We ride Helsinki with kids, eli kaupunkipyöräilyä lasten kanssa.

Kesä on tullut kaupunkiin ja ironwomanin poikasillakin alkaa olemaan komeat hyöty- ja hupikilometrit pyörän selässä. Päivittäin tuolla liikenteessä tahkoavana tulee huomattua ja huomioitua yhtä jos toistakin. Lasten kanssa pyöräillessä vauhti on hidas ja huomiomiseen jää aikaa omien paimentamisen ohella. Mielessä on paljon positiivista ja paljon parannusehdotuksia, toiveita siitä miten kanssakulkijaa tulisi kohdella.

lasten-kanssa-pyoraily

Useimmiten tavarafillarilla lapsi tai lapset kyydissä vastaan tulee ja ohi menee kannustavaa ja mukavaa porukkaa iloisesti moikaten. Kaikki munat korissa meistä on lopun viimein melko vähän haittaa liikenteessä, mutta yhdessä omilla pyörillä liikkuessa tai muilla hajanaisilla kombinaatioilla lasten asema ja paikka liinteessä mietityttää. Pyörätiet, kevyen liikenteen väylät ja kävelytiet ovat täynnä kiireistä ja hermostunuttakin kulkijaa, jolle liikkumista vielä opetteleva lapsi on arvaamaton ja arvaamattomuudessaan ärsyttävä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että liikenteeseen on meidän kaikkien mahduttava ja mieluiten hyvillä mielin. On turha ihmetellä juoksukyvyttömiä alokkaita armeijassa, jos lapsilla ei ole tilaa liikkua yhteiskunnassamme ja liikenneväylät suunnitellaan niin, että ne ovat liian pelottava paikka lapsille tai lapsiperheille.

Huomioidaan toisemme, hymyillään enemmän kuin kiroillaan! Mikäli suunnittelet liikkeelle lähtöä koko porukan kanssa, tai lasten opettamista kulkemaan esim. koulutie pyörällä –toteuta se! Vain tekemällä muutamme asenteita. Nämä vinkit minulla on jakaa kanssanne:

  1. Kertaa liikennesäännöt. Aikuinen ei aja jalkakäytävällä.
  2. Opettele yleisimmät käsimerkit; oikealle, vasemmalle ja lapa pystyyn kun pysähdytään. Kerro näistä lapsille ja käytä näitä aktiivisesti, näin liikenteessä ei tarvitse huutaa.
  3. Suunnittele reitti niin, että se on ennenkaikkea mahdollisimman helppo ja turvallinen. Usein kartan katsominen auttaa. Valitse reitti, jossa voitte ajaa mahdollisimman paljon yhdessä, eli pyörätie tai kevyen liikenteen väylä. Käy katsastamassa reitti etukäteen.
  4. Älä lähde ensimmäistä kertaa liikenteeseen kiireellä.
  5. Opetelkaa ajamaan peräkanaa. Alkuun ja vierailla reiteillä lapsi ajaa aikuisen perässä. Kun reitti käy tutuksi lapsi voi vetää letkaa. Älä aja liian kovaa! Mielestäni turvallisin ja selkein tapa on ajaa lasten kanssa jonossa pyörätiellä oikeaa laitaa, vaikka lapsi saisi ajaa jalkakäytävällä. Kun lähdet lapsen kanssa liikenteeseen huomaat pian, että lapsi jalkakäytävällä ja aikuinen pyörätiellä ei ole kenellekään kovin selkeä ratkaisu.
  6. Lähestykää risteyksiä, tien ylityksiä ja erikoisia liikennejärjestelyjä rauhallisesti. Kerro lapsille mitä seuraavaksi tapahtuu. Esim. ”Tuon risteyksen jälkeen pyörätie loppuu. Edessä on suojatie. Hypätään pois pyörien päältä ja talutetaan tien yli. Te jatkatte rauhallisesti kävelytiellä ja ajattel oikeaa reunaa peräkanaa. Minä ajan liikenteen seassa teidän rinnallanne.”
  7. Harjoitelkaa yhdessä, otetaan pitkä pinna mukaan ekoille keikoille, tehdään lyhyitä tutustumis- ja harjoittelumatkoja.
  8. Pian huomaat, että opitte, osaatte!

Miten te muut lasten kanssa liikkujat saatte homman toimimaan? Vinkkejä saa jakaa!

Lopuksi toivoisin, että kanssakulkijat jaksaisivat huomioida lapsen liikenteessä. Pieni ihminen ei ole ketään arvottomampi. Vaikka vanhempi ja lapsi yrittää parhaansa vahinkoja sattuu. Hidasta tarpeeksi ohitustilanteessa ja kannusta vaikka lasta matkalla.

Hyviä ja hymyileviä kilometrejä!

Meillä on takana viimeinen arkiviikko ennen lasten kirmaamista kesälomalle. Viikkoon on mahtunut monet koulutiet ja iltalenkit veneelle ja puistoon. Itse olen ehtinyt muutaman laatutreenin pariin uudella kotipunttiksellani. Paluu Forever-ketjun pariin on maistunut mahtavalta Töölössä!

Mukavaa viikonloppua.

Seuraamaan pääset myös Facebookissa.

Sokerittomat energianlähteet, urheilujuomat ja palautusjuomat

Jossain sivulauseessa olen tainnut mainita, että ruokavalioon ei kuulu sokeri laisinkaan. En ole asian suhteen sen fanaattisempi, mutta mm. lisäravinne, palautusjuoma ja urheilujuomavalinnoissa tämä työllistää ja pakottaa miettimään energian lähteitä huomattavasti enemmän. En ole laisinkaan vakuuttunut edes siitä, miten tulen pärjäämään treenimäärien kasvaessa tuonne täysmatkan vaatimalle tasolle. Kokemuksesta tiedän, että totisen treenikauden aikana haasteeksi tulee yksinkertaisesti riittävän kalorimäärän nauttiminen kuihtumisen pelossa.

Urheilujuomia ja lisäravinnevalmisteitahan makeutetaan usein muullakin kuin sokerilla, joten periaatteessa Stevia yms. makeutettuja valmisteita on runsaasti saatavilla. Valitettavasti ajatusmaailmani ei kuitenkaan perustu siihen, että sokeri korvattaisiin makeutusaineilla. Tähän liittyy periaatepäätöksen lisäski se fakta, että kun makuaisti on tottunut sokerittomaan ruokavalioon kaikki makeutettu lilli maistuu aivan kamalan äitelältä. Sen nieleminen varsinkaan suorituksen aikana ei tunnu lainkaan hyvältä idealta. Olen siis aloittanut kokeilut testikeittiössäni ja koska olen vasta aivan alkutaipaleella kaipaan vinkkejä ja suosituksia valmistuotteista tai reseptejä omiin keitoksiin.

Toistaiseksi paras löydös omalla kohdallani on riisiproteiini, joka maistuu oikeastaan ihan lapsuudesta tutulta piapo-jauheelta ja jonka sekoittaminen rahkan, turkkilaisen jogurtin ja erilaisten hedelmien kanssa on helppoa. Mikäli malttaa pitää lisätyn riisiproteiinin määrän kohtuullisena sekoittuu riisiproteiini maultaan mukavasti myös kaikkiin blenderillä valmistettaviin välipala- tai palautusjuomiin.

Riisiproteiini on laadukas ja edullinen kasvikunnan proteiini, joka on mielestäni kelpo vaihtoehto tavallisille hera- ja soijaproteiineille. Riisiproteiinin kerrotaan olevan myös helposti sulavaa eikä sen pitäisi ärsyttää vatsaa, joten se sopii herkkävatsaisille käyttäjille (joihin itse lukeudun ja suorituksen aikainen ravinnon imeytyminen on kohdallani sitten aivan jo uuden postauksen paikka). Riisiproteiinin hypoallergisuudesta myös ravitsemusasiantuntijat ovat yhtä mieltä, vaikka sen vertailu eläinperäisten proteiinien kanssa aiheuttaa väittelyä.

Minulla käytössä ovat olleet sekä Puhdistamon maustamaton riisiproteiini, että SuperLemon Brown Rice Protein. Superlemonin sivuilla on mielestäni kohtuullisen hyvin tiivistetty riisiproteiinin olemus, joten mikäli kiinnostuit aiheesta kannattaa kurkata sinne, samoin kuin tietenkin googletella aiheesta lisää. Ainakaan mitään vahinkoa kokeilustakaan ei varmasti synny, joten suosittelen ottamaan tämän kasviperäisen proteiininlähteen ainakin testiin!

superlemon-fi-superfoodit-riisiproteiini-riisiproteiinit-edullisesti-270x372px riisiproteiini-maustamaton5-421x451

En ole mikään ravitsemustieteilijä ja tiedän, että lisäproteiinin tarve on yksi kovasti kiistellyistä aiheista. Omalla kodallani kuitenkin on niin, että kasvis- ja kalaruokavaliolla kun mennään tarvitsen mielestäni ehdottomasti lisäproteiinia ihan fiilikseen perustuen. Jalat eivät palaudu oikein millään ilman lisäproteiinia rasituksesta ja erilaiset ”kasvukivut” paranevat parhaiten lisäämällä ruokavalioon maltillisesti proteiinia.

Ottaisin mielelläni vastaan erilaisia ehdotuksia ja suosituksia suorituksen aikana käytettävästä sokerittomasta lisäenergiasta! Vinkata saa myös Facebookin puolella.

Rakkautta on.

Tätä edeltänyt viikko oli treenirintamalla yksi kevään aktiivisimmista. Aamulenkkejä kertyi kolme ja yksi hieman napakampi yhteinen iltalenkki, 100 km tuli tahkottua maantiepyörällä ja kolmet purjehdustreenitkin mahtuivat sinne sekaan. Lisäksi hyötypyöräilyä kertyi sadan kilometrin verran. Hieno viikko, hyvä fiilis.

Kuluva viikko taas on ollut kaikella muulla tapaa, paitsi treenirintamalla raskas. On ollut vaikea ehtiä ja jaksaa. Ihan vaan perusrutiinienkin pyörittely on sujunut hampaita kiristellen. Äitinä olen yltänyt vähintään yhtä komeaan käytökseen kuin kiukutteleva lapsiparvi. Fyysisen harjoittelun lisäksi meidän jokaisen pitäisi panostaa henkiseen hyvinvointiin. Pyrkiä pitämään itsensä ja läheisensä onnellisena. Elämä luisuu helposti suorittamiseen ja tyytymättömyyteen, liittyy se sitten treeniin, työhön tai arjen pyörittämiseen. Joonas kirjoitteli tuossa tovi sitten Helsingin Sanomissa ja omassa blogissaan treenaamisen henkisestä puolesta. Hesarin jutussa on lause, joka voisi olla sanatarkasti omasta suustani.

”Minä lepään juostessani. Se on tapa ottaa kontrolli itsestään. Pää tyhjenee ja palikat loksahtavat kohdalleen. Tätä tunnetta ei voi saavuttaa muuten.”

Perjantaina olin kaikin puolin valmista kauraa, työstressi oli ottanut täydellisen yliotteen mielestä ja suoritin palasia pohjaanpalamisjärjestyksessä, vaikka kokonaiskuva oli ollut kadoksissa jo monta päivää. Lapset olivat onneksi päässeet vanhempieni luoksi hermolomalle huonosti käyttäytyvästä äidistään. Ajomies ilmoitti lähtevänsä vaikolenkilleen, vaikka mikä olisi ja illan työmenon peruunnuttua seisoin yhtäkkiä eteisessä ihan yksin. Väsytti, kiukutti, itketti ja hermostutti. Katselin keskeneräisiä remppaprojekteja ja sohvaa. Kaikkeen toimeen tarttuminen olisi silkkaa typeryyttä ja nukkumisesta nyt ei tulisi mitään. En ollut varsinaisesti väsynyt, olin uupunut. Lähetin ajomiehelle kiukkuisen veistin ja takaisin sain tasan kaksi sanaa.

”Nyt lenkille”

Rupesin vetämään trikoita jalkaan ja siinä vaiheessa kun sain musiikin korviin huomasin hymyileväni peilikuvalleni. Juostessani portaita alas olin jo eri ihminen. Kadulle ja muutama askel. Rupesi pistämään. Minua ei koskaan pistä juostessani. Nyt pisti lonkasta olkapäähän. Tiputin hölkkään ja kävelyyn. Okei. Maailma ei syleile minua tänään. Päätin kuitenkin kävellä ja hölkkäillä kivun rajoissa töölönlahdelle päin. Pian pistos hellitti ja päädyin juoksemaan neljä kovenevaa kierrosta aurinkoisessa kevätillassa. Jalat olisivat vieneet vielä pitkälle, yritin kuitenkin miettiä koska lenkki muuttuu voimauttavasta rasittavaksi ja käänsin nokan kohti kotia.

Juostessani mietin en mitään ja kaikkea. Päässä vallinnut ahdistava kaaos liukeni askel askeleelta, jokainen kierros oli kevyempi, vaikka vauhdiltaan kovempi. Kotiin saapui helpottunut ja rauhallinen nainen.

Joskus yhden lenkin merkitys on suurempi kuin kokonaisen viikon tai kuukauden. Juokseminen on minulle niin paljon muutakin kuin matkoja ja vauhteja mittarin näytöllä. Siitä puhun kun minulta kysytään juoksemisesta.

Rakkauslajini on juoksu.

il_570xN.629550274_9r7b

Seuraamaan pääset myös Facebookissa.

Terveisiä mittapenkistä

Ajauduin tiistaina vahingossa aivan ennaltasuunnittelemattomille urille pyöräilyn suhteen. Täksi kaudeksi ei nimittäin ollut tarkoitus päivittää pyöräkalustoa, vaikka se on ollut pitkään harkinnan alla. Budjettirealismi ja kauden menot mm. Köpiksen MM-kisat ja veneen yllättävän epämiellyttävä huoltotyö lykkäsivät varman oloisesti maantiepyörän hankintaa seuraavaan vuoteen. Kunnes tapahtui jotain yllättävää.

Viikko takaperin autoin ystävän orastavaa maantiepyöräkuumetta järjestämällä kahden naisen testipäivän, jossa tarjosin oman kalustoni; maantie- ja cyclopyörän, sekä kengät lainaan. Ajelimme tässä lähistöllä pikku pätkiä, pyöriä ja kenkiä vaihdellen. Etukäteen internetistä hankittu lukkokenkäkammo jäi testilenkille, mutta pyöräilyinnostus otti aimo harppauksen eteenpäin. Niinpä lenkin päätteeksi päädyimme ihmettelemään eri vaihtoehtoja pyörän hankintaan. Tässäkin tapauksessa, kuten useimmissa budjettirealismi tuppasi tulemaan unelman tielle.

Kirjoittelin tuossa taannoin maantiepyöräilyn makuun pääsemisestä ja nämä asiat mielessä kartoiteltiin eri vaihtoehtoja. Otettiin sitten langan päähän myös Toni&Toni, tarkistaaksemme ylipäätänsä pyörien saatavuuden näin kevään jo rullailtua aika pitkälle. Keskustelun päätteeksi sieltä saatiin todella mukava hintalappu Eddy Merckxin EFX-naisten pyörästä Shimanon 105-osasarjalla. Aloittelevaa harrastajaa tämäkin hintalappu yskitti, varsinkin kun pyörän päälle täytyy varautua ostamaan muutama enemmän pakollinen pyöräilyvaruste, kuten kengät, kypärä ja ehkä ne ajohousut. Eli luvassa olisi vielä noin 500 euron kuluerä itse pyörän hankinnan päälle. Ruvettiin puhumaan käytetyn pyörän hankkimisesta ja tässä vaiheessa keskusteluun nousi oman maantiepyörän myyminen.

Omaan pyörään oli juuri ajomiehen toimesta vaihdettu täysin uusi 105:sen osasarja, ja tämän päivityksen myötä oli jo luovuttu pyörän päivittämisestä tällä ajokaudella. Vanhassa pyörässä uusi osasarja menisi kaupanteossa ”ihan hukkaan”, joten olin varautunut rullailemaan sillä vielä hyvän tovin. Ystävälle tietenkin toimivan pyörän myyminen, uusilla osilla tuntui aika mielekkäältäkin. Niinpä pyöräkaupoista olikin sovittu nopealla aikataululla ja minun olikin aika marssia Tonien pakeille varmistamaan uuden pyörän kokoa ennen tilausta. Vaikkakin minulla oli aika varma tuntuma pyörän koosta ajattelin mittaamisen olevan mielenkiintoista ja samalla saataisiin kaikelle arvailulle loppu.

Bike Fitting olikin helppoa hommaa. Siinä sitä vaan seistä torotettiin mitattavana. Naisille helpottavana tietona kerrottakoon, että painoa ei tarvitse kertoa, eikä pyllyn leveyttäkään mitata ollenkaan! Tosin Toneilla ainakin voi istua sellaisen satulapenkin päälle, missä geelivatkuliin jää istuinluiden leveys, tällä tiedolla voidaan valita oikean levyinen satulakin.

Mitä se mittaaminen minusta sitten kertoi?

tonitonicycles-ironwoman-bikefitting

Ei oikeastaan mitään itselleni yllättävää. Minulla on mittaisekseni tavallista lyhyemmät jalat ja kädet, mutta pitkä selkä. (Olenkin usein miettinyt, että tällä ruumiinrakenteella olisi parempi harrastaa fitness-lajeja, eikä kestävyysurheilua, mutta meneehän se näinkin, ominaisuuksia vastaan taistellessa.)

Mittauksen valmistuttua ohjelma antaa valita pyörämerkin ja harrastajan tason, jonka perusteella mielessä olevasta mallista saadaan suoraan ohjelman antama runkokokosuositus. Erityisesti lyhyet jalat vaikuttavat siihen, että Bike Fitting -ohjelma tarjosi pienempiä runkokokoja, kuin pelkästään pituuden perusteella mitoitettuna. Siinä sitten käytiin keskustelua stemmeistä, dropeista ja kyvykkyydestäni ajaa kuinka matalassa ajoasennossa, ja päädyttiin juurikin siihen runkokokoon, jota oli etukäteen kaavailtu. Mittauksesta minulle jäi vahvasti sellainen olo, että pelkällä tietokoneen sanalla ei välttämättä osuta ollenkaan oikeaan lopputulokseen, vaan tämä ohjelman antama suositus antaa faktat, joita osaava myyjä tulkitsee oman ammattitaitonsa ja asiakastuntemuksen perusteella parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

EM2015_EFX_Shimano_105

Mittaspeksailun päätteeksi sitten tilattiin uusi pyörä. Jotakuinkin tuolta se sitten näyttää, tosin vanhat kiekothan siihen laitetaan. Niitä ei myyty pyörän mukana.

Harmikseni siellä on aika napakka tuuli tänään. Olimme suunnitelleet maantielenkille lähtöä, mutta saas nähdä. Tuulessa puskeminen saa minut jotenkin aina kiukustumaan, vaikka helpollahan minä yhteislenkillä pääsen. Senkun istun siinä ajomiehen takana ja pidän beesivälin tarpeeksi pienenä. Jos nyt vaikka tänään mahduttaisiin samalle lenkille. Keskiviikkona yritettiin kanssa, silloin maantien leveys riitti kahdelle Tikkurilan taakse asti…

Vappulenkki ja muita juoksufiksaatioita

8:30 vappupäivänä huomaan vilkuilevani kelloa miettien kehtaisiko sitä jo nousta ja hiipiä täältä lenkille. Vapaa-aamu ja lupa nukkua pitkään. Tarvekin ehkä, sillä kemukaupassa vapunalusaika on ollut todella kiireistä ja yrittäjänä olen saanut paiskia hommia kuluvalla viikolla joka ilta puolille öin.

Liikunnan suhteen viikko on mennyt täysin harakoille. Ehtiminen, jaksaminen, aikataulut ja autoiluun pakottanut roudaaminen asettivat ylitsepääsemättömät esteet myös fiksulle arkiliikunnalle. Sinä aamuna, kun kypärät olivat jo rivissä eteisessä ja kaikki odottivat innolla pyörän selkään hyppäämistä satoi kaatamalla. Eih! Ei ole huonoa säätä, on vain huonoa varustautumista, mutta oikeesti x 4 ja kaatosateessa. Peruttiin sekin pyöräily.

Nyt oli kuitenkin toisin. Lapset lähtivät vapunviettoon mökille, ja viikonlopusta tuli yllättäen ihan vapaa. Aloitin takavarikoimalla itseltäni auton avaimet. Vedin lenkkarit jalkaan ja astuin ulos vappupäivän aamuun. Perinteinen vappu-soittolista korviin ja nokka kohti keskustaa töölönlahden rannat kierrellen. Kaivopuistossa vappupäivän brunssivalmistelut olivat jo käynnissä ja päätin lenkkini työpaikalle, josta nappasin sinne hyljätyn Jopon mukaan.

Vappupäivän lenkistä tuli perinne asuessamme lähellä Ilmapallokeskusta, joka tapasi koristella pitkän tylsän suoran katulamput ilmapalloin. Tuota samaa suoraa oli juostu satoja kertoja, satoja kilometrejä, katulamppujen välejä laskettu vetolenkeillä ja muistan edelleen, että ylämäkivedossa lyhtypylväitä on yhdeksän, ennenkuin helpottaa. Tuona vappuviikkona siitä tylsästä suorasta tuli erityinen, askel keveni niiden värikkäiden pallojen alla. Tuo tiepätkä on hiljainen, harvoin siellä kukaan tulee vastaan. Yksinäisyys, värikkäät pallot ja kesän odotus. Niissä kiteytyy minun vapputunnelmat.

Vappupäivän lenkistä en luovu, vaikka tuo ilmapallosuora on enemmänkin muisto vaan. Ja toisaalta haave! Toivon, että pieni kemukauppani on jonain vuonna kasvanut sen verran, että me voimme koristella Helsingissä Kaivopuiston lyhtypylväät ilmapalloin ja kutsua mukavia tyyppejä vappulenkille!

ironwoman-vappu

Vappulenkin lisäksi on sitä ehtinyt kertyä muutama muukin juoksuun liittyvä fiksaatio. Toinen ajankohtaan sidottu juttu on joululenkki, joka tulee juosta jouluaattona, mutta myös joulupäivänä. Aattona mukana saa mielellään olla jokainen läheinen ja rakas, joulupäivänä menen mielelläni pidempään ja yksin metsässä.

Heti hyvien kenkien jälkeen tärkein juoksuun liittyvä asia on musiikki. Juoksen lähes aina musiikkia kuunnellen, erilaisia soittolistoja on kymmeniä, mutta tietyt biisit löytyvät niiltä aina. Esimerkiksi jokainen kisa/totisempi tapahtumastartti alkaa näiden sanojen siivittämänä.

”Look
If you had
One shot
Or one opportunity
To seize everything you ever wanted
In one moment
Would you capture it
Or just let it slip?”

Tiedätkö muuten mikä biisi on kyseessä ja onko sinulla omaa toteemibiisiä?

Listoilla on monia muitakin kappaleita, jotka nostavat energiatasot kohdilleen tai liittyvät voimakkaasti johonkin juoksutapahtumaan. Merkittävin ”muistelubiisini” on Coldplayn Fix you ja tunnelmat Tukholman painajaismaratonilla vuonna 2012. Tästä kaoottisen kylmästä ja myrskyisestä maratonista oli juuri puhetta Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmässä, ja muistot palasivat mieleen. Lähdin Tukholmaan tavoitteena juosta maraton alle 4 tunnin. Laivasta ulos astuessa oli selvää, että nyt mennään erikoisolosuhteissa. Lähdin kaikissa lämppävaatteissa juoksemaan kohti tavoiteaikaa. Juoksu kulki vahvana olosuhteista huolimatta, olin hyvässä kunnossa ja takana oli huolellinen ja hyvin sujunut harjoittelu. Reippaasti alle tavoitevauhdin menttin aina 39 kilometriin asti, jolloin voimakas tuuli heitti lippiksen menemään. Se oli viimeinen pisara kylmyyden kanssa taistelussa. Kroppa luovutti täysin. Laahauduin maaliin. Viimeiset kolme kilometriä 20 minuuttia. Stadion näkyy ja korviin kajahtaa:

”When you try your best but you don’t succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can’t sleep
Stuck in reverse”

Sisään porteista, katse taululle. Loppuaika 4:01. Ei vieläkään sanoja, jotka summaisivat tunteet siinä hetkessä. Loppu on hypotermiassa huojuttua sumuista muistoa.

Loppuun vielä tunnustus omituisemmasta fiksaatiosta juoksuun liittyen, nimittäin laulan pk-lenkeillä. Kyllä! Se edesauttaa mukavasti hulluksi leimaantumista ja nostaa keksisykettä ihan turhaan, tästä tavasta siis pitäisi päästä eroon, mutta toisaalta kerätä hienoja perinteitä, tapoja ja muistoja liikuntaan liittyen lisää.

Hauskaa vappupäivän iltaa ja rentouttavaa viikonloppua! Ja hei, saa jakaa omia muistoja ja biisejä.

Kerro tarina ja biisi. Lupaan lisätä sen soittolistalle seuraavan viikon treeneihin.

Saa jakaa myös Facebookissa!