Syksyistä sporttityyliä arkeen

Jo viime viikolla aamuisin oli vedettävä päälle tuuliliivi. Keli kehittyy aika satavarmasti syksyisemmäksi ja posti toi joitain suosikkejani arkiseen sporttityyliin, jossa sujahdetaan aamulla bussiin lasten kanssa. Juostaan koululta töihin tai pyöräillään kaikki päivän siirtymät. Silloin kun toimistotyöt tai ahertaminen studiossa ilman sen kummempia tyylitavoitteita tai pukukoodeja on mahdollista valitsen rennon sporttityylin myös arkeen. Tarvittaessa pidän mukana vaihtovaatteita tai luotan muutamaan näppärään sportti/työ -yhdistelmään.

Kauppojen valikoimista on joskus vaikea löytää katu/työkelpoisia funktionaalisia vaatteita. Kaikkien ajomiesten ja naisten unelmamerkki Rapha on yksi niistä harvoista merkeistä, jotka tarjoavat tähän pulmaan todellisen ratkaisun. Noin mainosihmisen silmin Rpaha on yksi hienoimpia brändejä urheilupuolella. On ollut sitä jo pitkään. En häpeä tunntustaa, että merkki viehättää ja niin sen maalaamat mielikuvatkin. Jotkut onnistuvat vain piirtämään homman viimeistä piirtoa myöten oikein, huomioimaan yksityiskohdat, laadun ja piilottamaan avaintaskuun mietelauseen.

Myös materiaalivalinnat miellyttävät. Yksi parhaita kerrospukeutujan valintoja on merinovilla.

Pehmeä ja joustava merinovillavaate ei kutita, se on ohut ja sopii kylmällä kelillä myös aivan ihon viereen. Monet valmistajat tekevät merinovillavaatteista kalsareiden näköisiä. Saumat ja leikkaukset ovat rumia, vaikka kaunis materiaali on sellaisenaan täysin toimitsokelpoinen. Toinen valmista, kenen merinovillaiset vaatteet miellyttävät on Mons Royale, valittettavasti saatavuus on huonoa ja verkkokauppa ei palvele. Ensi viikolla aion käydä kurkkaamassa Camun valikoiman toiveikkaana.

Alla muutama suosikki syksyyn Raphalta. Verkkokaupassa on nyt hyvät ALE:t ja naisten vermettä on vielä jonkin verran saatavilla. Kannattaa siis kurkata.

arkiliikunta-vaatteet-varusteet-rapha

Tuuliliivi on suunnilleen paras kaikkeen. Pyöräillessä se on ehdoton, veneellä hellekin muuttuu kryssillä helposti viileäksi, joten toimii siellä. Kylmällä ilmalla sen voi vetää takin päälle… Valitse väriä tai ainakin heijastimia.

Mustat trikoot. Aktiivinen tyyppi valitsee peruspuuvillaisten trikoiden sijaan sporttitrikoot myös toimistoon. Kukaan ei huomaa eroa, mutta sinä tunnet sen. Myö Lulu lemon valmistaa mahtavimpia trikoita ikinä. Materiaali on aivan omaa luokkaansa. Kiiltämätöntä pintää ei eroa puuvillatrikoosta mitenkään. Kannattaa myös muistaa, että musta perustrikoo lämpenee talvella villahousujen avulla. Ohuet merinovillatrikoot voi pukea kaikkien sukkisten päälle. Aina.

Merinovillainen paita (base layer) mikä vaan. Jos otat homman tosissaan voit korvata kaikki puuvillavaatteet näillä. Merinovilla on paras materiaali ikinä, kesästä talveen. Ei haise, ei hiosta. Kaunis neulos on ajaton. Sellaisenaan täysin toimistokelpoinen.

Oma ajatus on omistaa hiljakseen vain funktionaalisia lempivaatteita. Sitä kohti siis!

(Vaatteet naulakossa omalla seinällä, tuotekuvat Rapha)

X-35 MM Kööpenhamina 11.-17.7.

Saavuimme Kööpenhaminaan Tuborgin satamaan lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä. Sunnuntaina koko miehistö oli koossa, kun jengi saapui pakulla paikalle. Vene tyhjennettiin siirtovarusteista ja retkipurjeet keräiltiin pois. Ilmassa oli jälleennäkemisen riemua ja odotusta päästä yhdessä vesille pitkän tauon jälkeen.

Maanantai oli varattu veneen nostoon, pohjan pesuun ja purjeiden mittaukseen. MM-kisoissa kaikki purjeet tarkistusmitataan. Teltan lattialla makasi kasa arvokasta kangasta, veneen omistajaa hermostutti hiukan. Merkit purjeiden kylkiin ja homma oli kunnossa. Edessä olisi enää miehistön punnitus.

x-35-mm-purjeet

Epsilonin miehistössä oli kahdeksan henkeä, joten 640 kg painorajaan pääseminen ei ollut kummoinenkaan juttu. Monet veneistä purjehtivat yhdeksän hengen miehistöllä ja ennen punnitusta takana oli kova kisadietti. Kävin minäkin sentään lenkillä punnituspäivän aamuna. Tämä aamulenkki jäikin ainoaksi MM-kisojen aikana. Alle saimme vuokrapyörät, joilla ajelimme siirtymiä, mutta muuten päivät MM-kisoissa veivät veronsa, sen tulin huomaamaan hyvin pian.

Kisakylä. Tubrog Havn/Kongelig Dansk Yachtklub.

x-35-mm-3

Tiistaina nappasimme kiinni koko kisaviikkoa sittemmin dominoineesta aikataulusta ja ohjelmasta. Siirtyminen hotellilta kisapaikalle klo 8 ja ulkona vesillä klo 10 mennessä. Usein köydet olivat kiinni satamassa vasta viiden maissa illalla, joskus jälkeenkin. Tiistaina ajoimme pre-racen, lähinnä paikkaan, virtauksiin, toisiimme ja muihin veneeseen jälleen tutustuen. Vesillä meni koko päivä. Keli oli kevyttä. Varsinaisesta rutistuksesta emme tienneet tuolloin vielä mitään.

Muutama mahtava kuva startista. Vieläkin menee kylmät väreet kun näitä kuvia katsoo. Tuossa rivissä on voimaa. Jännitys tällä hetkellä aina ylimmillään! Epsilonin keulassa nro 10.

x-35-mm-2

x-35-mm-4

Keskiviikkona syntymäpäiväni kunniaksi alkoivat varsinaiset kisat. Päivässä ajettiin 2-3 lähtöä. Lähtöjen välit venyivät välillä todella pitkiksi. Mantereen yli puhaltava tuuli teki olosuhteista puuskaiset, tuuli shiftaili todella paljon ja rata-alueen asettamisessa oli lähes päivittäin aikamoista haastetta. Ensimmäiset päivät olimme radan ja ajolinjan ja taktiikan suhteen melko eksyksissä. Havaitsimme ainakin, että ylämerkille ei pääse styyralla kuin rautagenoalla. Saimme heti päivän toisessa lähdössä myös maistaa Tanskaan povattuja kovempia vaikeampia olosuhteita. Tuuli yltyi päivän mittaan ja toinen startti tarjoili todella puuskasta yli 30 knotsissa pyörivää tuulta. Synttärilahjaksi ei irronnut voittoa, mutta kiinalainen broach sen sijaan kyllä.

11888559_1611246562474289_6841001257392221628_o

Kilpailunumerolla 10 kisannut Epsilon kurkistaa ylämerkillä tiukassa tilanteessa.

x-35-mm

Jo ensimmäisen kovan kisapäivän jälkeen miehistö toimi pitkälti myös buranalla. Ajomieheltä, joka suoritti bow-manin paikkaa murtui kiinalaisessa jiipissä kylkiluu ja muu ”FULL HIKE!” -porukka istui veneen kyljillä takareidet mustina. Miehistössämme oli koko kisaporukasta ennätysmäärä naisia, joiden sääriä komisti hieno dalmatian-kuvio. Kahden/kolmen lähdön konttaaminen veneen kannen yli ja muun purjehduksen suorittaminen vei veronsa. Kööpenhaminan nähtävyydet jäivät ohuiksi. Illalla jaksoimme lähinnä syödä ja nukkua.

Lähestyminen ylämerkille.

x-35-mm5

Perjantaina ja lauantaina saimme langan päästä kiinni ja pääsimme toden teolla mukaan kilvan ajoon ja haastamaan mukavasti ammattimaisesti harjoitelleita/ammattitiimejä. Ylämerkillä ja alamerkillä oli hyviä tilanteita. Kahistelimme viiden parhaan joukossa purjeita moneen otteeseen. Kelit jatkuivat aurinkoisina ja tuuliltaan vaihtelevina.

x-35-mm8

x-35-mm7

x-35-mm6

Viimeisen kisapäivän toisessa lähdössä tuuli yltyi jälleen puuskissa kovaksi. Ylämerkin kierron jälkeen uitimme vaihteeksi spinnua perineisen broachin merkeissä. Hyvistä asemista tipuimme porukan hännille, sillä spinnun kerääminen merestä siinä puuskassa vei aikaa. Lopputuloksissa olimme 13. ei aivan tavoitteeseen, mutta quite close!

x-35-mm9

Suuret onnittelut vielä suomalaisille Audi-veneille Ultralle ja E-tronille, jotka viimeistelivät viiden vuoden projektinsa kaksoisvoitolla MM-kisoissa!

Kisoista toipumiseen meni viikko. Makasin lähinnä sohvalla ja söin. Ihan kun olis kisoista palautuminen käynnissä… Omat seilaukset jatkuvat Kahjulla, jolla on jo ehditty ajaa HTR, sekä tiistiksiä. Nyt mietinnässä on mitä seuraavaksi. Millä tiimillä ja millä veneillä? Kilpailukipinä jäi (yllätys) kytemään.

Mieletöntä kokemusta rikkaampana olen kokenut purjehduksen saralla enemmän kuin moni harrastaja ikinä. Kiitos tästä Epsilon/Erkki ja Crew. <3

Crossing the Baltic Sea

Keskiviikkona 1.7. kello kuudelta köydet irtosivat Hoskilta. Epslionin siirto kohti Kööpenhaminassa järjestettäviä X-35 MM-kisoja alkoi. Edessä oli 600 mailia ja parhaassa tapauksessa se ajettaisiin kolmena pitkänä leginä, joista ensimmäinen Helsinki-Visby olisi matkan pisin, seuraava Visby-Bornholm ja viimeinen Bornholm-Kööpenhamina. Aikaa matkan tekoon oli varattu 12 päivää, siltä varalta, että joudumme odottelemaan suotuisempia kelejä tai muuttamaan koko matkasuunnitelmaa tuulien mukaan.

Matkaan lähdettiin kuuden hengen siirtomiehistöllä ja kuuden tunnin vuoroilla. Itse vastasin miehistön muonituksesta, joten kipparin lisäksi olin purjehduksen suhteen tilassa ”sail when you want, rest when you want as long as the food comes in time”. Toisin sanoen vapaa vahtivuoroista ja purjehtimaan ja lepäämään oman mieleni mukaan, kunhan kl 7, 12, 17 ja 22 tarjolla olisi valmista ateriaa koko porukalle. Siirtomiehistö oli vallan kansainvälinen, joten venekielenä oli englanti. Veneestä vielä kerrottakoon, että X-35 on varmastikin ensimmäisiä kokonsa puolesta mahdollisia todellisia race/cruise -konsepteja, mutta purjehdittaessa kyse on todella enemmäkin race-veneestä, joka käyttäytyy tuulessa melko agressiivisesti. Kisoissa miehistö ajaa osan kölipainon asemasta, joten kenallaan ollaan veneen tasapainon vuoksi aika helposti ilman läskiä laidalla. Heti ensimmäisenä päivänä pääsimmekin tähän koko siirtoa dominoineeseen peruspurjehdusmoodiin, eeppiseen kryssiin (vastatuuleen painamiseen), jossa kallistuskulma on 25 paremmalla puolella.

Helsinki-Visby väliä taitettiin vaihtelevassa, alkuun napakassa tuulessa 48 tuntia. Purjehdus oli perusmenoa, jossa miehistö totutteli vuoroihin, veneen ajamiseen ja osa nieleskeli keliä.

ironwoman-crossing-the-baltics-start

Matka kului siis veneeseen ja toisiimme tutustuen, sillä siirtomiehistössä varsinaista kisamiehistöä olivat kipparin lisäksi vain minä ja ajomies. Visbyhyn saavuttiin perjantaina auringon nousun siivittämänä.

ironwoman-crossing-the-baltics-chilling

Visbyhyn saavuttuamme alkoi kesä. Jäimme Gotlantiin odottamaan tuulen kääntymistä ja voimistumista purjehduslukemiin. Veneen siivoamisen ja kuivattelun jälkeen omista rutiineista kiinni.

Maintenance and cleaning in Visby.

Lenkkarit jalkaan ja pyörä alle.

ironwoman-crossing-the-baltics-visby-running

Näytti siltä, että edessämme oli seuraavan legin mentävä aukko juuri tuulen nousun ja sen yltymisen myrskylukemiin välissä. Odotimme tuulen kääntymistä sunnuntai-aamuna, mutta vielä 4th of July -juhlien ollessa täydessä käynnissä katseet osuivat vindeksiin, joka oli pyörähtänyt. Miehistö kannelle, tuulen ja miehistön tsekkaaminen ja päätös. Köydet irtoavat heti kun vene on valmis. Öinen Visby jää taaksemme kello kahden jälkeen aamuyöllä. Kippari nukkumaan, vuorot pyörimään ja kohti Bornholmia.

Seuraava päivä merellä kuluu helteisissä tunnelmissa. Tuntuu kesältä, tuulee sopivasti ja paistaa koko pilvettömältä taivaalta.

ironwoman-crossing-the-baltics-tiskaten

ironwoman-crossing-the-baltics-summer-hot

Ei hellettä ilman ukkosta? Auringon laskiessa alkaa näyttää siltä, että aikaikkunamme saapua Bornholmiin hyvässä säässä sulkeutuu ennen aikojaan. Pian pimeydessä välkkyy, meidän ja Allingen sataman välissä on ukkosrintama. Olen yövuorolaisten kanssa kannella kun mittarit alkavat pomppia. Käymme pikaisesti läpi veneen trimmin kovaa tuulta varten ja saamme Epsilonin hyvin hallintaan painuessamme ukkosrintaman sisään. Kippari herää uniltaan, huhuilen alas tuulitietoja ja kyselen suunnitelmaa. Alkaa sadevarusteiden pukeminen, toistaiseksi ajetaan sinne mihin päästään. Vaikeinta on ajaa puuskia. Tuulen vaihtelut ovat todella suuria ja yön pimeimpänä hetkenä puuskan ajaminen on vaikeaa. Ajaudumme tuulen mukana liian pohjoiseen. Pahimman ryskeen hieman hellittäessä kippari tekee päätöksen, laskemme purjeet ja ajamme nyt suoraan kohti satamaa.

Allingen satama odottaa meitä uneliaana aamun sarastaessa.

ironwoman-crossing-the-baltics-allinge

Allingessa tulemme viettämään siirron pisimmän ajan. Upea saari vie mennessään. Retkeilemme joka päivä pitkiä matkoja tandem-pyörällä, samoilemme rannoilla ja lähikaupungeissa. Tandemilla ajaminen on hauskaa! Tulemme varmasti palaamaan lajin pariin paremman pyörän ja eurooppaa halkovan retkisuunnitelman kanssa.

Koko saarta kiersivät pyörätiet, jotka mutkittelivat suurten peltojen, kauniiden metsien ja jyrkkien rinteiden välillä. Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Bornholm ei ole litteä saari, mutta vain kerran päädyimme taluttamaan pyörää, sekin oli alamäkeen. Suositelen lämpimästi Bornholmia kesälomakohteeksi aktiivisille liikkujille!

ironwoman-crossing-the-baltics-cycling-tandem

Saari tutuksi tandemilla.

ironwoman-crossing-the-baltics-bornholm

Näkymät pyöräretkeltä Bornholmin länsirannikkolla. Yep, tuulee.

Vihdoin tuuli näytti hellittävän hiukan ja herätys odotti lauantai-aamuna viiden aikaan. Ennen kuutta olimme hyvästelleet Bornholmin ja Allingen sataman, keula oli käännetty pohjoiseen ja saaren kärjen takana odotti vuorokausia pauhannut meri, joka edelleen velloi valtoimenaan ja alkumatka taitettiin navakassa kelissä, kryssillä tietenkin.

ironwoman-crossing-the-baltics-at-sea

Aamiaisen väännön jälkeen väsytti sen verran, että nukahdin nopeasti kannelle. Kaverit olivat ytävällisiä ja nostivat kaiteiden sisäpuollel ja napsauttivat lifelinen kiinni.

ironwoman-crossing-the-baltics-sleeping

Ennusteissa oli povattu tuulen kääntymistä ja tyyntymistä iltaa kohden ja siinä suuren sillan jo häämöttäessä pääsimme nostamaan asymmetrisen spinnun hetkeksi keulille. Se olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen keulapurjeenvaihto koko reissun aikana. Iloa kesti vain hetken, tuuli kääntyi uudelleen, puhalsi vielä hetken ja tyyntyi sitten auringon laskun mukana.

ironwoman-crossing-the-baltics-spinaker

Punaiselta poijulta toiselle, väylällä seilaavia laivoja väistellen suunnistimme viimeiset mailit kohti Kööpenhaminaa. Hieman ennen vuorokauden vaihtumista 11. heinäkuuta saavuimme Tuborgin satamaan.

ironwoman-crossing-the-baltics-approaching

Satamaan saapumisen ja peruspakkauksen jälkeen tiedossa oli lyhyet yöunet ja aamusta alkaen sen sairaalloinen pakkaaminen ja roudaaminen, retkiveneestä kuoriutui kilpuri. Aika MM-kisoista ansaitsee kokonaan oman postinsa, joten palataan!

Elokuisessa Helsingissä räiköidään kiinni treenirutiineihin. Uutta pyörääkin on ajettu. Facebookissa ajankohtaisia paloja.