Palautuminen ottaa aikansa

Nizzan Ironmanista on nyt kaksi kuukautta. Se oli oma ensimmäinen täysmatkan kisani, johon valmistautumisesta, varusteista ja itse kisasta voit lukea aiemmista kirjoituksistani.

Kisan jälkeen yllätyin, kuinka hyvältä tuntui. Toki pari päivää oli jalat aika jumissa ja kipeät, mutta palautuminen vaikutti nopealta. Pidin kolme päivää täyttä lepoa. Sitten kävin kevyesti uimassa. Seuraavaksi Alppien upeat vuoristot vetivät jo pyörälenkille. Juoksuakin kokeilin. Jatkoin siitä aika sujuvasti harjoittelua, koska Joroisten puolimatka odotti ”jo kuukauden päässä”.

Joroisten puolimatkan kisassa se sitten lopullisesti iski. Uinti meni hyvin, pyöräosuus tuntui hyvältä. Juoksu sen sijaan ei. Vaikka koitin nostaa vauhtia, niin mitään ei tapahtunut, paitsi sykkeen nousua. Jalat toimivan oikeastaan vain ”ironman-vauhdissa” 5min/km tuntumassa, kun tavoite oli lähes minuutin nopeampaa. Kaikki nopeampi oli tuskaa.

Ehkä tämä olisi voinut olla ennustettavissa. Muutama pitkä juoksulenkki IM:n ja Joroisten välillä jäi kesken. Juoksu ei maistunut. Joroisten jälkeen sama jatkui, juoksut olivat hitaita, korkeilla sykkeillä ja muutenkin surkeita.

Tavoitteena on juosta syksyn lopuksi vielä marathon, jossa haave on alittaa ensimmäistä kertaa kolmen tunnin aika. Treenit olivat kuitenkin niin surkeita, että alkoi jo epäilyttää.

Teimme valmentajani Daven kanssa korjausliikkeen. Selkeä treenimäärän vähennys hetkeksi, juoksuista pitkät pois ja tilalle lyhyitä sprinttejä sisältäviä sessiota radalla. Hyvät merkit alkoivat. Helsinki Triathlonin sprinttimatkan harjoituskisassa 5km juoksussa tahti oli jo taas alle 4min/km.

Lopputuloksena, ensimmäistä kertaa seitsemään viikkoon IM:n jälkeen, pitkä lenkki tuntui hyvältä reilu viikko sitten. Treeni päättyi 20 min 4:00min/km pätkään, joka sekin tuntui hyvältä ja sykkeetkin olivat pitkästä aikaa kohdallaan.

Sunnuntaina kisasin olympiamatkalla Tukholmassa, ja edelleen juoksu kulki oikein hyvin, vaikka pieniä flunssan oireita olikin ilmassa ennen kisaa. 10km taittui aikaan 38:23, joka oli mahtavaa huomioiden mutkikas reitti vanhassa kaupungissa, ja neljä kertaa ylös kiivetty kuninkaanlinnan kupeessa oleva Slottsbacken.

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin täysmatkan kisa ”täysillä” kisattuna vie mehut todella pitkäksi aikaa. Daven mukaan palautuminen Ironmanista vie keskimäärin kuusi viikkoa. Pisimpään vie juoksun palatutuminen, koska siinä taistellaan omaa painoa vastaan ja iskut on paljon kovempia kuin pyörällä. Puolen vuoden todella intensiivisen treenin ja todella hyvän kunnon jälkeen yhden päivän kisalla saa itsensä pilalle melkein kahdeksi kuukaudeksi.

Jälkikäteen on aina hyvä viisastella, mutta jos nyt päättäisin niin olisin levännyt Ironmanin jälkeen enemmän. Ensi kerralla kokeilen…

1 comment

Kommentoi

Kommentit