Erilaisia juoksukenkiä: Kevyet kengät ja kisakengät

Tässä artikkelissa paneudumme kevyisiin kenkiin ja kisakenkiin. Näitä on jo sivuttu aiemmissa artikkeleissa, mutta tällä kertaa menemme vielä syvemmälle ja pohdimme myös näiden kenkien suosion mahdollisia syitä.

Suosion kasvulle ja vakiintumiselle on useita selityksiä. Yksi syy on välipohjamateriaalinen kehittyminen, mikä on mahdollistanut halutun vaimennusmäärän ja -tuntuman saavuttamisen entistä kevyemmällä tai pienemmällä välipohjalla. Ehkä suurin katalyytti kevyempien kenkien käytön kasvuun ovat kuitenkin muuttuneet juoksutrendit sekä juoksijoiden kasvanut tietoisuus juoksukenkien ominaisuuksista ja oikeanlaisesta juoksutekniikasta.

Tässä artikkelissa käytämme ylitsevuotavan toiston välttämiseksi termejä ”trainer” ja ”kevyemmät kengät” synonyymeinä.

Kevyiden kenkien eroista peruskestävyyskenkiin

Vaimennus

Alkuun lienee syytä kerrata, miten tällaiseen jaotteluun on päädytty. Kevyempiä, niin sanottuja trainer-luokan kenkiä, erottaa pk-tossuista ennen kaikkea vaimennuksen määrä sekä kevyemmät materiaalit. Pk-kengissä on vaimennusta selkeästi enemmän kuin kevyemmissä kollegoissaan. Tätä voi toki olla joskus vaikea havaita ulkonäön perusteella, mutta hyviä tietolähteitä vaimennuksen määrän selvittämiseen ovat valmistajien ilmoitukset, Runners’ Worldin kenkätestit sekä suurimpien nettikauppojen tiedot. Yleensä muut jälleenmyyjät ja kenkien käyttäjät saavatkin tietonsa näiden kolmen eri tietolähteen kautta.

 Karhu_Flow3

Karhu Flow3 Trainer. Kuva: Karhu.

Korkeusmitat

Toinen jaottelun perusta ovat pohjan korkeusmitat. Tyypillisimmissä pk-kengissä kannan korkeus on n. 30 millimetriä, josta kenkä laskeutuu päkiälle noin 20 mm:n tasoon, jolloin kannan ja päkiän välinen korkeusero (drop) on 10–12 millimetrin luokkaa. Trainereissa kantapää on usein enää noin 27 mm:n korkeudessa, josta laskua päkiälle tulee kuudesta kymmeneen millimetriin. (Jotkut valmistajat toki käyttävät samaa drop-lukemaa vieläkin kevyemmissä kengissä.)

Trainerit ovat siis hieman matalampia kuin pk-kengät, ja samalla kevyemmät kengät ovat usein pari kolme milliä tasapohjaisempia. Matalammalla pohjalla saavutetaan parempi maakontakti, kun taas pienemmällä dropilla juokseminen tasapohjan tai päkiän kautta helpottuu. Luonnollisesti tämän vastapainona jalkaan kohdistuvista iskuista tulee kovempia ja juoksun kuormittavuus lisääntyy.

Pearl_Izumi_Road_N2

Pearl Izumi EM Road N2. Kuva: Pearl Izumi.

Joustavuus/jämäkkyys

Kolmas kevyen tossun kategoriaan viittaava ominaisuus on pohjan (ulkopohja+lestipohja+välipohja+erilliset vaimennukset+tuet) joustavuus/jämäkkyys. Osa trainereista on suhteellisen löysäpohjaisia, sallien näin jalan luontaisen liikkeen. Jotkut trainerit ovat puolestaan pikemminkin jämäkän kimmoisia päkiältä, millä tarkoitamme, että päkiää ei pituussuunnassa taivuteltaessa väännykään ilman kunnollista voimankäyttöä. Taustalla on ajatus siitä, että vauhdin ja jalkaan kohdistuvan paineen kasvaessa tarve tukevammalle ponnistuspohjalle kasvaa. Samalla jäykempi päkiä voi oikein suunniteltuna ja oikeanlaisella askelluksella tarjota jousimaista tuntumaa ponnistukseen. Toki tämä voi merkitä, että hitaammassa juoksussa jousi ei jännity, jolloin päkiä ei tunnukaan enää kimmoisalle vaan pelkästään jäykälle.  Näin on asianlaita monissa jäykissä PK-kengissä, jossa jämäkkyys on enemmänkin tukena askelluksen myöhäisemmällä vaiheelle.

Mizuno_Wave_Sayonara

Mizuno Wave Sayonara. Kuva: Mizuno.

Kevyiden kenkien käytöstä

Missä kevyet kengät ovat sitten elementissään? Vaihtoehtoja on monia. Ne toimivat hyvin niiden lähtökohtaisessa tarkoituksessa eli vauhdikkaammissa harjoituksissa (esimerkiksi tempo- ja intervalliharjoituksissa.) Kevyt rakenne ja parempi maatuntuma tekevät juoksusta usein tehokkaampaa ja helpompaa. Myös kehittymisen kannalta kasvava lihasrasitus palvelee lihaskunnon ja hapenottokyvyn kehittymistä.

Toisaalta taas kevyet kengät soveltuvat ominaisuuksiensa puolesta kevytrakenteisemmille juoksijoille, jotka eivät painonsa takia tarvitse niin paljoa vaimennusta.

Yksi potentiaalinen käyttäjäryhmä ovat myös juoksijat, jotka lenkkeilevät vain muutaman kerran viikossa. Nykyisin kevyempien kenkien vaimennukset ovat jo hyvällä tasolla, ja toisaalta vähemmän juokseva saa kevyempiä kenkiä käyttämällä ja pehmeämmillä alustoilla pysyttelemällä juoksusta kevyempää ja usein näin myös hauskempaa. Iloksemme voimmekin todeta, että nykyään myös kaupat ovat havahtuneet tähän, minkä johdosta valikoima kevyissä kengissä on kasvanut ja samalla myyjien ammattitaito on lisääntynyt.

New_Balance_890v4

New Balance 890v4. Kuva: New Balance.

Kisakengät

Kisakengät (racing flats) ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu pääasiaksi kisoihin tai koviin vetotreeneihin. Toki maratonia varten suunnitelluilla kisakengillä on mainio tehdä tempo-harjoituksia, mutta pääpaino on kuitenkin kisoissa. Kisakengät ovat vielä trainereita kevyemmin vaimennetumpia sekä tasapohjaisempia. Vähäisemmällä vaimennuksella saadaan pudotettua kenkien painoa, samalla kun kengän profiilista tulee entistä matalampi.

Kisalenkkareiden drop on yleensä 4–7 mm:n luokkaa, koska tällaisilla jalkineilla on tarkoitus juosta nimenomaan päkiällä tai tasapohjalla. Jotkin valmistajat tekevät kuitenkin vaimennetuimmat kisakenkänsä suuremmalla dropilla, jolloin kantavaimennusta voidaan lisätä. Näissäkin tapauksissa pohjan suhteellinen mataluus mahdollistaa useimmiten hyvän tuntuman päkiäjuoksuun. Ei kymmenen millin dropeilla muuten rikottaisi esimerkiksi maratonin maailmanennätyksiä.

adidas_adios_2

adidas adios 2:lla on juostu kaksi viimeisintä maratonin maailmanennätystä.

Kisakenkien jäykkyyksissä on havaittavissa nykyisin karkeasti jaoteltuna kahta linjaa. Toisaalta ovat suhteelliseen löysät, mutta kimmoisat kengät, jotka ovat usein suunniteltu huippujuoksijoiden ja hieman pidemmälle ehtineiden maratontossuiksi. Toinen ryhmä taas ovat kauttaaltaan kevyet ja löysät tossut, jotka soveltuvat pääasiaksi lyhyemmille maantiematkoille. Jälkimmäisten kenkien löysyys tuntuu todella mukavalle juostessa, mutta samalla jalkojen kuormitus kasvaa vähänkin tottumattomalla hyvin suureksi.

Brooks Racer T7_2

Brooks T7 Racer on kevyt ja taipuisa kisakenkä. Kuva: Brooks.

Vuoden 2013 ja 2014 aikana on myös ilmestynyt useammaltakin valmistajalta perinteisen maratontossun painoisia malleja, joissa on parantuneen teknologian ansiosta huomattavasti enemmän vaimennusta kuin aikaisemmissa versioissa. Näiden osalta rajanveto traineriin ja kisakenkään on häilyvä. Luokittelun apuna käytetään usein vertailua perinteisiin kisakenkäluokan spekseihin sekä uuden kengän mahdollisten edeltävien mallien sijoittumista mallistossa.

Nike_Flyknit_Lunar1+

Nike Flyknit Lunar1+ on kisakengän painoinen, mutta trainerimäisesti vaimennettu. Kuva: Nike.

Lopuksi

Yllä olevasta käy jo ilmi, että trainereiden ja kisakenkien käyttötarkoitukset menevät osittain päällekkäin.  Mielestämme juoksijan, joka on vasta siirtymässä kaksien kenkien käyttöön ja omaa jo ennestään pk-kengät, ei välttämättä ole syytä suin päin rynnätä kisakenkiin, kulkematta tai ainakin harkitsematta koukkausta trainer-luokan kautta. Toki juoksufiilis keveillä ja kimmoisilla kisakengillä kipitettäessä on jotain todella messevää, mutta tällöin myös jalkojen rasitus kasvaa varsin kovaksi. Toisaalta kisakenkien käytön rasittavuutta lisää se, että harrastelija suorittavat usein kovien treenien lämmittelyt ja jälkiverryttelyt samoilla kengillä. Tämän todettuamme molemmat allekirjoittaneet myöntävät toki nauttivansa kisakengillä juoksemisesta ja pohdimmekin vähänkin kovempien treenien kohdalla tekosyitä kaapin keveimpien tossujen käyttämiseen. Lieneekö tämä sitten osasyynä jalkojen jomotukselle?

Jarno & Joonas

Sivua muokattu 1.1.2014

3 comments

Kommentoi

Kommentit