Uusi alku – Urheilullinen tapa elää

On loputon määrä asioita, joista ihminen voi saada nautintoa, hetkellistä tai pysyvää. Kukaan ei voi määrittää toisen puolesta, mistä nautinto muodostuu. On koettava itse, kokeiltava ja etsittävä löytääkseen nautinnon lähteet. Loputtomaan uuden etsimiseen ei silti välttämättä ole tarve, nautinto voi löytyä hyvinkin läheltä, jos vaan osaa katsoa ja kokea asioita uudella tavalla. Hetkellinen nautinto on hetkellinen nautinto ja joskus niin huikea, että antaa syyn elää ja jaksaa mitä vain. Mutta pysyvä nautinto tarkoittaa, että nauttii elämästä jatkuvasti. Koko elämä on nautinto. Herää aamulla, hymyilee ja voi hyvin. Sellainen tilanne hipoo jo vaikeasti määriteltävää olemisen tilaa nimeltä onnellisuus.

Lopetettuani jalkapallon pelaamisen, elämässäni alkoi etsimisen vaihe. Etsin korviketta jalkapallolle, urheilulle ja sille, mitä sain niistä. Yritin löytää uutta tapaa elää. Yritin myös löytää uusia nautinnon lähteitä, tapoja toteuttaa itseäni uutta tietä, ilman urheilua. Niitä tapoja löytyikin. Luin itseni sisään Aalto yliopiston kauppakorkeaan, luin paljon kirjallisuutta, rakensin peltikattoja ympäri Helsinkiä ja tein töitä pienessä kirjakustantamossa. Mutta mikään ei meinannut saada täytettyä jalkapallon ja urheilun jättämää aukkoa. Nyt jälkeenpäin on helpompi nähdä, mistä oli kyse. Olin koko elämäni siihen mennessä elänyt urheilijan elämää. Aloitin jalkapallon pelaamisen viisivuotiaana. Kävin jalkapalloCyläasteen Herttoniemessä ja sen perään urheilulukion Mäkelänrinteessä. Pelasin jalkapalloa tai urheilin muuta 1-2 kertaa päivässä käytännössä koko nuoruuteni. Se oli tapani elää. Se muuttui hetkessä täysin, kun lopetin jalkapallon.

Etsiessäni uutta tapaa elää, löysin itseni hakemasta juuri niitä nautintoja, jotka olivat olleet ristiriidassa urheilullisen elämäntavan kanssa. Juuri niitä hetkellisiä nautintoja, joita urheilijana ei voi toistuvasti toteuttaa. Aloin juoda, juhlia ja polttaa tupakkaa –paljon ja usein. Aluksi tuntui vapauttavalta ja hienolta elää kuin rokkistara käyden ulkona juhlimassa ja juomassa useasti viikossa ja polttaen askin röökiä päivässä. Ja olihan se hienoa aikaa omalla tavallaan, enkä poistaisi sitä, vaikka saisin. Mutta kun viikot muuttuivat kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi, alkoi hetkelliset nautinnot kokemaan inflaatiota ja yleisolo olla jotain päinvastaista kuin ”pysyvä nautinto”. Aloin kaivata urheilua.

Noin viisi vuotta minulla meni siihen oivallukseen, että pysyvä nautinto ei voi muodostua hetkellisten päihdevoittoisten nautintojen peräkkäisyydestä. Lopetin tupakanpolton, vähensin merkittävästi juomista ja aloin taas urheilla. Tuntui hyvältä. Näin ja koin kontrastin kahden elämäntavan välillä hyvin konkreettisesti. Yhtäkkiä happi kulki elämässä sekä kuvauksellisesti että sananmukaisesti ja energiaa oli enemmän kaikkeen. Myös tuttu euforinen olotila kovan treenin jälkeen teki paluun elämään, ja tuli tuomaan hetkellistä nautintoa. Erona päihteiden tuomaan hetkelliseen nautintoon, tässä nautinnossa oli siemen pysyvään nautintoon. Elin ja voin hyvin. Olin jälleen urheilullinen.

Lähdettyäni projektiini, uuteen alkuun jalkapalloilijana, elämäntapani on muuttunut urheilullisesta elämäntavasta tavoitteellisen urheilijan elämäntavaksi. Erona urheilulliseen elämäntapaan on se, että nyt treenaaminen on suunnitelmallisempaa ja kohdennetumpaa, ja treenejä on määrällisesti enemmän. Myös jatkuva kehonhuolto harjoitusten välissä näyttelee suurempaa roolia. Teen kaiken huolella ja kaikella treenillä on tarkoitus ja tavoite. Toki mukana on edelleen fiilislenkkejä musiikit korvissa. Mutta niilläkin on tavoite, esimerkiksi rentoutuminen ja ajatusten nollaaminen. Mutta enää en käy vain salilla, salilla käymisen vuoksi, tai lenkillä vain käydäkseni tekemässä jotain urheilua. Myös ravinto ja ruokailurytmi ovat asioita, joihin keskityn ihan eri tavalla kuin ennen. Unohtamatta sitä tärkeintä, lepoa. Olen oivaltanut urheilun uudestaan ja sitä kautta löytänyt tavan elää urheilullista elämää minun tavallani. Tämä on minun tapani. Olennaista on oivaltaa oma tapa, joka lähtee itsestä. Vain silloin urheilusta voi tulla tapa, joka säilyy. Olisi liian suoraviivaista sanoa, että urheilu saa jokaisen nauttimaan elämästä pysyvästi. Mutta en tiedä toista elämäntapaa, jolla olisi yhtä paljon positiivisia vaikutuksia matkalla kohti parempaa oloa, fyysisesti ja henkisesti.

Käyn töissä, opiskelen ja elän muuten kuten ennen. Mutta teen kaiken niin, että pystyn harjoitella juuri niin kovaa ja paljon kuin haluan ja tarvitsen. Käyn edelleen silloin tällöin viettämässä iltaa ja juhlimassa. Juon viiniä tai olutta hyvässä seurassa ja tunnelmassa silloin, kun siltä tuntuu. En stressaa siitä. Mutta teen sen niin, että se ei tuo huonoa vaikutusta matkaani kohti parempaa. Tämä projekti on itseäni varten ja nautin siitä. Nautin tavoitteellisesta urheilusta. Saan yksittäisestä treenistä hetkellistä nautintoa, mutta vielä tärkeämpää on se, että tämä projekti tuottaa minulle pysyvää nautintoa. Herään aamulla, hymyilen ja voin hyvin.

Matka jatkuu, pysy messissä!

– Werner

Kommentoi

Kommentit