Polku/Ultra-juoksija Noora Pinola aloittaa ASAn vierailijana

ArcticSportAddicts.fi saa tälle keväälle ja kesälle joukkoonsa mielenkiintoisen kirjoittajan kun polkujuoksija/ultrajuoksija/seikkailija/ Noora Pinola ottaa kynän käteensä. Nooralla on pitkä historia lajeissa, jotka vaativat yhtälailla tiukkaa fyysistä kuntoa kuin kovaa henkistä kanttiakin. Viime syksynä Noorasta tuli ensimmäinen suomalainen nainen, joka juoksi läpi pitkän Ultra Trail du Mont Blanc (UTMB) kilpailumatkan. Kisassa taivalletaan 168 kilometriä haastavaa maastoa ja nousumetrejä reitille kertyy pyörryttävät 9 600? Vuonna 2014 Noora pakkaa jälleen lenkkarinsa ja suuntaa Mont Blancille uusintakierrokselle. Ammatiltaan Noora ei kuitenkaan ole urheilija vaan päivät kuluvat ns. oikeissa töissä. Kotona kiirettä pitää puolestaan pieni tyttölapsi.

Noora Pinola on seikkailu-urheilija, polkujuoksija ja ultrajuoksija

Nykyään Noora keskittyy polku- ja ultrajuoksuun.

Noora tulee kevään ja kesän mittaan kirjoittamaan valmistautumisestaan UTMB:lle. Samassa Noora kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä esimerkiksi harjoittelusta, varusteista sekä muista vaatimuksista valmistauduttaessa polkujuoksuhaasteisiin tai jopa ultramatkoille. Jos olet esimerkiksi ilmoittautunut Trail Tour Finland osakilpailuihin, ei kannata missata Nooran vinkkejä. Kirjoituksissaan Noora huomioi myös lukijat, joiden tavoitteet ovat ehkä puolimaratonilla ultramatkan sijaan. Yhtäkaikki, kysehän on itsensä voittamisesta, vai mitä Noora?

Näin on. Ihmisen fyysiset kyvyt riittävät todella pitkälle, usein homma on tahdosta kiinni.

Mitä muuta kuuluu? Kevät on tänä vuonna aikasessa, onko se sinusta hyvä vai huono homma?

Ihanaa kun aurinko paistaa ja lenkkejä saa tehdä kevyissä vaatteissa. Muutenkin on ollut hyvä talvi polkujuoksun kannalta. Toisaalta melkein lumeton talvi harmittaa, mutta onneksi latujen lumetus on toiminut ja rinteissä riittää lunta vielä pitkään.

Lajikirjoosi kuuluu seikkailu-urheilu, polkujuoksu ja etenkin ultramatkat. Kaikki näistä on lajeja, jotka vaativat harrastajalta todella paljon. Kerro vähän taustastasi. Mikä on urheilutaustasi nuoruudessa? Entä missä vaiheessa ja miten ajauduit näiden äärikestävyyslajien pariin?

Musta ei ikinä pitänyt tulla kestävyysurheilijaa. Aloitin seikkailu-urheilun 15 vuotta sitten, koska sen piti olla mahdotonta minun tyyppiselle ”sprintterille”. Nuoruudessa harrastin kaikkea muuta kuin kestävyyslajeja; ultimate frisbeetä, ratsastusta, purjehdusta, laskettelua jne. Aloitin kestävyysurani noin 100km pitkällä seikkailukisalla vuonna 2000 ja jäin sille tielle.

Noora Pinola juoksemassa kisoissa

Askel nousee vielä vaikka matkaa alkaa takana olla jo reippaasti.

Entä saavutuspuoli? UTMB oli loistava suoritus, miten sijoituit? Entä mitkä muut kisat tai tapahtumat nousevat urallasi mielessäsi päällimmäisiksi?

UTMB oli hieno kisa ja tavoite saavutettiin. Sijoituin 21. ja koko kisassa 570/2469. Aikaa meni 38 tuntia. Vuosien aikana olen kiertänyt noin sata kestävyysurheilukisaa, osan ympäri maailmaa ja kaikista on jäänyt jotain hyviä kokemuksia takataskuun, ei niinkään palkintopallipaikkoja. Olen saanut kokea paljon eksoottisia, haastavia ja upeita paikkoja ja tavata uskomattoman ystävällisiä, ennakkoluulottomia ja kiehtovia ihmisiä. Näistä kisoista upein anti on kokonaisuus; omien rajojen hakeminen, matkailu, vieras kulttuuri ja ihmiset, erilaiset luonnon asettamat haasteet ja ennen kaikkea mahtavat joukkueet ja kanssakilpailijat.

Kuten jo alussa kerrottiin, tähtäimesti on vuonna 2014 uusia UTMB. Mitkä ovat tavoitteesi siellä? Entä mitä muita kisoja on kalenterissasi tänä vuonna ja mitkä ovat niissä tavoitteesi?

On hienoa, että saa osallistumispaikan noin upeaan kisaan. Pakkohan siihen on tarttua. Viime vuonna oli tavoite päästä läpi, tämä vuonna voisi tavoitella vaikka parempaa aikaa. Taktiikkana on nukkua enemmän ;).

Lisäksi minulla on kaksi muuta suurta kisaa/ unelmaa edessä. Toukokuun alussa Patrouille Des Claciers vuorihiihtokisa Sveitsissä. Alppiarmeijajoukkueet testaa osaamistaan Zermatista Verbieriin kulkevalla matkalla ja siviilijoukkueet saavat hakea mukaan. Tämä on kolmas kerta kun pääsen mukaan. Upea kisa. Heinäkuun lopussa osallistun Suomessa järjestettävään noin neljä päivää kestävään seikkailu-urheilukilpailuun Endurance Questiin. Olen kisannut tämän kisan aina kun se on ollut tarjolla. Ihan mieletön kisa sekin. On mahtava päästä kisaamaan omissa kotimaisemissa useita vuorokausia, hyvän joukkueen kanssa. Suomessakin on mielettömiä maastoja, koettavaa riittää ja välillä todellisia haasteitakin. Nämä kolme isoa kisaa on todella paljon neljään kuukauteen. En pääse kiertämään Trail Tour Finlandia tai muita pienempiä kisoja kesällä ja se harmittaa.

Seikkailu-urheilussa ja polkujuoksussa luonto on vahvasti läsnä. Onko se merkittävä elementti sinulle? Miten näet polkujuoksun suosion kasvun Suomessa ja miksi kaikkien kannattaisi lähteä kokeilemaan juoksua esimerkiksi kansallispuistoissa?

Välillä tuntuu, että urheilu on vain loistava tekosyy päästä nauttimaan luonnosta takapihalla tai kauempana. Pulssin nostattaminen on hauskaa, mutta vielä hauskempaa on kokea luonnon haasteet ja mahdollisuudet. Mielestäni polkujuoksu ei voi kun kasvaa Suomessa. Täällä on metsää tarjolla käden ulottuvissa kaikkien juoksutarpeisiin ja myös polkujuoksun ”kroppaa huoltava ominaisuus” sopii melkein kaikille.

Miten työn, perheen ja urheilun yhteensovittaminen onnistuu? Miehelläsi on myös vahva urheilutausta ja hänkin saavuttanut kansainvälistä menestystä vastaavanlaisissa lajeissa, siitä lienee apua?

Tästä paketista olen erityisen ylpeä. Kaikki fasiliteetit tukevat sitä mistä todella pidän, urheilua. Meidän perheelle nämä kisat ei ole harrastus vaan elämäntapa. Meillä ei ole lenkkivuoroja vaan treenaamme juuri silloin kun itselle sopii, kaikki yhdessä tai erikseen. Ymmärrystä riittää ja kolmevuotiaalle tytöllemme on treenit tehty mukavaksi oikeilla välineillä ja vanhempien treenitarpeista joustamalla. Treenaamista ei pidä ottaa liian vakavasti, vaan niin että kaikilla on kivaa. Työ on aina joustanut mahtavasti. Pomoni on lääkäri ja allekirjoittaa loma-anomukset yhtä joustavasti kuin kisoihin tarvittavat lääkärintodistuksetkin. Entinen pomoni aina naureskeli, että ”kyllä mä sulle puhtaat paperit kirjoitan, mutta yritäpä saada psykiatri vaimoltani terveen paperit”. Kaiken kukkuraksi meillä on koti siellä missä on parhaat paikat treenata.

Noora Pinola kiipeämässä seikkailukisassa

Kisoissa nousut ovat sellaisia, että sauvoihin joutuu turvautumaan usein.

Tällaisten lajien harrastaminen vaatii urheilijalta paljon myös ”maallisia” resursseja. Kisamatkat maksavat ja varusteita kuluu varmasti paljon. Keitä ovat tukijasi?

Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että tukea on aina ollut. Kahdeksan vuotta Haglöfs pääsponsorina tuki meidän naisten seikkailu-urheilujoukkuetta ja nyt juoksen Salomonin Trail Running tiimissä.

Nyt kun alat kirjoittamaan ASAlle, mitä itse odotat projektilta? Miten voisit auttaa esimerkiksi ensimmäiselle Vaarojen Maratonin 86 kilometrille valmistautujaa tai toisaalta enismmäistä puolikasta maastomaratoniaan Bodom Traililla odottava?

Tämä on mielenkiintoinen haaste. Toivon, että kirjoitteluni toisi hyvää mieltä ja motivaatiota lukijoiden tavoitteisiin, on sitten tavoitteena kilpailu tai liikunnallisen elämäntavan aloittaminen. Uskon, että kokemuksellani voin auttaa pitkille matkoille valmistautujia esimerkiksi varustepohdintojen kanssa. Toisaalta toivon, että voin osoittaa, että nauttimalla liikunnasta voi myös saavuttaa tavoitteita.

Noora Pinola seikkailukisassa jossain kaukana

Kisat ovat vieneet Nooraa jylhiin maisemiin maailmalle

Oletko jo miettinyt aiheita kirjoituksillesi? Kuinka paljon mukaan tulee faktaa ja kuinka paljon fiilistelyä?

Luulen, että faktan kirjoittelu luonnistuu paremmin ja listalla on jo tukku aiheita mistä aloittaa. Toisaalta on muistettava, että urheilu on fiilistelyä.

Kiitos Noora! Onko vielä jotain, mitä lukijoiden tulisi tietää sinusta? Ja tietenkin, minkälaiset terveiset lähettäisit ASAn lukijoille?

Ultramatkoille kasvetaan hiljalleen. Eka puolikas, sitten maraton jne. Itse en ole koskaan uskaltanut osallistua oikealle maratonille.

Kuvat: Noora Pinolan albumit

Kommentoi

Kommentit