Blogi 13 – The End

”Dome Karukoski, have you ever worried about being overweight? It  is okay, Dome Karukoski, you are heavy due to a lot of muscle.”

Tuohon amerikkalaiseen kehuun loppuu minun kymmenen viikon BurnDome-jaksoni. Lause on Ideal Fitin InBody -testin  analyysipaperista, jonka testikone tekee. Ehkä painatan siitä T-paidan itselleni.

Viimeisellä viikolla kävin kerran Coren Bootcampissa, lenkkeilin ja kävelin lähinnä kylkeä säästellen. Sain treenattua sen neljä kertaa. Viimeisen treenipäivän jälkeen kävin mittauttamassa kehoni Hakaniemessä tuolla InBody testillä.

Aamumassaosuuksien lähtötilanne 8. tammikuuta InBodyssa oli:

  • Paino 89,7 kg
  • Lihasmassa 41.7 kg
  • Rasvamassa 16,9 kg

image

 

Uuden mittauksen tulokset 7. maaliskuuta:

  • Paino 82,3 kg
  • Lihasmassa 40,4 kg
  • Rasvamassa 11.4 kg
image

7.4 kiloa kymmenessä viikossa. Iltapainokin on tippunut sieltä 90,6 kilosta n. 83 kiloon ja nyt testin jälkeen vielä alle sen. Tuntuu käsittämättömältä määrältä, kun siihen mahtuu yksi kylkiluun murtuminen ja pieni flunssa. InBodyn tuloksia analysoinut Ideal Fitin Marko komppasi ja sanoi laskun olevan harvinaista. Lihasmassakin tippui vain reilun kilon, vaikka massaa lähti niin paljon. Ilman kylkiluun murtumaa olisin pystynyt treenaamaan useamman kerran Coren Boot campissa, jolloin olisin saanut pidettyä lihasmassankin tallella. Nyt viimeisten viikkojen painonlasku tapahtui juoksun, kävelyn ja ruokavalion avulla.

Olen sen verran hedonisti, että pelkäsin hyvän ruuan ja stressaavan työn aiheuttaman iltaväsymyksen vievän treenaamiselta terän. Olen ylpeä sinnikkyydestäni, joka tällä kertaa voitti sisäisen laiskuuteni. Treeniä auttoi toki oma urheilutausta. Uskon kuitenkin kenen tahansa pystyvän samaan, jos vain tekee päätöksen. Ensin tulee päätös, sitten apu treenaajien ja treeniohjelmien luojien muodossa. Sekin auttaa, kun tekee treenaamisesta julkisen. Häpeään joutuminen on aina hyvä pelote. Julkiseksihan treenaamisen voi tehdä kuka tahansa laittamalla treenitavoitteensa esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai sitten juurikin palkkaamalla treenauttajan, joka seuraa ja tarkkailee kehitystä.

Leijonasydän-elokuvan yhteistyön kautta tullut idea oli siis itselleni hyödyllinen, koska siitä oli vaikeampi luistaa, kun jouduin raportoimaan siitä. Auttoihan sekin, kun katsoi Peter Franzenin, Jasper Pääkkösen, Niko Vakkurin, Timo Lavikaisen ja Jussi Vatasen treenattuja kroppia Leijonasydämen kuvauksissa. Kateellisuus motivoi pientä sielua

Tärkeätä oli myös viskeraalisen rasvan tippuminen luvusta 80,8 aina lukuun 53,9 asti. 70 oli tavoite. Toki luku vaihtelee aina sen mukaan miten on paljon juonut alkoholia ja huonoja rasvoja. Humaltuminen ja grillimättö on siis vähentynyt huomattavasti. Viskeraalista rasvaa voi olla hyväkuntoisellakin ihmisellä ja se on vaarallista.

”Dome Karukoski, you have no Abdonimal obesity, Visceral obesity, so you are in ideal physical condition that is unlikely lead to any adult disease”

Taas T-paita tekoon.

image

Kaiken kaikkiaan liikkuminen tuntuu kevyemmältä, ryhtini paremmalta ja vointini on pirteämpi. Talven apatia väistyy hyvän kunnon avulla. Paidat ja puvut istuvat. Pienistä materialistista ihmeistä ihminenkin voi iloita ja siitä, että voi mennä treenaajiensa kanssa saunaan eikä tarvitse siinä porukassa hävetä. Suurin kiitos Core Trainersin Thomas, ASAn Joonas ja Laura sekä Helsingin urheiluhierojien Tuukka!

Mutta se fiilis. Se fiilis. Hankkikaa tämä fiilis. Jos ette muuta keksi, niin kävelkää tai pyöräilkää joka päivä töihin ja takaisin. Itse teen sitä nyt koko ajan. Kävellen 40 minuuttia suuntaansa. Pistätte hyvää musiikkia soimaan ja annatte aikaa omalle ajatukselle. Oli sadetta tai aurinkoa niin tulos on sama:

Voitte paremmin, hymyilette ja elätte kauemmin.

Ouver änt aut.

Kommentoi

Kommentit