Mitä on arkiaktiivisuus?

Olen suuri hyötyliikunnan puolesta puhuja. Päiviini ja viikkoihini sisältyy runsaasti paikasta toiseen siirtymistä, jossa moottori olen minä itse. Siitä lähtien kun Garmin Fenix3 kotiutui meille ja juurtui ranteeseeni olen myös seurannut päivittäistä perusaktiivisuuttani mittarin mukaan. Vaikka kellon vahtaaminen, sen järjestämät ilotulitukset tavoitteiden täyttyessä ja piinaavat Move! -käskyt huvittavat lähimmäisiä ja koukuttavat allekirjoittanutta, on oman arjen seuraaminen ollut todella mielenkiintoista. Olenko todella niin aktiivinen tyyppi kuin kuvittelen olevani?

Garmin Fenix3 on monipuolinen laite, joka seuraa suoristuskykyä, sen kehitystä, ja soveltuu monenlaisen liikuntasuorituksen mittaamiseen, mutta seuraa myös käyttäjän päivittäistä aktiivisuutta. Jokaiselle päivälle kello antaa askelmäärätavoitteet ja porrashaasteen. Lisäksi kello kertoo suurpiirteistä energiankulutusta ja sen, miten viikottainen liikuntatavoite on kertynyt kasaan.

Garminin antama viikottainen liikuntatavoite noudattelee mielestäni aika pitkälti mm. UKK-insituutin Liikuntapiirakastakin löytyviä suosituksia.

Liikuntapiirakka kiteyttää (18–64 v) viikoittaisen terveysliikuntasuosituksen: Paranna kestävyyskuntoa liikkumalla useana päivänä viikossa yhteensä ainakin 2 t 30 min reippaasti  TAI 1 t 15 minuuttia rasittavasti. Kohenna lihaskuntoa ja kehitä liikehallintaa ainakin 2 kertaa viikossa.

Aloittelijalle ja terveysliikkujalle riittää reipas liikkuminen vähintään kaksi ja puoli tuntia viikossa. Sopivia liikkumismuotoja ovat kävely ja pyöräily, esimerkiksi työ- ja asiointimatkoilla, sauvakävely tai raskaat koti- ja pihatyöt

”Aktiivisuusranneke” on saanut minut todella pohtimaan sitä, kenellä suosituksien mukainen liikuntamäärä viikossa tulee täyteen ja mitä se vaatii. ”Liikutko terveysliikuntasuositusten mukaisesti?”, kysytään myös Forever kuntoklubin blogissa. Aihe on ajankohtainen aina.

ironwoman-garminfenix3-activity

Itse olisin kansan terveyden parantamiseksi valmis määräämään aktiivisuusrannekkeen ihan jokaisen käteen, ihan heti! Niin helppoa ja toisia huvittavaa kuin se onkin, pelkästään askelten mittaaminen saa sinut harvinaisen tietoiseksi siitä miten nykyinen elämäntyylimme passivoi. Ja toisaalta miten pienillä valinnoilla aktivoidut.

Esimerkiksi mikäli teet toimistotyötä ja työmatkat taittuvat omalla autolla tai julkisilla ja kävelyä kertyy ”vain pakollinen määrä” tulisi sinun päivän päätteeksi tehdä 5-6 km mittainen kävelylenkki, joka päivä! Jos taas kuljet osan tai kaikki matkat pyörällä tai kävellen, olet täyttänyt päivittäisen aktiivisuustavoitteesi helposti ennen puolta päivää, viimeistään kotimatkalla.

Vaikka Fenixin avulla oma aktiivisuustasoni on melko hyvin seurannassa, laite laskee askelia ja summaa viikon liikuntoja, on liikunnallisuuden mittaamisessa yksi suuri puute – hyötypyöräily. Minulle arkipyöräily kun ei ole mitattavaa liikuntaa, eli kellosta en klikkaa urheilusuoritusta käyntiin lähtiessäni kotipihasta. Kaikki hyötypyöräily jää siis aktiivisuusmonitoroinnin ulkopuolelle, sillä laite ei mitenkään voi tietää GPS:n ollessa passiivisena miten pyöräily eroaisi autolla ajamisesta. Pyrin silti keräilemään päivittäiset askeleet kasaan pyöräilyn ja muun treenin ohessa. Pyöräilypäivinä tämä ei tokikaan aina onnistu ja nämä päivät näkyvät selkeästi yllä olevasta askelgraafista.

Ihan testimielessä yhtenä päivänä yritin muistaa käyttää pyörämittaria kaupunkifillaroidessani. Silloin matkaa kertyi 16 km.

ironwoman-garminfenix3

Mitään arkista innostavampaa minulle ei sitten olekaan treenirintamalta kertoa. Flunssan ja allergian yhdistelmä saa minut jaksamaan juuri tämän arkiliikunnan verran.

Lenkkitunnelmia odotellessa!

Noora

 

 

Pyöräilyloma Palma del Mallorcalla

Helppo ja nopea harraste/treeniloma mielessä päädyimme jälleen Mallorcalle. Lomakohdetta valitessa mietimme tutun ja turvallisen Palman tai jonkun uuden kohteen välillä, mutta koska halusimme lähinnä ajaa pyörää ja säätää mahdollisimman vähän päädyimme varaamaan lennot Norwegianilta, koska siellä oman pyörän mukana kuljettaminen on järkevästi hinnoitellut ja vuokraamaan asunnon Airbnbn kautta.

Koska Palma on lomakohteena niin tuttu ja majoitusvaihtoedoista on nähty hotellit, huoneistohotellit, halfboardit ja saaren vähän joka kolkka, on matkailumuotomme kohteeseen muuttunut jatkuvasti omatoimisemmaksi. Huoneistohotellin sijaan päädyimme tällä kertaa siis ihan asunnon vuokraamiseen yksityiseltä henkilöltä. Halfboardeissa ahdistaa ruokailuaikataulu, jonka sovittaminen lenkin aikatauluun aiheuttaa lomalla ylimääräistä stressiä ja hotelliaamupalakaan ei meillä ole lomalla se juttu. Mutta sen sijaan oman asunnon tarjoama täysin varusteltu keittiö ja pyykinpesumahdollisuus osoittautuivat aivan loistaviksi ominaisuuksiksi. Käytännössä koko lomalle olisi voinut pakata puolet vähemmän varusteita ja lomaltapaluuta seuraavalta pyykkirumbalta vältyttiin täysin.

Pyörät eivät mahtuneet yhdellekään meille sopivan ajankohdan suoralle lennolle, kävimme menomatkalla Lontoon kautta. Asennnoiduimme valmiiksi siihen, että alle tunnin vaihdolla pyörät eivät ole kanssamme perillä, vaan niitä odotellaan seuraavaan päivään. Yllätys oli positiivinen kun 23 jälkeen hiljaisella lentokentällä erikoismatkatavaroissa ne saapuivatkin. Isot pyörälaukut jäävät helposti pois koneen kyydistä, joten käsimatkatavaroihin on aina pakattu yksi setti ajokamoja, kengät ja kypärä, jotta tarvittaessa loman voi aloitella vuokrapyörällä. Kaikki muu matkatavara on pakattuna pyörien kanssa pyörälaukkuihin.

Pyörien ahtaminen paikalliseen taksiin ja melko pelottava matka asunnolle (taksikuski ajoi sairaan lujaa), jossa isäntä odotti sovitusti. Siitä alkoi loma, joka toisti melko reipasta kaavaa päivästä toiseen. Olimme kohteessa kuusi päivää ja ajopäiviä kertyi viisi. Kilometrejä taas noin 450 ja nousumetrejä päivässä lähemmäs pari tuhatta. Palmalla ei tule juuri maantien laitaa hinkattua, vaan nokka käännetään heti aamusta kohti Sierra de Tramuntanan uepita nousuja, pieniä kyliä, appelsiini- ja sitruunapuutarhoja. Mielenkiintoisia reittejä ja piinaavia nousuja.

Reissussa meille on muodostunut harjoittelu/lenkkeilysysteemi, jolla yhdessä mennään. En nyt tiedä miten itseni kannalta imartelevasti kuvailisin tasoeroamme ajomiehen kanssa, mutta tyydytään nyt vaikka toteamaan, että täällä kotimaassa Bodomia kierrellessä olen kerran jäänyt kikattamaan mäkeen kun ajomies lähti ajamaan omaa vetoaan. Se oli hieman sellainen Asterix ja voimajuoma -tyyppinen kokemus.

Noh systeemimme perustuu siihen, että siirtymät ja tasamaat ajellaan joko höpötellen yhdessä tai sitten niin, että ajomies vetää ja minä beesailen. Mäen alkaessa ajomies ajaa ylös omaa vetovauhtiaan/kovaa ja minä sitten ajan sen minkä nyt pystyn. Sitten kun ajomies on ylhäällä, hän laskee minua vastaan ja jatkamme taas yhdessä. Ajomies saa ajettua omaa kovaa ja yhteinen lenkkeily onnistuu niin, että molemmat saavat puristaa mailaa tarpeeksi. Laskuissa yritän edelleen opetella ajolinjoja joskus. Joskus en. Olen todennut, että minulla ei ole mitään tarvetta ottaa riskiä mäissä. Saan ne laskettua ihan ok rennosti, useimmiten.


 

Majoituimme Santa Poncassa, joka sijaitsee saaren länsirannikolla Palmasta parinkymmenen kilometrin päässä. Alue oli rauhallinen ja vuoristoreittien alkuun oli vain kymmenisen kilometriä matkaa. Huonona puolena ehkä todettakoon, että oikeastaan kaikki reitit tuolta lokaatiosta alkoivat jollain vuoristonousulla. Vähän väsähtäneenä mennen tullen tämä saattoi tuntua joskus raskaalta.

ironwoman-palma-mallorca-airbnb

Ensimmäinen ajopäivä sujui ehkä hiukan matkustus/työväsyneenä ja tosiaan lajiin ja pyörään jälleen tutustuen. Kotona pyörät oli pakattu trainerin päältä suoraan laukkuun. Asunnon edessä liikenteen sekaan tuikatessa tuli todettua, että joo tämähän voi kaatua ja kallistaa. Laskut olivat aika jäykkiä, mutta mittariin kertyi vähän vajaa 90 km ja loppumatkasta hymy alkoi hiipiä pyöräilijän kasvoille.

Ajoimme aika ystävällisen reitin, jonka nousut olivat maltillisia (n. 1500 nousumetriä) Calvia, Es Capdella, Galilea, Puigpunyent Esporles ja sieltä laskettelu Palman pohjoispuolelle, rannat ja vielä koukku Calvian kautta kotiin.

ironwoman-palma-mallorca2

Toisena päivänä suuntasimme Sölleriin ja kilsoja kertyi 130. Paluumatkalla nousimme Sölleristä Deiaan, kaikki kapuaminen Sölleristä käy työstä, mutta tuo Deian nousu oli ”yllättävän” rankka, vaikka vanhasta muistista sen pitikin olla. Luottamus pyörään ja omiin ajokykyihin kasvoi ja vaikka kotimatkalla jouduin taistelemaan energiavajeen aiheuttaman huonon olon kanssa, vierailu ajomiehen energiavarastoilla siivitti normaalisti sokerittoman tyypin aikamoiseen loppukiriin. Nousumetrejä 1800.

ironwoman-palma-mallorca-soller

Koska viikoksi luvattiin pelkkää hyvää, päätimme pitää välipäivän fiiliksen mukaan, eikä sadepäivää mäessä vältellen. Kolmas lomapäivä oli siis lepopäivä ja suuntasimme Palmaan. Askelia kertyi ja shoppailun sijaan keskityimme vain syömään.

IMG_1682

Kolmas ajopäivä oli loman paras ajopäivä! Olin ehdottomasti sitä mieltä että saaren luoteisranta ajetaan tämän reissun aikana ja vaikka ajomies oli hiukan toista mieltä, sillä se on meille hankala yhteislenkki, koska ranta on pitkälti vauhdikasta nousua ja laskua, jossa tasoeromme korostuu liiaksi, sinne suunnattiin. Ja Calvian kautta tietenkin. Andratxista alkava nousu rannikolle oli muistikuvani mukaan aika rankka. Jostan kumman syystä se nousi iloisesti ja pystyin ajamaan normaalia paljon reippaamman puolisen tuntia kestäneen mäkiosuuden täysin hyytymättä ja täysin tapojeni vastaisesti myös ohittamaan muita mäessä. Jatkoimme Estellencsen läpi Banyalbufariin, jossa lounastimme upeassa merenrantaravintolassa. Banyalbufairista tultiin sitten Esporlesin, Puigpunyentin ja Galilean kautta Calviaan ja sieltä rantsuun.

ironwoman-palma-mallorca-lansiranta

ironwoman-palma-mallorca-lansiranta2

Näitä maisemia katsellessa voi arvata miksi halusin ajaa reitin. Matkaa reissulle tuli noin 90 km ja nousumetrejä n. 1650.

Neljännen ajopäivän suhteen omat ajatukseni olivat palauttavassa lenkissä. Pian selvisi kuitenkin, että reittimestarina toimineen ajomiehen ja allekirjoittaneen käsitykset ”palauttavasta lenkistä” erosivat toisistaan ainakin pituuden perusteella. Lähdimme tutun Calvia-Esporles vuoristoreitin kautta kohti Bunyolaa. Alkumatka taittui ihan iloisesti ja tasamaalla ajoimme reippaampiakin pätkiä. Minä tietysti beesaillen. Tuuli oli aika kova ja puheet paluusta rupesivat pyörimään sen ympärillä, että kotiin vetävä juna olisi löydyttävä jos tuuli jatkuu samanlaisena päivän mittaan. Edessä oli vielä päivän varsinaiset nousumetrit ja yritin jutella kotiinpaluusta, johon sain melko yksioikoisen vastauksen ”mitä hauskaa siinä nyt olisi” ja päätin jatkaa matkaa. Ja enhän minä ollut Orientissa käynytkään, joten ei muuta kun mäkeen!

Orient oli näkemisen arvoinen paikka, pysähdyimme kahvilaan ja ruotsalaisten pyöräilijöiden puheet maailman parhaasta patongista saivat hymyilemään. Taisivat pojat olla melko vähissä. Se oli kuitenkin patonki ja juustoa.. Orientista lasketeltiinkin Alaroon. Alarosta ehkä Genovaan asti oli ihan mukavaa matkantekoa, aika pitkälti pieniä teitä puutarhojen ja tasamaan läpi melko kovaa beesissä ajellen. Sitten ne vikat 30 kilometriä olivatkin melko pitkät ja piikikkäät. Rantojen kautta kotiin tultiin aika kiukulla.

ironwoman-palma-mallorca-lepopaiva

Viimeisenä lomapäivänä ja ajopäivänä lähdimme turistilenkille, vaatimuksena oli ehtiä takaisin kämpille auringon aikaan ja pistäytyä välimeressä. Edes varpaita myöten. Myös reitti oli turismipainotteinen. Suuntasimme Port d’Adrtaxin kautta Sant Elmiin, rantakaupunkiin, jonka edessä kohoaa Mallorcan turistinähtävyys Sa Dragonera. Sant Elm oli todella viehättävä rantakaupunki, joka olisi houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa, mutta koska Sant Elmiin pitää ajaa edestakaisin samaa reittiä ja rantaan oli luonnollisesti lasketeltu, poltteli tuleva nousu ja jatkoimme pienen ihmettelyn jälkeen matkaa Andratxiin ja sieltä reissun viimeiselle nousulle kohti Es Capdellaa. Tuttu reitti Calvian kautta asunnolle, ajokamat vaihtuivat pikavauhtia bikineihin ja palariruoan kokkailuun.

ironwoman-palma-mallorca-santa-ponca

Viimeisen kerran ajokamat kuivumaan omalle partsille. Bikinit päälle ja illalla ulos syömään hiekkarannan kautta.

Kiitos Palma! Heti kentällä mietimme taas tänne palaamista, ehkä syksyllä, ehkä kaksi viikkoa, ehka Sa Calobralla 45 min alitus 😉

Ja kiitos Toni&Toni ihan parhaista ajokamoista, joita käytettiin joka päivä ja superhyvästä palvelusta viime hetkellä, kun mukaan tarvittiin vielä vararengasta, aurinkolaseja, lisää pulloja, energiaa…