Eka treeniviikko

  • Tiistai: Bootcamp, koko keho.
  • Keskiviikko: 500m uintia ja vesijuoksua.
  • Perjantai: Cross fit, keskivartalo.
  • Sunnuntaina: Juoksua

Helsinki Core Trainersin bootcampin hienous on ryhmässä tekeminen. Olen aina ollut joukkueurheilija ja siten nautin, kun saan urheilla porukassa.  Core:n porukassa on hyvä jengi, jonka kanssa trainerit Thomas ja Ville yrittävät usein luoda erilaisia kilpailuja. Kilpailuhenki ja siitä syntyvä adrenaliini ajaa usein parempiin suorituksiin kuin yksin kykenisi. Jokaisella treenikerralla pyritään tekemään hieman erilaisia suorituksia ja sarjoja.

Dome_Karukoski_treenaa_bootcampilla
Ensimmäinen toiminnallinen -treeni tauon jälkeen oli tuskaa. Lämmittelyn jälkeen tehtiin kymmenen erilaista kuntopiiriliikettä käyttäen enimmäkseen vain omaa painoa. Kaikista liikkeistä teimme ensin kierroksen kahden minuutin toistoilla ja sitten pienen tauon jälkeen uusi kierros minuutin toistoilla. Olin ensimmäisen kierroksen jälkeen aivan hapoilla, loppu ja valmis. Mieleen tulee nuoruuteni jenkkifutis-aikojen kuntopiirit. Osa jengistä kävi välillä oksentamassa ja sitten jatkettiin. Niin myös bootcampissa. Core Trainersin vessoissa on kuulemma oksennettu enemmän kuin keskustan baareissa.

Mutta voittamisen tunne,  se itsensä voittamisen tunne. Urheilun yksi kaunein asia. Se on niitä hetkiä, kun Eye of the tiger soi alitajunnassamme. Sen saa kun vain sinnikkäästi vetää tunnin loppuun.

Suurin vihan kohteeni on aina ollut Burbees –liike. Siinä vedetään ensin kynttilähyppy ja siitä loikataan punnerrukseen ja jälleen ylös kynttilähyppyyn. Vie mehut ja toimii yleensä ns. rangaistuksena. ”Se kuka häviää tämän skaban, vetää 20 burbeesia.”

Vihaan liikettä myös siksi, että olen yleensä niin hapoilla niitä tehdessäni, etten saa liikettä tehtyä teknisesti oikein. Se tuntuu ja varmasti näyttää vain sellaiselta epätoivoiselta vanhenevan ex-urheilijan räpiköinniltä. Kun liikkeen tekee oikein ja tarkasti, siitä saa enemmän myös henkisesti.

Perusliikkeet  kuten punnerrukset, kynttilähypyt ja erilaiset vatsalihakset saivat kaverikseen uuden liikkeen: wall climberin.  Sen idea on, että noustaan käsiseisontaan käsien ja jalkojen avulla seinää pitkin. Eli lähdetään seinän vierestä vatsaltaan ja pikkuhiljaa jalkapohjia ja käsiä hyödyntäen peruutetaan seinää pitkin. Todennäköisesti Jackie Chanin mieliliikkeitä.  Mutta kokeilkaapa tehdä liikettä sen jälkeen kun olette tehneet 9 x 2 minuuttia erilaista vatsa-, jalka- ja punnerrusliikkeitä. Sain ehkä kolme aikaiseksi. Näin vain miten hikeni valui mattoa pitkin, kun nojasin maahan ja anoin armoa.

Treenien päätteeksi tein tietenkin sen perusvirheen, että unohdin venytellä. Oli kiire leikkaamaan elokuvaa. Nyt olen kävellyt, istunut ja noussut kivun keskellä päästellen pieniä urgh ja ergh äännähdyksiä. Voin hyvällä syyllä sanoa, että tämä elokuva vei terveyteni. Seuraavana päivänä kävimme Thomaksen kanssa palauttavalla uinnilla ja vesijuoksulla. Jos lihakset ovat kipeät, siirrä harjoitus veteen.

Viikon toinen bootcamp –treeni keskittyi melkein kokonaan vatsaliikkeisiin. Olin sen verran rikki edellisestä kerrasta, että tein vain puolet liikkeistä. Mutta tärkeintä on tulla paikalle. Saada kroppa liikkeelle ja pitää kiinni aikataulusta. Uskon omalta kohdallani sen, että jos löysään ja luovutan tässä leikissä kerran, luovutan aina.

Kommentoi

Kommentit