Testiin Froothien Optimum 9200A tehosekoitin

Sulatettuani vanhan Kenwoodin blenderin pohjan liedellä olen haaveillut paremmasta blenderistä. Sellaisesta, jolla smoothiet, keitot ja pähkinömaidot syntyisivät nopeasti ja helposti. Meillä syödään aika puhdasta ruokaa. Lähes aina itse valmistettua (paitsi joskus, useimmiten loppuviikosta ranskiksia ja soijanakkeja jos on mun kokkausvuoro ja olen hyvin vähissä). Ja meillä on usein kiire. Kahden yrityksen ja kolmen koululaisen vuoroviikkoinen uusperhe-elämä, sekä kaikkien harrastukset päälle eivät suorastaan anna aikaa monien tuntien pyörimiseen keittiössä. Varsinkin iltaisin resepti on yksinkertainen. Hyvää ja nopeasti.

Viikonloppuisin pyrin tekemään itse leipää, aamuisin meillä syödään puuroja (ja niistä vatkataan usein myöhemmin erilaisia mousseja), lapset söisivät mieluiten aina pastaa (niin ajomieskin) tai jotain puuroa. Puurot meillä keitetään veteen tai kauramaitoon. Erityisesti lapset pitävät maitopohjaisista puuroista. Itse en pidä lehmänmaidon mausta ja muut maidot ovat paljon monipuolisempia, joten suosittelen erilaisten maitojen kokeilemista! Hyvänä esimerkkinä riisipuuron keittäminen kauramaitoon. Siinä voi hyvästellä ylikiehumiset ja kuohumiset ja muut sellaiset pohjaan palamiset.

Näillä pohjilla olen superiloinen saadessani testata supertehokkaaksi kehuttua Froothien Optimum 9200A tehosekoitinta.

Froothie-Optimum-Blender

Optimum on blenderipiireissä ”se Vitamixin haastaja” ja Vitamix on tähän asti ilmeisesti ollut blenderipiireissä ”se the blenderi”. Itse en nyt pääse näitä kahta laitetta vertailemaan, mutta sekä valmistajan sivuilta, että Hanna Stoltin Gurmee -blogista löytyy ihan asiallinen vertailu näiden kahden blenderin ominaisuuksista.

Tuotevertailun sijaan minun ajatuksenani on jakaa käyttökokemuksia ja vinkkejä blenderin toiminnasta arjessa. Sen verran olen huonoilla blendereillä blendannut, että blenderin valinnassa kriittisinä asioina pitäisin kannua (lasikannu/muovikannu) ja sen käytettävyyttä. Saako kannun pestyä ja miten sieltä saa sekoitetun ruoan pois? Ja sitten sitä tehoa ja teriä. Huonolla blenderillä saa aikaan karkeita soseita valmiiksi hienonnetuista raaka-aineista, kun taas hyvällä blenderillä pitäisi saada aikaan sileää sosetta kokonaisista hedelmistä.

Meillä blenderiä käytetään ainakin seuraavien ruokien ja juomien valmistamiseen.

  • Hedelmäsmoothiet, vihersmoothiet ja palautusjuomat
  • Rahkat ja mousset
  • Pähkinöiden ja siemenien hienontaminen
  • Pähkinävoit
  • Pähkinämaidot
  • Lämpimät keitot
  • Levitteet ja dipit
  • Tuoreet hedelmämehut

Luvassa on siis käyttökokemuksia blenderistä aika laajalla repertuaarilla. Ja ensi viikolla paketoin seitsemän suosikkiani kuvien ja reseptien kera teille jaettavaksi. Toistaiseksi olen vain ihastellut tehon määrää!

Ps. Nyt saat 20 euron alennuksen ostaessa Optimum 9200A:n tai Optimum 9400 nopeatempoisen tehosekoittimen koodilla NI-Optimum-Blender-20, edun saat käyttöösi verkkokaupassa -> www.froothie.fi. Samasta osoitteesta löydät myös esim. videoita, jotka opastavat tehosekoittimen käyttöön.

Luminen treeniviikko – kilometrejä sisällä ja ulkona

Helsinkiin on tullut talvi. Ja mikä talvi tämä onkaan! Viime viikolla kaivoin auton hangesta kahdesti – päästäkseni Paloheinään laduille. Muuten kaikki työmatkat ja asiat ovat rullannut normaaliin malliin, eli jalan tai pyörällä. Isoin kiitos tästä kuuluu Helsingin kaupungille, joka on priorisoinut kevyen liikenteen väylien kunnossapidon. Lähes poikkeuksetta pyörätiet on aurattu ja hyvin hoidettu. Pyörätie ei Helsingissä enää talvella ole lumen jättöpaikka! Iloista, iloista!

Viikon aktiivisuus lyhyesti listattuna:

  • arkiliikunta: kävellen, juosten, pyörällä 8 h
  • pyöräily trainerilla 4 h
  • hiihto 2 h
  • juoksu 1 h

Kaikki arkiliikunta on ollut normaalia paikasta toiseen siirtymistä, kestoltaan 30-45 minuuttia. Trainerilla ajoin kaksi napakkaa ja yhden 2 tunnin setin. Paloheinässä latua kulutettin kahdesti, joista toinen oli jo onnellisempaa menoa. Varsinaisella juoksulenkillä kävin ulkona tasan kerran. Ulkoilua viikkoon mahtui kuitenkin yli 10 tuntia.

Viikon mielenkiintoisimmat olivat ehdottomasti ulkona pyöräily, sisällä pyöräily ja hiihtokauden korkkaus. Sisällä pääsin kokeilemaan testiin tulleita Eliten harjoitusvastuksia, joista Real Turbo Muin palveli kahden mäkitreenin kohdalla ja Qubo Fluid tuon pidemmän rullailun ajan. Harjoitukset olivat hyvin eri tyyppisiä ja vaikka kahden tunnin pidemmän ajon käytin leffaa katsellessa oli se silti ihan hyvä muistutus siitä, että harjoitusvastus mielestäni soveltuu parhaiten laatu/voima/vetotreenin tekemiseen. Ennen tuon pitkän treenin alkua ehdimme jo vääntää kättä aiheesta ajomiehen kanssa, joka ei koskaan aja trainerilla yli tunnin mittaisia harjoituksia, minä päätin kuitenkin antaa leffaidealle taas mahdollisuuden ja samalla pääsin kokeilemaan miten leffan katselu sopii yhteen Qubo Fluidin normaalia matalammaksi luvatun melutason kanssa.

IMG_0768 IMG_0819

Leffa tuli katsottua, mutta valehtelisin jos väittiäisin, ettei harjoitus silti tuntunut pitkältä. Ei kestonsa vuoksi, ei siksi, että ajoin liian kovaa, eikä siksi, että leffa oli huono. Trainerilla kaksi tuntia vaan on aika pitkä aika. Paine joka tuossa ajoasennossa kohdistuu lantioon ja istuinluihin alkaa jossain vaiheessa puuduttaa ihan kunnolla. Hyvän asennon ja fiksun kadenssin ylläpito käy raskaaksi kun nivusia alkaa ahdistaa ja pylly pyöriä satulassa. Laatutreenin tekeminen taas trainerilla on todella helppoa, vaikka jalkoja polttaa ja hiki valuu virtana lattialle on harjoitusvastuksella tehty voima/nopeus/kadenssi -treeni parhaita tapoja tehdä erittäin laadukas harjoitus omassa kotona. Suoritusta mittaava Eliten harjoitusohjelma tuntui myös todella antavan lisäpotkua kovan harjoituksen tekemiseen.

Mitä sitten hiihtämiseen tulee, niin ensimmäisellä kerralla oli kaikin puolin kamalaa. Viime vuonna ei kelien puolesta juurikaan täällä etelässä päässyt laduista nauttimaan ja vaparitekniikka ei muutenkaan ole koskaan päähäni vahvaksi painunut, joten riitahan siinä tuli suksien kanssa. Neljän kilometrin jälkeen tiuskin ajomiehelle, että miksi ihmisen pitää harrastaa tällaista jota ei osaa ja josta tulee vaan paha mieli. Miksen mä mennyt juoksemaan, se on aina kivaa ja sitä osaan edes vähän. (Taustalla oli edellinen treeni harjoitusvastuksella, ajomiehen seistessä takavasemmalla, naputtaen huonosta ympyrästä, ja lopuksi etuvasemmalla käskien ajaa mäen loppuun kunnolla. ”Enää neljä kilomteriä.” En jaksanut edes katsoa sitä ruutua enää tässä vaiheessa…) Täydellisyyden tavoittelijana minun on välillä lähes mahdoton sietää sitä kuinka helposti ajomiehen jalat pöyrivät ja kuinka kauniisti se hiihtää… Joten juoksulenkille oli syystäkin ikävä! Mutta, mutta. Toinen kerta ladulla oli aivan erilainen. Tuntuma latuun oli vähemmän huteraa ja metsän keskellä potkun parantuessa hymy levisi huulille.

Tämä viikko näyttääkin sitten melko erilaiselta. Kalenteri on täyttynyt yli äyräidensä työjutuista ja lasten kanssa pyöritetään arkea kaiken kanssa tasapainoillen. Toistaiseksi kalenteriin olen saanut kolmelle aamulle merkinnän salitreenistä. Eli tiedossa on juoksua matolla ja toiminnallista salitreeniä. Viikonloppukin menee töiden merkeissä, eli sunnuntaina olisi mahdollista päästä poluille tai laduille. Toisaalta olen varma, että yllättäviä mahdollisuuksia ulkotreeneillekin vielä tulee eteen! Ehkä lähdemme kaikki sporttidivarin kautta hiihtämään..

Hieno viikko takana! Pelotta tämän uuden kimppuun.

 

Talviviikon tunnelmia

Kaikki palstat ja foorumit ovat tällä hetkellä täynnä asiaa ja puhetta talviliikunnasta. Yksi vetää lenkkiä -30 asteen pakkasessa ja toinen pakenee salin lämpöön. Talvi tuo pakotetusti vaihtelua normaaliin treenirutiiniin. Juoksu on raskaampaa sohjoisessa maastossa ja matolla ehkä ihan erilaista kuin mihin olet tottunut. Eteläsuomeenkin on saatu muutamia hiihtolatupätkiä ja luisteltu on jo tovin aikaa.

Miten sen nyt kauniisti sanoisi. En niin kamalasti tykkää. Elämäntapani ja liikuntafilosofiani kun perustuu aktiiviseen arkeen, nostaa kovaksi äitynyt pakkanen ja lumiset pyörätiet arkiliikunnan riman hieman korkeammalle kuin tarvitsisi. Minulle sopisi se kaikista parhaiten, että aamulla voisin vetää alimmaiseksi kerraston, jossa voin juosta tai pyöräillä töihin ja asioille. En ole missään nimessä lukujärjestys -tyyppinen liikkuja, joka suunnittelee salikassin sisällön hyvin ja käy suunnitelmallisesti samoilla jumppatunneilla tms. Katselen enemmänkin jokaista päivää palapelinä, jonka siirtymät ja vapaat hetket pyrin hyödyntämään liikkumiseen.

Vaikka vallitseva talvitilanne ei ole lempikauraani, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin lintsannut liikunnan suhteen. Päinvastoin. Harmittaa vaan kun helpot rutiinit muuttuvat monimutkaisiksi. Ennen paukkupakkasia ehdin tällä viikolla juosta ulkona parikymmentä kilometriä ja sittemmin olen vetäytynyt sisätiloihin suorittamaan juoksua ja jumppaa. Salitreenin lisäksi olen tehnyt joinain aamuina kahvakuulatreenin. Mikäli kaipaat ideoita kahvakuulan heilutteluun, suosittelen esim. tätä Fit:in sivulta löytyvää pikatreeniä kahvakuulalla. Tätä tehdessäni olen miettinyt, että millaisilla kilomäärillä muilta naisilta nousee tuo yhden käden pystypunnerrus x 100?

Korkkasin mattojuoksukautenikin ja kamalaahan se oli. Vaatii siis revanssia ja psyykkausta. Matolle menijöiden kannattaa ehdottomasti tutustua Joonaksen ajatuksiin mattojuoksusta, sillä ne ovat sekä fiksuja, että kannustavia ja ulkoilijoiden taas Lauran kattavaan katsaukseen kerrospukeutumisesta. Itse luotan vuodenajoista toiseen juuri kerrospukeutumiseen ja suosin mahdollisimman paljon merinovillaa eri paksuisissa kerroksissa. Tavallisessa hyötyliikunnassa puen paksummat villahousut useimmiten trikoiden päälle, nykyään saa todella kauniita ja kivoja villiksiä kotimaisilta  yrityksiltä. Omat suosikkini ovat Uhanan printtivillahousut, jotka ajavat usein minulla paksumman ulkohousun virkaa esim kuori tai toppahousun sijaan ja Vieton villaleggingsit heijastinyksityiskohdilla. Haaveissa olisi kaupunkikäyttöön myös Vieton uudet Villabaggyt. Olen siis pro -villavaatetyyppi ja parhaat kerrastoni ovat myös villaa. Villassa ihanaa on myös se, että luonnostaan antibakteerinen materiaali selviää usein pelkällä tuuletuksella ja näin vaate säilyy hyvänä pitkään, ilman hajuja.

Käväisin myös Shimanolla hakemassa kaksi Eliten traineria, eli harjoitusvastusta testiin. Testiin tulleista trainereista löytyy juttu ASA:n puolelta. Odotan innolla pyörän kiinnittämistä toiseen näistä ja kevyttä rullailua lämpimissä sisätiloissa, heh! Suunnitelmissa on Eliten harjoitusohjelman hyödyntäminen, lähtötasotesti ja tämän perusteella luodun kuukauden mittaisen harjoitusohjelman läpi polkeminen. Tämän kanssa starttailen todennäköisesti huomenna illalla.

ASAn puolella tuli myös ihmeteltyä mieletöntä ”äytissi” -asiaa kun OM Signal esitteli viime viikolla maailman ensimmäiset älykkäät rintaliivit!

Ensi viikolle on suunnitteilla siis tarineria ja hiihtoa. Paloheinän latu ja luikkasukset polttelevat kovasti. Edessä on nöyrä paluu ladulle, mutta ah, se on mahtavan tehokasta ulkoliikuntaa näillä keleillä! Ehkä skippaan salitreenit kokonaan, sillä keli näyttää toistaiseksi ihan täydelliselle hiihdon suhteen ja sisällä tulee tahkottua traineria pakosti.

image1

Niin vielä! Kuusivuotiaan kunniaksi tuli leivottua muutama suklaakakku loppiaisena. Raakakakku oli tällä kertaa moussekakku, joka onnistui todella hyvin. Tähän liittyen alkaa ensi viikolla vielä yksi uusi yhteistyöprojekti, jonka mukana tässä blogissa tulee näkymään normaalia enemmän ruokajuttuja.

Näkemisiin siis ja kantakaahan mukananne minua parempaa talviliikunta-asennetta 😉

<3 Noora

Matka on määränpää.

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä kerroin ajatuksistani näin vuodenvaihteen kynnyksellä Facebookin puolella. Olen ollut tässä vuoden 2016 vaihtuessa hieman hämmentynyt erilaisten yhteenvetojen ja toisaalta tulevien lupausten äärellä. Olen miettinyt mitä kerrottavaa tai luvattavaa minulla olisi itselleni tai muille.

Yksittäisiä lukuja, kuureja tai tiettyyn aikaan sidottuja tavoitteita enemmän uskon matkantekoon. Pyrin soveltamaan elämänkatsomustani kaikille elämän osa-alueille ja tämä koskee myös harjoittelua, erityisesti myös harjoittelua. Yritän elää hetkessä, nauttia hetkestä, pyrin harjoittelemaan aitoa läsnäoloa. Elämän elämistä silloin kun se tapahtuu sen tallentamisen sijaan. Uskon, että keskittymällä siihen, mitä on tekemässä vie lopulta siitä hetkestä jopa enemmän muistoja mukanaan kuin räpsimällä älypuhelimen täydeltä kuvia. Usein silloin tietääkin elämän antaneen parastaan kun kännykkäkameraan tallentuu vain vähän kuvia – mieleen sitäkin enemmän. Värejä, ääniä, sävyjä, tunteita.

Ehkä jossain vaiheessa matkantekoa jokaiselle meistä tapahtuu jotain merkittävää, sellaista joka muokkaa meitä ihmisenä hetkessä enemmän kuin toisinaan. Urheilijalle sellainen asia voi olla loukkaantuminen, yhtä hyvin kuntourheilijalle se on jokin arkisempi asia, muutos työkuvioissa tai perhe-elämässä. Vaikka se tuntuukin kliseiseltä nousemme usein elämänmullistuksen jäljiltä entistä vahvempina ja viisaampina.

Joitakin vuosia sitten minulle tapahtui paljon hyvin lyhyessä ajassa. Parisuhde lasten isän kanssa päättyi ja hyvin pian sen jälkeen myös silloiset työkuviot tulivat melko raskaaseen päätökseen. Kaiken tämän riemun lisäksi kroppa hajosi pala kerrallaan. Olin jaksanut kaiken läpi tyhjentäen päätäni yksinäisillä lenkeillä, mutta lopulta kävelin enää ontuen ja viimein tätä kaikkea seurasi puolen vuoden täydellinen harjoitustauko. Opettelin fyssan avustuksella oikeat liikeradat ja käytännössä kaiken kävelystä alkaen uudelleen. Hiljakseen aloin myös toipua muista elämän eteen heittämistä myllerryksistä. En hetkeäkään ajatellut, etteikö näin tapahtuisi, olen aina uskonut siihen, että elämä kyllä kantaa, mutta yllättävän kauan ja koville se otti. Ja kaiken sen rypemisen keskellä tunsin voimistuvani ja vahvistuvani ja ennen kaikkea tutustuvani itseeni kunnolla ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana.

Ensimmäistä kertaa opin tiettyä rauhallisuutta, luovuin suorittamisesta suorittamisen vuoksi, en enää lähtenyt lenkille yliväsyneenä, enkä pakottanut treenaamaan kipua vastaan. Kovinkaan moni ei varmasti vieläkään tiedä, miten vaikeaa aikaa nämä muutamat vuodet minulla olivat. Suorittajan pärjäämiseen kun uskoo itse suorittajan lisäksi myös läheiset. Viime aikoina olen kuitenkin ollut oikealla tiellä.


Vuosi 2015 jää taakse hyvänä vuotena. En tiedä montako kilometriä juoksin tai pyöräilin, mutta tiedän, että liikunta mahtui jossain muodossa porukan ollessa terveenä viiteen päivään viikosta. Muutimme uusperheemme kanssa yhteiseen omaan kotiin, opettelimme kulkemaan pyörällä, kävellen ja juosten koulu- ja työmatkat. Tein paljon töitä (joitain tosi siistejäkin), opettelin olemaan lapsille parempi, läsnäolevampi äiti. Harrastimme yhdessä enemmän kuin koskaan ennen. En vienyt lapsia kertaakaan hoitoon päästäkseni itsekseni urheilemaan.

ironwoman-vuosi-2015

Laitoin mittarin taas käteen. En syönyt yhtään sokeria. Purjehdin X-35:ten MM-kilpailuissa Kööpenhaminassa kaikki lähdöt. Menin nukkumaan ja heräsin keskellä itämerta. Vanhan vuoden viimeisillä tunneilla pyöräilin ystävien luokse juhliin ja tämän vuoden ensimmäisillä palasin öisen Helsingin katuja rullaillen kotiin. Minun ei tarvitse luvata tai pakottaa itseäni liikkumaan, se on osa elämääni, osa minua.

Monella tapaa olen lähempänä sitä teräsnaista, miksi tässä blogissa olen luvannut tulevani. Ja sillä tiellä aion jatkaa seuraavankin vuoden. Bare with me. Kunnioita itseäsi, löydä oma tiesi, kehity. Älä kuureile!

Käykäämme uuteen vuoteen elämää kunnioittaen. Viime vuonna menehtyneen triathlonisti Elina Jouhkin sanoin ”Life may not be the party we hoped for, but while we are here, we might as well dance.”

xoxo Noora