2. Treeniviikko.

  • Ti: Kuntosali, Rinta, ojentajat, selkä, hauis, vatsat
  • Ke: 45 minuutin Lenkki
  • To: 60 minuuttia kuntopyöräilyä
  • La: 2×45 min salibandya, joka toista vaihtoa.

Psykologisesti ehkä haastavinta on se, ettei tunne edistystä kovinkaan nopeasti. Se usein hankaloittaa motivoida itseään treenaamaan. Lauantaina oli salibandyturnaus. Peli ei ole kovin kovatempoista, koska pelailemme nykyään 5. Divisioonassa. Pelasin vielä pari kautta sitten 2.divisioonassa, mutta työkiireiden takia ”lopetin pelaamisen”. Minun pitäisi siis olla vahvempi, nopeampi, räjähtävämpi kuin vastapelurit. Se on tilastoharha. Koen itseni kentällä nykyään hitaaksi, väsyneeksi ja peli on tuskaista. Joukkueemme kyllä pärjää ja olemme voittaneet kauden kaikki pelit. Silti oma peli ei tunnut hyvältä. Menen hapoille liian nopeasti.

Toivoin, että tämä treenaaminen olisi jo näkynyt pelissä, mutta näin ei vielä ollut. Nyt vetämäni treenit ovat kuitenkin niin erilaisia suhteessa salibandyn liikedynamiikkaan. Salibandyssa kaikki kaikessa on nopeusvoima, kestävyysvoima ja lähtönopeus. Kaksi ensimmäistä askelta ratkaisevat saatko pallon ja voitatko tilanteen. Yleiskunto ratkaisee taas sen, että lataatko maalipaikasta pallon hallin vai maalin kattoon. Puuskuttaessa osumatarkkuus kun tuppaa heikkenemään.

Dome_salibandy

Yritin ennen peliä miettiä, miten saada Joonaksen opettamaa juoksutekniikkaa hyödynnettyä, mutta mahdotontahan se on. Pelissä tapahtuu liikaa. Pitäisi ensin varmaan juosta oikeaoppisesti yksi kokonainen kesä ja sitten syksyllä uuden kauden alettua tulisi peliin miettimättä.

Nuoruudessa luuli aina, että kun pelaa nopeita ja herkkiä pelejä, niin punttis on kuolemaksi taidolle. Pari vuotta jenkkifudista opetti, ettei näin ole. Kaikki lähtee voimasta. Pitää vain olla oikeanlaista voimaa lajista riippuen. Nyt mentiinkin Thomaksen kanssa punttikselle vetämään pyramideja isoilla painoilla. Hoidettiin salibandyn kannalta tietenkin oleellisemmat tissit, hauis ja selkä. Ehkä se auttaa, jos on kentällä ainakin ison näköinen.

Thomas opetti kiinnostavan tavan vetää. Ensin vedettiin pyramidina eli esimerkiksi penkissä 10x 40kg, 5x 45 kg, 5x 50kg, 5x 55kg, 5x 60kg, 5x 65kg, 5x 70kg, 5x 65kg, 5x60kg, 5x 55kg, 5x 50kg, 5 x 45kg, 10x 40g.

Loppuvaiheessa kokeiltiin vielä siten, että vuorotellen toisessa laidassa oli hieman enemmän painoa. Eli 45 kilon kohdalla jako oli 25 ja 20 jne. Silloin sen tasoituksen tekee vatsalihaksilla. Haastava temppu. Pyramidin jälkeen vedettiin vielä pelkällä tangolla niin monta toistoa kuin jaksoi. Jaksoin 40. Thomas veti 110. Vielä on allekirjoittaneella tekemistä.

Joku miehinen traditio se on, että on vain pakko aloittaa penkillä ja sitten jatketaan niihin hauisnostoihin. Mitä äijemmän ja vanhemman näköinen laite, niin se on hyvä. Plussaa on jos haisee vanhalle hielle. Sellainen pikantti 70-lukulainen tuoksu saa treenin kulkemaan ihan eri tavalla.


Dome_Corella

Kuri alkaa löytyä. Olin keskiviikkona Kaapparin ensi-illassa. Ilmaisen viinan bileissä join vain karpalomehua ja menin bileiden jälkeen vielä iltalenkille. Tosin juoksu meni plörinäksi, koska uusi juoksutyyli alkoi särkemään tällä kertaa nivusessa ja jouduin keskeyttämään. Onneksi sain venyttelyllä sen auki turnaukseen. Nivuset ovat yksi paikka, joka alkaa särkeä melkein kovan treenin alettua. Niitä kannattaisi kevyesti venyttää jo ennen treenijakson alettua. Pieniä venytyksiä ilman suurta ärtymystä.

Loppuun vielä pieni punttisanekdootti. Joudun työn takia usein treenaamaan ulkomaankeikoilla hotellien kuntosaleilla. Niin nytkin. Vedin Tukholmassa hotellissa 60 minuutin setin kuntopyörällä.  Jos kohtaan hotellipunttiksilla skandinaavin, niin lähinnä nyökätään ”Moi”. Ehkä huomaan kirjoista/vaatteista, että mehän ollaan melkein sukua. Mutta nyökkäykseksi se silti jää. Härmäläisenä kun haluaa treenata yksin. Mielellään MP3 soittimen napit korvissa ja jos mahdollista niin mököttäen. Olen ylpeä tästä perisuomalaista tavasta hikoilla.

On yksi ryhmä, joka ei jätä rauhaan. Amerikkalaiset. Olenhan puoliksi amerikkalainen, joten luulisi, että koen samankaltaisuutta. Punttiksella en sitä kuitenkaan koe.  Amerikkalainen tulee viereiseen kuntopyörään ja aloittaa äänekkään kommentoinnin sillä hetkellä televisiosta tulevasta ihan mistä vain asiasta. Jos sieltä sattuu tulemaan TV-shop, niin: ”You really think that cheese thing works? Ha. What a load of bs!”,  ja jos tuutista tulee uutiset: ”How about that Syria? Do you reckon it’ll end anytime soon?”

Ei nimien esittelyä. Ei mitään. Ihmiskontaktia etsitään. Urheilu on siellä sosiaalinen tapahtuma. Meillä se on yleensä suoritus.

Kommentoi

Kommentit