JarnoASAn testissä New Balance Leadville v3

New Balancen lienee tunnetuin polkujuoksun saralla Minimus-sarjasta. Nyt Minimukset ovat kuitenkin saaneet tehdä tilaa uusille malleille. Tuoreista uutuuksista ASA sai ensimmäisenä testiinsä Leadville v3:n, bostonilaisten jämäkimmän työjuhdan.

Leadville v3 on 1210-mallin perinteenjatkaja. Numeron on vain jätetty kokonaan pois ja korvattu nimellä, joka on varmasti tuttu monelle polkujuoksua seuraavalle. Kengän nimihän tulee USA:n toiseksi vanhimmasta 100 mailin kisasta, Leadvillesta Trail 100:sta.

Osoittautuiko kenkä sitten nimensä arvoiseksi? Kyllä ja ei. Kyllä-punnuksia on monia, ei-puolella ainoastaan yksi, mutta sitäkin häiritsevämpi punnus.

Tiivistettynä kiireellisille: kenkä toimii loistavasti erityisesti pidemmillä lenkeillä, kunhan sää pysyy kurissa ja alusta kuivana.

New Balance Leadville v3 (1)

 Vaimennus

Pitkille polkujuoksulenkeille suunnatun kengän on syytä olla hyvin vaimennettu. Kyllähän sitä nopeamman lenkin juoksee vaikka millaisilla virityksillä, mutta matkan kasvaessa ja lihasten väsyessä pieni pehmennys tekee hyvää jaloille. Vaimennuksessa Leadville 3 onkin onnistunut minun makuuni oikein hyvin.

Kengän vaimennus ei ole sieltä kaikkein pehmeimmästä päästä, joten mihinkään pumpulihötön jalat eivät kääriydy. Leadville ikään kuin vaimentaa iskun kengän osuessa maahan, mutta maakontaktin jälkeistä pehmeää joustoa alaspäin en juostessani havaitse. En kyllä moista joustoa kaipaakaan, minulle riittää, ettei iskutus tunnu jalan läpi. Eikä se tuntunut, edes NUTSKarhunkierroksen 80 kilometrillä, jossa en kertaakaan huomannut ikäviä rasituksen merkkejä iskutuksesta.

New Balance Leadville v3

Osaselityksenä hyvälle iskunvaimennukselle on varmasti välipohjasta löytyvä suojalevy (rock plate). Suojalevyn ansiosta välipohjaa ei tarvi kasvattaa määräänsä enempää, koska levy ehkäisee terävien iskujen tunkeutumisen jalkapohjiin.

Pohjan vaimennus lunasti täten odotuksen kengästä, jolla voi juosta pidempiäkin matkoja. Vaahtokarkkia et saa, mutta en sellaista jäänyt kaipaamaankaan.

New Balance Leadville v3 (11)

Juoksutuntuma

Tässä kohtaa on voinut herätä kysymys, onko tällainen hyvin vaimentava ja napakka pohja sitten jäykkä. Jälleen kerran positiivinen yllätys: pohja ei ole jäykkä vaan mukavan taipuisa ja hyvän alustatuntumaa tarjoava. Kengän pohjan käyttäytyminen muistuttaa hyvin paljon jo edesmennyttä Minimus 1010v2:ta, pienoisella lisäyksellä välipohjan paksuuteen ja iskunvaimennukseen.

Suojalevy ei ole jäykistänyt kenkää vaan kengän etuosaon  sopivan taipuisa pinnamuotoihin reagoimiseen. Tossu ei siis ole paksuksi vuorattu tankki, jolla voi jyrätä menemään, vaan Leadvillellä onnistuu hienostuneemmatkin liikkeet. Itse asiassa kenkä on kärjestä sen verta löysä, jotta kaikkein nopeimpaan vauhtiin jäykemmän jousimaisempi kärki olisi enemmän makuuni. Tätä nopean menon jousimaisuutta jäin kuitenkin kaipaamaan vain lujempaa juostessa erittäin tasaisilla poluilla tai tiesiirtymillä, jolloin askel on enemmän maantiemäisempi. Oikeilla poluilla, joissa on kiviä, juurakkoja ja oksia, tämä ketterämpi pohja toimi hyvin myös nopeammassa vauhdissa.

Lyhyillä matkoilla toki painoa voisi olla vähemmän, mutta paino on se kompromissi, minkä näin hyvin vaimennetusta ja suojaavasta kengästä joutuu tekemään.

Leadvillestä löytyy myös lievä ylipronaatiotuki kannasta. Minä en tätä huomannut millään tavalla. En askeleen kulkua rajoittavana, tuntumaa heikentävänä tai minkäänlaisena kovempana osana.

Kuvassa välipohjassa punaisena näkyvä ylipronaatiotuki on kengässä varsin maltillinen ja hyvin lyhyesti kantapäähän sijoittuva.

Kuvassa välipohjassa punaisena näkyvä ylipronaatiotuki on kengässä varsin maltillinen ja hyvin lyhyesti kantapäähän sijoittuva.

Pito

Pito on polkujuoksukenkien tärkeimpiä ominaisuuksia, ainakin Suomessa. Kaliforniassa tai muilla kuivemmilla seuduilla pito ei ehkä nouse niin merkittävään asemaan, kun vuodenajat rajoittuvat kuivaan ja vielä kuivempaan. Mikäli New Balance Leadvillen v3:n pito olisi samalla tasolla kuin sen vaimennus- ja rullaavuusominaisuudet, Leadville olisi ehdottomasti New Balance Zanten tasoinen kenkä. Mutta ei, Leadville pito on harmittavan huono muilla kuin kuivilla alustoilla.

New Balance Leadville v3 (4)

Odotin Leadville  pidolta huomattavasti enemmän. Pohjan ulkokumi on Vibramia, siis kenkien ulkopohjakumiin erikoistuneen firman sekoitusta. Leadvillen kuviointi on varsin maltillinen, mikä on ihan hyväksyttävä ratkaisu, kun kenkää ei ole tarkoitettu pehmeille alustoille (muta tai lumi). Matalan kuvionhan saa silti pitämään alustoilla, jotka ovat sekä märkiä että kovia, esimerkiksi kalliot tai puu.

New Balance Leadville v3 (8)

Leadville pohja ei testeissäni valitettavasti pitänyt märällä kaliolla tai kivellä koto-Suomessa, eikä siis myöskään lumella, jäällä tai mudassa. Pohja oli suorastaan ärsyttävän liukas hiukankin liukkaammalla ja kostealla alustalla. Ei pohja sentään märillä neulaspoluilla tai tampatuilla alustoilla lipsunut.

Kuivalla kelillä kenkä piti hyvin niin kalliolla, puulla kuin muillakin kovilla alustoilla. Lainatakseni jälleen kerran Karhunkierroksen kokemuksia, minulla ei ollut matkan varrella ongelmia pidon kanssa kertaakaan. Itse asiassa olin valmistautunut juoksemaan Leadvillellä Karhunkierroksen, vaikka luvassa olisi ollut ajoittaisia sadekuuroja tai ennen kisaa olisi hieman ripotellut. Reitti olisi nimittäin ehtinyt kuivua, jolloin pieni märkyys ei olisi tuhonnut kisaani. Mikäli Rukalla olisi ollut luvassa useamman päivän sateen kastelema alusta, olisin valitettavasti joutunut valitsemaan toiset tossut jalkaani. Tämä olisi ollut hyvin harmillista, koska pitoa lukuunottamatta Leadville oli täydellinen valinta tälle matkalle ja tuohon maastoon.

New Balance Leadville v3 (3)

Istuvuus ja Päällinen

Kengän lesti on New Balance UL-1, joka istui jalkaani kärjestä tilavampana kuin esimerkiksi Zantessa ja Pacessa käytetty VL-6- tai aikaisemmin 890-malleissa käytetty PL-4-lesti.

Leadvillen UL-1 oli kuin tehty jalkaani ja käyttötarkoitusta vastaavaksi. Kannasta ja keskikohdalta minulla ei ollut ongelmia leveyden kanssa vaan kenkä istui hyvin. Kärjessä tilaa oli mielestäni hieman enemmän niin pituus, leveys kuin korkeussuunnassa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että ylimääräisen tilan olisi huomannut ponnistaessa.

Käytin Leadvillestä samaa kokoa kuin Zantessa. Molemmat toimivat tarkoitukseensa hyvin, Zanten koko riittää minulla pehmeän päällisen ja käyttötarkoituksesta johtuen aina 3-4 tunnin lenkille, Leadvillellä meni 10,5 tuntia ilman ongelmia.

New Balance Leadville v3 (9)

Kengän päällinen herätti minussa alkuun eninten huolta. Päällinen on monikerroksista meshiä, reunoista vahvoin tukisuikalein suojattuna. Olin skeptinen, kuinka hyvin mesh-päällinen kestäisi polkujuoksua repeämättä, mutta vielä vajaassa 300 kilometrissä en ole huomannut ongelmia.

Meshin hyvä puoli on sen mukavuus, New Balancen päällisen sisämateriaalin suunnittelija on aina osannut tehdä jalkaani todella pehmeiltä ja hyvältä tuntuvia kenkiä. Jämäkät tukisuikaleet eivät hankaa jalkoja ja lähes saumaton päällinen minimoi tikkausten häiritsemisen.

Yllätykseni olikin suuri, kun havaitsin, ettei kengän sisäkangas ollutkaan meshiä vaan huomattavasti napakampaa kudosta. Tämä päivänvaloa läpipäästämätön sisäkangas vaikutti huomattavasti tutummalle polkujuoksukenkämateriaalille.

New Balance Leadville v3 (7)

Jämäkämpi sisäkangas ja kiinteä iltti eivät estäneet kosteuden poistumista kengästä. Tämä tuli testattua kevään aikana, kun Helsingin keskuspuistossa juoksu muistuttaa välillä enemmän mudassa rämpimistä kuin lennokasta juoksua. Mutakin kengästä onnistui pumppaantumaan pois seuraavilla, hieman kuivemmilla pätkillä.

Nauhat toimivat kengässä hyvin, vaikka erillistä nauhataskua solmulle ei ollutkaan. Nauhat ovat punottu niin, että niiden ei pitäisi löystyä. Tämä piti paikkansa: kun nauhat kiristi kunnolla ei niitä tarvinnut ryhtyä uudestaan solmimaan. Paitsi jos teki mieli höllentää hieman.

New Balance Leadville v3 (11)

Yhteenveto

Leadville ansaitsee kyllä nimensä. Kenkä toimi hyvin pidemmillä ja vähän lyhyemmilläkin matkoilla. Jalat kiittivät iskunvaimennuksesta ja suojauksesta, samalla kun rullaavuus ja tuntuma alustaan säilyvät hyvänä tällaiselle pidemmän matkan menopelille. Nimi vastasi kenkää siinä mielessä hyvin, etten muista nähneeni yhtään kuvaa Leadvillestä, jossa olisi satanut. Mikäli Leadvillessä sattuisi kuitenkin satamaan, olisi nimikaima-mallilla vaikeuksia, koska kosteilla ja liukkailla alustoilla tämä kenkä ei pääse oikeuksiinsa. Kuivan kelin kiituri siis.

JarnoASAn testissä Salomon SpeedCross Pro

Salomon SpeedCross on tuttu malli monelle suomalaiselle polkujuoksijalle. Vielä vuosikymmenen alussa, kauan ennen polkujuoksubuumia,  SpeedCross oli yksi harvoista laajalti saatavilla olleista vaihtoehdoista. ASA ehti jo vuonna 2012 testaamaan edelleen myynnissä olevan SpeedCross 3:n.

Alkuperäisen SpeedCrossin kehittämisen jälkeen (polku)juoksukenkien yleinen trendi kulki ensin kohti kevyempiä ja ketterämpiä malleja, minkä jälkeen rinnalle (tai ohikin) nousi innostus maksimaalisesti vaimennettuihin kenkiin. Näin jaoteltuna SpeedCross jäi herkästi kahden suuntauksen välimaastoon. Malli säilyi silti pitkään hyvin suosittuna vaihtoehtona, eritysesti ensimmäiseksi polkujuoksukengäksi. Osana tässä vaikutti varmasti hyvä saatavuus ja monet kampanjat, mutta kengän hyviä puolia, ennen kaikkea pitoa ja kestävyyttä, ei voi vähätellä.

Salomon SpeedCross Pro a

2015 Salomon julkaisi suosikistaan tuunatun version, SpeedCross Pron. Päällisin puolin ja speksien valossa molemmat näyttävät hyvin samanlaisille. Innoissani siis lähdin poluille kokeilemaan, mitä Pro tarkoitti tässä tapauksessa. Olemmeko lähempänä Surface Pron ahaa-elämystä vai väljähtänyttä iPad Pro -pettymystä?

Kenkää tuli ulkoilutettua kattavasti läpi syksyn, talven, kevään ja näemmä jopa kesän. Kaikenlaiset alustat ja olosuhteet on siis tullut kahlattua. Tiivistetysti kenkä oli mielestäni parannus edeltävään SpeedCrossiin. Pro oli ketterämpi ja vähemmän kolho juosta, mutta mikään kisakenkä tämä ei silti ole, ellei kyseessä ole ultra-matkat.

Salomon SpeedCross Pro d

Speksit

  • Paino 330 g
  • Kantapää 30 mm ja päkiä 20 mm, droppi 10 mm
  • Vettähylkivä päällinen

Pito

SpeedCross Pron pohja on ulkomuodoltaan hyvin samanlainen SpeedCross 3:n kanssa. Selkein ero on Pron ulkopohjan nystyröiden V-muoto, kun aiemmin nystyrät olivat enemmän Y-muotoiset. Myös sijoittelussa on hieman eroja. En havainnut muutoksen vaikuttavan pitoon, tasaisella juoksemisen oli kylläkin mukavampaa Prolla (tästä lisää alempana). SpeedCross Pro tarjosi siis erittäin hyvän pidon eri alustoilla.

Salomon SpeedCross Pro  b

Kengän hyvät pito-ominaisuudet eivät pääse täysin oikeuksiinsa kuivalla kesäkelillä tai miedosti kesäkuurojen kastelemilla poluilla. Olosuhteiden muuttuessa keväisen mutaisiksi tai syksyisen märiksi, pohja on omimmillaan. Verratessani SpeedCrosseja muihin aiemmin kokeilemiini Salomoneihin, SpeedCross Pro pitää liukkaammilla alustoilla parhaiten. En kuitenkaan ole kokeillut S-lab Speediä, joten kovimpaan kilpuriin en kenkää osaa verratta.

Kun kenkä näyttää tälle, ovat olosuhteet otollisimmillaan SpeedCross Pron käyttämiseen.

Kun kenkä näyttää tälle, ovat olosuhteet otollisimmillaan SpeedCross Pron käyttämiseen.

Märillä kallioilla, loskakerroksen peittämällä maantiellä ja mudassa homma toimi loistavasti. Kaikista talvisimmissa olosuhteissa, kuten kovaksi pakkautuneessa lumen ja jään sekoituksessa, nämä eivät voita nastoja. Toisaalta keväällä, kun maastossa on vielä paikoitellen jääpeite, joka kuitenkin on plussakelien johdosta sulamassa ja pinnaltaan kostean nihkeä, pitivät SpeedCrossit niin hyvin, että lyhyet alamäet uskalsin juosta holtittoman lujaa pelkäämättä lipsumista.

Esimerkki keväisen nihkeästä jäälumipinnasta, jolla SpeedCross piti oikein hyvin.

Esimerkki keväisen nihkeästä jäälumipinnasta, jolla SpeedCross piti oikein hyvin.

Juoksutuntuma

Mikäli valitsisin polkujuoksukenkäni vain pito-ominaisuuksien perusteella, SpeedCross Pro olisi varmasti yksi suosikkejani. Kuitenkin poluilla, etenkin kuivilla sellaisilla, pidon kanssa yhtä tärkeäksi tekijäksi nousevat juoksutuntuma ja pohjan vaimennus/suojaavuus.

SpeedCross Pron juoksutuntumaa voisi kuvata parannetuksi versioksi tavallisesta SpeedCrossista. Pro on kärjestä rullaavampi ja kautta pohjan ketterämpi kuin pikkuveljensä. Verrattuna puolestaan kevyempiin kenkiin, Pro on yhä tuhti kenkä, jonka koon huomaa juostessa.

Kenkä on mielestäni suunnattu joko pidemmille matkoille tai haastaviin olosuhteisiin, jolloin ketteryys ja nopeus saavat väistyä kestävyyden ja mukavuuden tieltä. SpeedCrossin pohjan korkeuden havaitsee esimerkiksi isohkossa kantapäässä, joka on tiellä nopeasti juostessa. Hitaammissa vauhdeissa kantapäätä ei niinkään huomaa. Sama pohjan paksuus tulee ilmi alamäissä. Pron suuri vaimennus ja paksu pohja antavat mahdollisuuden juosta alamäet askeleella kuin askeleella,iskujen juurikaan häiritsemättä. Käänteisesti tämä tarkoittaa, että kenkä ei ole kaikkein ketterin teknisimmille pätkille. Jos kenkiä asetettaisiin janalle suojaavasta löysään, olisi SpeedCross Pro lähempänä suojaavaa reunaa.

Salomon SpeedCroess Pro

On toki mieltymyskysymys, haluaako kengältä enemmän suojaa kuin löysyyttä, koska toisaalta tukevammalla kengällä voi mennä teknisemmissä paikoissa hieman huolimattomammin ja suurpiirteisemmin kuin matalammilla ja löysemmillä kengillä. Jämäkämpi pohja antaa ikään kuin hieman enemmän anteeksi, jolloin eteneminen voi olla tankkimaisempaa jyräämistä. Mikäli tykkää kuitenkin mennä ketterän liitelevästi ja hyvällä alustatuntumalla, SpeedCross ei tähän tarjoa pahemmin apuja.

Polkujuoksukengissä puhuttaessa on hyvä huomioida siirtymätaipaleet maastoon. Mitä agressiivempi ja isompi kuviointi, sitä ikävämpi kengällä on juosta maantiellä. SpeedCross Pron kuvioinnin kyllä huomaa tieosuuksilla, mutta edeltäjäänsä verrattuna se ei ole niin häiritsevä. Tämä on mielestäni varsin ihmeellistä, koska pohjan kuviointi on päällisin puolin niin samanlainen kuin tavallisessa SpeedCrosissa. Ei tämä mikään matalakuvioisen polkukoneen veroinen ole maanteillä, mutta kyllä Prolla myös tieosuudet juoksee. Tiellä kuvion kokoa suurempi häirikkö on pohjan paksuus, kannan korkeus ja yleinen rullaavuden puute noepassa vauhdissa. Jos esimerkiksi tarvitsisin näin voimakasta pitoa 53 kilometrin Hetta–Pallas-kisassa, jonka viimeiset ~12 km on tietä, voisin hyvin juosta tällä kuviolla sen. Muista syistä toki päätyisin eri kenkävalintaan.

Vaimennus

Ylempänä kuvasin kengän vaimennusta alamäissä erittäin hyväksi. SpeedCrossin vaimennus suojaa siis iskuilta. Pehmeäksi pohjaa ei kuitenkaan voi sanoa vaan vaimennuksella on haettu pikemminkin suojaavuutta, napakkaa tuntumaa sekä kestävyyttä (pehmeyden saavuttamiseksi joudutaan usein kompromisseeraamaan joko tekemällä pohjasta hieman huokoisempi ja vähemmän kestävä tai sitten tuhdimpi ja painavampi). Polkualustathan ovat toki usein pehmeitä, jolloin kengän ei tarvitse olla se kaikkein pehmein vaahtokarkki.

Pron vaimennus toimi minulla erittäin hyvin. Iskut vaimentuivat, kivet eivät tuntuneet läpi ja jalat jaksoivat pitkätkin lenkit mäkisemmissäkin maastoissa hyvin.

Pron välipohjassapohjassa ei ole erillistä suojalevyä kiviä tai teräviä iskuja varten. Pohjan paksuus ja vaimennus ajavat kuitenkin hyvin suojalevyn asemaa, enkä lisävahvisteita jäänyt kaipaamaan. Tässä kohtaa Salomon on mielestäni säästänyt fiksusti painossa ja turhissa jäykisteissä.

 

Salomon SpeedCross Pro  e

Päällinen ja istuvuus

Kengän päällinen on erittäin tiheätä ja jämäkkää meshiä. Päällisen läpi on turha tihrustella sukkien väriä, koska näistä ei paista edes auringonvalo läpi. Päällisen on tarkoitus suojata kaikenlaisen roskan pääseminen kengän sisään hiertämään jalkoja. Herkästi tällainen paksumpi päällinen jää turhan jäykäksi, jolloin kengän istuminen aiheuttaa ongelmia. SpeedCross Pron päällinen istahti omaan jalkaani mukavasti ja piti jalkani paikallaan, pääasiaksi. Kengän kantapää oli itselläni alkuun hieman hankala saada asettumaan, jolloin se pääsi heilumaan kengän sisällä. Tämä on suhteellisen mielenkiintoista, koska jalan keski- ja etuosa istuivat jalkaani mukavan napakasti. Hassun kurista, nimittäin jos jossain leveyttä tarvitaan, se saisi mieluummin olla etuosassa kuin kantapäässä. Ratkaisuna istuvuuteen löytyi hieman paksumman sukan käyttäminen, jolloin kantapääni pysyi tiukasti paikallaan.

Lestiltään malli on tyypillistä Salomonia, aavistuksen vastaavanlaista työjuhtaa kapeampi. Ei tämä toki yhtä napakka ole kuin S-lab Senset.

Paksu päällinen kuivui juostessa yllättävän nopeasti. Tiheän päällisen sisään ei jäänyt vettä hölskymään vaan se pumppaantui nopeasti pois. Tärkeä ominaisuus itselleni, koska kengän pääasiallinen käyttöaika on kosteat olosuhteet, eivät kesähelteet.

Salomin vakio quicklace-pikanauhoitus toimi pääasiaksi moitteettomasti ja nopeasti. Kiskomalla nauhat kiinni ylhäältä, kiristyy koko kenkä hyvin. Hieman haastetta välillä toi nauhojen avaaminen mutaisten lenkkien jälkeen, jolloin kiristimeen oli saattanut mennä liikaa ja avaamisessa sai käyttää tavallista enemmän voimaa.

Salomon SpeedCross Pro  c

Yhteenveto

Salomon SpeedCross Prota on mielestäni helpoin verrata sen kollega SpeedCross 3:een. Molempia yhdistää paksu pohja, hyvä pito ja kulutuskestävyys. Pro on kuitenkin näistä kahdesta selkeästi ketterämpi ja mukavampi juosta, uhraamatta mielestäni yhtäkään 3:n ominaisuuksista. Asettattessa SpeedCross Pro rinnakkain muiden polkujuoksukenkien kanssa, sijoittuu Pro puolestaan sinne tukevampien ja pidemmille matkoille suunnattujen vaihtoehtojen joukkoon. Minulla mallin optimolosuhteet ovat joko keväisen tai syksyisen märät polut ja pidemmät harjoituslenkit.

Salomon SpeedCross Pro k

Kengät testattiin myös letkeissä olosuhteissa.

JarnoASAn testissä New Balance Zante v2

New Balance julkaisi Zante 1:n 2014-2015 vuodenvaihteessa. Kenkä sai paljon kehuja osakseen ja allekirjoittanutkin totesi sen ASAn testeissä yhdeksi lempikengistään. Tänä keväänä mallista julkaistiin uusi versio. Päällisin puolin se vaikutti tutulle, mutta ilmoitettu yli 10 %:n painonnousu herätti kauhunsekaisia ajatuksia. Ei kai vain muutosvimmassa oltu menty sörkkimään toimivaa ratkaisua pilalle?

Ensilenkillä helpotus oli suuri, kun Zante 2 tuntui tutulle ja turvalliselle, painon nousemistakaan en huomannut. Mitä pidemmälle testit jatkuivat, sitä tutummalle kenkä tuntui. Voisin siis kopioida tähän näkemykseni Zante 1:stä, ja ne kävisivät sellaisenaan mielipiteinäni 2.-mallista. Kirjoitetaan nyt kuitenkin omat, uudet näkemykset. Zante 2 on sen ansainnut.

Speksit

  • Paino 244 g (US 9 -koko), nousua jopa 30 grammaa. (Minun Zante 2:n US 8,5 -koko painoi 220 g, Zante 1:ni painoi 200 g).
  • Vaimennus Fresh Foam -teknologialla valmistettua EVAa. Fresh Foam on New Balancen välipohjan suunnittelu- ja valmistusmenetelmä, jossa vaimennusta on lisätty kovimpien iskukohtien alueelle, pohjaa on vahvistettu suurimman paineen alaiseksi joutuvista kohdista sekä taipuisuutta on lisätty ketteryyttä tarvitseviin kohtiin. Koska tämä muotoilu on tehty hyödyntäen erilaisia geometrisiä kuvioita, kuten kuperuutta, koveruutta sekä kuusikulmaisuutta, pohja on voitu valmistaa yhdestä materiaalista.
  • Ulkopohja puhallettua kumia. Päkiään on lisätty poikittais- ja pitkittäissuunnan uria. Myös ulkopohjan nyppylöiden kuviointia on muutettu väljemmäksi, jotta kenkä olisi vielä taipuisampi.
New Balance Zante V2:n ulkopohja.

New Balance Zante V2:n ulkopohja.


New Balance Fresh Foam Zante 1:n pohja

New Balance Fresh Foam Zante 1:n pohja

  • 6 mm droppi.
  • Päällinen meshiä.

Vaimennus

Tärkein ensin: vaimennustuntuma on samanlainen kuin edeltävässä mallissa. Se on pehmeä, mutta matalan pohjan ansiosta askel pysyy kimmoisana eikä voima katoa vaimennukseen.

Välipohja ei tutusta tuntumasta huolimatta ole säilynyt muuttumattomana vaan Fresh Foamin geometriset kuviot ovat ulkoreunoista tarkasteltaessa tulleet pienemmiksi. New Balancen mukaan muutoksilla on haluttu tuoda tehdä pohjasta vielä toimivampi ja askelluksen eri vaiheiden entist paremmin huomioiva. Minä en askelluksessani muutoksia huomannut, en rullaavudeessa tai kiertojäykkyydessä.

New Balance Fresh Foam Zante V2

New Balance Fresh Foam Zante V2 sisäsyrjä. Huomaa kupera geometrinen muoto, tuomassa lisävastusta ja tukea sisäkiertoon.

New Balance Fresh Foam Zante b

New Balance Fresh Foam Zante v1 ulkosyrjä. Huomaa koveran geometrinen muoto, jonka tarkoitus on lisätä joustoa.

Zanten vaimennus osuu omaan sweet spottiini: tykkään juosta kengällä palauttavia, kevyitä ja kovempia lenkkejä. Vaimennuksen monikäyttöisyyden takana on kengän matala pohja (eli toisin sanoen vaimennusmateriaalin määrä). Matalan pohjan ansiosta Fresh Foam pääsee kovemmissa vauhdeissa painumaan sen verran kasaan, että jalan alla on ponnistusvaiheessa kovempi alusta ja askeleessa säilyy kimmoisuus ja napakkuus. Kevyemmissä vauhdeissa ja vähemmällä paineella pohjasta välittyy puolestaan mukavan pehmeä tuntuma. Pehmeys on siis osaltaan pettävää: mikään ilmatyyny Zante pohjaa ei ole. Sen toimintaa voisi kuvailla suhteellisen pitkäksi ja löysäksi jouseksi: joustoa on paljon, mutta jousen iskeminen pohjaan onnistuu vaivattomasti.

Zante 2:n välipohja ei ole minulla vielä 200 testikilometrin aikana alkanut painua kasaan, joten uskoisin vaimennustuntuman säilyvän hyvänä kirkkaasti yli 500 kilometrin, mitä pidän hyvänä lukemana tällaiselle kengälle. Itse asiassa Zante 1:lläni on juostu yli 700 kilometriä ja niidenkin vaimennus tuntuu edelleen hyvälle, ei se uudenveroinen ole, mutta ei myöskään kovettunut.

DSC00319

Tuntuma

Mukavan pehmeä pohja ei vielä tee kengästä monikäyttökonetta, muutenhan kaikki isot PK-kengät olisivat suosikkilistallani. Zanten suosion taustalla on vaimennus yhdistettynä pohjan rullaavuuteen. Zante on erittäin taipuisa kenkä, niin poikittais- kuin pitkittäissuunnassa. Askel rullaa pakottamatta, jos on rullatakseen. Kenkä on myös kiertolöysä, joten sivuttaistukea kaipaavat eivät sitä tästä mallista löydä.

Zantella askel siirtyy loistavasti alastulosta ponnistukseen, ilman erityistä käskytystä. Kun samalla välipohja on matala ja pehmeä, tuntuma alustaan välittyy hienosti.

DSC00321 (2)

Loistavan rullaavuuden ja pehmeän pohjan ansiosta tykkäänkin juosta Zantella monenlaisia vauhteja, palauttavista aina kympin kisavauhteihin asti. Hitaissa vauhdeissa en joudu pakottamaan askellustani ja kovemmissa vauhdeissa saan pehmeyttä ja vaivattomuutta. Onnistuipa kengällä jopa tekniikkatreenitkin.

Täydellinen jokapaikanhöylä Zantekaan ei valitettavasti ole. Nopeimmissa vedoissa, alle 5 km -kisavauhdissa tai lujemmissa, pohjan löysyys ja pehmeys alkoivat tehdä askeleelleni tepposia. Tällöin hieman jäykempi päkiä tarjoaisi vakaampaa ponnistusalustaa. Jousivertausta jatkaen: voiman lisääntyessä jousi saisi olla jäykempi, jotta voima säilyisi askeleessa.

Ilmeisesti New Balancelta on ilmestymässä loppuvuodesta uusi, Fresh Foam Gobi -malli, joka on Zantesta tehty polkujuoksuversio. Tämä kenkä menee taatusti kokeilulistalleni.

DSC00310 (2)

Päällinen ja istuvuus

Pidin Zante 1:n päällisestä, ja niin pidän tästäkin. Se istuu jalkaani hyvin, on mukavan pehmeä, pitää jalan paikallaan ja antaa tarvittavan tuen kovemmissakin vauhdeissa. Kootuskin näyttäisi pysyneen samana, minulla oli molemmista malleista sama koko.

Päällinen on kaksikerroksista meshiä ja se on rakenteeltaan yhtenäinen. Kengässä on periaatteessa sisällä yksi yhtenäinen kangas (kuvassa vaaleampi punainen), johon on yhdistetty toinen, tukevampi osa (tummemman punainen osa). Rakenne on pääosin samanlainen kuin Zante 1:n, tukisuikaleet ovat vain muuttuneet huomaamattomammiksi.

DSC00318 (2)

New Balance sanoo leventäneensä aavistuksen kengän lestiä jalan keskikohdalta. Minä en (tätäkään) muutosta oikeastaan tuntenut, mutta minun jalkani ei olekaan kapeimmasta päästä.

Ainoa muutos, minkä oikeastaan huomasin, olin iltin pidentyminen joillain milleillä. Nyt iltin yläosa pysyy vaivattomasti paikallaan.

DSC00317 (2)

Yhteeenveto

Zante 2:n muutokset ykköseen olivat mielestäni hyvin pieniä, mikä on hyvä asia. Kauhua herättänyt painonnousu näytti vaa’an mukaan toteutuneen, mutta tätä eroa en huomannut juostessani. Juoksussa ja istuvuudeltaan Zante 2 ja 1 käyttäytyivät samalla tavalla: ne rullaavat loistavasti, vaimennus on mukavan pehmeää sekä matala pohja ja kiertolöysyys tarjoavat hyvän tuntuman askeleeseen. Minun rotaatiossani kenkä on mukana kaikilla lenkeillä, kevyistä palauttavista aina vauhtikestävyystreeneihin, lukuun ottamatta kaikkein nopeimpia vetotreenejä.

JarnoASAn testissä Oakleyn uudet Prizm-linssit

ASA sai viime vuoden loppukesästä testiin Oakleyn uusilla Prizm-linsseillä varustettuja aurinkolaseja. Joonas ja Jarno valitsivat mallistosta Racing Jacket -lasit, Joonas maantie- ja Jarno maastomallistosta. Laura puolestaan testasi Hollbrook-mallin. Puolen vuoden aikana laseja on ehditty testata maantiellä, rannoilla, poluilla, laduilla ja vuoristossa. On ollut aurinkoista, pilvistä, sateista ja häikäisevää. Monenlaista maisemaa on siis tiirailtu.

Testaajilla on kirjava historia aurinkolasien käyttämisessä. Jarno ei aikaisemmin ole pahemmin aurinkolaseja käyttänyt, koska niiden huurtuminen on häirinnyt matkaa. Joonaksella aurinkolasit ovat puolestaan olleet monipuolisessa käytössä aiemminkin, niin pyöräillessä kuin juostessakin. Laura on aikaisemmin tyytynyt suojaamaan silmänsä millä tahansa laseilla, jotka käytössä on sattunut olemaan.

Eri historiasta ja testiolosuhteista huolimatta totesimme kokemustemme olevan niin yhteneviä, että näkemyksemme on koottu yhtenäiseksi kirjoitukseksi. Yhteisistä näkemyksistä eroavat mielipiteet on erotettu nimellä.

Oakley Holbrook

Oakley Holbrook

Miksi aurinkolaseja kannattaa käyttää urheillessa?

Ensinnäkin, aurinkolasit parantavat kirkkaassa kelissä näkyvyyttä. No brainer, tiedetään, mutta itsestäänselvyyksien eli näkyvyyden ja haitallisten UV-säiteilyn suojaamisen lisäksi aurinkolasit voivat myös rentouttaa kasvoja ja ylipäänsä päänseutua, kun ei tarvitse siristää silmiä. Monet treenaavat auringonnousun ja -laskun aikoihin ja silloin auringon kulma on juuri pahin silmien kannalta. Ja yksi syy on tietenkin suoja ötököitä yms. vastaan. Myös kova tuuli voi saada silmät vuotamaan ja lasit suojaavat myös tässä. On myös hyvä muistaa, että vaikka aurinko ei paistaisikaan, voivat aurinkolasit olla tarpeen. Sade nimittäin heijastaa UV säteitä vielä tehokkaammin maasta ja muutenkin tarkan kontrastin lasit parantavat näkyvyyttä koiranilmalla tai pimeässä.

main_OO9171-33_racing-jacket_polished-black-prizm-trail-vented_001_66074_png_hero

Oakley Racing Jacket

Prizm-linssit

Oakleyn uudessa Prizm-mallistossa on erilaisia linssejä eri urheilulajeihin. Tarkoituksena on tarjota oikeanlaiset näkymät eri aktiviteetteihin. Esimerkiksi maastolinsseissä punaisen ja ruskean sävy ovat tärkeässä roolissa maastonmuotojen näkemisessä, kun taas esimerkiksi baseballin sisävuorossa vihreä ja punainen ovat korostettuja, jotta pallo erottuu paremmin. Maantiellä puolestaan on tärkeätä hahmottaa valojen ja varjojen erot tien pinnan lukemisen parantamiseksi, kun golfissa puolestaan kontrasti ja värierot korostuvat etäisyyksien ja pinnanmuotojen hahmottamiseksi.

Me paneuduimme testeissämme siis maantien- ja maastolinsseihin.

Racing Jacket

Valitsemamme Racing Jacket -malli on Oakleyn lippulaivamalleja. Mallissa käyttäjä voi itse vaihtaa linssin helposti ja nopeasti Switchlock™ -teknologialla. Mallin mukana toimitetaankin kahdet linssit: lajispesifit sekä kirkkaat. Linssit ovat helppo vaihtaa. Ruuvaat vain kehykset auki ja linssit ovat vaihdettu nopeammin kuin huomaatkaan.

main_OO9171-32_racing-jacket_matte-white-prizm-road-vented_028_66069_png_hero

Holbrook

Holbrookissa täysiveriset Prizm-linssit on kiinnittetty tyylikkäisiin sankoihin, joiden muotoilu mahdollistaa käytön yhtälailla vapaa-ajalla kuin urheillessakin. Tämä toimivuus selittääkin varmasti, miksi Holbrookit ovat yksi Oakleyn suosituimmista malleista.

main_OO9102-90_holbrook_covert-matte-black-prizm-daily-polarized_028_65529_png_hero

Istuvuus

Aurinkolasien tärkein ominaisuus on istuvuus. Mikäli ne hankaavat, painavat tai heiluvat, joutuu laseja korjailemaan vähän väliä. Sekä Racing Jacketit että Holbrookit istuivat testaajiemme päähän erinomaisesti. Istuvuus oli erinomaista vaikka päässä olisi ollut pipo ja kuulokkeet. Tämä todistaan molempien mallien istuvuuden mukautuvaisuudesta eri päämuotoihin.

Loistava istuvuus piti lasit paitsi paikallaan, suojasi myös silmän sivuilta tulevia auringonsäteitä ja viimaa vastaan. Erityisesti tämä sivuilta tuleva valo tai viimahan on huonosti istuvien ja/tai halpojen yleinen ongelma.

.

main_OO9171-33_racing-jacket_polished-black-prizm-trail-vented_019_66083_png_hero

Huurtuvuus

Huurtuvuus oli testeissämme oikeastaan ainoa kohta, jossa kokemuksemme erosivat. Jarnollahan linssien huurtuminen on ollut suurin syy siihen, ettei hän aikaisemmin ole laseja käyttänyt. Näiltä osin (ehkä) mahdottoman korkeat toiveet Oakleyn Racing Jacketia kohtaan eivät täyttyneet: myös nämä lasit huurtuivat. Rauhallisilla lenkeillä ja viileämmissä olosuhteissa huurtuminen oli hyvin vähäistä, mutta kuumemmilla keleillä tai vesisateessa ja vauhdin kasvaessa huurtuminen tapahtui nopeammin. Ei urheilukäyttöön suunniteltuihin aurinkolaseihin verrattuna Oakleyn huurtuminen oli silti vähäisempää.

Hopeareunus huurtumisessa Jarnon mielestä oli linssien nopea selkiytyminen, joka tapahtui erittäin nopeasti itsestään, ilman erillistä pyyhkimistä. Ilmeisesti Prizm-linssien käsittely ja Racing Jacket -mallin suunnittelu mahdollistivat huurteen nopean poistumisen. Toki lasit jatkoivat ajoittaista huurtumista myös selkiytymisen jälkeen, ja pahimmillaan vesisateessa juokseminen olikin huurtuminen-selkeytyminen-rotaatiota.

main_OO9102-90_holbrook_covert-matte-black-prizm-daily-polarized_019_65525_png_hero

Joonaksella ja Lauralla linssit pysyivät huurtumattomina. Joonaksella Racing Jacketin ovelat aukot linssien sivussa takaavat sen, että ilma pääsee kiertämään lasien takana, vaikka ne ovatkin todella lähellä silmiä. Lauralla Holbrookit toimivat kuumasta kesäsäästä on aina lenkillä yllättäneeseen raekuuroon ilman huurtumista.

main_OO9171-33_racing-jacket_polished-black-prizm-trail-vented_010_66076_png_hero

Huurtumista enemmän meitä häiritsi juostessani hien valuminen linsseihin. Siinä missä huurre haihtui nopeasti, hikitipat jäivät kimaltelemaan linsseille eivätkä suostuneet katoamaan ilman pyyhkimistä. Jokainen aurinkolaseilla juossut tietää, että hikitippa vääristää näkymän samalla tavalla kuin vääränlaiset silmälasit, tipan läpi katsottuna näkökenttä on sumea. Toki yksittäinen tippa ei välttämättä haittaa juostessa, koska sen ympäriltä näkee läpi, mutta jos silmä sattuu juuri vaeltamaan pisaran yli ja eteen tuleekin reagoimista vaativa kohta, löytää itsensä nopeasti maasta, aurinkolasit edellä.

Pohtiessamme lasien hien ja huurtumisen eroavaisuutta, huurtuminen haihtui mutta hiki ei, keksimme selitykseksi kehyksen suljetun rakenteen. Aiemmissa urheilulaseissani linssin alaosassa ei ole ollut kehystä, jolloin hiki on päässyt valumaan suoraan pois. Toki Oakleyllä on myös useita tällaisia, alhaalta avoimia malleja valikoimassaan, ja seuraavaksi taidammekin kokeilla moisia.

Juoksemisen ulkopuolella huurtumista tapahtui vähemmän. Hiihtäessä tai pyöräillessä lasit eivät pahemmin huurtuneet eivätkä hikitipat jääneet kimaltelemaan linsseille.  Tämä johtunee kylmemmästä ilmasta ja pienemmästä ilmankosteudesta. Hiihdossa oli yleisestikin vähemmän ongelmia linssien huurtumisen kanssa.

main_OO9171-33_racing-jacket_polished-black-prizm-trail-vented_028_66084_png_hero

Linssit

Joonas ja Laura valitsivat Prizm-linssit maantievalikoimastaan ja Jarno Prizm maastomallistosta. Molemmat linssit toimivat hyvin ja näyttivät pinnanmuodon halutusti. Maantielinsseissä vahvistetaan sekä suojaa kirkasta valoa vastaan sekä valon ja varjon erojen selkeyttämisessä. Maastomallistossa puolestaan erityisen tärkeää on pinnanmuotojen hyvä erottuminen punaisia ja ruskeita sävyjä vahvistamalla. Jarno kiitteliksin pinnanmuotojen erottumista, hän ei tullut kertaakaan yllätetyksi syvyysnäön tai tarkkuuden pettäessä.

Tasaisemmilla pätkillä ja aurinkoisemmilla sekä maantie- että maastolinssit riittivät hyvin varjelemaan silmiä siristämiseltä ja päänsäryiltä. Maastomallin auringonsuojan rajat tulivat vastaan hiihdettäessä täysin valkoisilla lumihangilla tai juostessa merenrantaa meren ollessa vielä jäässä, jolloin linssit olisivat voineet olla hieman tummemmat, mutta tähän Oakleyltä löytyykin omat linssinsä. Mistä pääsemmekin Racing Jacket -mallin yhteen kärkivalttiin, linssien vaihdettavuuteen!

Oakleyn näkemys Prizm-linssien ja tavallisten eroista. Punertavan näkymän allekirjoitan. Yleensä huonommilla laseilla näkymä on pikemminkin harmaa kuin kirkas.

Oakleyn näkemys Prizm-linssien ja tavallisten eroista. Punertavan näkymän allekirjoitan. Yleensä huonommilla laseilla näkymä on pikemminkin harmaa kuin kirkas.

Linssien vaihtaminen

Oakleyllä on mallistossa muutamia malleja, joista linssien vaihtaminen onnistuu käyttäjältään itseltään. Racing Jacketeissa tämä onnistuu helposti: nenän kohdalla oleva klipsi avataan ja sangan alaosa aukeaa saranan avulla. Tämän jälkeen linssi sujahtaa helposti pois ja uusi menee yhtä kätevästi tilalle. Linssien vaihtoon ei montaa sekuntia mene.

Vaihdettava linssi on Racing Jacket -mallin osalta yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Tarvittaessa tilalle saa vaihdettua poluille suunnatun linssin, maantielle kaikkein kirkkaimpaan valaistukseen tarkoitetun tai vaikkapa pelkästään läpinäkyvän linssin suojamaan silmiä. Mikäli nämä lasit siis istuvat käyttäjälleen eivätkä huurru käytössä (Jarno odottelee täysin huurtumattomia laseja yhä), saa Racing Jacketilla ja parilla lisälinssillä katettua lähes kaikki käyttötarpeet.

 Yhteenveto

Holbrook ja Racing Jacket -lasit ja Prizm-linssit istuivat erittäin hyvin, suojasivat silmiä vaihtelevissa olosuhteissa ja näyttivät pinnanmuodot juuri kuten halusimme. Valitettavasti Jarnolla lasien ajoittainen huurtuminen ja hien jäämine linsseihin haittasivat käyttöä.  Laura ja Joonas puolestaan eivät moista huurtumisongelmaa kohdanneet ja jatkavatkin kirkkain linssein lasien käyttämistä.

 

JarnoASA Goes GoExpo 4.-6.3.

Perjantaina se taas starttaa, GoExpo 2016! Suomen suurimmalta urheilu- ja ulkoiluareenalta löytyy jokaiselle jotakin: on juoksua, fitnestä, ratsastusta, pyöräilyä, golfia, retkeilyä, jalkapalloa ja hevosia. Ja ASA on luonnollisesti menossa mukana!

Meidät löydät tuttuun tapaan keskeltä messujen runSport-aluetta. Osastoltamme on esillä mielenkiintoisimpia ja vielä julkaisemattomia varusteuutuuksia. Lisäksi järjestämme yhteistyössä SUL:n ja KEHO:n kanssa juoksuaiheisia keskusteluja ja klinikoita. Ja jotta messut eivät menisi pelkästään puhumiseksi ja katsomiseksi, tekemistä tarjoaa ASAn vetämät yhteislenkit.

GoExpo16_etusivu

Keskusteluissa ja klinikoissa käsitellään juoksua isolla ja pienellä pensselillä. Kaipaat sitten vihjeitä tai opastusta juoksutekniikkaan, harjoitteluun, kehonhuoltoon tai varustehankintoihin, tulemme varmasti käsittelemään aihetta messuilla. Harjoittelun optimointi, treeni-intensiteetin säätäminen, isovarpaan rooli askelluksessa, fysiikan merkitys varustevalinnoissa tai mikä tahansa muu juoksuaihe tulee taatusti käsitellyksi viikonlopun aikana. ASAn asiantuntijat ovat toki hihasta revittävänä keskustelujen ulkopuolellakin, tule siis rohkeasti kysymään mieltäsi askarruttavia juoksukysymyksiä.

Varusteuutuuksista ASAn osastolla ovat esillä New Balance, adidaksen, 2XU:n, Streakin ja Shock Absorberin kesän ja syksun uutuudet. Kannattaa siis tulla tarkistamaan millaisia yllätyksiä on luvassa tänä vuonna!

Yhteislenkit järjestetään lauantaina ja sunnuntaina. ASAn osastolta lähtevät lenkit starttaavat lauantaina klo 12 ja sunnuntaina klo 13. Mikäli olet lippua vailla ja haluat yhdistää juoksun ja messut, lähetä sähköpostia osoitteeseen jarno@arcticsportaddicts.fi niin jätämme lipun nimelläsi ovelle. Ilmoittauduthan lenkeille viimeistään tuntia ennen lähtöä, jotta ehdimme varmasti toimittaa lipun.

Kannattaa seurata ASAn Facebookia ja laittaa Instagramissa seurantaan @joona_laurila, @juoksujalkaa ja @jarnoasa, siellä on luvassa nimittäin lippuarvontoja kuvan tykkääjien ja seuraajiemme kesken.

Nähdään messuilla!

 

runSport-alueen ohjelma

Perjantai
16:00 juoksutekniikka (SUL) Rami Virlander
– liikkeet
17:00 Sykkeen merkitys harjoittelussa (SUL) Ville Laakso
18:00 juoksutekniikka ja liikkuvuus (ASA Laura/Joonas/Jarno& (K.E.H.O.))
– käytännön liikkeet ja liikkuvuuden sekä lihasten toiminnallisuuden vaikutus juoksutekniikkaan

Lauantai
11:00 juoksutekniikka (ASA) Laura, Jarno, Joonas / KEHO
– Käytännön harjoitteet ja juoksutekniikan muuttuminen eri vauhdeissa
12:00 Lenkki -Jarno / juoksijan lihaskunto ja liikkuvuus (ASA) Laura / Joonas
13:00 Juoksutekniikka (SUL) Antti
– liikkeet
14:00 Sykkeen merkitys harjoittelussa (SUL) Ville Laakso
15:00 Varusteet ja keho ASA
– Miten valita itselle oikeat varusteet?
– Miten kehon toiminnallisuus kannattaa ottaa huomioon varusteita valittaessa?
– Vuoden 2016 varustetrendit

Sunnuntai
11:00 juoksutekniikka ja liikkuvuus (ASA) Laura/Joonas/Jarno/KEHO
12:00 Sykkeen merkitys harjoittelussa (SUL) Ville Laakso
13:00-15:00 Lenkki / Q/A sessio – Mitä olet aina halunnut tietää juoksuvarusteista ja juoksusta? Tule juttelemaan ASA:n ja KEHOn asiantuntijoiden kanssa

Muutokset mahdollisia.

JarnoUltimate Directionin uudet juomareput

Ultimate Direction, yksi suosituimmista juoksuun suunniteltujen juomareppujen ja muiden kantoratkaisujen toteuttajista, on päivittänyt Signature Series -mallistonsa 3.0-versioon. Uusin mallisto kasvoi samalla neljään tuotteeseen. UD:n mukaan uutuuksissa on onnistuttu keventämään laukkuja entisestään, samalla kun tilavuudet ovat pysyneet samana tai jopa kasvaneet.

Merkittävämpänä uudistuksena pidän täysin uudenlaista kävelysauvojen kiinnistyssysteemiä. Aiemmissa UD:n (ja kilpailijoien)  malleissa sauvat kiinnitetään repun selkäosaan. Sauvojen laittaminen ja pois ottaminen selästä väsyneenä, kylmissään ja voimat loppuneenna on yksi ärsyttävimpiä tehtäviä, mitä tiedän. Uusi Signature Series ratkaisee ongelman siirtämällä sauvojen kiinnityksen eteen, jossa silmä-käsi -koordinaatio toimii huomattavasti helpommin. Olkahihnan kohdalle asettuvat sauvat saa otettua esiin tai laitettua pois nyt hieman pienempiäkin nyppylöitä varten.

PB_Vest_Poles_Side_UD16__58743.1455660788.1280.1280d

Ratkaisu edellyttää toki joko z- tai teleskooppisauvojen käyttämistä. Toivottavasti etusauvat eivät myöskään pääse häiritsemään käsien liikkumista juostessa tai pistä ilkeästi silmään hieman hallitsemattomamman alamäki kaatumisen jäljiltä.

Yhteinen muutos mallistossa on myös aiempien kovien pullojen korvaaminen pehmeästä muovista valmistetuilla soft flaskeilla. Tämäkin miellyttää ajatuksena minua, ne ovat kevyempiä kuin kovat muovipullot ja hankaumien mahdollisuus vähenee. Toivottavasti UD:n korkin avaaminen on helppoa ja suuaukko pystyy sujauttamaan juomajauheet yhtä helposti kuin kovissa pulloissa.

Uutuudet on suunnattu monelle eri matkalla. Pienin on passaa lyhyelle pätkälle tai kisaan, jossa pakollisia varusteita on minimaalisesti. Isoimmat veskat sopivat sitten jo päiväretkille ja kantavat mukanaan satamailisten polkukisojen pakollisten varusteiden listan ongelmitta.

Timothy Olson Race Vest 3.0

Tilavuus 5 litraa, paino 167 grammaa (ilman pulloja)

Tämä on malliston kevyin ja pienin reppu. Kisaliivi kulki ennen nimellä Anthony Krupicka Race Vest, mutta Krupickan laajentaessa vuoristoseikkailujaan, otettiin kisalaukun edustajaksi Western Statesin kaksinkertainen voittaja ja reittiennätyksen haltija, Timothy Olson.

TORace_Vest_front_bottles_UD16__19758.1455656829.1280.1280

Race Vest on tarkoitettu kantamaan vain välttämätön. Etuosan pikkutaskuihin menee vedet, geelit, puhelin (en tiedä kuinka iso) yms, mutta takaosan taskuun ei tungeta varatrikoita ja -takkeja runsaissa määrin. Juomasäiliölle ei myöskään ole tilaa tässä mallissa.

Selkäosa onkin kisaliivi 3.0:n suurin ero edeltäjäänsä. Aiemmin myös tässä kevyimmässä versiossa takaosassa oli isompi tasku, johon mahtui vesisäiliö. Jotenkin UD:n laskentaosasto on silti saanut mitattua uutuuteen viiden litran vetoisuuden, verrattuna edeltäjän neljään litraan.

TORace_Vest_back_UD16__46165.1455656822.1280.1280b

Mikäli luvassa on lyhyt reissu, johon pitää ottaa jonkun verran pakollista tavaraa, eikä juomavyö ole sopiva, TO Race Vest on malliston tarkin osuma.

Repun ilmoitettu kapasiteetti on joko 4 tai 5 litraa, riippuen tarkistaako asian sivuilta vai mainosvideolta. Paino, ilman pulloja, on alle 140 grammaa.

Scott Jurek Ultra Vest 3.0

Tilavuus 6,25 litraa, paino 205 grammaa

Seuraavana malliston kokoluokassa on polku- ja ultrajuoksulegenda Scott Jurekin mukaan nimetty Ultra Vest 3.0. Tämä lienee malliston suosituin vaihtoehto. Ultra Vestissä on kisaliiviä enemmän säilytystilaa, ollen silti riittävän kevyt käytettäväksi myös lyhemmillä lenkeillä.

SJ_UltraVest_Poles_Side_UD16__57155.1455657802.1280.1280b

SJ Ultra Vest on pudottanut painoa sata grammaan verrattuna edeltäjäänsä. Valitettavasti kapasiteetti on samalla pienentynyt 0,75 litraa.

Säilytystilaa on takana kahden taskun verran. Isompaan saa pinottua harvemmin käytettäviä tavaroita, kun taas selän alaosassa olevaan vetoketjutaskuun pääsee käsiksi myös liikkeessä. Tänne kannattaa siis iskeä täydennysgeelit ja vaikkapa päälle nakattava takki.

SJ_UltraVest_Poles_Side_UD16__57155.1455657802.1280.1280c

Säilytyskapasiteetti uutuudessa on 6,25 litraa.

AK Mountain Vest 3.0

Tilavuus 11,5 litraa, paino 332 grammaa

Täysin uusi vaihtoehto mallistossa on Anton Krupickan nimeä kantava Mountain Vest 3.0. Tämä vaihtoehto tarjoaa lähes tuplaa Jurekin version tarjoaman säilytystilan. Lisäkapasiteetti löytyy isommasta selkätaskusta sekä takaosan toisesta, avoimesta mesh-taskusta.

AK_MtnVest_2_0_back_UD16_PC__72546.1455658613.1280.1280

Mountain Vest ei tarjoa Olsonin tai Jurekin tapaan selän alaosan taskua. Tämä on hieman harmi, koska tällaiseen taskuun pääsisi helpommin käsiksi nyt tarjolla olevaan ylempään taskuun.

AK_MtnVest_2_0_front_bottles_UD16_PC__79017.1455658622.1280.1280b

Istuvuutta on parantamassa on selkäosan kiristysremmien kiinnitys, jossa ulkoiset nauhat saa kiristettyä lähemmäksi selkää, entistä tiukemin. Haluaisin silti kokeilla, miltä tuntuu jäähakuilla ja -raudoilla lastattu reppu.

PB Adventure Vest 3.0

Tilavuus 16 litraa, paino 344 grammaa

Malliston isoin veska kantaa juoksijan ja seikkailijan Peter Bakwinin nimeä. Seikkailuliiviin mahtuu tavarat hieman pidemmällekin retkelle. Oikeastaan tätä enemmän tarvitsee enää juoksuvaelluksessa, jolloin ollaan Fastpack-vaihtoehdon maailmassa.

PB_adv_vest_2_0_back_UD16_PC__20800.1455660761.1280.1280

Muutoksia uusimmassa seikkailuliivissä on sata grammaa kevyempi paino. Tilavuus on kuitenkin samalla lisääntynyt viidellä litralla. Win-win. Takaosan vetoketjuaukkoa on suurennettu, jotta tasku aukeaa isommaksi ja tavarat olisivat helpompi otettavissa. Malliston suurin kapasiteetti näkyy laukussa isoina taskuina edessä ja takana.

PB_Adv_vest_2_0_front_bottles_UD16_PC__36693.1455660771.1280.1280b

Miltä uudistukset vaikuttavat? Sauvojen uusi kiinnitys vaikuttaa mielenkiintoiselle. Toimiessaan se on selkeä etu kilpailijoihin nähden. Toisaalta repuissa on vieläkin suuri luotto takana olevaan, isoon vetoketjulliseen taskuun. Isosta takataskusta, johon käydään käsiksi niskasta, on minun kokemukseni mukaan vaikea ottaa tavaroita liikkeessä. Hommaa ei helpota taskun sulkeminen vetoketjulla. Toisaalta, jos ei taskuun ei pääse käsiksi, ehkä se kannattaa sulkea varmuuden varalta. Mutta. Tästä syystä takana saisi olla laukun alaosassa olla joku kohtuullisen iso tasku, johon pääsisi käsiksi lennosta. Tänne voisi laittaa energiatäydennykset ja sadetakit, hanskat, pipot yms., joita voi välillä joutua riisumaan ja pukemaan. Isompaan laukkuun voisi sitten laittaa välttämättömät pahat, kuten ensiaputarvikkeet ja harvemmin käytettävät tavarat.

Kuvat: Ultimate Direction

JarnoASAn testiin Suunto Ambit3 Vertical

Suunto julkisti uusimman Ambit-sarjan syke- ja seikkailukellonsa, Suunto Ambit3 Verticalin tammikuun lopussa. Kello on nyt kulkeutunut myös ASAn testiin, joten on aika käydä läpi, mitä on odotettavissa ja mihin asioihin testeissä tullaan kiinnittämän huomiota.

Tiivistettynä uutuuden voi sanoa osuvan Ambit3-mallistossa lippulaiva Ambit3 Peakin ja Ambit3 Sportin väliin.

Vertical panostaa nimensä mukaisesti korkeuden mittaamiseen. Täysin uusia ominaisuuksia, joita ei ainakaan vielä ole muissa Ambit-kelloissa, on mahdollisuus piirtää ja seurata kellosta reaaliaikaisesti reittisi korkeusprofiilia. Voit siis tutkailla, kuinka paljon päivän noususta on suoritettu ja kuinka paljon on jäljellä. Tämä siis vaatii, että juokset ennakkoon kelloon lataamallasi reitillä. Muutenhan Ambit joutuisi telepaattisesti päätelemään päivän reittisi. Kello kertoo myös reaaliaikaisen nousuprosenttikulmasi, joten voit tarkistaa, pitääkö vielä juosta vai voiko jo laittaa kävelyksi.

Suunto Ambit3 Vertical k

Kello näyttää lisäksi käyttäjän kokonaisnousumetrit viimeiseltä 7 ja 30 päivältä sekä koko vuoden ja laitteen käyttöajan saldon. Erityisen kätevä ominaisuus näin Suunto Vertical Weekin aikana.

Suunto Ambit3 Vertical a

Keskittyminen korkeuserojen mittaukseen vaatii luonnollisesti toimivan mittauskaluston. Tästä syystä Ambit3 Verticalissa on sama sisäänrakennettu ilmapaineanturi kuin malliston kalleimmassa versiossa, Suunto Ambit3 Peakissa. Ambit3 Sport ja Run -malleissa korkeusmittaus tapahtuu GPS:n avulla, mikä ei tuo yhtä tarkkaa tulosta. Nykyisessä Ambit2-mittarissani luotetaan samaan sisäiseen ilmapaineanturiin, joten katsotaan osuvatko uusi ja vanha samoille seuduille lukujen kanssa.

Uusien korkeusmittausten lisäksi kello tarjoaa täysin uutena ominaisuutena värinähälytykset! Kauan kaivattu ominaisuus vaatii tuekseen huutomerkkiä. Minä en itse pidä kellon piippauksia päällä, eikä niitä edes kuule helposti juostessa. Sen sijaan toimivan värinähälytyksen aistii helpommin ja se säästää korvia. Värinää jäin aikanaan kaipaamaan siirtyessäni Garmininsta Suuntoon, joten testien myötä selviää, kuinka hyvin Suunto on vastannut toiveisiini.

Suunto Ambit3 Vertical e

Akunkestossa Vertical vastaa Sport mallin 10 tunnin kestoa yhden sekunnin tallennusvälillä, kun Peakissa virtaa riittää 20 tunniksi.

Kolmas merkittävä muutos Verticalin kohdalla on tapahtunut ulkonäössä. Aiemmissa Ambiteissa GPS-palikka on ollut selkeästi erottuvana palikkana rannekkeen ja kellon alareunan välissä. Verticalissa GPS on rakennettu sisään varsinaiseen kelloon, eikä ylimääräisiä muotoilupalikoita ole. Samalla kello hyödyntää yhdysvaltalaisen GPS:n ohella venäläistä Glonass-paikannustekniikkaa. Glonassin ominaisuuksiin ja hyötyihin en ole vielä ehtinyt perehtyä, selvitetään tämäkin siis testien aikana.

Suunto Ambit3 Vertical d

Suunto Ambit3 Vertical

Suunto Ambit3 Peak

Suunto Ambit3 Peak. GPS-palikka näkyy kellotaulun Suunto-logon alapuolella.

Luopumisia Suunto on toki joutunut tekemään. Verticalista ei löydy enää myrskyvaroitusta, säätrendejä eikä merenpinnan ilmapainetta. Hieman tuntuu hassulle, kun kerta kellossa tarkempi ilmapaineanturi on. Ehkä nämä ominaisuudet veisivät joko liikaa tilaa ohjelmapuolella tai nostaisivat kellon hinnan liian korkeaksi suhteessa muuhun Ambit3-mallistoon.

Suunto Ambit3 Vertical j

Tuttuja ominaisuuksia aiemmista Ambit3-malleista ovat harjoitusten ja kellon ohjaaminen Movescountista, joko tietokoneen ja piuhan tai mobiililaitteen ja Bluetoothin välityksellä. Kellolla voit myös mitata palautumista ja unenaikaista palautumista, hyödyntää Stryd Running -mittaria juoksutehon seuraamiseen, seurata päivittäistä aktiivisuuttasi, harjoituksen tehoa, ladata eri urheilulajien profiileja eri kellonäkymillä, saada hälytykset saapuvista puheluista ja viesteistä suoraan kelloon jne. Lukuun ottamatta juoksutehon seurantalaitetta, testien kulussa selviävät myös, miten nämä päivittäiset ominaisuudet toimivat.

Suunto Ambit3 Vertical h

Tarkempaa erittelyä Ambit3-mallien eroista voit tehdä täällä.

Kuvat: Suunto

JarnoASAn testissä adidas Energy Boost 3

adidas Energy Boost sai vuonna 2013 kunnian toimia kenkänä, johon uusi Boost-välipohjamateriaali tuli ensimmäisenä. Tämän jälkeen lähes kaikki adidaksen kengät ovat siirtyneet Boostin ja EVAn yhdistelmävaimennukseen. Energy Boost ei silti jäänyt pelkästään uuden materiaalin laukaisualustaksi vaan kengästä on tuotu vuosittain markkinoille uudet versiot.

ASA sai testiinsä Energy Boost 3:n hyvissä ajoin viime vuoden puolella, joten kokemusta on kertynyt. Testasimme kenkää tällä kertaa naisen ja miehen voimin, kun Juoksujalkaa-Laura ja Jarno keräsivät kilometrejä kengällä. Lauralle kyseinen malli oli uusi tuttavuus. Jarno puolestaan on juossut jokaisella Energy Boostin mallilla tähän mennessä yli tuhat kilometriä (ei toki yhdellä ja samalla vaan useammalla parilla). Laura keskittyykin arviossaan omiin, ensikertaisiin kokemuksiin Energystä, kun Jarno taas peilaa mallia myös edeltäjiin.

Kengän tekniset tiedot (suluissa 2-version vastaavat)

  • Droppi 10 millimetriä, kantapää 31,5 ja päkiä 21,5. (Ei muutosta)
  • Paino 310 grammaa (280 grammaa), miesten US 9.
  • Techfit-päällinen. 3:n päällisessä ei ole erillisiä tukisuikaleita. Päällinen koostuu pääasiaksi yhdestä osasta, samaan tapaan kuin kudottu päällinen.
  • Kengännauhat kiinnittyvät omiin tukinauhasuikaleisiin, jotka kiristävät päällisen jalan ympäri. Edeltävässä mallissa kengännauhat kiinnittyivät erilliseen tukikehikkoon.
adidas Energy Boost 3

adidas Energy Boost 3

adidas Energy Boost 2

adidas Energy Boost 2

  • Ulkopohja pitävää kumia. Ulkopohjan kumin ”kiinnitysmuotoilu” muuttunut. Kumi on kiinni välipohjassa ruudukkomaisessa muodossa, verrattuna edeltävän version pitkiin suikaleisiin.
adidas Energy Boost 3

adidas Energy Boost 3

adidas energy boost 2 b


adidas Energy Boost 2

Vaimennus

Boostin määrä vaihtelee huomattavasti adidaksen mallien välillä. Ultra Boostissa esimerkiksi koko välipohja ja vaimennus ovat Boostia, joissain toisissa malleissa Boostia on vain pieniä paloja kannassa ja/tai päkiässä, hieman kuin erillisinä vaimennusyksiköinä. Tällöin muu välipohja on EVAa.

Energy Boostit ovat perinteisesti kuluneet suurimpien Boost-rohmujen joukkoon. Kengän välipohja on pääasiaksi Boostia, lukuun ottamatta pientä EVA-osuutta kärjessä. Ratkaisu tekee Energyistä yhden adidaksen vaimennetuimmista malleista.

EVAn osuus välipohjasta näkyy muun välipohjan valkoisuudesta erottuvana sinisenä.

EVAn osuus välipohjasta näkyy muun välipohjan valkoisuudesta erottuvana sinisenä.

JARNO

Energy Boost 3:n vaimennustuntuma on hyvin samankaltainen edeltävien mallien kanssa. Iskut pehmentyvät todella hyvin ja jalat säästyvät pitkilläkin lenkeiltä rasitukselta niin hyvin kuin se juostessa ja juoksukenkien ansiosta on mahdollista. Vaimennus on pehmeähköä ja kimmoisaa. Mutta harmillisesti Boostin kimmoisuus ei pääse Energy 3:ssa yhtä hyvin oikeuksiinsa kuin edeltävissä versioissa. Tästä juoksuntumassa lisää.

LAURA

Minä pidin kengän vaimennuksesta. Se oli mukavan pehmeä ja käytinkin tästä syystä kenkää kaikilla loppukesän jälkeen juoksemillani yli kymmenen kilometrin lenkeillä.

Juoksutuntuma

JARNO

Teknisten yksityiskohtien muutokset realisoituivat juoksutuntumassa. Aiemmat Energy Boostit ovat olleet runsaasta vaimennuksesta huolimattaa toimivia vaihtoehtoja reippaampaakin vauhtiin. Askel on rullannut hyvin eikä pohjan vaimennus ole ollut liian tunnoton tai päällinen antanut periksi tiukoissa mutkissa. Nyt Energy 3:n kohdalla päällinen toimii edelleen, mutta pohja on huomattavasti jäykempi kuin edeltäjissä. Rullaavuus on siis selkeästi heikentynyt. [Rullaavuudella tarkoitan tässä tuntumaa alastulosta ponnistukseen. Energy 3:ssa tämä liike on jäykempi ja vähemmän ketterän tuntuinen kuin edeltäjissään. Tämä ei niinkään haittaa kevyillä pk-lenkeillä, koska jalka ehtii mukaan muutenkin. Lujempaa juostessa tuntuu kuin jalkapohjan liikuttaminen alastulosta ponnistukseen olisi työläämpää kuin sen lujaa juostessa haluaisi olevan.]

adidas energy boost 3 g

Epäilen rullaavuuden muutoksen taustalla olevan useita tekijöitä. Lisääntynyt paino sekä ulkopohjan kumiseoksen muutos yhtenäisemmäksi ovat varmasti merkittävässä roolissa. Hitaammilla vauhdeilla ja PK-lenkeillä kenkä toimii ihan mukavasti, mutta heti vauhdin kiihtyessä kengän paino alkaa ärsyttävästi muistuttamaan itsestään. Samalla jalan liikuttaminen ponnistukseen tuntuu huomattavasti työläämmälle kuin edeltäjissään.

Näiltä osin Energy Boost 3:n vertailu adidas Ultra Boostiin on paikallaan. Jälkimmäinen on huomasti ketterämpi ja löysempi kenkä, vaikka painoltaan ne ovat samanlaisia. Vaimennustuntumakin on yhtäläisen pehmeä. Ero on siinä, että Ultra Boost on pohjasta löysä ja ketterä, Energy puolestaan jäykempi. Kumpi malleista sopii paremmin, riippuu käyttäjän mieltymyksistä (sekä koosta, isommalle hieman kiertojäykempi kenkä voi olla mukavampi).

LAURA

Minulla kenkä toimi parhaiten PK-lenkeillä, kengät istuivat jalkaani hyvin antaen pohjasta hyvän tuen  ja vaimennuksen. Kuten yllä totesin, käytin kenkää kaikilla yli kymmenen kilometrin lenkeillä. Näillä nopeuksilla ja matkoilla kenkä toimi hyvin, mutta nopeampaan juoksuun kenkä ei mielestäni soveltunut yhtä mainosti.

adidas energy boost 3 e

Päällinen

JARNO:

Kengän päällinen on muuttunut täysin kakkosesta, vaikka molempien teknisiin tietoihin listataan materiaaliksi Techfit. Kolmosen Techfit on kuitenkin lähempänä kudotun päällisen tuntumaa, eli se on täysin yhtenäinen ja huomattavasti edeltäjäänsä pehmeämpi.

Uutuuden päällinen on erittäin miellyttävä jalassa, minkäänlaisia hankauksia en kokenut. Jatkaen Energyn vertailua Ultra Boostin, molempien päälliset tuntuivat jalkaani vasten lähes yhtä miellyttäville. Energyn päällinen piti kuitenkin jalkani paremmin paikallaan tiukoissakin mutkissa.

Päällisen ainoa huono puoli on sen tapa imeä vettä itseensä. Kastuessaan kunnolla päällinee imaisee veden, nostaen samalla painon 330 gramman tietämille. Nousua on siis 10 %:a verrattuna kuivapainoon.

LAURA:

Kengän päällinen oli miellyttävä käyttää loppukesästä, koska se oli erittäin hengittävä. Talven pakkasilla tämä hengittävyys tuli kuitenkin huomattua negatiivisesti, kun jalat eivät pysyneet lämpimänä. Kudottu päällinen on myös herkästi likaantumaan, minkä huomaa nopeasti sään huonontuessa.

Verrattuna Jarnon kokemuksiin, minulla päällinen antoi myös periksi, toisin sanoen se oli liian joustava. Näin kenkä ei tarjonnut jalalle samanlaista tukea kuin tyyppisempi päällinen. Päällisen joustavuus aiheutti myös sen, että kenkä tuntui kokoaan väljemmälle.

adidas energy boost 3 b

Kestävyys

JARNO

Koska olen saanut nämä kengät käyttööni jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, on näillä tullut juostua vajaat 600 kilometriä. Pohjan vaimennus on edelleen hyvä ja iskut kuolettuvat kuten pitääkin. Ulkopohjan kumissa näkyy kulumisen merkkejä, suurimmat kantapään ulkosyrjässä.

Päällinen on pysynyt hyvin kasassa, lukuun ottamatta sadan kilometrin kohdalla kantaosan yläosaan tullutta repeämää. Näitä aukkoja kannan ympärille saan toki herkästi useisiin kenkiini, potkinen itseäni siis nilkoille juostessani. Uusia repeämiä ei ole tämän jälkeen tullut eikä vanha reikä ole lähtenyt leviämään.

LAURA

Täytyy sanoa, että minulla näissä kengissä juostut kilometrit kirjaimellisesti näkyvät. Päällisestä voi nimittäin helposti lukea lukuisat ylittämäni kuralätäköt.

Yhteenveto

JARNO

Muutoksia Energy Boostissa on siis tapahtunut. Ikävä kyllä ne vievät minun mieltymyksissäni kenkää väärään suuntaan. Päällinen on toki tullut pehmeämmäksi, mutta painon lisääntyminen ja rullaavuuden heikentyminen ovat vähentäneet minulla kengän monikäyttöisyyttä. Kenkä on pidemmän aikaa päätynyt jalkaani lähinnä pk-lenkeille, ja oikein väsyneenä valitsen näillekin mieluummin jonkin pohjasta löysemmän vaihtoehdon. Toisaalta pitkäikäisyytensä ansiosta malli kuluu vielä varmasti jokusen sata kilometriä pk-lenkeillä ja pitkiksillä.

LAURA

Suosittelen mallia PK-kengiksi pidemmille matkoilla ja hitaammille nopeuksille – kevät-kesä-syksy -akselilla. Kengät toimivat mielestäni erinomaisesti jonkun nopeamman kengän parina.

JarnoASAn juoksureportteri Itä-Vantaan maastojuoksussa

Vaihtelu virkistää, ajattelin suostuessani kutsuun osallistua 4,5 kilometrin maastojuoksuun.

Syksy on loistavaa aikaa kokeilla erilaisia juoksumatkoja ja -tapahtumia. Kauden päätavoitteet ovat jo takanapäin ja harjoittelu voi olla hieman rennompaa, ilmaa selkeää tavoitepäivämäärä ja kilometrin tarkkaa harjoitusohjelmaa. Näin ainakin itselläni. Suostuin siis mielelläni, kun ystäväni Atte (Juoksua arjessa -blogisti) kutsui minut maastojuoksutapahtumaan Vantaalle. Toki Vantaalle lähteminen on aina riski, mutta on sitä kummemmissakin paikoissa käyty juoksemassa.

Saavuin siis tiistai-iltana Hakunilaan, jossa yleisurheiluseura Kenttäurheilijat 58:n järjestämä tapahtuma juostiin. Rata oli sama, jossa pidettiin viime vuonna maastojuoksun Pohjoismaiden mestaruuskisat. Rata kulki kovapintaisella hiekkatiellä, nurmikolla, lehtiä täynnä olevan nurmikolla, sekä pehmeällä että kovalla latupohjalla ja juoksuradalla. Alussa oli pieni nyppylä, minkä jälkeen luvassa olivat reitin kaksi mäkeä ja lopussa puolisen kilometriä tasaista alustaa. Lyhyen hiekkapätkän jälkeen juoksu kulki nurmella, josta se puolivälissä kierrosta muuttui latupohjaksi, ennen kaarrosta urheilukentän mondolla. Yhden lenkin mitta oli 1,5 kilometriä ja se kierrettiin kolmesti.

12178121_838539486263750_2055153179_n

Atte itse keskittyi kiertämään rataa leppoisasti ja kuvailemaan. Ei kuulemma sopinut treeniohjelmaan maastojuoksu täysiä. Ihmeellinen ohjelma.

Tapahtuma vaikutti heti alkuun erittäin lupaavalle, kun osallistujalistasta selvisi, että alle 3-vuotiaita oli kuusi juoksijaa ja alle 5-vuotiatakin useita. Kisakansliasta ja kentältä aisti lisäksi vahvasti seuratoiminnan hengen, joka itselleni on tutumpi nuoruusvuosien joukkuelajeista kuin massamaratoneilta tai polkujuoksukarkeloista. Kyllä maassamme siis yhä on yleisurheilijoita, vaikka heitä ei kovasti mediassa näe (jos ei osaa etsiä).

Olin sopinut Aten kanssa, että vedän ennen kisaa hänen valmennusryhmälleen alkulämmöt. Tämä sai samalla toimia omana lämmittelynäni. Hölkän, tekniikkadrillien ja avaavien vetojen jälkeen tuli jo kiire lähtöpaikalle, kun kuulutuksia kuunteli. Lähdössämme oli parisenkymmentä ihmistä mukavasti ihmisiä. Koska edellisestä vauhdikkaasta juoksusta oli kulunut parisen kuukautta, päätin sännätä matkaan lujaa, mutten täysiä. Taktiikka toimi ja kärki meni menojaan, mutta myös minun vauhtiini löytyi seuralaisia.

12182389_838539492930416_955632677_n

Ensimmäisellä kierroksella hain hieman tuntumaa vauhtiin ja reittiin, porukkamme kärjessä taisin käydä vain ohimennen. Toisella kierroksella päätin tietoisesti siirtyä porukkamme keulille, vetotyötä kun oli tehnyt viimeiset puoli kierrosta naisten sarjan voittaja. Ei minulla varsinaisesti ollut vetohaluja, mutta halusin kokeilla sitäkin hommaa. Eihän myöskään ole kohteliasta antaa muiden tehdä vetohommia ja itse nauttia peesistä.

Vetohommista huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, meno alkoi jo tuntua hieman raskaammalle ja vauhtikin näyttää hidastuneen. Hyytymistä ei silti päässyt syntymään. Vetovastuun siirtyi pois minulta toisen kierroksen lopussa, mikä sopi itselleni hyvin. Kolmannen kierroksen alkaessa pähkäilin jaksamistani porukan mukana loppuun asti. Ensimmäinen mäki meni kuitenkin hyvin ja heti perään otin vetovastuun takaisin. Viimeisen ylämäkeen yritin pitää menon vielä jotenkuten rentona, jotta viimeinen alamäki rullaisi hyvin ja viimeiset 500 metriä tasaista kulkisi mukavammin. Viimeistä kertaa radalle kaartaessani näin Aten. Ohittaessani kiitin häntä voimasanalla loistavasta ehdotuksestaan. Maaliin saavuin oman ajanottoni mukaan ajassa 18 minuuttia ja 11 sekuntia.

Hieman ehkä olisin toivonut parempaa aikaa ja selityksiä keksisin monia, mutta ei tuolla ajalla ollut pahemmin merkitystä ja kyllä se kuntotasoani kuvaa. Tärkeämpää oli päästä kokeilemaan uudenlaista juoksumuotoa ja nauttia tapatumasta. Jos minun olisi pitänyt lähteä yksinäni kiertämään rataa, tuskin olisin tuota aikaa juossut. Ryhmästä saatu peesiapu piti vauhtia yllä ja sai yrittämään kovemmin. Kyllä pieni kisailu kuuluu urheiluun, vaikka se olisikin leikkimielistä.

12181914_838539509597081_1935949329_n

Kisan jälkeen ängin itseni ryhmäkuvaan.

Hyvänä puolena, kovemman treenin lisäksi, oli kisan sen kesto ja alusta. Lyhyen kestonsa takia palautuminen ei vaatinut erikoisia toimia: pohkeet olivat seuraavana päivänä hieman jumissa, mutta muuten selvisin tapahtumasta ilman kummempia lihasremppoja tai kolotuksia. Tai sitten en vain saanut riittävästi tehoja irti. Vilustumisestakin selvisin säikähdyksellä ja iltapäivän nukkumisella.

Täytyy lämpimästi suositella tapahtumaa ja vastaavanlaisia maastojuoksua kaikille juoksusta kiinnostuneille ja erilaisia tapahtumia etsiville. Pieni kisailu antaa kummasti pontta tehotreenille. Tavoitteetkaan kun eivät monella ole näissä lyhyemmissä kisoissa, niin niihin voi huoletta lähteä keskellä treeniviikkoa, sen kummempia keventelemättä tai älyttömän pitkiä palautumisia vaatimatta. Ei moista maitohappohyökkäystä silti joka viikko kannata tehdä, mutta kyllä näitä aina muutaman viikon välein kannattaa kokeilla.

Juoksukengiksi olin valinnut adidas adizero adios Boost 2:t. Maastojuoksupiikkareita en omista eikä kaapistani löytynyt yhtään riittävän kevyeltä tuntuvaa polkujuoksukenkää. Tämä ei kuivalla kelillä haitannut, adiokset toimivat hyvin. Itse asiassa piikkarit olisivat voineet olla suurempi riski, kun 4,5 kilometrin matkasta 600–700 metriä oli mondo-pinnoitetta, jolla jalat olisi voinut tottumattomana saada mukavasti junturaan.

Itä-Vantaalla järjestetään maastojuoksu vielä ensi viikon torstaina 5.11. Sarjat starttaavat 17.30 alkaen, yleinen sarja suunnilleen 18.30. Toivottavasti sarja järjestetään myös ensi keväänä, jotta pääsen testailemaan kuntoani.

 

 Video kisan lähdöstä

JarnoPolar A360 – Aktiivisuusmittari ottaa askeleen sykemittarimarkkinoille

Joulu lähestyy ja uutuuksia työnnetään markkinoille kiihtyvää tahtia. Suuret sykemittarivalmistajat ovat tässä mukana, kun tällä Garmin, Suunto ja Polar ovat kaikki julkaiset uutuuksia. Otetaan ensimmäiseksi käsittelyyn Polar A360 -aktiivisuusmittari.

Polar Loop toi aktiivisuusrannekkeet suuren yleisön tietoisuuteen. Tarkoitus oli vaivattomalla tavalla seurata käyttäjän aktiivisuuta: ranneke ranteeseen ja data kerääntyy automaattisesti, ilman painalluksia. Loopin jälkeen moni firma on tuonut markkinoille vastaavanlaisia apuvälineitä liikunnan seuraamiseen. Aikojen kuluessa ominaisuudet tuotteissa ovat lisääntyneet ja rajat sykemittarien ja aktiivisuusrannekkeiden välillä käyneet pienemmiksi. Polar A360 lähentää lisää tätä rajaa entisestään, mutta ei vielä aivan pääse perinteisten sykemittarien markkinoille, alempana selitettävistä syistä johtuen.

Polar A360 gif

Suurin täky uutuudessa on optinen sykemittaus suoraan ranteesta, ilman erillistä sykevyötä. Mittauksen avulla kalorikulutuksen ja rasittavuuden arvonta tulevat tarkemmiksi. Ilmeisesti Polar luottaa tässä omaan teknologiaansa eikä ole lähtenyt ostamaan muiden valmistajien sensoreita. Looginen ratkaisu, kun tarkoituksena on varmasti viedä tämä ratkaisu myöhemmin läpi malliston. Sykemittauksen toimivuudesta ei voi kokeilematta mitään sanoa. Yleisesti olen törmännyt sekä hyvin että huonosti toimiviin optisin sykemittauksiin. Toivon todella kempeleläisten olevan onnistujia.

Polar A360 b

Polar 360:n värinäyttö on myös kosketusnäyttö.

Hyvänä lisäominaisuutena sykemittauksen ansiota on eri harjoitusalueiden analyysi: A360 osaa kertoa treenin aikana, millä rasitustasolla syke liikkuu. Yleensä tämän tiedon on aktiivisuusmittareiden sykkeistä saanut selville vasta treenin jälkeen. Polarin avulla omat sykerajansa huonosti muistavat voivat nyt seurata treeninsä rasittavuutta realiajassa suoraan ranteesta.

Polar A360 h

Laitteen lataaminen tapahtuu kätevästi tavallisella micro-USB-piuhalla.

Toimii sykemittaus kuinka tarkasti tahansa, miinus on mittauksen rajoittuminen ainoastaan urheiluaktiviteettien ajalle. Laite ei siis seuraa sykettä koko päivän ajan vaan ainoastaan erillisessä treenimoodissa. Näin saadut arviot aktiivisuudesta ja vaikkapa kalorikulutuksesta jäävät väistämättä epätarkemmiksi kuin mitä olisi mahdollista saada koko päivän kestävällä sykeseurannalla.

Selitys rajatulle sykemittaukselle voi olla akun keston parantaminen. A360:n luvataan nimittäin kestävän parikin viikkoa yhdellä latauksella, sisältäen tunnin päivittäistä treenin tallennusta.

Polar A360 gif a

Polar A360:n aktiivisuusmittauksen tukena on myös Polar Flow netti- ja mobiilisovellus. Tämän avulla käyttäjä saa tietoa päivä-, viikko- ja kuukausitasolla tavoitteidensa saavuttamisesta. Ohjelma osaa myös neuvoa, miten yksittäinen treeni vaikutti päämäärän tavoittelussa sekä sieltä kertoa vaihtoehtoja harjoittelun monipuolistamiseen.

Polar A360 e

Bluetoothin välityksellä tiedot siirtyvät laitteesta Polar Flow’hon, mutta samalla tiedonsiirrolla saa halutessaan myös notifikaatiot kännykästä ranteeseen. Näin kello hälyttää saapuvista puheluista, viesteistä, sosiaalisen median tapahtumista sekä kalenteritapahtumista. Kellon hyödyntäminen ranteessa saapuvista puheluista näyttää yllättävän toimivalle kuvassa, kun kaivamatta puhelinta voi katsoa, kuka soittaa tai mikä ihme Facebookissa on lähettänyt ilmoituksen.

Polar A360 gig

Itsestään selvästi laite osaa kertoa päivän kalorikulutuksen, otetut askeleet, unen ja aktiivisuustyypin. Harmillisesti jatkuvan sykemittausominaisuuden poisjättäminen tekee tästä huomattavasti epätarkempaa käyttäjän kannalta. Esimerkiksi koko päivän kuormittavuuden ja unen laadun seurannassa sykedata tulisi tarpeeseen.

Vaihdettavat rannekkeet tuovat käyttäjälle lisämahdollisuuksia kellonsa tuunaamiseen mielialan mukaan. Lisämaksusta tietenkin.

Vaihdettavat rannekkeet tuovat käyttäjälle lisämahdollisuuksia kellonsa tuunaamiseen mielialan mukaan. Lisämaksusta tietenkin.

Myyntiin Polar A360 tulee marraskuussa. Laitteen hinnaksi on asetettu 199,90 €. Mikäli joululahjalistalla on siis aktiivisuusmittari, kannattaa laite tarkistaa. Toisaalta, jos hakusessa on kumppani treeniseurantaan, on halvempi Polar M400 mielestäni parempi valinta. 400 ei tarjoa optista sykemittausta, mutta sen sijana GPS-matkamittauksen kylläkin. Eli kannattaa harkita, hakeeko seuralaista treeneihin vai motivaattoria yleiselle liikunnan lisäämiselle.

Lisätietoa: Polar ja DC Rainmaker