Triathlon – Teräsmiehistä kansanhuviksi

Näin harrastajan näkökulmasta suomessa eletään varsinaista triathlon-buumia. Kestävyysurheilun suosio on ollut jo pitkään tasaisessa kasvussa, mutta aivan viime vuosina uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmälaji triathlon ja sen eri mittaiset matkat ovat kasvattaneet suosiotaan. Moni meistä on menossa tai ainakin haaveilee osallistuvansa triathlon-tapahtumaan. Tässä postissa on tarkoitus jakaa hieman perustietoa triathlon-matkoista ja kurkata tulevan kesän tapahtumakalenteriin.

Triathlon-tapahtumissa voi usein osallistua eri mittaisille matkoille. Esimerkiksi olympiamatkana tunnettu perus- ja Ironman-matka eroavat huimasti toisistaan. Eri mittaisille matkoille vaaditaan aivan eri tyyppistä valmistautumista ja harjoittelua. Sprinttimatkalla pääsee kiinni lajin tuntuun, mutta jo puolimatkalla tarkoitetaan suoritusta, joka yhteiskestoltaan on huomattavasti maratonia pidempi kestävyysurheilusuorius. Triathlon-matkat ovat:

– Sprinttimatka: 750 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja viisi kilometriä juoksua.
– Perusmatka eli olympiamatka: 1,5 kilometriä uintia, 40 kilometriä pyöräilyä ja kymmenen kilometriä juoksua.
– Puolimatka: 1,9 kilometriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21 kilometriä juoksua.
– Täysmatka eli Ironman-matka: 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu (42,195 kilometriä).

Näiden virallisten matkojen lisäksi kuntotapahtumissa voi olla vielä näistä poikkeavia matkoja. Perusajatus kuitenkin on, että ensin uidaan, sitten pyöräillään ja lopuksi juostaan. Tapahtumia tulee koko ajan lisää ja suosituimmat myydään hetkessä loppuun. Kurkkasin hieman tulevan kevään ja kesän triathlon-tapahtumakalenteriin kuntoilijan näkökulmasta.

Triathlonkesän avaa 6.6. järjestettävä Vantaa-Triathlon, Kuusijärvellä, jossa voi osallistua erilaisille kuntomatkoille, sprintti-, tai perusmatkalle.

1077452_539980106074585_795790165_o

Finntriathlonin järjestämät tapahtumat ovat laajentuneet klassisen Joroisten puolimatkan lisäksi isoksi tapahtumaryppääksi, joissa kesän mittaan voi kerätä vaikka koko sarjan:

– 14.6. Finntriathlon Vanajanlinna, sprints
– 4.7. Finntriathlon Vierumäki, olympiamatka
– 16.-18.7. Finntriathlon Joroinen, pika (muunneltu sprintti) ja puolimatka
– 2.8. Finntriathlon Levi, sprintti (omat matkat), pitkä (muunneltu puolimatka)
– 15.8. Finntriathlon Tahko, olympiamatka, puolimatka ja täysmatka

22.8. järjestettävä Helsinki City Triathlon onkin sitten mukava jäähdyttelytapahtuma, jossa uintiosuus suoritetaan Stadikan lämpimässä vedessä ja kaikki matkat ovat mukavan mittaisia.

Lähes kaikki tapahtumat tarjoavat pikkumatkoja myös lapsille. Helsinki City Triathlonin yhteydessä järjestetään lasten oma Weetabix Triathlon ja mahdollisuus on myös kisata Aikuinen & Lapsi -lähdössä.

Vaikka tapahtumakalenteri pullistelee erinäisiä tapahtumia ja triathlonista on tullut puolimaratonin veroinen cv-merkintä, suhtautuu allekirjoittanut tämän lajin harjoitteluun paitsi kunnioituksella, myös pieteetillä.  Pysyhän mukana, eiköhän tässä vielä saada käsitys siitä, miten näille pisimmille matkoille harjoitellaan ja mitä se vaatii.

Myös Facebookissa!

Yhdistelmätreeni on nro. 1

Tiistai illan ratoksi lenkkarit veivät jälleen salille. Käytän harjoittelussa paljon yhdistelmätreenejä, jotka ovat mielestäni mielekkäitä muutenkin, mutta erityisesti pitkän matkan harjoittelussa yhdistelmätreeni tuo pitkään liikuntasuoritukseen vaihtelua.

Yksi triathlon-harjoittelun perustreeneistä on ns. brick-harjoitus, jossa pyöräilyharjoituksen päälle juostaan. Oman kokemukseni mukaan tämä on triathlonistin tärkein yhdistelmäharjoitus, sillä kroppa ja erityisesti jalat on saatava tottumaan pyöräilystä juoksuun siirtymiseen. Muistan edelleen sen tunteen kun ensimmäistä kertaa hyppäsin Joroisilla pois pyörän päältä ja tarkoituksen oli ”kirmata vaihtoon” ennen juoksuosuutta. Toimitsija nappasi pyörän vauhdissa ja kun jalat koskettivat maata sain sellaisen naurukohtauksen, että en meinannut pysyä pystyssä. Toimitsija katsoi minua silmät selällään ja käski kiirehtiä vaihtamaan kenkiä juoksuosuudelle. Sain naurun lomasta tirskuttua, että näillä jaloilla juoksemaan, älä viitsi!

Olin valmistautunut ekalle puolikkaalleni mielestäni aika huolellisesti ja silti 90 km pyöräilyosuuden jälkeen jalat olivat aivan kamalan tuntuiset. Vahva juoksutausta, kokemus pitkän matkan juoksusta ja se, että tiedän millaista on juosta väsyneenä siivitti minut kuitenkin vielä puolikkaan verran maaliin. Jaksoin jopa huikata monelle matkalla uupuuneelle kannustavia sanoja siitä, kuinka pian helpottaa. Totta se on, ekan vitosen jälkeen helpottaa, jos ei ole pyöräillessä mokannut koko hommaa. Toisin sanoen ajanut liian kovaa…

Brick-harjoitus on helppo tehdä ulkona, kotona ja ulkona tai salilla. Itse suosin ulkona tai kotona ja ulkona vaihtoehtoa. Talvella kun maantiepyörä keikkuu tuossa olkkarissa trainerin päällä yksinkertaisesti ajetaan siinä ensin pyörää ja sitten lähdetään ovesta ulos juoksemaan. Lyhytkin juoksu pyöräilyn päälle on hyvä! Myös pitkän ulkona ajetun pyörälenkin päälle tehtävä vartin hölkkä on hyvä ottaa repertuaariin.

Eilen vuorossa oli kuitenkin sateisessa illassa juoksu salille, toiminnallinen puntti ja juoksu kiertotietä takaisin. Tämä on yksi lemppariharjoituksistani, sillä en tykkää lämmitellä salilla ja itse punttistreeni on jo vuosia kohdallani tarkoittanut toiminnallista rupeamaa, jossa toistan perusliikkeitä omalla painolla, kahvakuulalla ja tangolla. Seuraavaksi aion taas ehdottomasti ottaa treeneihin mukaan brickin. Ja seuraavan kerran salilla käydessäni soudan taas. Joonas ehti juuri kirjoittaa soutuharjoitteesta ja juoksusta hyvänä kombotreeninä oman bloginsa puolella. Kurkkaapas sinne!

Lauantain lapselliset

Lapsellisen viikonlopun mukavana liikuntarutiinina on ollut tytön sirkusjumppa Lauttasaaren Liikuntakeskuksessa lauantai aamupäivisin. Pojat viihtyvät jumpan ajan lapsiparkissa ja minulla on ollut tapana tehdä napakka 45 minuutin toiminnalllinen salitreeni sillä aikaa.

Tyttö on ollut jumpan ystävä taaperosta lähtien ja liikkumaan lähdetään hänen tahdostaan. Minun tahdostani taas jumppaan ja takaisin liikutaan kävellen tai pyörällä. Talvisin kävellen. Reilu kahden kilometrin matka taittuu mennen usein hieman rivakammin, takaisin tullessa pysähdytään vielä puistoon. Kaiken kaikkiaan liikkeessä ollaan lasten kanssa aamupäivästä kolmisen tuntia. Omaa tehokasta treeniä tässä ei toki kerry tuota salilla vietettyä aikaa enempää, mutta mukavaa reipasta yhdessäoloa sitäkin enemmän. Uskon, että liikunnallisen elämäntavan omaksuu lapsena ja aikuisen rooli tässä on täysin ratkaiseva.

Olen oppinut nauttimaan lapsentahtisesta liikunnasta, lenkkeilystä ja siirtymistä lasten kanssa. Kolmen lapsen yhteishuoltajana lapsiviikoilla liikkuminen vaatii suunnitelmallisuutta ja tiukat treenirutiinit voi tässä kohtaa unohtaa kokonaan. Ennen sain näppylöitä siitä, että lenkillä minun juostessa ja lasten pyöräillessä, vauhti on ihan mitä sattuu. Nyt tuntuu mukavalta juosta välillä kova sprintti ja toisaalta pysähtyä picnicille rantaan.

Yhdessä liikkumisen tärkein tehtävä on opettaa koko porukalle liikunnallista elämäntapaa. Valitaan portaat, kävellään lähikauppaan, pyöräillään leikkipaikoille ja kahviloihin. Maastossakin pääsee.

Ensimmäinen askel lapisperheen liikunnassa on kävelemään opetteleminen – yhdessä kävelemään opetteleminen. Alkumetrit saattavat olla vaikeita ihan kaikille. Liukasta ja märkää siellä ainakin oli!

Ps. Eilen sovimme jumpparupeaman päätöksestä Lauttasaaressa, sillä uusi koti odottaa meitä pian Alppiharjussa. Haussa on vähintään kuntosali omaan tarpeeseen, mutta mielellään paikka, jossa koko porukka pääsisi liikkumaan. Täytyy sanoa, että vanhana erittäin tyytyväisenä Forever-ketjun asiakkaana listan kärjessä on Forever Töölö. Suosituksia otetaan vastaan innolla!

Matkalla

Sullon arkimekkoa ja kenkiä juoksureppuun. Tavalliseen tapaani unohdan vähintään sukkahousut. Villahousut taas ovat paras kaverini. Työmatkapyöräilijän luksusvaruste, purjehtiessa niitä on usein kahdet päällekkäin, niin ja polvisuojat. Ehdin hakemaan lapsia ajoissa. Tänään kukaan ei ole omalla pyörällä, muistan että matkalla on se yksi tosi paha mäki, kun tavarapyörän korissa on reilusti oman painon verran lapsia, mäen päällä puuskututtaa. Illalla lähdetään käymään urheilukentällä. Lapset roikkuvat kiipeilytelineissä ja juoksevat vuorotellen kanssani kenttää ympäri. Siinä väleissä ehdin kirmata parit napakat vetokierrokset. Pyöräillään kotiin. Tältä päivältä saa trainerin ajaminen jäädä, mietin että liikkeessä on oltu jo reippaasti yli pari tuntia.

Olen elämäntapaliikkuja ja monipuolinen harrastaja, jonka rakkauslaji on juoksu. Uskon, että aktiivisessa elämäntavassa ja itsensä kuuntelemisessa on hyvän kunnon salaisuus. Suurten tavotteiden alla tavallinen kuntoilija innostuu helposti ja joko saavuttaa tavoitteensa tai kyllästyy ja pettyy kun palaset eivät loksahdakaan kohdalleen. Toivon, että matkassani osa teistä innostuisi valitsemaan lenkkarit tai fillarin ja huomaisi, kuinka arkiaktiivisuudella saavutetaan parempaa oloa ja saadaan aikaa liikunnalle ruuhkavuosienkin keskellä.

Rasitusvammojen kanssa käydyn taistelun jälkeen käyn nyt matkaan ilman sen kummempia tavoitteita. Ajattelin laittaa mittarin käteen kun juostessa tuntuu siltä, että uusia ennätyksiä olisi mahdollista tehtailla.

Odotan kevättä; piteneviä lenkkejä, Porvoon reissuja pyörällä. Niin ja muuttoa! Uudessa kodissa aion palata vanhaan rutiiniin, johon kuuluu aamulenkki, joka viimeistellään vaparitreenillä stadikan altaassa. Juoksu, uinti ja maantiepyörän jauhaminen trainerilla kuuluu harjoitusvalikoimaan tietysti talvikaudellakin. Suosikkilenkki kiertää Helsingin rantoja, kiipeän tutulle kalliolle ja katson merelle. Käärmeluodot, Melkki, Rysäkari, pian laskteaan vene ja nostetaan taas spinnu, vesi ryöpsähtää kannelle, tuuli nostaa veneen plaaniin. Siintäähän siellä se MM-kisaprojektikin!

Ja on minullakin se suuri tavoite- Ironman. Matka on alkanut. Tervetuloa mukaan!

Blogia voit seurata myös Facebook-sivun kautta.