Ei niin tavallinen perhe

Reilu viikko takaperin sain kunnian tutustua erittäin mielenkiintoiseen perheeseen. Tulin kotiini, sisäpihalla huomasin kaksi retkipyörää pinnoista alkaen täynnä laukkuja. Toisessa pyörässä oli vielä peräkärry kiinnitettynä. P’äästyäni rappuun uteliaisuuteni heräsi, marssin takaisin pihalle pyörän omistajien luokse. Esittelin itseni ja halusin kuulla heidän tarinansa.

Alice Goffart ja Andoni Rodelgo ovat kiertäneet maailmaa pyöräillen jo viisi vuotta, joista kaksi vuotta lasten kanssa. He tapasivat toisensa Skotlannissa vuonna 1997. Pari muutti Englantiin opiskelemaan neljäksi vuodeksi jonka jälkeen he muuttivat Brysseliin. Vuonna 2004 he jättivät kaiken ja lähtivät pyöräilemään Kauko-Itään.

Koko perheen voimin

Koko perheen voimin

He ovat reissanneet aiemminkin paljon ympäri maailmaa, mutta aina on puuttunut jotain. Aina piti olla riippuvainen jostain, milloin bussista, junasta yms. Tuntui että he menivät aina samoihin matkaoppaiden suosittelemiin kohteisiin. Ikään kuin olisi yksin matkalla muttei kuitenkaan täysin vapaana. He unelmoivat matkasta millä ei olisi minkäänlaista aikataulua tai sen suurempaa suunnitelmaa. Auto ei käynyt päinsä sillä kumpikaan ei juuri perusta autoista, sitäpaitsi jos se hajoaa keskellä aavikkoa niin olet aika pulassa. Pyörä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta, he ostivat pyörät ja laukut ja lähtivät matkaan. He lähtivät Brysselistä liikkeelle tarkoituksenaan päästä Japaniin. Ensimmäinsen määränpää oli Berliini, matka oli kauhea. Kumpikaan ei juuri ollut pyöräillyt kaupunkiajoa enempää. He olivat suunnattoman onnellisia päästessään perille ensimmäiseen kaupunkiinsa. Berliinista matka jatkui Istambuliin, Turkkiin. Tämä osio tuntui jo paljon paremmalta. Istambulin jälkeen he vain menivät ja pyöräily jatkuikin seuraavat kolme vuotta. Japanista he ottivat rahtilaivan Kanadaan, pyöräilivät Meksikoon. Meksikossa he miettivät että pitäisikö jatkaa vielä Etelä-Amerikkaan, se tarkottaisi kahta lisävuotta matkaan. He päättivät lähteä kotiin. Kotimatkalla Alice tuli raskaaksi. Maya syntyi Belgiassa.

Alkuperäinen unelma oli päästä Tokioon, Reitti kulki Keski-Euroopasta Itä-Eurooppaan, Turkista he pitivät niin paljon että he jäivät sinne viideksi kuukaudeksi. Ainoa ongelma oli kylmyys, pariskunta ajatatteli että Turkissa on yhtä lämmin kuin esimerkiksi Espanjassa, 20 pakkasasteen lukemat tulivat todella yllätyksenä. Turkista matka jatkui Kaukasukselle (Azerbaidzan, Georgia), yli Kaspian meren Kazakstaniin, Kirgisiasta matka jatkui Tiibetiin. Tiibetin halki matka taittui Qinhai-Highwaytä pitkin Kathmanduhun Nepaliin. Kathmandusta Intiaan, Intiasta heidän piti lentää Bangkokiin. Bangkokista Pohjois-Thaimaaseen josta matka jatkui Laosiin. Laosista takaisin Kiinaan, aina Pekingiin asti. Tianjinista he ottivat lautan Japaniin jossa he viihtyivät kaksi kuukautta. Japanin jälkeen oli vuorossa Kanada, Amerikka ja Meksiko joissa aikaa kului puolisen vuotta.

Kotona ollessaan he alkoivat taas haikailla tien päälle. Alice ja Andoni päättivät lähteä uudestaan. Mukana oli perheen 2.5 vuotias Maya, tuleva maailmankansalainen.

Belgia – Ranska – Espanja – Marokko – Venezuelassa Alice tuli raskaaksi, perhe pohti lähtisikö he takaisin kotiin. He päättivät muuttaa Etelä-Amerikkaan, olihan Euroopassa talvi. Poika syntyi Boliviassa. Matkustus lasten kanssa on kuulemma ¨hieman¨ erilaista kuin kahdestaan. Ei voi aina mennä täysin omien fiilisten mukaan, vaan täytyy kuunnella lasten tarpeita. Ensimmäinen reissu auttoi todella paljon, siitä sai paljon itseluottamusta. Oppi ettei maailma ole niin vaarallinen paikka, ja aina löytyy avuliaita ihmisiä tien päältä.

Enimmäkseen perhe nukkuu teltassa sen helppouden ja mukavuuden takia. Monesti hotellihuone sijaitsee ylemmissä kerroksissa, matkatavaroita on todella raskas kantaa portaita ylös. Tietenkin maissa joissa hotellit ovat edullisia tai muista syistä on turvallisempi nukkua sisällä he ottavat hotellin. Usein pääsevät Warm showers-sivuston kautta muiden samanhenkisten ihmisten kotiin. Palvelu toimii vähän kuin Couchsurfing mutta paljon pienempi ja ainoistaan pyöräilijöille. Koska sivusto on pieni ja rajattu tietylle ryhmälle, perustuu se enimmäkseen luottamukseen. On mukava mennä kotiin missä isännät ei heti järjestä isoja juhlia, vaan antavat rauhan pitkän etapin jälkeen.

Mitään isompia fyysisiä ongelmia heillä ei ole ollut, tottakai niska – ja hartiaseudun lihakset kiristävät pitkien etappien jälkeen mutta se kuuluu pakettiin. Näin pitkän matkan jälkeen kroppa tottuu pyörään, esimerkiksi Andonin satula on jo aivan rikki ja rähjäinen mutta hän ei uskalla sitä vaihtaa kun hänen takamuksensa on jo lähes muotounut se mukaan. Alice sanoo että Andonin penkki on kuin tiiliskivi jo on kääritty muoviin, joten miehellä täytyy olla rautainen takamus. Tauot ovat hankalia, esimerkiksi kahden viikon paikalla-olon jälkeen pyörän selkään nouseminen on todella vaikeata. Mitään suurempia sairauksia ei ole ollut lukuunottamatta Intiassa lusittua giardia-tautia.

Reissun paras kokemus: Tiibetissä, kuuden viikon loputtomalta tuntuvan ylängöllä 5000metrin korkeudessa polkemisen jälkeen. Ylängöillä ei kasva mitään, ei mitään tuoksuja. Pelkkiä mineraaleja. Kuuden viikon jälkeen he aloittivat laskeutumisen 5200metristä 600metriin, kaikki tämä 100kilometrissa. Oli uskomatonta kokea kun pelkkä hajuton kiveä täynnä oleva näkymä rupesi muuttumaan pikkuhiljaa vihreämmäksi. Trooppinen maailma oli maaginen, ruohoa, kukkia puita. Uusia tuoksuja, lintuja ja virtaavaa vettä. Tunnekuohu oli valtava, Alicelta pääsi jopa muutama onnen kyynel. Toinen mahtava muisto tulee Turkista, ihmiset siellä oli erityisen vieraanvaraisia ja ottivat heidät huomaansa kuin perheenjäsenet.

Pitkä tie edessä

Pitkä tie edessä

Sponsoreita heillä ei juurikaan ole. He olivat tykästyneet telttaansa, teltta tuli tiensä päähän joten he soittivat valmistajalle Wechselille että mistä he voisivat ostaa uuden. Valmistaja lähetti uuden teltan ilmaiseksi muutamassa päivässä. Kun perheenlisäystä tuli, he saivat isomman teltan ilmaiseksi. Lisäksi Trangia on lahjoittanut heille retkikeittimen. Andon valitteli että oli tykästynyt omaan Suunto Vektoriinsa, Japanissa ollessaan laite oli pudonnut ja jäänyt rekan alle. Löysin kaapistani oman vanhan Suunto Advisorini ja lahjoitin sen hänelle, tulee varmasti käyttöön. He käyttävät varusteitaan niin kauan kuin ne kestävät. Tässä on kaikille valmistajille erinomainen mahdollisuus testata tuotteitaan äärirajoilla, Alice lupasi kirjoittaa tuotteista kattavan arvion ja palautteen. Jos haluat tuotteesi heille testiin, voit ottaa yhteyttä meihin: joonas@arcticaportaddicts.fi.

Kaiken kaikkiaan matkaa perheelle on kertynyt 60 000km , 45 000 kahdestaan ja 15 000 lasten kanssa.

Seuraavaksi matka jatkuu Turkuun, josta lautalla Ruotsiin, Matka jatkuu vielä seuraavat 6-7kuukautta kunnes Mayan koulu alkaa. Joskus täytyy palata kotiin, Andon sanoo ettei voi elää koko elämäänsä nomadina.

Arctic Sport Addicts toivottaa onnea koko perheelle. Oli ilo ja kunnia kuulla heidän tarinansa.

 

Lisätietoja, teknistä dataa sekä lisää kuvia:

http://www.mundubicyclette.be/presentation.php?lg=en

https://www.facebook.com/hannu.teittinen.5#!/mundubicyclette

(kuvat: http://www.mundubicyclette.be/presentation.php?lg=en)

 

 

Kommentoi

Kommentit