JarnoPavlok-ranneke – sähköiskuja, vertaispainetta ja sakkoja motivaatioksi

Aktiivisuusrannekkeita on jo pitkään ollut markkinoilla, ja nykyisin samat ominaisuudet lisätään myös kalliimpiin sykemittareihin. Haasteena voi silti olla kerättyjen tietojen hyödyntäminen elintapojen parantamisessa. Ratkaisu on nyt kuitenkin kehitteillä, ja mikä onkaan parempi muutosmotivaattori kuin vanha kunnon sähköisku-menetelmä. Kas, saanko esitellä, Pavlok.

Pavlock_f

Pavlok on ranteessa tai muuten lähellä ihoa pidettävä vekotin, jonka idea kuulostaa suorastaan nerokkaalle, ainakin joululahjoja hankkiessa. Laitteeseen pystyy ohjelmoimaan tunnistettavaksi erilaisia huonoja tapoja, kuten roskaruokapaikkoihin meneminen, netissä surfaaminen, pommiin nukkuminen (tai kehitteillä oleva ominaisuus huomauttaa väärästä tekniikasta urheilusuorituksessa). Mikäli jotain havaittavaksi merkattua toimintaa on tapahtumassa, huomauttaa Pavlok soveliaaksi valitsemallasi tavalla.

Pavlock_g

Valittavia huomautustapoja on monia, laitteen antamista pienistä sähköiskuista automaattisiin some-päivityksiin ja ulottuen aina tilinsiirtoihin. Eipä siinä enää paljoa työajalla surffailla, kun pomo seurailee päivityksiäsi tai kättäsi kihelmöi ollessasi avaamassa pikaruokalan ovea. Luonnollisesti hyvästä suorituksesta voit säätää itsesi saamaan palkinnon, esimerkiksi positiivista palautetta, automaattisen some-päivitys tai vaikkapa jonkun muun antaman tilisiirron.

Pavlock_d
Pavlock_e

Nerokkaan kieroutuneen idean ja toteutuksen takana on teoria, että ihminen voidaan opettaa pois huonoista tavoista ja saada hänet omaksumaan uusia, parempia tilalle. Pavlokin on tarkoitus sitouttaa käyttäjänsä näkyvillä ärsykkeillä toimintaansa, ja näin saada aikaiseksi muutos haluttuun suuntaan. Ihan tulee vanhat lukion psykologian oppitunnit mieleen.

pavlock_i

Pavlokin tekninen toteutus perustuu palikan muodostamaan yhteyteen kännykän ja/tai tietokoneen kanssa. Näissä laite hyödyntää osaltaan jo valmiiksi olevia sovelluksia, jotka seuraavat käyttäjän toimintaa. Täten esimerkiksi puhelimen paikannuspalvelu voi sijainnin perusteella kertoa laitteelle, että nyt ollaan nykimässä epäterveellistä ruokaa tarjoilevan ravintolan ovea. Tietokoneelle puolestaan voi asentaa ohjelman, joka kertoo käyttötavoistasi ja ilmoittaa huonojen tottumusten liiallisesta jatkumisesta.

Pavlock_b

Laite on lokakuun loppuun asti tuettavana joukkorahoituspalvelu-Indiegogo:ssa, mutta sielläkin rahatavoite on jo kirkkaasti ylitetty. Valitettavasti näitä ei kuitenkaan ehdi saada pukin konttiin vaan arvioitu toimitusaika on ensi vuoden toukokuussa. Noh, kuria kesälomaan slogan toiminee myös.

Pavlock_c

Lisätietoa: Pavlok.com ja Indiegogo-sivut

RikuNike Air Zoom Structure 18 – tukeva ja nopea, onko sellaista olemassa?

Kun juoksubuumi todenteolla iski päälle 2000-luvun alkuvuosina, alettiin kenkien valinnassa kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota erilaisiin pronaatioihin ja supinaatioihin. Urheilukaupan ovista ei montaa kuluttajaa purjehtinut, joiden jalasta ei pientä ylipronaatiota olisi löytynyt.

Nike Air Zoom Structure 18 naisten kenkä sivulta

Nike Air Zoom Structure 18 välipohjassa on nyt kolme erilaista materiaalia.

Kun aikaa sitten hieman kului, alkoi yhä suurempaa osaa kuluttajista kiinnostaa kevyemmät kengät, jotka miellettiin nopeammiksi ”kisakengiksi”. Tämän kolikon kääntöpuoli oli toki se, että tukevammat kengät tuomittiin raskaiksi ja hitaiksi. Ihmisten ajatuksissa oli helposti puolen kilon palat ylipronaatiotukea molemmissa kengissä.

Nike Air Zoom Structure 18 naisille

Naisten malli on kaunis kuin karkki…

Nike on kuitenkin eri mieltä tukevien kenkien hitaudesta. Tuttu Nike Air Zoom Structure on ehtinyt jo malliin numero 18. Nike lupailee sen olevan nopein tukeva kenkä ikinä.

Nike Air Zoom Structure 18 miehille

…miesten malli perinteisemmän värinen.

Tukevutta parantavan istuvuuden Air Zoom Structure saa epäsymmetrisestä Flywire –tukinauhoituksesta, joka sitoo kengän tukevasti jalan ympärille antaen sen kuitenkin liikkua vapaasti. Päällinen on myös nykytrendin mukaisesti hengittävää ja joustavaa kudosmaista Engineered Meshiä.

Nike Air Zoom Structure 18 dynamic support tuki ja air zoom ilmavaimennus

Dynamic Support tukee jalkaa ja Flywire ”-tukivaijerit” parantavat isvutuutta

Tärkein tukevuuden lähde on kuitenkin Dynamic Support –välipohja, jossa perinteisesti kaksi erivahvuista välipohjamateriaalia estävät jalan kääntymistä sisään päin. Nyt välipohjaan on lisätty vielä kolmas materiaali, joka entisestään hidastaa pronaatiota ja helpottaa askeleen rullaamista päkiälle.

Nike Air Zoom Structure 18 ilmavaimennus kannassa ja päkiässä

Nike Air Zoom Structure 18:ssä on Air Zoom vaimennus kannassa ja päkiässä.

Tukevien kenkien vaimennus tuomitaan usein melko nopeasti liian pehmeäksi ja raskaaksi. Tämä ehkä johtuu siitä, että lähtökohtaisesti tukevien kenkien käyttäjiksi mielletään hieman raskaammat juoksijat. Air Zoom on muutenkin jäänyt hieman uusimpien tulokkaiden, kuten Adidas Boostin jalkoihin. Nyt kuitenkin Nike lupailee, että Air Zoom on kaikkein nopein ja tunnokkain Niken ilmavaimennuksista. Air Zoom vaimennus löytyy kengästä sekä kannasta että päkiästä.

Vaikka kuinka olisi kiva vetää jalkaan natural motion / zero drop / bare foot –kenkä, jos jalkasi vaatii tukea, kannattaa sitä sille järjestää. Oikealla kengällä voi ehkäistä monenlaisia vammoja ja muuta murhetta. Jos samaan aikaan keveys kiehtoo, voi Nike Air Zoom 18 olla jalkine juuri sinulle. Urheilukauppojen hyllyihin sen voi odottaa saapuvan lähiaikoina.

Kuvat ja lähde: news.nike.com

Testissä Rip Curl Flash Bomb – Zip Free 3/2mm Märkäpuku

Rip Curl on kehittänyt märkäpukuja surffaukseen jo 70-luvulta asti. Innovaatio innovaation perään. Aikanaan minun huomioni heidän mallistossaan kiinnitti oli Flash Bomb -märkkärit. Nimittäin kaikki, jotka ovat koskaan käyttäneet märkäpukua, tietävät miltä tuntuu vetää ylleen kylmää ja märkää märkäpukua: Suuri taistelu!!

Flash Bombin ajatuksena on salamannopea kuivuminen: villamainen sisäpintä siirtää vettä ulospäin ja tätä kautta puku kuivuu tehokkaasti. Uusi E4-neopreeni on huomattavasti edeltäjäänsä joustavampaa, kevyempää sekä lämpimämpää. Myös saumat on teipattu E4-neopreenillä. Zip Freessä ei siis ole lainkaan vetoketjua. Suunnittelussa on pyritty jättämään kaikki ylimääräinen pois. Less is more. Märkäpuvuissa tärkeimmät asiat ovat: lämpö, keveys sekä joustavuus. Lämpö on helppo saavuttaa, mutta usein se tehdään kahden viimeisenä mainitun kustannuksella.

Kesäkuun lopussa olin lähdössä Portugaliin surffaamaan, mutta ongelmani oli, että minulla oli ainoastaan oma 6 mm:n hupullinen märkäpuku. Vaikka Atlantin vesi on viileää, olisi noin paksu puku hieman liiottelua. Muutaman ystävän avustuksella, sain puhelun Helsinki Surfshopin Jounilta. Hän tarjosi minulle testiin uutta 3/2mmFlash Bomb Zip Free-pukua. Kuulin, ettei kyseistä pukua ollut vielä edes myynnissä, ja olin ensimmäinen, joka pukua Suomesta testaa. Asiat lutviutui siis oikein mukavasti.

RipCurl_Zip_free

Ensimmäinen testi

Heti päästyäni kotiin Helsinki Surfshopista, piti pukua päästä testaamaan. Se oli tiukka, ja pelkäsin ottaneeni kokoa liian pienen puvun. Tämä osoittautui kuitenkin turhaksi huoleksi. Pukeminen vaati hieman akrobatiaa, mutta pienellä harjoituksella selvisin kunnialla. Istuvuus oli erinomainen, tuntui ettei missään kohtaa ihon ja puvun välissä ollut ilmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että puvun sisälle pääsevä vesimäärä jää myös minimaaliseksi. Muutamien venyttelyliikkeiden jälkeen totesin että puvun joustavuus hyväksi.

Ensimmäiset surffit saimme Penichessä. Tällä kertaa pukeminen oli jo huomattavasti helpompaa. Märkäpukua valittaessa tulee nimittäin ottaa huomioon, että muutaman käyttökerran jälkeen kaikki puvut venyvät hieman. Vesi oli tavallista kylmempää, kun aiemmalla viikolla riehunut myrsky oli sekoittanut vettä. Ensimmäisten aaltojen jälkeen totesin puvun olevan lämmin. Melonnassa olkapäiden liikkeet tuntuivat vaivattomilta, kun yleensä kestää tovin saada lihakset tottumaan taas melontaan. Tällä kertaa käteni eivät hyytyneet, kertaakaan loman aikana. Osittain kiitosta voi antaa myös ahkeralle lihaskuntoharjoittelulle, mutta iso kiitos kuuluu myös puvun joustavuudelle. Muutaman kerran puku päästi hieman vettä sisälle, mutta se vaati jo isomman aallon, ja vesimassan piti tulla juuri oikeassa kulmassa, jotta se pääsi puvun sulkemiskohdasta sisään. Tätäkin oppi nopeasti välttämään.

Parhaimmillaan saimme kaksi surrfisessiota päivässä. Puku piti lupauksensa, sisäpinta oli kuiva ja mukava pukea päälle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan High End -surffimärkkäriä. Ja eron kyllä huomasi. Laadun mukana tulee myös keskivertoa hieman korkeampi hintalappu. Hankinta on mielestäni sen arvoinen, varsinkin, jos pukua käyttää paljon ja arvostaa laatua. Märkäpuku on kuitenkin pitkäikäinen sijoitus. Itse ainakin vakuutuin, eikä paluuta vanhaan ole.

RipCurl_Zip_free2

RipCurl_Zip_free3

Parhaat puolet:

  • Lämpö
  • Joustavuus
  • Keveys
  • Tuntui ¨toiselta iholta¨
  • Avaintasku sulkeutuu magneetilla

Miinukset:

  • Sulkumekanismin kuminauha voisi olla hieman tiukempi

Puvusta saa lisätietoja Helsinki Surfshopista.

P.S. Tracsmagin testissä Rip Curlin Flash Bomb Zip Free vei voiton yli 400$ kategoriassa. Testissä oli neljä kategoriaa: Joustavuus/Istuvuus/Mukavuus, Pukeminen/Riisuminen, Vedenpitävyys ja Lämpö.

Lähteet: Helsinki Surfshop, ripcurl, tracksmag,

Kuvat: Tuukka Häkkinen

ASAn testiin North Face Thermoball Hoodie

Syksyn kylmät loivat hetkessä kunnon puitteet hupullisen North Face:n Thermoball takin testaamiselle. Vain 340g painava, ultrakevyt takki luottaa North Facen uuteen eristysteknologiaan, jonka pitäisi sitoa ja varata lämpöä, niin ettei kylmässä ja kosteassa tarvitse palella. Ikuisena vilukissana ja kylmästä kärsivänä, tulenkin olemaan täydellinen koekaniini untuvan synteettiselle vastikkeelle.

North face thermoball 2

Takki pakkautuu pieneen tilaan, joten kulkee kätevästi mukana.

Hihansuissa on sisäpuolella kuminauhamaiset resorit jotka pitävät hihan paikallaan. Helmankin saa kiristettyä tarvittaessa.

Takin värivalikoima on laaja – testiin saatiin hopeapintainen valkoisella vuorella, mikä kaikessa hohdossaan on täysmustan jälkeen varmastikin neutraalein vaihtoehto. Syksyn pimeydessä pieni loiste ei kuitenkaan haittaa lainkaan vaan tuo mukanaan yhden lisäedun – näkyvyyden.

Testikäyttö tulee olemaan laajalla skaalalla urheilusta leikkipuistossa istumiseen. Ei vielä riitä, että pyöräillessä pärjää jos puistossa palelee.

Kuva: North Face

RikuASA testaa – Berghaus Vapourlight Hyper Smock

ASA sai testattavakseen taannoin aktiiviliikkujille tarkoitettuja Vapourlight –sarjan takkeja brittiläiseltä Berghausilta. Testiin saapui ultra kevyt takki Vapourlight Hyper Smock sekä kevyt ja eristävä Vapourlight Hypertherm Reversible. Säiden takia ei kovinkaan paljoa eristystä vielä ole tarvittu, joten tähän mennessä testiin on ehtinyt vasta Hyper Smock.Voit lukea enemmän ennakkotietoja Hyper Smockista aiemmin julkaistusta ennakkoartikkelista.

Mistä on kyse

Todella kevyt VapourLight Hyper Smock pitää vettä ja sopii juoksuun

Äärimmäisen kevyt VapourLight Hyper Smock painaa vain 110 grammaa.

Berghaus Vapourlight Hyper Smock on siis ultra kevyt vettäpitävä kuori, joka on lajissaan valmistajan mukaan maailman kevein. Alla on tämä simppeli tuote ranskalaisina viivoina:

– Kevyt, vain 110g / L-kokoinen takki
– 7000mm vesipilari
– Hengittävyys 8000g/m2/24h
– DWR-käsittely
– Teipatut saumat (ei vetoketju)
– Anorakki pitkällä vetoketjulla
– Säädettävä huppu
– Pieni tasku olkavarressa
– Stow-away pussukka

Takissa ei siis ole juurikaan mitään ylimääräistä mikä on tietenkin määritelmällistä tällaiselle tuotteelle.

Testaus

Takkihan on siis tarkoitettu helposti mukaan otettavaksi kuoreksi esimerkiksi polkujuoksulenkeille tai muille vähän vauhdikkaammille aktiviteeteille. Takki pääsikin heti mukaan arki- ja urheilukäyttöön sillä kokonsa tai painonsa puolesta se ei todellakaan ole pahasti tiellä. Sittemmin takki on ollut mukana kaatosadelenkeillä, arkikäytössä, futistreeneissä, golf-kentällä, koiraa ulkoiluttaessa, you name it… Ja jo tässä vaiheessa voi sanoa, että se on paikkansa ansainnut.

Ominaisuudet

No takkihan on todella, todella kevyt. Lähes jokaiselta varteenotettavalta urheiluvaatevalmistajalta löytyy kuitenkin nykyisin tuote tähän ultrakevyiden takkien sarjaan, eivätkä näiden painot montaa grammaa heittele. Jollet siis ole todellinen grammanviilaaja ratkaisevat todennäköisesti muut ominaisuudet enemmän kuin muutama gramma suuntaan tai toiseen.

Berghaus Vapourlight Hyper Smockin huppu

Säädettävä huppu on hyvä riittävän tilava

Vedenpitävyyden kanssa ei ongelmaa ole ollut. Vielä kertaakaan en niin kovaan sateeseen ole joutunut, että takista olisi vesi tullut läpi. DWR-käsittelyn ansiosta kankaaseen ei imeydy pientäkään määrää vettä eikä se jää märäksi vaikka se olisi sateessa ollutkin. Todellisessa kaatosateessa on välillä vähän vaikea tuomita onko takki todella pitänyt vettä, sillä kun taivas aukeaa toden teolla on vettä yksinkertaisesti kaikkialla. Vasta lenkin jälkeen tajuaa, että alla olevat vaatteet ovat ainoastaan peruskosteat, eivät läpimärät. 7000mm riittääkin vedenpitävyydeksi moniin olosuhteisiin varsinkin vaatteelle, jolle myös hengittävyys on tärkeää. Kuitenkin esimerkiksi UTMB:llä, jolla takki on pakollinen varuste, suositellaan sen vedenpitävyydeksi 10000mm, joka käytännössä vastaa Gore-Tex tasoista kuorta. Näin ollen Hyper Smock ei välttämättä ole oikea tuote jos odotettavissa on todella haastavia olosuhteita.

Berghaus Vapourlight Hyper Smockin pikkutasku

Pikkutasku on vähän outo, eikä välttämättä ole kovinkaan tärkeä. Ihan hieno se on.

Minulla on ollut muutamia tällaisia ultrakevyitä takkeja ja niiden kanssa käydään yleensä samaa nollasummapeliä, vedenpitävyys on suoraan pois hengittävyydestä. Vaikka Hyper Smock melko hyvä yhdistelmä onkin, ei sekään tietenkään ole mikään ihmetakki. Takki tuntuu mukavan hengittävältä kun lämpötila on noin 10 asteessa ja liikutaan peruskestävyystasolla. Lämpötilan noustessa tai vastaavasti vauhdin kasvaessa alkaa Hyper Smock tuntua muiden takkien tapaan hieman tukalalta. Kyseisen kaltaisten takkien joukossa olen kuitenkin tavannut monia erittäin paljon huonommin hengittäviä tuotteita, joten Hyper Smock pärjää tässä vertailussa mainiosti.

Berghaus Vapourlight Hyper Smockin pakattuna

Pakattuna Hyper Smock ei ole jurikaan nyrkkiä kämmentä suurempi

Suunnittelultaan takki on mainio. Anorakkimalli avaralla vetoketjulla miellytti ainakin itseä, se on helppo pukea ja riisua tai avata kun tarvitaan hieman lisää ilmaa. Säädettävä huppu istuu hienosti eikä ole tiellä kun sitä ei tarvita. Takki pysyy mukavasti paikallaan eikä lähde nouseman repunkaan alla. Hihan resori on riittävän väljä, jotta sykemittaria on helppo lukea suorituksen aikana. Oikeastaan ainoa hieman erikoinen ratkaisu on olkavarren pikkutasku, sille kun ei mitään järkevää käyttöä löydy. Sinne ei mahdu puhelinta ja jopa avaimet jäävät ohuen kankaan takia hieman heilumaan hihaan. Itse olen pitänyt taskussa tuota pientä säilytyspussia, mutta sitä varten ei omaa taskua olisi hihaan tarvinnut tehdä.

Käyttö

Vaikka sateenpitävyys nousee tällaisissa takeissa usein ominaisuuksien keskiöön, itse nostaisin jotain ihan muuta – nimittäin sen lämpimyyden. Tällainen ohut tuulenpitävä takki on loistava tuote esimerkiksi ennen ja jälkeen suorituksen tai tauoilla. Helposti mukaan otettava takki lisää yhden välittömiltä sääelementeiltä suojaavan kerroksen ja aluskerroksilla on helppo säädellä lämpimyyttä.

Berghaus Vapourlight Hyper Smockin pitkä vetkoketju

Anorakki pitkällä vetoketjulla on helppo pukea ja riisua

Ominaisuuksiensa puolesta takki toimii hienosti suorituksen aikanakin, itse vaan en oikein helposti osaa käyttää tällaista takkia ellei vettä tule todella paljoa. Reippaassa ulkoilussa, tauoilla tai vaikka golfkentällä takki on loistava.

Yhteenveto

Jokainen vähänkään enemmän urheileva ja varusteista kiinnostunut ihminen tarvitsee tällaisen takin, ottamatta kantaa siihen onko sen oltava juuri Berghausin Hyper Smock. Lajissaan Hyper Smock on kuitenkin loistava tuote ja testin aikana se on ollut minulla lähes koko ajan mukana. Olen myös huomannut vetäväni sen päälle yllättävän monissa eri tilanteissa.

Vedenpitävyyden suhteen en vielä niin vaikeita olosuhteita ole kohdannut että se olisi ongelmaksi muodostunut. Hengittävyys on mainio, muttei tältäkään tuotteelta kannata odottaa vielä tuota urheiluvaatteiden Graalin maljaa. Mutta kuten sanoin, on se testaamistani takeista ehdottomasti terävintä kärkeä.

Hintaa takilla on 160 euroa eli samoilla linjoilla kun muiden premium-valmistajien vastaavilla tuotteilla. Hintaansa nähden tällä takilla on kuitenkin lukuisia käyttötarkoituksia ja on sen vuoksi pitkälti hintansa väärtti.

JarnoGarmin 920XT kerää edeltäjiensä ominaisuudet yhteen nipppuun

Garmin ei näytä turhia hidasteleva tuotejulkistuksissa, nimittäin sellaiseen tahtiin heiltä puskee uutuuksia markkinoille. Ensin tuli Forerunner 620 -huippumalli, jota seurasi Fenix2, minkä jälkeen oli hyvä väli päivittää edullisempi Forerunne 15 -malli. Ja nyt, noin vuoden sisällä neljännessä merkittävässä uudistuksessa, 900-sarja päivittyy versioon Garmin Forerunner 920XT.

Edes Garmin ei kuitenkaan ole niin iso firma, että se saisi jokaiseen julkistukseen roppakaupalla uusia, mullistavia ominaisuuksia, vaan käytäntönä näyttää olevan edeltävien huippumallien ominaisuuksien siirto ja muutaman tarkemman lisäominaisuuden kehittäminen.

Garmin_920_b

Merkittävimpänä täysin uutena ominaisuutena 920:ssä on Garmin Connect IQ, alusta, jolla halukkaat voivat kehittää applikaatioita uusiin Garminin laitteisiin. 920 on nyt siis ensimmäinen kello, jossa tämä yhteensopivuus on. Idea kuulostaa tutulle Suunnon Ambiteista, mutta toki näin hyvä idea kannattaakin kopioida. Yksi firmahan ei voi millään tietää, keksiä ja omata resursseja kaiken sen keksimiseen, mitä laitteille kannattaa koodata. Eihän Applekaan keksinyt ammuttavia lintuja, maanviljelyä tai maahanlaskujoukkoja.

Toinen täysin oma uudistus laitteessa on V02max-arvion tekeminen pyöräilyyn. Syke ja sen raja-arvothan kun käyttäytyvät erilailla pyöräillessä tai juostessa, joten tällaisen algoritmin kehittäminen oli varsi nokkelaa. Vanha 910:hän antoi arvion puhtaasti juoksun perusteella.

Garmin_920_h

Kolmas uniikki ominaisuus kellossa on metronomi. Ja tämä onkin juoksijan korvaan erittäin hyvä idea! Kellon saa aktivoitua piippaamaan halutussa rytmissä, kuten 180 tai 90 iskua minuutissa, jolloin ranteesta voi kuunnella askeleen ideaalirytmiä. Mikäli rytmitaju on parempi, voi biitin laittaa toistumaan esim. vain joka viidennellä kerralla, jottei tinnitys pääse iskemään. Ja kun sitten askel on saatu kohdilleen, voi piippauksen sammutettua kesken lenkin.

garmin-metronomi

Aiemmista mittareista tuttuja ominaisuuksia 920:een siirtyikin sitten iso liuta. Lopuksi käyn näistä läpi tärkeimmät.

Garmin_920_i

Nykystandardina sykemittarin tulee kyetä mittaaman myös treenien ulkopuolista aktiviisuutta, ja Forerunner 15 toteutti tämän ensimmäisenä Garminin kelloista. Nyt 920 tuo kokonaisvaltaisemman tarkkailun myös valmistajan lippulaivamalleihin, se kun toimii jokapäiväisenä aktiivisuusmittarina: kello mittaa ranteessa ollessaan päivän mittaan otetut askeleet, kalorikulutuksen sekä unen. Hyvänä ominaisuutena on niin sanottu dynaaminen askeltavoite, jolloin enemmän askeltavilla askeltavoite on suurempi kuin vähemmän taivaltavilla. Nämä tiedot voi tarvittaessa siirtää myös Apple HealthKitiin.

garmin_Aktiivisuus

Puhelinohjattavuus on myös mukana kellossa. Urheilusuorituksen aikana voi halutessaan jakaa puhelimen välityksellä sijaintinsa internettiin muiden katsottavaksi. Samalla saat puhelimen välityksellä siirrettyä tiedot ja harjoituksesi Garmin Connectiin, jolloin piuhat tai tietokoneen mukanaan raahaaminen vähenevät. Puhelimista riippumattomana kauko-ohjauksena kello käy myös Garminin omaan actionkamera VIRBiin, jota voi hallinnoida suoraan kellosta.

Garmin_920_j

Erikseen ostettava sykevyön avulla saa Garminin tutut juoksudynamiikat, askelfrekvenssin, ylös–alas-liikkeen matkan sekä maakontaktiajan. Kellon kiihtyvyysanturi toimii myös sisällä, GPS:n ulottumattomissa, matka- ja vauhtimittarina.

Garmin_920_g

Navigointiominaisuuksina kellosta löytyy tuttu palaa lähtöpaikalle -ominaisuus, ja matkaa helpottaakseen voi reitille myös lisätä välipisteitä. Tai sitten lenkkireiteistään epävarmoille on tarjolla mahdollisuus ladata haluttu lenkki valmiiksi.

Akunkestoksi kellossa on ilmoitettu 24 tuntia yhden sekunnin GPS-tallennusvälillä, mutta huomattavasti messevämpiä lukuja saa irti, jos tallenusväliä harventaa. Mikäli tiedossa on siis pitkäkestoisia, suoran reittiprofiilin omaavia kisoja, lienee tämä kello yksi parhaista vaihtoehdoista.

Kaiken kaikkiaan tämä siis näyttää taas varsin hyvälle uudistukselle, joskin ehkä Fenix2 ja 620 tyhjensivät aikanaan pajatson sen verta radikaalisti, ettei tähän jäänyt enää vastaavanlaisia paljastuksia. Toki metronomi ja pyöräilyn VO2max-arvio ovat kivoja lisiä, mutta arvioitaessa Fenix2:sta ja 920:tä nuo tuskin ratkaisevat asiaa. Sen sijaan 920:stä löytyvä aktiivisuusmittaus voi kallistaa vaakakupin uusimman mallin suuntaan. Myös mahdollisuus ulkopuolisten kehittää ja käyttäjän ladata erilaisia appseja olla osoittautua erittäin hyväksi ratkaisuksi. Toki näitä ominaisuuksia nyt ei kovasti enää huudella Ambitinkaan kohdalla, mutta kuitenkin tällainen avoimuus voi tuoda yllättäviä uudistuksia, jos jostain keksitään vain riittävä yllyke kehittäjille kehittää kunnollisia sovelluksia. Sen sijaan esimerkiksi uimareita, tai vaikka triathlonisteja, kellossa voi häiritä edelleen puuttumaan jäänyt sykkeen mittaaminen vedessä, minkä esimerkiksi Polar V800 pystyy tekemään.

Garmin_920_c

Yleisellä tasolla täytyykin nyt sanoa, että tällä hetkellä kaikki kolme suurta, Ambit, Garmin ja Polar, ovat varsin tasoissa parhaimpien sykemittareiden kisassa. Tärkeimmät ominaisuudet löytyvät kaikista, jostakin löytyy sitten täydennyksiä yhdellä osastolla ja toisella toiselta. Jäämmekin odottamaan seuraavaa loikkaa mittareiden ominaisuuksissa, kuten sykkeen mittausta ilman vyötä, vuorokausien akunkestoja, pukukäyttöön designattuja malleja tai vaikka kahta ensin mainittua yhdistämällä luotettavampia aktiivisuusmittauksia tarjoavia vaihtoehtoja. Myös älykellon ja huippu-sykemittarin yhdistelmä voisi olla kova sana. Tai jopa kuntoa itsestään kehittävä tiuku.

Hintaa kellolla on noin 450 dollaria. Kauppoihin se on jo ilmestynyt, mutta suurempia eriä toimitettavaksi asiakkaille asti saa vielä odottaa ainakin muutaman viikon.

Lisätietoa: Garmin ja DCRainmaker, Kuvat: Garmin

 

Noora Pinola – Kovaa leikkiä UTMB:llä

Suoriuduin UTMB:stä, mutta olihan se taas hurjaa touhua. Tämän vuoden tavoitteeni oli tehdä parempi kisa kuin viime vuonna. Tämä tavoite ei ihan kokonaan toteutunut. Seuraavassa pieni kooste kisasta.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Suomalaiset juoksijat ennen kisaa. Kuva: Merja Ylihärsilä

Valmistautuminen oli mennyt hyvin – koin olevani hyvässä kunnossa ja henkisesti valmis jo kerran koettuun haasteeseen. Kuitenkin päivää ennen lähtöä flunssa puski päälle. Tein kaikki temput, mitä koulutukseni (proviisori) kautta keksin tehdä ja oloni olikin hyvä starttipäivänä. Sääennuste taas ei ollut kovin hyvä, sillä se lupaili kovaa sadetta, ukkosmyrskyä ja räntäraja niihin korkeuksiin mihin reitti nousisi. Onneksi sateen ennustettiin jatkuvan vain ensimmäisen yön ajan.

Vähän ennen starttia kello 17 jälkeen poseerasimme suomalaisporukalla ja siirryimme lähtöalueen tungokseen 2434 muun juoksijan kanssa. Tunnelma oli juuri niin juhlava kuin viikon mittaisen juoksukarnevaalin pääkisan lähdön voi kuvitella olevan. Seitsemän minuuttia ennen lähtöä alkoi sataa, juuri niin kuin oli ennustettu. Sade yltyi ja kaikki vierellämme olevat kisailijat vetivät takit päälle. Suomiporukalla totesimme, että takit on otettu mukaan kylmyyttä ei kastumista varten ja takit pysyivät repussa. Lähtölaukauksen jälkeen nautimme kannustuksesta, poseerasimme kuvaajille ja annoimme ylävitosia kunnes pääsimme oikeasti juoksemaan. Pian juoksuvauhtini erosi muista ja jatkoin matkaa yksin.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Lähdössä tunnelma on aina UTMB:llä huikaiseva.

Yöllä vettä tuli välillä valtavasti. Sain vääntää erittäin tehokkaan otsalamppuni täysille, jotta sateen läpi olisin nähnyt paikoin puoleen sääreen asti mutaa täynnä olevan juoksu-uran. Sauvoista oli todella hyötyä, kun yritti olla liukumatta alaspäin kiivetessä ja yrittäessä pysyä pystyssä valuessa mudan kanssa alas vuorelta. Sateesta huolimatta likomärkiä kannustajia riitti pitkälle yöhön. Yöllä kuitenkin väsymys alkoi tuntua ja reitin varrella näkyikin useita polun viereen uuvahtaneita juoksijoita. Huutelimme heitä hereille, sillä vaikka yö ei ollut ennustetun kylmä, märkänä melkein vuoren huipulle nukahtaminen ei ole järkevää.

Courmayerin lähestyessä sade loppui. Tuntuikin ihanalta nähdä kisan ainoa huoltokassi ja päästä vaihtamaan mutaiset ja märät varusteet puhtaisiin ja kuiviin. Viime vuonna olin ollut väsynyt myös päivällä ja siksi olin jo etukäteen päättänyt nukkua hetken Courmayerissa. Oli todella vaikea noudattaa suunnitelmaa nukkumisesta, kun näki aamun auringonsäteet. Onnekseni pidin kiinni suunnitelmastani ja nukuin 15 minuuttia. Matka jatkui huomattavasti virkeämpänä.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Tässä kuvassa saattaa jo pieni väsymys paistaa ilmeestä.

Päivän hölkyttelin mukavasti, vaikka välillä nousut tuntuivat hyvin raskailta ja olisi tehnyt mieli pitää tauko. En kuitenkaan suostunut pysähtymään. Sain muutaman kerran mukavaa seuraa toisista kisaajista ja tällöin vauhti pysyi erityisen hyvänä. Näin huoltojoukkoni ensimmäisen kerran pikaisesti aikaisemmin 20km kohdalla ja nyt uudestaan 120km kohdalla. Juuri ennen tätä huoltoa olin joutunut päästämään irti seurastani ja väsymys oli iskenyt heti. Söin pastaa huoltojoukkoni kanssa ja kerroin päätöksestäni nukkua, vaikka vielä hetkeksi päivän valoa olisi ehkä riittänyt. Toiset 15 minuuttia unta ja sain tästä paljon virtaa suunnata toiseen pimeään yöhön kohti kolmea viimeistä vuoren ylitystä.

Löysin välittömästi uutta matkaseuraa ja yö lähti liikkeelle virkeästi. Kaikki tiesivät, että seuraavana yönä painittaisiin äärimmäisen rasituksen ja väsymyksen kanssa ja muista ihmisistä energiaa saavat tekivätkin kaikkensa löytääkseen juttuseuraa ja vetoapua. Kuulin monta hauskaa tarinaa tuona yönä ja pidin mieleni virkeänä puhumalla myös itse niin paljon, että kadotin ääneni loppumatkasta. Tämä ei auttanut taistelussa väsymystä ja liian pitkään jatkuneen juoksun aiheuttamia rasituskipuja vastaan. Nukuinkin loppumatkasta vielä kaksi kertaa 15 minuuttia juomapisteiden yhteydessä olevilla ensiapu- ja lepoalueilla. Uni auttoikin todella paljon, ei pelkästään väsymykseen vaan myös kipuihin. Tässä vaiheessa matkaa jokainen juoksuaskel tuntuu epämielyttävältä, mutta levon jälkeen pystyin juoksemaan melkein tunnin kivuttomasti. Matkaa oli kuitenkin edessä vielä todella paljon, sillä huomasin liikkuvani hyvin samaan tahtiin kuin edellisenä vuonna. Oli todella rankka tietää, että juoksisin yhteensä melkein 40 tuntia. On vaikea kuvailla millaista painia saa pään sisällä käydä, jotta saa itsestään puristettua irti aina vaan lisää ja lisää tällä loputtomalla matkalla.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Näissä maisemissa pikku väsykin unohtuu hetkeksi. Kuva: Tommi Mäkelä

Viimeinen nousu tuntui helpommalta mitä viime vuonna ja matkantekoa helpotti huomattavasti myös aamun tuoma valo. Vikalla osuudella pakotin itseni reippaaseen vauhtiin ja siksi maaliviiva tulikin vastaan yllättävän nopeasti. Maalisuoralla vastassa oli huoltojoukkoni ja suomijengiä. Tuuletukset, naureskelua muiden kanssa ja aamiaiselle maalisuoran tuntumaan. Olo oli virkeä (vaikka ulkonäöstä sitä ei ehkä huomannut) ja jotenkin ehkä helpottunut ja onnellinen.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Hymy irtosi vielä maalissa vaikka energiat olivat melko vähissä. Kuva: Sari Heerman.

Aikaa siis 168 kilometriin ja 9600 nousumetriin meni 39 tuntia ja 19 minuuttia. Sijoitus 18. Koko kisassa sijoitus 603/2434. Olin toivonut voivani parantaa aikaa viime vuodesta, mutta näin ei käynyt. Sijoitukseni kuitenkin parani. Tavoitteet siis toteutuiva osittain, absoluuttisesti huonompi aika, mutta suhteessa parempi suoritus.

Periaatteessa juoksin (ainakin luulin juoksevani) kaikki alamäet ja tasaiset. Ylämäet sauvakävelin vaihtelevalla vauhdilla. Huoltopaikoilla vedin nuudelikeiton naamaan, täytin juomapussin ja otin jotain pientä käteen jonka söin jatkaessani välittömästi matkaa. Pysyin suunnitelmissani varusteiden ja energioiden suhteen eli niistä löytyy tietoa aikaisemmista kirjoituksista. Varusteiden ja taktiikan osalta siis ihan mukiin menevä suoritus.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Kisan reittiprofiilista näkee että ylös-alas mennään melko runsaasti

Koen edelleen, että UTMB on ehkä liian raskas ja pitkä kisa minulle. Pitäisi treenata enemmän ja varsinkin vuoristossa, jotta kisa ei olisi niin äärimmäisen raskas ja varsinkin kivulias. Kisan aikana pohdin myös, että taidan tarvita joukkuetta ympärilleni. Joukkueen kanssa kisatessa väsymys ei ikinä iske näin kovasti. En myöskään edelleenkään kokenut tätä yötä vasten startattavaa kisaa kovin hyväksi konseptiksi. Olisin mielelläni katsellut noita uskomattoman upeita maisemia mieluummin kaksi päivää kuin kaksi yötä. Luulen myös, että juoksijoiden määrän takia UTMB:n reitti ei voi olla kovin tekninen. Jo nyt vaatii järjestäjiltä aika paljon pokkaa lähettää melkein 2,5 tuhatta juoksijaa räntäsateisille vuortenhuipuille viettämään yötä, vaikka polut ovatkin helppoja.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Yksi kisan lukuisista vaaroista on lehmät. Kuva: Tommi Mäkelä

UTMB:n ainutlaatuisuus perustuukin mielestäni kisan aikana vallitsevaan tunnelmaan. Reitin varrella on yli 50 000 kannustajaa, jotka kannustavat nimellä, joka lukee numerolapussa. Esim. toisena yönä kello neljä kuulin jo kaukaa, että juomapiste lähestyy, kun kannustushuudot ja lehmänkellot raikasivat vuorten seinämiä pitkin kauas ylös. Samoin jos kisan jälkeen pidit ”finisher” liiviä päällä ventovieraat tulivat onnittelemaan, vaikka luulen että Chamonixin läheisyydessä liivin kanssa linkuttaa useampi tuhat juoksijaa. Koko UTMB viikon aikana eri kisoihin starttaa yhteensä 7000 juoksijaa. Myös kisan tiedotus, logistiikka ja juoma-/ruokahuollot pelaavat hyvin.

Noora Pinola UTMB maastojuoksukisassa 2014

Suomalaiset poseeraamassa Finisher-liivit päällä. Kisan keskeytti 35% matkaan lähteneistä, suomalaisten keskuudessa keskeytysprosentti oli täsmälleen 0. Kuva: Merja Ylihärsilä

Kun kisasta oli kulunut kolme viikkoa, olin juossut muutaman kerran sen jälkeen. Huomasin, että lihakset olivat ihan ok, mutta hermotus oli hakusessa. Tuntui kuin olisi juossut bambin jaloilla ja tuhansien / miljoonien iskujen aiheuttama hermojen tuhoutuminen vaikeutti juoksun hallittavuutta. En edes unelmoi uusista kisoista moneen kuukauteen. Nyt on tärkeää antaa kropan palautua, todella palautua. Lepo tekee treenimotivaatiollekin hyvää. Luulen, että siirrän myös hieman eteenpäin ”to do” -listani hurjimpia polkujuoksukisoja. Vielä on monta vuotta aikaa toteuttaa unelmia. Maailma on täynnä todella upeita lyhyempiä kisoja, joissa saa kokea urheilunhuumaa ja saa paljon kannustusta eksoottisen suomalaisuuden takia. Seuraavaan vuorikisaan sukset jalassa. Seuraava juoksukisa saisi olla ehkä lyhyempi. Toisaalta en vieläkään ”selättänyt helposti” UTMB:tä ja siksi ehkä vielä joku päivä palaan kisaan :).

Kiitos kaikille kannustaneille! Kiitokset UTMB:llä mukana olleelle mahtavalle Suomiporukalle! Iso kiitos myös projekteihini uskoville ja niitä tukeville Salomonille ja High5:lle!

JarnoHex-Zoom Niken Flyknit Raceriin?

Nike lanseerasi Hex Zoom -vaimennuksensa ensin koripallossa, kun he julkaisivat LeBron 12 -koriskengän. Siitä alkaen Nike on pikkuhiljaa laajentanut vaimennusta muihin kategorioihinsa ja viimeisimpinä jo markkinoille tulleena tuotteena on ollut naisten training kenkä, Zoom Fit Agility. Moni on varmasti odotellut jo sitä, kokeileeko Nike vaimennusta myös juoksukenkiin ja nyt näyttää siltä, että näin on tapahtunut.

nike-flyknit-racer-hex-zoom_02

Nike on paljastanut Instagramissa kuvan FlyKnit Raceristä, jossa on uusi Hex-Zoom -vaimennus. Kenkä kuuluu Niken niin sanottuun premium–mallistoon, keveisiin ja todella suorituskykyisiin juoksukenkiin (vaikka valtaosa Niken huipuista juoksevatkin Zoom Streakilla tai Lunaracerillä). Vielä ei ole tiedossa, onko Nike tuomassa mallin markkinoille asti, mutta jäämme mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta. Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, että jos Nike tuo mallin markkinoille, tulee malli juoksuun vai enemmän vapaa-aikaan. Flyknit-tuoteperhe kun leikkaa sopivasti molempia.

Jäämme seuraamaan tilannetta.

Kuvat: boyfanfootball

JarnoThe Nike Zoom Fit Agility – responsiivista vaimennusta naisille

The Nike Zoom Fit Agility on naisille suunniteltu treenikenkä, jonka tarkoituksena on tarjota hyvää ja responsiivista vaimennusta nopeissa liikkeissä niin salilla kuin ryhmäliikuntatunneillakin. Syy parantuneelle responsiivisuduelle löytyy uudenlaisesta tavasta toteuttaa Air Zoom -vaimennus. Teknologia on rakennettu niin, että vaimennuspalojen sisään on laitettu tiukalle venytetyt, kudotut kuidut, jotka vapauttavat jännitteensä ja palaavat jälleen maakosketuksen jälkeen alkuperäiseen asentoon. Kangaspalat toimivat siis samalla lailla kuin trampoliinin verkko.

Erona aiempiin Zoom Air -teknologian popoihin on myös vaimennuspalojen eroteleminen toisistaan. Tällä on haluttu saada kengästä taipuisampi ja kiertolöysempi. Varmasti hyvä idea, aiempia Zoom Aireja kun ei varsinaisesti fitnekseen ketteryys kärjessä.

Kengän päällinen on sekoitus kevyttä meshiä sekä vaahtoa. Mesh tarjoaa hengittävyyttä ja vaahto taas tukea, joustavuutta sekä mukavuutta. Nauhoitukseen on liitetty juoksukengistä ja Free-mallistosta tuttu flywire-järjestelmä parantamaan istuvuutta. Ideana näissä lentolangoissa on, että langat ja päällinen kiristyvät ponnistusvaiheessa, kun taas alastulossa, jalan leventyesä, Flywire mahdollistaa päällisen mukautumisen tähän kasvaneeseen tilantarpeeseen. Istuvuus ja mukavuus o, huomioitu myös kantapään alueella: kantakapin yläosaan on laitettu vielä hieman lisää vaahtoa, kikka, joka on myös tuttu juttu juoksukengistä.

Kengät tulevat globaaliin myyntiin ensi kuun alusta.

Lähde ja kuvat: NikeInc.com

JarnoPolar M400 – Aktiivisuus-ja sykemittari samassa, edullisessa paketissa

Vähään aikaan Polarilta ei totuttu, ettei Polarilta kannattanut odottaa mielenkiintoisia julkistuksia, mutta sitten he iskivät alkuvuodesta pöytään V800:n. Tämä huippuluokan mittari kilpailee kahden muun suuren valmistajan, Suunnon ja Garminin, kanssa samassa sarjassa. Ja nyt sitten Kempeleläiset tuovat markkinoille toisen huippu-uutuuden, Polar M400:n.

M400 on kohdistettu isoveljestään eroten hieman edullisempaan markkinarakoon, suositushinta on 199 euroa. Kyse on pääasiaksi juoksuun suunnatusta laitteesta, josta löytyy kaikki perusasiat ja vielä vähän päällekin.

Polar_M400_a

Juoksuspesifiydestä kertovat ominaisuudet: sisäinen GPS, joka ilmoittaa vauhdin ja matkan, mutta footpodin lisäksi muita erillisiä vauhtiantureita ei tueta. Noh, tämä ei varmasti haittaa tähdättyä kohderyhmää, kun ulkolajien matkat saa mitattua GPS:lläkin ja esimerkiksi suurta tarvetta pyörään liittyville lisätarvikkeille tuskin on. Miinuksena silti, ettei kellon kiihtyvyysanturi ainakaan vielä onnistu mittaamaan juoksijan askelfrekvenssiä tai matkaa sisällä vaan tämä vaatii erillisen footpodin,

Kiinteä GPS ja sykemittaus, nämä ovat oikeastaan jo standardi edullisemmissakin urheilukelloissa. Mutta Polar, se on lisännyt uutuuteen kalliimmista mittareista tutun aktiivisuusmittauksen. M400 tarkkailee käyttäjän ranteessa arkipäivän askelia, kuljettua matkaa ja jopa unta. Kaikki tämä tapahtuu siis puhtaasti pitämällä kello ranteessa, se tulkitsee jopa nukkumisen automaattisesti. Tämä on varmasti kaivattu ominaisuus monelle näitä kelloja tarkkaileville.

Lisätietoa aktiivisuusmittauksesta.

Itseäni ruutuvihkoromantikkona kutkuttaa aktiivisuusmittausta enemmän kellon puhelin- ja latausominaisuudet. Tämä Polaria nimittäin latautuu micro-USB:llä, ilman ihmeellisiä erityislatureita. Ja kas näin, puhelinlaturilla saa nyt virtaa myös kelloon, eli jälleen yksi piuha vähemmän raahattavaksi.

Puhelimen kautta puolestaan kellosta saa siirrettyä harjoitukset ja aktivisuusmittaukset suoraan Polarin järjestelmään. Tämä on viimeisen vuoden aikana yleistynyt käytäntö, joka on mielestäni paras mahdollinen, ennen kuin keksitään kätevä tapa siirtää tulokset suoraan kellosta verkkoon, ilman puhelimen välitystä.

Polar_M400_b

Muita ominaisuuksia ovat perinteisten harjoitusten ohjelmoiminen kelloon, kuten tyypillinen X minuuttia kovaa + Y minuuttia hiljaa. Parempana vaihtoehtona Polariin saa ohjelmoitua myös monimutkaisempia treenejä, joissa ajat voivat vaihdella ja mittarin saa näyttämään tavoiteltavaa suuretta (matkaa, vauhtia tai sykettä). Ja heikkomuististen riemuksi nämä saa asennettua kelloon ilmestymään haluttuna päivänä (tai tylsästi tallennettuina kellosta käynnistyviin suosikkeihin).

Hieman huonommille suunnistajille kellosta löytyy palaa alkuun -toiminto, jolla käyttäjä opastetaan linnuntietä takaisin aloituspisteeseen. Reitti ei siis piirry kuljettua viivaa pitkin vaan suorinta mahdollista. Kätevä ominaisuus, joka puuttuu monesta muusta tämän hintaluokan kellosta.

Polar_M400_c

Kellosta saa valmistajan mukaan iloa irti GPS päällä kahdeksan tunnin ajan, mutta tähän arvioon ei välttämättä kannata täysin luottaa vaan suhteuttaa se pikemminkin kestoltaan muihin samaan määrään luvattuihin vaihtoehtoihin.

199 euron hinnallaan kello kuuluu varsin kilpailtuun markkinarakoon, mutta erityisesti aktiivisuumittaus voi monelle käyttäjälle olla se muista erottava tekijä. Eiköhän tämä lokakuussa ilmestyvä kello alakin näkyä ihmisten ranteissa RC-sarjan mallien tapaan, erityisesti joulun jälkeen.

Kattavampaa analyysia löytyy tuttuun tapaan DCRainmakerilta.

Lisätietoa ja kuvat: Polar