Palauttavan viikon vaikeus

Treenejä voi rytmittää monella tavalla. Osa triathlonharrastajista suosii eri lajeihin painottuvaa rytmitystä: uinti-, pyöräily- ja juoksupainoitteisia viikkoja seuraa palauttava viikko. Toinen yleinen tapa on rytmittää peräkkäin tehoviikko, määräviikko ja palauttava viikko. Riippumatta siitä miten treeniviikkonsa koostaa, kuntoilijalla usein joka kolmas tai neljäs viikko on kevyempi, palauttava viikko. Ja monille se on kaikista vaikein viikko. Kuntoilijan haasteena on malttaa levätä. Jostain syystä on niin vaikea uskoa, että kehitys tapahtuu levossa. Aina, kun lenkille lähdön sijasta jää kotiin, omatunto kolkuttaa. Mieleen hiipii huoli siitä, että kisakauteen on niin kovin lyhyt aika. Kaikki muut ovat varmasti treenaamassa. Ehkä kuitenkin vähän pitäisi käydä juoksemassa.

Itse olen noudattanut kolmen viikon rytmitystä harjoittelussa aika pitkään. Joka kolmas viikko on aina palauttava viikko. Niin ainakin luulin. Tarkasteltuani alkuvuoden ja viime vuoden harjoituspäiväkirjoja, havaitsin että ei se ole oikein toteutunut. On totta, että joka kolmas viikko on ollut lajiharjoittelun kannalta kevyempi. Mutta kun viikossa onkin ollut useampi vapaailta, olen todennut, että minähän ehdin tänään joogaan/pilatekseen/steppiin/johonkin muuhun jumppaan, joihin nykyään muuten harvemmin pääsen. Ja kun jumppasalille lähtee, kannattaa toki samantien mennä pariin jumppaan peräkkäin.

Eli käytännössä palauttavia viikkoja ei ole juuri ollut. Jossain vaiheessa se on aina kostautunut. Treenitehot ovat yleensä pikkuhiljaa lähteneet tippumaan ja into harjoitteluun on laantunut. Yleensä seurauksena on ollut muutaman viikon kevyempi jakso, jotta kroppa saa palautua ja treenistä saa taas jotain irti. Eli kunnon kehittymisen kannalta rytmitys on mennyt aika pahasti pieleen.

Mutta nyt olen päättänyt ryhdistäytyä! Siis lepäämisen suhteen. Lupaan, että jatkossa palauttavat viikot tulevat erottumaan selkeästi harjoituspäiväkirjassani. Onneksi palauttavaa viikkoa ei tarvitse eikä kuulukaan kokonaan viettää sohvanpohjalla, vaan toki silloinkin liikutaan. Mutta harjoitukset ovat lyhyempiä ja kevyempiä kuin harjoitusviikolla ja lepopäiviä on useampi. Jos vaan hiihtelen tohvelit jalassa kotona, omatunto alkaa helposti kolkuttaa ja jumppasali houkuttaa. Niinpä aion jatkossa tehdä palauttavalla viikolla jotakin muuta, mitä en yleensä treeniviikolla ennätä, vaikka mennä elokuviin arki-iltana. Edellisestä kerrasta on aikaa.

Kommentoi

Kommentit