Ravitsemusasiaa

Pitkin kevättä olen useasti pyörinyt ravitsemusaiheen parissa, saamatta siitä mitään fiksua kirjallista tuotosta aikaiseksi. Ehkäpä siksi, että yleinen ilmapiiri tuntuu olevan se, että erikoisruokavaliota saa arvostella ja niihin kuuluukin suhtautua vähän nihkeästi. Arvostelun alla sitä on usein helpompi vaieta kuin pukea asioita sanoiksi.

On nimittäin ihan ok sanoa jälkiruoasta kieltäytyvälle, että ”Oletpas hankalaa” ja kommentoida toisen ruokavaliota sanaparsin: ”Kamalaa, mä en usko tuollaiseen ehdottomuuten”, ”Mitä sä sitten syöt”, ”Eikö lapsillakaan ole karkkipäivää”, jne. Minulla on siis valmiiksi hankalan ihmisen leima otsassa. Vaikka en mielestäni ole mikään asiastani vauhkoava ruokauskovainen, nautin muiden kauniista jälkkäreistä, lapsilla on karkkipäivä ja ajomies uskoo, että kolme suklaapatukkaa päivässä on kaikkien dieettien dieetti.

Pidän hyvästä ruoasta (pahaa ei kannata syödäkään), mutta olen myös äärimmäisen kiinnostunut ravitsemukseen liittyvistä asioista ja uskon siihen, että terveellinen ruokavalio on painon hallinnan ja hyvinvoinnin perusta. En usko kuureihin, vaan elämäntapaan, jossa järkevä ja ravitseva ruokavalio on osa onnellista ja tasapainoista elämää. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että välillä on tehtävä valintoja muuhunkin kuin mielihaluihin perustuen. Yksi suosikkiliikkujistani Anna Saivosalmi kirjoitti hiljattain omista ruokailutottumuksistaan ja siitä kuinka ”On ihanaa, kun repsahduksen jälkeen on ruokavalio, johon palata!”.

Hyvän ja ravitsevan ruokavalion löytäminen ja siihen sitoutuminen voikin sitten kestää iästä ikuisuuteen. Tietoa on saatavilla mahtava määrä, mutta sen tulkitseminen ja sopeuttaminen omaan elämään, tasapainon löytäminen ja sen säilyttäminen onkin sitten haastavampaa. Tiedonjanoisena ja terveenä olen pyrkinyt testaamaan teorioita käytäntöön ja oppinut ”testijaksojen” aikana enemmän kuin teorioita tankkaamalla. Silti yhtään pussiruokakuuria en ole harrastanut, enkä sellaiseen varmasti ryhdykään. Oman ajatusmaailmani mukaan muutokset ravintotottumuksissa täytyisi tehdä siitä lähtökohdasta, että kokeilua voidaan tarvittaessa ja näin halutessa jatkaa tai siitä voi jättää arkeen edes osia, joiden noudattaminen tuntuu järkeävältä jatkossakin.

Perusruokavalioni on sokeriton ja lihaton. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että ravitsemus olisi erityisen hyvällä mallilla. Toki sokerittomuus karsii dietistä pullat, jätskit, jogurtit ja monet helpot, ravintoarvoiltaan köyhät välipalat tai jälkiruoat, mutta kovin autuaaksi se ei vielä ketään tee. Kevään ajan olenkin asettanut itseni uusien haasteiden pariin jättämällä ruokavaliosta pois viljat/gluteenin ja kaikki maitotuotteet. Miksi? Ihan puhtaasta kiinnostuksesta syödä mahdollisimman puhtaasti ja hyvin.

Haluankin nyt jakaa muutamia kuvia ja havaintoja keväiseltä ruokakokeilultani. Ensinnäkin todettakoon, että olen käyttänyt vain luontaisesti gluteenittomia tuotteita, en ”tavallisia” gluteenittomia pastoja, leipiä tjms. En ole myöskään käyttänyt mitään maketusaineita, banaania ja marjoja lukuunottamatta.

purediet-ironwoman-aamupalat

Aamupala on koostunut puurosta, marjoista, smoothieista ja kasviksista. Leivät on korvattu riisikakuilla ja niiden päällinen on vakiintunut aikalailla keskimäisen kuvan osoittavaan muotoon. Olen keittänyt kananmunia, syönyt niitä raakana smoothien seassa ja silloin tällöin paistanut (harvoin siihen on kuitenkaan aikaa). Todellisen kiireaamun pelastaja on ollut ”koko aamiainen blenderiin”, jossa kannuun olen kaatanut kahvin, pari kananmunaa, proteiinijauheen ja banaanin. Kuulostaa ehkä pelottavalta, mutta toimii.

purediet-ironwoman-puurot

Viikonloppuisin on paisteltu proteiinibanaanilettuja isommalle porukalle ja kaikenmoiset tuorepuurot ovat toimittaneet välipalan ja iltapalan virkaa.

purediet-ironwoman-paivallinen

Lounas- ja dinner -osastolta on löytynyt paljon tuttuja meillä käytössä olevia thai -makuja. Hiilihydraatin lähteenä ovat toimineet erilaiset papu- ja riisinuudelit, sekä peruna. Rasvan lähteinä olen käyttänyt pääasiassa oliiviöljyä ja pähkinöitä, silloin tällöin myös kookosrasvoja. Erilaisia pähkinämaitoja meillä on käytetty jo pidempään, omalla blenderillä tehtyinä, joten tarvittaessa ”maidon” olen korvannut kookos- tai pähkinämaidolla.

purediet-ironwoman-paivallinen-lounas

Määrällisesti ruokaa on syöty paljon, kertaakaan ruokailun jälkeen mahaa ei ole vallannut ”pastaähky”, eikä kertaakaan koko ”dieetin” aikana minulla ole ollut vatsa kipeä. Tämä olkoonkin yksi merkittävimmistä saavutuksista koko kokeilun aikana.

Entä sitten vireys, treenien kulku ja muu vointi. Kiitos hyvin. Virtaa, voimaa, vatsakivuttomia juoksulenkkejä ja aamulla reippaasti alkava päivä.

Entä ainakin naisia kiinnostava asia, mitä tapahtui kropassa? No se silisi silmissä. Oikeasti paras puoli oli se, että iho on todella ehkä ensimmäistä kertaa aikuisiälläni silinnyt. Ihmeitä on toki turha odottaa. Kolme lasta 2,5 vuoden sisään synnyttäneenä minusta ei ole tulossa bikinimallia ikinä ja vatsan seutu tulee varmaan aina vastaamaan enemmän Stephanie Rothstein keskivartaloa. Silti mukavia tuloksia nimenomaan ihon kunnossa on saavutettu.

Olen treenannut koko talven semikovaa myös salilla, ja fyssan kanssa pakaran aktiivisuutta on etsitty oikein urakalla. Siitä tai tästä johtuen kesälomakausi on alkamassa hyvässä kisapainossa 😉

Summa summarun. Olen edelleen sitä mieltä, että kalori ei ole kalori, vaan olet mitä syöt. En koskaan ole ollut näin tarkalleen tietoinen siitä mitä olen syönyt. On ollut hauskaa olla tiedostava ja kuunnella muutosta mielessä ja kropassa. Olenko lipsunut? Tottakai! En halua elää elämää keittiövaa’an saati kalorilaskurin kanssa koskaan? Olenko lipsunut joka päivä? EN, ehkä kerran viikossa. Aionko jatkaa tällä tiellä. AION. Kuten ihana Ansa toteaa, ”On ihanaa, kun repsahduksen jälkeen on ruokavalio, johon palata!”.


Mikäli olet kiinnostunut kasvisruokavaliosta, ota seurantaan Puoli Kiloa Päivässä sivusto, jolla on juuri julkaistu 1. osa Liikkujan kasvisruokavaliota käsittelevästä juttusarjasta. Jutun alussa nostetaan esiin oikeastaan aina kasvisruokavaliossa askarruttavat proteiinin, raudan ja B12-vitamiinin riittävä saanti. Samalta sivustolta löytyy myös juttu Mistä vegaani saa rautaa?, joka mielestäni on esim. proteiinin saamista huomattavasti oleellisempaa asiaa kasvissyöjäksi aikovalle. Kasvissyöjän raudantarve on sekasyöjää korkeampi lähinnä ei-hemiraudan huonommasta imeytymisestä johtuen. Vegaani saa proteiinia syömällä monipuolista ja hyvin koostettua kasvisruokaa. Oikeastaan sekä raudan, että proteiinin saannin suhteen siirrytään hieman vaikeammalle alueelle vasta sitten jos noudatetaan gluteenitonta vegaaniruokavaliota.

Kuuntelen ja vastaan mielelläni. Myös kritiikkiin.