Spinnulla kotiin, eli purjehduskauden aloitus

Viikonlopun ohjelmassa oli kevään ensimmäinen purjehdus! Kuten edellisessä tilannepäivityspostissa mainitsin omalle veneelle ei ole vielä hetkeen asiaa, mutta onneksi MM-kisavene Epsilonin talvitelakointi ja huollot sujuivat täydellisen mallikkaasti ja vene odotti noutajiaan Piritan satamassa sovitussa aikataulussa lauantantaina 25.4. Tallinnassa oli siis mahdollisuus hypätä veneen gastiksi ja osallistua siirtopurjehdukselle lahden yli. Miehistöä oli matkassa täyden kisamiehistön verran, eli kahdeksan ja matkaan päästiin valmisteluiden jäljeen vain puoli tuntia suunniteltua myöhemmin.

purjehdus-helsinkitallinna3

purjehdus-helsinkitallinna4

Edeltävinä päivinä myrskynnyt itämeri oli rauhoittunut vähän liiaksikin ja rautapurje jyskytti menemään pitkin Tallinnan lahtea kohti Helsinkiä ensimmäisen tunnin. Miehistölle jäi aikaa viritellä purjeet paikoilleen, asetella latat ja nostaa stora uralleen. Siirroilla koneella ajaminen on tavallista puuhaa, matkavauhti tulee ennen purjehdusta, mutta varsinkin näin kauden alussa toiveet purjehtimaan pääsemisestä olivat korkealla.

purjehdus-helsinkitallinna2

Vain tunnin puksuttelun jälkeen tuuli ja kurssi näyttivät sen verran fiskuilta, että kippari huikkasi miehistölle odotetun viestin. ”Saa nostaa storan kun olette valmiit”. Purjeiden noston jälkeen tulimme mallikasta matkavauhtia, rauhallisella suomenlahdella hyvin tasaisissa tuuliolosuhteissa. Tuulen pyöriessä 5 ms tuntumassa matkavauhti oli 6,5-7 solmun luokkaa. Helsingin siintäessä päästiin nykäisemään iso keulapurje eli spinnukin vielä mastoon, ja täydellisen mukavasti sujunut purjehdus päättyi komeaan spinnuajoon ja spinnun laskuun vasta aivan kotisataman porteilla.

purjehdus-helsinkitallinna

Matkakertomuksen lisäksi pari sanaa välineistä ja varusteista. Purjehduksessa tärkeää ovat kaksi, kolme asiaa. Sää, pukeutuminen sään mukaan ja ravinto. Nämä kolme asiaa saattavat muodostua elämän ja kuoleman kysymykseksi tilanteiden ja tuulten vaihdellessa joskus yllättäen ja ei aina parempaan suuntaan. Pukeudu aina olosuhteiden mukaan, varmista aina riittävät eväät ja katso mihin keliin olet lähdössä. Siitäkin huolimatta, että olet valmistautunut hyvin, pysy valppaana ja ole aina valmis toimimaan. Älä palele, hypotermia iskee nopeasti ja lamauttaa suorituskyvyn, aivan kuten energiavajekin.

Eilen meriveden lämpötila oli +4 C ja ilman lämpötila koko reissun ajan yli + 5 C, minulla oli päälläni: villainen aluskerrasto, villasukat, villahousut, villapaita, fleece, villapaita, toppahousut, kuorihaalarit, purjehdustakki, veden- ja tuulenpitävä villapipo, vedenpitävät hanskat ja purjehdussaappaat. Aikaa siirrolla kului noin 7 tuntia ja Helsingin siintäessä oli tästä varustepaketista huolimatta kylmä ja kävin pari kertaa evästämässä sisällä.

purhehdus-helsinkitallinna5

Sunnuntain kunniaksi vuorossa onkin sitten taas oman veneen pohjan maalausta, vol.4! Viikkoon on mahtunut lukuisia tunteja Hernesaaren kärjessä tela kädessä. Tunnelmaa on kevennelty aamulenkeillä ja runsaalla määrällä pyöräilyä.

Miten aikaavievä triathlon-harjoittelu ja kilpahenkinen purjehdus mahtuvat yhden yrittäjänaisen, ajomiehen ja kolmen lapsen vuoroviikkoiseen uusperheeseen. Sitä saa jännityksellä seurata jatkossakin tällä foorumilla ja Facebookissa.

Missä ollaan näin kevään kynnyksellä

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin onhan tässä matkaa ironwomaniksi. Takana ei ole mikään hyvä peruskuntokausi, vaan aika nöyräksi vetänyt pitkä synkkä kausi treenien osalta. Viime syksynä perusflunssan yhteydessä otetuissa verikokeissa jäin kiinni vakavasta raudanpuuteanemiasta. Talvi on mennyt syitä selvitellessä ja rautaa tankatessa. Onneksi mitään vakavampaa ei ole löytynyt. Todennäköisesti tila on täysin itse aiheutettu, huolimattoman ruokavalion ja liiallisen treenaamisen myötä pitkällä aikavälillä kehittynyt.

Ikävää on, että raudanpuuteanemian korjaaminen on yhtä hidasta kuin sen aikaansaaminen. Katseet ovat kuitenkin seuraavassa kontrollissa kesäkuun alussa ja toiveet sen suhteen, että arvot olisivat lähteneet nousemaan korkealla.

On selvää, että anemia ei ole kestävyysharjoittelun kannalta mikään kovin hyvä lähtökohta. Harjoittelu on ollut koko ”toipilaskauden” lähinnä ylläpitävää. Peruskuntoalueelta ei ole ollut asiaa kovempien treenien pariin. Pitkää ja hidasta on ollut talven teema. Tämä ajanjakso on hiljakseen jäämässä taaksepäin ja edessä siintää kesä ja kesäkunto, joka kohdallani tarkoittaa toivottavasti mahdollisuutta päästä kiinni taas kovempaan treenaamiseen.

Rauhallisen talvikauden aikana päästiin kiinni myös pitkään vaivanneeseen polveen, josta oli yritetty saada niskalenkkiä jo ikuisuudelta tuntunut tovi. Vahvana diagnoosina pyörinyt juoksijan polvi hylättiin monen kokeilun jälkeen viimein mahtavien ammattilaisten toimesta Ortolääkäreissä. Oikean diagnoosin ja kolmen fyssakerran jälkeen olin käytännössä opetellut kävelemään ja askeltamaan uudelleen. Liikerata varpaista napaan oli uudelleen ajateltavana ja opeteltavana. Jumppasin sinnikkäästi ja vaikka harjoitteet olivat tylsiä ja rankkojakin tulokset olivat niin hyviä, että onnittelen itseäni nyt. Kaikki kevään lenkit olen juossut täysin ilman akilles- tai polvivaivoja. Ero entiseen on huima, nilkuttamaan ja itkemään pistänyt kipu on kadonnut.

ironwoman-tavoitteet-suunnitelmat

Nyt kevätaurinko on täyttänyt mielen positiivisilla ajatuksilla ja aihetta iloonkin on. Arkiliikunta on ollut paitsi säännöllistä, myös ilmeisen ylläpitävää koko talvikauden. Keskiarvoksi uskaltaa sanoa ehkä 10 km päivässä. Määrät vaihtelevat 5-40 km välillä päivästä riippuen. Lisäksi paletissa on ollut kevyttä pk-lenkkiä, erityisesti aamulenkkiä, trainerin pyörittelyä ja toiminnallista kuntosaliharjoittelua.

Pk-lenkki kulkee nyt kevyen oloisesti, kroppa on aika vahvan ja hyvän tuntuinen. Mittari ei ole käynyt kädessä vuoteen, mutta muiden kellojen vilkuilu ja oma aika vankka kokemus ja tuntemus vauhdeista ja sykkeistä kertonee pk-vauhdin olevan aika tasan kutosen luokkaa. Kevättä kohden pk-lenkki on rullannut koko ajan kevyemmin ja jalkavaivat ovat tiessään.

Mitä toiveita tai tavoitteita kesälle ja syksylle sitten voisi asettaa?

Mikäli kesäkuussa verikokeista tulee hyviä uutisia ja palettiin saadaan mukaan jälleen vk-harjoittelu ja vetotreenit, ja jos kroppa lähtee vastaamaan harjoitteluun hyvin, mielessä pyörii varovainen ajatus kisavauhtisesta puolikkaasta syksyllä. Ajatus on asettua viivalle, mikäli vauhti saadaan sellaiselle tasolle, että puolikas taittuu 1:50 tietämille, mieluiten alle. Kivassa porukassa, ehkä höntsävauhtinen puolikaskin tapahtumassa voisi olla hauska juostava.

Sitten jotain aivan muuta, eli merielämää. 1.7. nimittäin köydet irtoavat Hoskilta ja X-35 -kisaveneen siirto kohti Köpiksen MM-mittelöitä alkaa. Kesällä noin kolmen viikon ajanjakso on varattu siirtopurjehdukselle Helsinki-Kööpenhamina, treeneille kisapaikalla ja noin viikkoon rutistuville MM-kisoille. Kaikkineen luvassa on toivottavasti vauhdikas ja elämyksellinen aika upeassa kaupungissa, jossa varmasti pääsee ulkoiluttamaan myös lenkkareita.

Mitä purjehdusasioihin vielä tulee niin yksi tämän hetken suurimpia haaveita on saada Hernesaaren nokassa hallissa makoileva oma iso kissa kuntoon ja vesille mahdollisimman pian. Ihan suunnitelmien mukaan ei mennyt oman veneen aikainen vesillelasku siis, vaan se vaihtui epämääräisen pitkään korjausurakkaan Lindgrenin hallissa. Elämän tässä ihmistä heitellessä kannattaa lueskella Joonaksen ajatuksia siitä, millaisilla mantroilla voi yrittää selätettää kiireet, vaikeudet ja flunssat!

Sellaisia auringonsäteenpilkahduksia tästä risukasasta! Nautitaan pitenevistä päivistä, kiljuvista lokeista ja siitä voimasta, joka meistä jokaisesta löytyy.

Seuraamaan pääset myös Facebookissa.

Mommy expressin kesäkausi on polkaistu käyntiin

Otin googlemapsin avuksi miettiessäni mistä kulkee meidän uusi päiväkoti-, eskari-, ja koulureitti. Olin toiveikas sen suhteen, että jotenkin keskuspuiston kautta koukkaamalla pystyttäisiin välttämään koko Mannerheimintien ja Meilahden liikennekaaos ja löytämään turvallinen reitti, jonka kulkeminen onnistuisi myös niin, että joku lapsista polkee omalla pyörällä. Kliks! siinähän se oli, ihan suoriltaan. Mitä mainioin reitti meiltä koululle ja päiväkotiin. Lapset koriin ja testiajolle.

Vaikka meidän Bullit-cargopyörä on ympärivuotisessa käytössä en aja sillä lasten kanssa talvisin. Syitä on kaksi: liukkaus ja kylmyys. Avoimessa korissa lapsille tulee nimittäin todella kylmä. Hieman jännittynein mielin ja vanhin lapsi kartturina lähdin siis testaamaan uutta koulureittiä. Ilokseni ajo lähti sujumaan isolla lastillakin helposti ja reitin varrella olleet mäet nousivat nekin, vaikka korissa oli tuo reilut 60 kiloa, eli runsaasti itseni verran lisäpainoa.

Muutama sana tuollaisesta cargopyörästä, jos nyt joku sellaisen hankintaa vaikka miettii.

Meille tämä Bullit rantautui vuosi sitten kun oli aika vaihtaa perävaunu tilavampaan ja koulutielle sopivaan vaihtoehtoon. Pyörä tilattiin Tavarapyörä Asiantuntijalta, jossa oli mahdollisuus käydä ajamassa tätä ja monia muitakin tavarapyöriä. Kävimme myös ajamassa muita pyöriä lähinnä minun ulkonäkökeskeisyysnäkökulmasta, mutta hyvin pian ajokokemuksen perusteella oli myönnettävä, että ajomies oli oikeassa ja ainoa älykäs ajettava pyörä testin jälkeen todella oli tämä Bullit.

Mikäli lähdet lueskelemaan arvioita foorumeilta (suosittelen kuitenkin erityisesti tavarafillari.fi -sivustoa) kohtaat hyvin nopeasti argumentin, jonka mukaan kaksipyöräistä cargopyörää ja erityisesti Bullitia on vaikea ajaa. Tämä on totta, mutta vain ensituntumalta. Kun kerrat olet päässyt ajamisen makuun Bullitia käsket kuin hiukan raskaampaa maastopyörää. Kannattaa nimittäin huomioida, että suurin osa tavarapyöristä on todella raskaita. Esim. ihana kolmipyöräinen Christiania Bike Classic painaa 35 kg, kaksipyöräinen Bakfiets, jota myös tuli ajettua yli 40 kg ja sitten se Bullit 22 kg. Painoissa on niin merkittäviä eroja, että tämän tuntee helposti rullaavuudessa. Mitä pidempää matkaa aiot ajaa ja mitä suuremmalla lastilla olen noin 100% varma siitä, että valintasi on mahdollisimman kevyt pyörä.

Käy ajamassa eri pyöriä ja kysy toki mikäli aihe kiinnostaa!

Mommy express on siis aloittanut liikennöinnin välillä Alppiharju-Munkkiniemi. Ajovuoro Munkkiniemeen on täynnä, mahdollisia hajapaikkoja välille Munkkiniemi-Punavuori voi tiedustella allekirjoittaneelta. Myös erilaiset pienkuljetukset onnistuvat. Mikäli bongaat bullittimme liikenteessä erityisen vauhdikkaan näköisenä on kuitenkin todennäköisintä, että kuskina on ajomies. Välillä minäkin olen päässyt matkustamaan!

bullit-tavarapyora

Miten pääsee maantiepyöräilyn makuun?

Kevättalvi on sujunut omalta osaltani töiden merkeissä mukavan projektin parissa, kun Kalasatamaan juuri auennutta Toni&Toni Cycles -pyöräliikettä on suunniteltu ja toteutettu hartiavoimin. Tonit kääntyivät tarmokkaina ammattilaisten puoleen jo ennen liiketoimintasuunnitelman valmistumista ja toisaalta Tonien ammattitaito on saanut minut luottamaan yrityksen menestykseen alusta alkaen.

Mitä pidemmälle projekti eteni, varasto alkoi täyttyä ja minä pääsin verestämään indoor displays -taitojani asettelemalla tavaraa varastosta vasta valmistuneille hyllyille, sitä enemmän ymmärsin, etten ymmärrä pyöristä mitään. Jäin kiinni pyörittelemästä osia, joista minulla ei ollut mitään tietoa ja keskeytin keskusteluja vaatien täsmennystä ilmassa lenteleviin lauseisiin pakoista, välityksistä, kammista, rungoista, dropeista… You name it olin pihalla ja kiitollinen.

Kiitollinen sillä ymmärsin, että oma harrastukseni on perustunut aina muiden ymmärrykselle. Olen voinut vapautuneesti heittäytyä ja luottaa siihen, että joku muu tietää paremmin.

Mitä jos kaveripiiristä ei kuitenkaan löydy pyöräilyn asiantuntijaa vaan kaiken asiantuntijoita, joiden puheiden perusteella et kuitenkaan ole aivan varma siitä, että näillä neuvoilla kotiutat nettikaupoista tarjousten perässä oikean kokoisen pyörän, jolla harrastus lähtee mitä parhaimmissa merkeissä käyntiin.

Aihe rupesi askarruttamaan minua enemmänkin ja päätin marssia Tonien pakeille pyytämään konsultaatiota. Kysymys kuului:

Jos olen aloittamassa maantiepyöräilyä harrastuksena millaisella paketilla pääsen alkuun ja mihin asioihin minun tulee kiinnittää huomioita? Entä minkälaisella budjetilla on realistista päästä harrastukseen kiinni?

Toni Lindbald ja Toni Kantoluoto Toni&Toni Cycles.

Tärkeintä on löytää oikean kokoinen pyörä, esim. bikefittingin avulla mitoittamalla. Bikefitting -palvelussa mitataan pyörän koon valintaan vaikuttavat kehon mitat ja saat Bikefitting ohjelmiston suosituksen sinulle sopivasta Triathlon- tai maantiepyörän koosta ja pyörän säädöistä. Kun oikea koko on määritetty voidaan helposti valita parhaiten mittoihin sopiva pyörä. Mikäli tiedossasi on jokin tietty pyörämerkki ja malli, niin ohjelmisto suosittelee sopivaa runkokokoa. Kannattaa muistaa, että kuten pyörää myös tietokonetta ajaa ihminen. Ammattilainen osaa tulkita ohjelman antamia tietoja ja ohjeistaa aloittelevaa pyöräilijää mm. ajoasennon kanssa.

colnago-mercks

Ensimmäisen maantiepyörän kannattaa olla tarpeeksi laadukas jotta itse ajaminen olisi mielekästä. Valitse siis tarpeeksi hyvillä osilla (esim Shimano Ultegra tai Shimano 105)  varustettu pyörä. Noin 2000 eurolla saat hiilikuiturunkoisen, hyvillä osilla olevan pyörän josta nauttii huomattavasti enemmän kuin alkaen -malleista. Hyviä valintoja ovat esim. Colnago CLD, Eddy Merckx Milano 72. Naisille suunnitellut maantiepyörät eroavat miehille suunnatuissa mm. lyhyemmällä vaakaputkella, lyhyemmällä ohjainkannattimella, kapeammalla tangolla ja naisille muotoillulla istuimella.

Laadukasta pyörää on halutessaan helppo päivittää myöhemmin kevyemmilla kiekoilla (esim Shimano RS81/Dura Ace). Hyvät kiekot ovat kevyemmät ja juuri keveys/pyörivä massa vaikuttaa eniten kiihtyvyyteen, rullaavuuteen, jarrutuksiin, liikkeelle lähtöön. Hyvät renkaat rullaavat paremmin, ovat pehmeämmät/elastisemmat ajaa, vaikka ne kylläkin kuluvat nopeammin.

Kysykää hei! Lupaan välittää kysymykset eteenpäin ja kaivaa vastaukset Toneilta! Tai käykää moikkaamassa miehiä, ovet ovat auki osoitteessa Sörnäistenlaituri 3, ma-pe 10-18 ja la 10-15.

Ps. Löydät minut myös Facebookista

Muuton jälkeistä elämää – terveiset rantsusta!

Kulunut viikko on ollut kaikessa toiminnallisuudessaan aika raskas, vaikka yhtäkään varsinaista urheilusuoritusta siihen ei mahtunut. Pitkäperjantaina päättyi kuitenkin muutosta johtunut elämänhallinnallinen kaaos ja oli aika lähteä suorittamaan muutakin kuin muuttolaatikoiden kantamista ja purkamista. Ihan toimettomana tässä nyt ei ole oltu, ilman hissiä ja neljäs kerros kierreportaita on omanlaisensa aherrus, joka käy arkiliikunnasta ja vähän totisemmastakin aika ajoin. Roudaamisesta särkevä kroppa kaipasi kuitenkin ennenkaikkea raitista ulkoilmaa. Suunniteltu uusien kenkien testaus ja juoksulenkki sai kuitenkin väistyä, sillä nyt oli hypättävä pyörän selkään ja lähdettävä Koivusaaren rantsuun.

Rakasta pulleamahaista paattia odottaa ensi viikolla siirto telakalle, kun vanhaa huonosti tehtyä korjausta lähdetään tekemään uudelleen ja isoksi harmiksi tämä tarkoittaa tietysti sitä, että aikaiseksi suunniteltu kauden aloitus ja veneen lasku lykkääntyvät pakosta. Yhtä ja toista remppaa paatilla kuitenkin on levällään ja nyt tuli kiire niputtaa vene, ennen siirtoa.

IMG_8545

Tältä se kilpuri näyttää kuivalla maalla.

IMG_8564

Ja kannelta avautuva näkymä on pikkusen hassussa perspektiivissä.

Huomenna suuntaan ulkoiluttamaan näitä 4runnersista testiin kotiutuneita Skechers GOrun Ride nelosia. Tänään ne palvelevat kuitenkin osana lempiasuani, eli mustan mekon ja sukkisten kaverina. Ohjelmassa on pyöräkaupan pystyttämistä Kalasatamaan, kun Toni&Toni Cycles -liikkeen avajaiset lähestyvät.

sealskinz-skechers

Ja työkalut, ne on pysyneet tämän naisen kädessä kuluneellakin viikolla!

Mukavaa pääsiäistä!