin.

Viikko takaperin laitoin Garmin Fenix 3:sen hyllylle ja ranteeseen Fitbit Charge 2:sen, postissa odottaa Garmin Fenix 5S. Testissä on tällä hetkellä ympärivuorokautiseen käyttöön kehitetty syke- ja aktiivisuusranneke, joka Garminiin verrattuna on kevyt painon, koon ja ominaisuuksiensa puolesta. Seuraavassa postissa lisää tästä uudesta tulokkaasta, joka lähtee kanssasi iltaisin myös nukkumaan.

 

Testissä alkuperäinen pilates – voimaa ja notkeutta vahvasta keskivartalosta

Koko vuoden kuumin jumppapuheenaihe on ollut core. Keskivartalon merkitys koko kropan kantamisessa, kehon hallinnassa ja kestävyysurheilussa on keskeinen. Kesvikartalon syvien lihasten jumppa jää usein pinnallisten vatsalihasten vahvistamisen varjoon ja keskeisin syy tähän lienee se, että lihaksia on vaikea havaita ja niiden toimintaa mahdollisesti vaikea vahvistaa. Toisin sanoen, lihasten löytäminen ja niiden vahvistaminen omin avuin saattaa olla haastavampaa varsinkin jos omaa kehoa tai sen toiminnallisuutta hahmottaa vielä heikosti.

Naisilla keskivartalon hallinta ja etenkin muutokset sen toiminnallisuudessa ovat ajankohtaisia useimmiten raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Omalla kohdallani palautuminen kolmen perättäisen raskauden jälkeen oli hyvin paljon huonommin suunniteltu, kuin mitä se tämän päivän tiedon avulla ehkä olisi ollut. Palautuminen ei ollut erityisen järjestelmällistä, eikä lihaskunto, saatikka syvien lihasten vahvistaminen ennen juoksemaan lähtemistä kiinnostanut laisinkaan. Halusin vain päästä mahdollisimman nopeasti taas juoksemaan, myöhemmin maksoin siitä kovan hinnan. Tie kohti hallittua keskivartaloa ja tietoisuus sen merkityksestä juoksussa avautui vasta myöhemmin, lukuisten rasitusvammojen ja asiantuntevan avun jälkeen.

Sittemmin olen oppinut tunnistamaan ja myös tuntemaan keskivartalon, lantion ja pakaran merkityksen askelluksen hallinnassa ja rasitusvammojen ehkäisyssä. Olen oppinut kantapään kautta sen, että syvien lihasten aktivoiminen ja vahvistaminen on tie fyysisesti eheään kokonaisuuteen. Ongelma kohdallani on se, että sille harjoittelulle tuntuu löytyvän huonosti aikaa, vaikka sen merkitys ei olekaan epäselvä. Parhaiten olen jaksanut keskittyä syviä lihaksia aktivoiviin ja kehoa huoltaviin harjoituksiin silloin, kun minulla on ollut tukena ja apuna hyvä ohjaaja, joka on ohjannut treenin ja motivoinut eteenpäin. Edellisen pt-jakson päätyttyä olen ylläpitänyt lihaskuntoa itsekseni, sitten minulle avautui mahdollisuus kokeilla klassista pilatesta Saara Wacklinin ohjauksessa. Kuljin ystäväni kanssa Eerikinkadun mattotunnin kautta Ruskeasuolle Pilates Gym Jatta -studiolle, jossa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pilatesharjoittelua niille suunnitelluilla laitteilla.

Kolmella yksityistunnilla sain Saaran täyden huomion ja todellisen intensiivikurssin alkuperäisen pilateksen maailmaan, mutta mitä on alkuperäinen tai autenttinen pilates?

Alkuperäinen pilates on uusi ja suhteellisen tuntematon liikuntamuoto Suomessa, vaikka pilateksen juuret ovat 1900-luvun alkupuolelta. Metodi on saksalaisen Joseph Pilateksen kehittämä ja se oli suunnattu miehille, kilpaurheilijoille, nyrkkeilijöille ja kaikille joiden piti pysyä terveinä ja huippukunnossa. Joseph Pilates ja hänen metodinsa tuli kuuluisaksi siitä, että hän kuntoutti asiakkaita lyhyessä ajassa. Vaikkakaan kyse ei ollut kuntoutuksesta tai fysioterapiasta vaan vaativasta liikunnasta yksilöllisiin tarpeisiin. 

Pilates metodi on erikoistunutta liikuntaa yksilöllisiin tarpeisiin ja käsittää sisällään valmiiksi suunnitellun koreografian. Metodia voi harjoittaa ja tuntea kehossaan kokonaisvaltaisella harjoittelulla joka sisältää matto – ja laiteharjoittelua. Laitteet ovat metodin työkaluja joidenka tarkoituksena on parantaan kehon toiminnallisuutta eli hyvinvointia.

Harjoittelu tapahtuu yksityistunneilla tai pienryhmissä. Alkuperäisessä metodissa noudatetaan koreografiaa, hyödyntäen sitä jokaisen tarpeisiin.

Suurin yllätys itselleni alkuperäisessä pilatesharjoittelussa olivat laitteet ja edellä mainittu koreografia tai rytmi, johon on olemassa hyvin joogaharjoittelua vastaava ”kaava”. Sarja alkaa ja päättyy jostain ja sisältää liikkeitä harjoittajan edistystason mukaisesti. Millään kuntokeskusten tarjoamilla liikuntatunneilla tämä koreografiallisuus ei ole itselleni auennut, enkä ollut aiemmin päässyt myöskään tutustumaan pilates studioon tai laitteisiin, joita käytetään harjoittelun tukena.

Kiitos kohtuullisen kehonhallintani pääsimme kuitenkin etenemään yksitysitunneilla koreografian mukaan, vaikka en voi väittää, että olisin intensiivikurssin jälkeenkään vielä pystynyt sisäistämään tai toistamaan liikesarjaa itsenäisesti. Tutustuimme harjoittelussa käytettäviin laitteisiin ja apuvälineisiin ja opin ymmärtämään niiden tehtävän sinällään rauhallisesti suoritettavissa liikkeissä.

Vahva keskivartalo on pilateksessa ikäänkuin keskipiste, jonka hallinta ja aktivoiminen on kaiken tekemisen perusta. Vahvasta keskivartalosta venymme, taivumme ja vahvistumme jokaisessa liikkeessä. Omasta mielestäni pilates tuntui todella toiminnalliselta ja kokonaisvaltaiselta harjoitusmuodolta, vaikka tehtävät liikkeet ja liikesarja on rauhallinen, joutuu suurimmassa osassa liikkeistä koko kroppa töihin. Vahvan keskivartalon lisäksi fokus on erityisesti selän ja hartioiden asennossa.

Harjoittelun ja liikesarjojen kohdalla koin kuinka jähmeä ja rasittunut kehoni oli normaalin treeniviikon aikana ja kuinka paljon epämiellyttävää kireyttä jaloissa ja hartioissa oli. Jokainen harjoituskerta tuntui raskaalta syvissä lihaksissa, mutta myös vetreytti ja helpotti lihaskireyksiä. Harjoituksia tehdessä oman kehon kireyksien aiheuttamat virheasennot korostuivat niin, että niihin oli pakko kiinnittää huomiota. Harjoitus oli joka kerta hyvä muistutus oman kehon kokonaisvaltaisuudesta, siitä kuinka kasvamme juuresta latvaan ja mikä meidät pitää pystyssä. Liikkeistä toisiin siirryttiin reippaassa tahdissa niin, että tunnin aikana keskittyminen tekemiseen oli hyvin kokonaisvaltaista. Myös mieli oli mukana liikkeissä.

Mikäli alkuperäisen pilateksen maailma ja voimauttava vaikutus kiinnostaa suosittelen lämpimästi kääntymistä Saaran puoleen. Kaikessa ryhmäliikunnassa omalla kohdallani on korostunut ohjaajan merkitys. Hyvä ohjaaja on saanut palaamaan tunneilla, huonompi on tiputtanut kyydistä heti alkumatkassa. Saarassa yhdistyvät kaikki parhaan ohjaajan ominaisuudet ja todellinen taito johdattaa uuden lajin pariin. Uskonkin, että alkuperäinen pilates tulee olemaan monelle sen löytäneelle avain parempaan kehontuntemukseen ja hallintaan ja todella toivon, että se monesta hienosta ominaisuudesta johtuen on yksi tulevaisuuden suurista liikuntatrendeistä myös Suomessa.

Saaran ohjaama yksilöllinen starttikurssi 120 €, sisältää kolme yksityistuntia (3 x 55 min) ja on varmasti jokaisen pennin arvoinen kokemus. Saaran tunneille pääset olemalla häneen yhteydessä joko meilitse pilatessw@gmail.com tai puhelimitse 045 6974996.

Kiitos kuvista Janne/624

Juoksevan purjehtijan hyppääjän polvi

Huoh! Olinkin saanut ilon olla ilman mitään polven rasitusvammaa pitkän tovin, kunnes uudenlainen, polvilumpion ala- ja sisäpuolelle säteilevä kipu alkoi ilmoitella itsestään huhtikuussa. Varsinaisesti juoksusta polvisärky ei tunnu niinkään pahenevan, mutta erilaiset kyykyt ja rappuset, sekä kova kuormitus tai paine pahentaa kipua. Viileissä merkeissä alkanut purjehduskausi ja epäergonomiset asennot veneen laidalla ja pitin lattialla eivät varmasti ole auttaneet asiaa, vaan päinvastoin. Kävin jo vaivan ilmaannuttua Helsingin Urheiluhieronnassa valittelemassa kipua ja diagnoosiksi saatiin ”Hyppääjän polvi”.

Hyppääjän polvi on yleinen rasitusvamma, jossa kipukohta paikantuu useimmin polvilumpion alakärkeen, polvijänteen kiinnittymiskohtaan. Vammassa myös reisijänteen liitos polvilumpioon voi oirehtia.

Tyypillisimmin hyppääjän polvea tavataan lajeissa, joihin kuuluu voimakkaita ponnistuksia ja joihin liittyvien suunnanvaihdosten yhteydessä polvi kiertyy. Vaikka hyppääjän polvelle tyypilliset polvilumpion ala- ja yläpuolisten jänteiden kiinnittymiset voivat vaurioitua yksittäisissä voimakkaissa ponnistuksissa tai hypyissä, tavallisemmin vamman taustalla on liikunnan yhteydessä tapahtuva polven etuosan kuormittumisen virhe. Vääränlaisen kuormittumisen taustalla voi olla alaraajojen heikko lihaskunto tai huono lihastasapaino.

Useimmiten oireen syy on kuitenkin nilkan ja jalkaterän liiallinen sisäkierto, joka johtaa polven etuosan kuormitusakselin vinoutumiseen. Tällöin jänteiden epätasainen rasitus kuormittaa ja ärsyttää osaa jänteistä. Seurauksena on ärsytystulehdus, joka voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa jopa kudosmuutoksia, kuten jänteen paksuuntumista, arpeutumista, kiinnikkeitä ja liiallista verisuonituksen kasvua. Pahimmillaan hyppääjän polven paraneminen voi viedä kuukausia. — Tapio Kallio, Kuntoilijan itsehoito-opas

Erilaiset alaraajojen virheasennothan eivät ole itselleni mitenkään kovin vieraita, mutta tällä kertaa arvelisin tilanteen johtuvan muutamasta pahemmasta kiertovammasta ja niiden jälkimainingeista. Pallopeleistä ja hyppäämisestä viis, mutta veneessä on tullut kontattua/satutettua polvi useamminkin kuin kerran niin, että tähtiä näkyy. Näissä tilanteissa kyse on vielä nimenomaan polven kirtymiseen liittyvästä tilanteesta ja sitä seuranneesta kivusta. Kilpa- ja kevytvenepurjehdus käy urheilusta ja lajissa on varsinkin napakammalla tuulella paljon äkillisiä ja nopeita asennonvaihdoksia, ehkä liukastumisia ja horjahduksia. Laji ei kuitenkaan missään määrin kehitä alaraajoja, vaan asennot ovat koipien suhteen huonoja ja staattisia, eikä kylmäkään auta asiaa.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa varmasti pitää kiinnittää huomioita oikeisiin suoritustapoihin mm. salilla ja juostessa välttää tilanteita, joissa esim. väsymyksen vuoksi alaraajojen kontrolli heikkenee. Purjehduskauden ensimmäisten kilpailujen juuri alettua sitä lajia ei tulisi mieleen vältellä, joten veneen kannella asiaa ovat hyvät polvisuojat.

Seuraavaksi askel suuntaakin taas kohti Helsingin Urheiluhierontaa, josta toivon saavani apuja ja neuovoja vaivaan.

Viileistä keleistä ja vihoittelevasta polvesta huolimatta kevätmieli on välillä korkealla. Eikä vähiten siksi, että vesille pääsee ja vene plaanaa (jos vaan tuulee). Tällä kaudella treenailemma omalla veneellä ja pyrimme ajamaan Tiistaikilpailujen kaikki LYS-lähdöt, joissa mukavasti kahden kisan jälkeen keikutaankin ykkössijalla.

Purjehdusjuttuja voi seurailla enemmän Facebookissa, Shere Khan -sailingin sivuilla.