JarnoNathan Zephyr 100 ja 300 – Taskulamppu juoksijalle

On taas se aika vuodesta, kun juoksija voi huoletta somistautua reteisiin trikoisiin ja 80-luvun teknoväreihin. Syksyn pimeydessä kukaan ei nimittäin näe häntä, mitä nyt heijastimet kimaltelevat autojen etuvaloissa. Kääntöpuolena on toki, ettei katulamppujen ulottumattomissa juoksijakaan näe eteensä.

Useimpien ratkaisuna edellä esitettyyn ongelmaan on otsalamppu, mutta on tarjolla toisenlainenkin, neotraditionaalinen vaihtoehto: Nathan Zephyr 100 ja 300 -taskulamput. Toisin kuin perinteiset maglitet, nämä ovat pieniä, kevyitä ja käyriä. Valotehoa pienempi tarjoaa 100:n ja isompi 300 lumenen verran. Vertailuna esimerkiksi edelleen suosittu Petzl Nao tarjoaa kirkkaimmillaan 350 lumenea.

Yhteisiä valomoodeja molemmille fikkareille on kolme: kirkas, matala ja välkkyvä. Näiden lisäksi 300-mallissa on sprinttimoodi, jossa teho nousee minuutin ajaksi 300 lumeneen, josta se laskee 150:n tasoon. Valotehoa pidetään yllä USB-portista lataamalla.

Edellä mainittu käyrä muotoilu ei ollut oikeastaan vitsi vaan oleellinen osa lamppujen toiminnallisuutta. Suoralla taskulampulla nimittäin jalkoihin valaiseminen vaatisi joko epämukavaa otetta tai käden taittamista. Alaspäin kaarella oleva muoto kuitenkin mahdollistaa valon osumisen mukavasti jalkoihin.

Hieno ominaisuus Zepheryissä on takana oleva punainen led, jonka tarkoitus on tehdä takanapäin oleville tiettäväksi juoksijan olemassa olo. Joissain kisoissa tällainen takavalo on jopa pakollinen.

En nyt osaa sanoa, olisiko näistä otsalamppujen korvaajaksi. Minä en ainakaan kokeilematta lähtisi vaihtamaan nykyisiä tuikkujani kädessäpidettävään malliin. Toki valon ollessa riittävän leveä, tehokas ja osoittaessa hyvin maahan, ei käsilamppukaan varmaan olisi huono idea. Silti näkisin tällä tietämyksellä parhaimpana vaihtoehtona Zephyrin yhdistämisen otsalamppuun. Tällöin valoa tulisi kahdesta eri kohdasta ja jalkojen edessä olisi valoa sivusilmälläkin nähtäväksi, kun pääsilmät ihailisivat öistä maisemaa.

Suositushinta Zephyr 100:lla on 45 dollaria ja 300-versio maksaa 55 dollaria. Suomessa en ainakaan vielä ole kuullut näitä olevan kauppojen valikoimissa.

Kuvat: Nathan

RikuIcebug Xperience – Polkujuoksua postikorttimaisemissa Pt.2

Icebug Xperience on kolmipäiväinen etappikisa, joka juostaan Länsi-Ruotsin rannikolla. Lue ennakkotiedot ja ensimmäinen osa kisaraportista ASAn sivuilta.

Päivä 3 – Woods and islands

Viimeisenä päivänä oli vuorossa yhdistelmäetappi. Lähtö tapahtui Kungshamnin keskustasta ja siitä oli juostava lautalle, joka kuljettaisi meidät Malmön saarelle. Ensimmäinen osa osoittautuikin mielenkiintoiseksi, kun ennen lähtöä matkaksi ilmoitettiin ennakkotiedoista poiketen 16 kilometrin sijaan noin 17 kilometriä.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Lossimatka keskeytti viimeisen päivän juoksun, toisille se sopi, toisille ei…

Reitti olikin jälleen melko leppoisaa juostavaa pitkine kallio-osuuksineen ja metsäpätkineen ja paikoin jopa pitkine nousuineen. Lautat saarelle lähtisivät puolentunnin välein aina 10 yli ja 20 vaille. Mielenkiintoiseksi homma muuttui kun amerikkalaisen toimittajan kanssa katsoimme kelloa 15 kilometrin kyltin kohdalla. Kovavauhtinen 2 kilometriä ja olisi hyvät mahdollisuudet ehtiä seuraavaan 20 vaille lähtevään lauttaan. Nostimme siis vauhtia yli minuutti / kilometri. Kuitenkin 17 kilometrin kohdalla juostiin kokoajan sisämaahan päin ja 17,5 kilometrin kohdalla lautan saattoi jo nähdä – noin kilometrin päässä. Vauhti siis takaisin normaaliin ja lauttarantaan saavuttaessa Suunto Ambit 3 piirsi matkaksi 18,87 kilometriä.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

No lauttahan oli mennyt menojaan, joten edessä oli reilu puolen tunnin huili. Onneksi tarjolla oli vähän ruokaa ja juomaa. Lauttamatkan odottelu ja sitä edeltänyt kovavauhtinen veto kostautui itselle jonkin verran eikä juoksu kulkenut enää saarella niin mukavasti. Malmön saaren maisemat ja kallioiset polut olivat jälleen huippuluokkaa, joten huolimatta väsymyksestä homma tuntui ihan hyvältä. 10 kilometriä myöhemmin edessä häämötti Icebug Xperiencen viimeinen maalikaari. Aika tasan 3 tuntia, matka 29,5 kilometriä.

Yhteenveto

Icebug Xperience on hieno tapahtuma, joka muutaman vuoden kehittymisen jälkeen voi lunastaa paikkansa yhtenä Ruotsissa, ehkä jopa pohjoismaissa ja mahdollisesti maailmalla tunnettuna polkujuoksutapahtumana. Siinä on varmasti potentiaalia, joka toivottavasti realisoituu ja järjestäjät saavat paikalle haluamansa osallistujamäärän.

Juoksuun aikaa päivittäin ei kuitenkaan kulunut siirtymisineen kuin noin kolme tuntia ja jatkossa voisikin olla järkevää järjestää osallistujille vaikka joitain mielenkiintoisia trail-juoksuaiheisia workshopeja päivän aikana. Näin tapahtuma voisi toimia kisan lisäksi myös jonkinlaisena initiaationa lajista kiinnostuneille.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Viimeisen päivän reitti tärähti kalastajan päämajaan

 

Hyvää: Icebug Xperience juostaan yhdessä pohjoismaiden kauneimmista ympäristöistä. Laajat merelle katsovat kalliot ovat todella inspiroivaa juostavaa. Uinuvista kesäkylistä alkavat tai niihin päättyvät etapit ovat parhaimmillaan jopa intiimin tuntuisia ja tunnelma maalissa on leppoisa, ainakin säiden salliessa. Etappikisan luonne mahdollistaa myös laajemman sosiaalisen kanssakäymisen kilpakumppanien kanssa kun iltaisin on mahdollista ruokailla yhdessä.

Kehitettävää: Paikoin reitit sisälsivät liikaa tieosuuksia. Merinäköalalliselta kalliolta maantien varteen siirtyminen tuntuu paikoin epämotivoivalta. Samoin jatkossa on kiinnitettävä enemmän huomiota reitin pituuden tarkkuuteen. Itseä se nyt ei juurikaan haitannut, mutta joku tosissaan juokseva saattaisi joutua ongelmiin vauhdin jaon kanssa kun maalin kohdalla matkaa onkin jäljellä useampi kilometri. Myös ajanotto oli toteutettu melko simppelisti kello ja paperi tyyppisesti ja tämä johti joihinkin epäselvyyksiin aikojen kanssa.

Kaiken kaikkiaan Icebug Xperieence on hieno kokemus, jonka mielelläni tekisin uudelleen. Halvimmillaan tapahtumaan pääsee noin 170 eurolla jolloin saat kilpailun kuljetuksineen, lounaan maalissa jokaisen etapin jälkeen ja finisher paidan. Noin 500 eurolla saa näiden lisäksi majoituksen neljälle yölle, illalliset sekä kuljetuksen Göteborgista.

Vili Niemi – Suomenmestaruudet jaossa

Syyskuun 6.–7.päivä kilpailtiin pitkän matkan suomenmestaruuksista. Kilpailu käytiin Jyväskylän lähellä sijaitsevassa Muuratsalon Saaressa. Kilpailualue oli siitä erikoinen, että se sisälsi poikkeuksellisen paljon nousua ja ennakkotietojen perustella luvassa oli vaativin pitkä matka pitkään aikaan. Pitkä matka on herättänyt minussa aina kunnioitusta, ja viime vuonna SM-pitkällä tapahtunut täyskatkeaminen muutama kilometri ennen maalia oli vielä vahvana mielessä. Tiesin kuitenkin, että kauden harjoittelu on mennyt hyvin ja olen pystynyt kehittämään niitä ominaisuuksia, joita pitkällä matkalla pärjääminen vaatii, joten syytä ylimääräiseen hermoiluun ei ollut.

Lauantain karsintaan starttasi yhteensä noin 180 miestä, joista 52 pääsi karsinnan tulosten perusteella finaaliin. SM-karsinta on aina tiukka paikka ja suorituksen pitää olla hyvin kasassa ja vauhdin myös hyvää, jotta paikka finaaliin irtoaa. Itselläni taktiikkana karsinnassa oli rauhallinen aloitus, jotta saan suorituksen hyvin hallintaan. Pyrin hyödyntämään polkuja ja teitä reitinvalinnoissa mahdollisimman paljon. Kun maasto on kivistä ja mäkistä, niin isotkin kierrot polkuja ja teitä pitkin kannattavat.

Esimerkki mäestä

Esimerkki mäestä. Kuva: Touho Häkkinen

Karsinta menikin osaltani kohtuullisen hyvin ja sijoituin omassa karsintaryhmässäni seitsemänneksi. Suoritus oli hallinnassa koko ajan ja pystyin pitämään rentoa, säästeliästä vauhtia koko matkan.

Sunnuntain finaalissa tarjolla oli vajaa 13 km pitkä rata, jossa arvioitu voittoaika oli noin 1,5 tuntia. Itse päätin karsinnan kokemusten perusteella kiertää polkuja ja teitä aina, kun sitä vain järkevästi tarjotaan, jotta voimat riittäisivät loppuun asti hyvin. Kokonaissuoritusta mietin niin, että minun täytyy ottaa riittävästi aikaa jokaisen rastivälin suunnitelman tekoon. Aiemmissa pitkän matkan kisoissa olen monesti lähtenyt suunnalla juoksemaan rastiväliviivan suuntaisesti ja tehnyt suunnitelman lennosta liian hätäisesti, ja tämä on kostautunut ennemmin tai myöhemmin. Tämän tyyppisessä maastossa se ei tulisi onnistumaan vaan reitinvalinnat alkoivat heti rastilta ja ne piti katsoa huolella loppuun asti. Lisäksi painotin itselleni myös rastinoton merkitystä. Rastinotolla tarkoitan sitä suunnitelmaa, miten tulen rastille. Rastinotossa tulisi aina olla jokin selkeä viimeinen varma piste (esim. iso mäki), josta rastille suuntaa.

Onnistuinkin toteuttamaan suunnitelmaani melko hyvin ja väsymyksestä huolimatta pystyin hallittuun suoritukseen lähes koko kisan ajan. Suurimmat aikamenetykset tulivat 7-8 välillä. Lisäksi tuli yksi noin 30 sekunnin virhe ja yksi noin minuutin virhe niissä edellä mainitsemissani rastiotoissa. Loppumatkan tulin todella hienosti ja fyysinen virekin oli hyvä. Olin viimeisillä kilometreillä koko porukan nopein, joka kertoo että viime vuodesta on menty paljon eteenpäin.

GPS-Seurantaa sunnuntain finaalista:

Lopputuloksissa olin 13., jokaon kelvollinen sija, mutta harmittavasti kymppisakin sijoitus jäi 15 sekunnin päähän. Jäipähän parannettavaa tuleville viikoille 😉

SM-pitkän jälkeen vuorossa oli väliviikko kisailusta ja pyhitinkin viime viikon tämän viikonlopun SM-kisojen valmisteluun. Luvassa oli lauantaina SM-sprintti Hollolassa ja sunnuntaina SM-viesti Mäntsälässä. Näistä lisää myöhemmin.

Nyt purkamaan viikonlopun kisakassia.

Hauskaa alkavaa syysviikkoa kaikille!

-Vili

ASAn testiin naisten New Balance Fantom Fit RC1600

Syyslenkkien piristykseksi, testiin saapui New Balancen Fantom Fit RC1600. Maailmalla heinäkuussa markkinoille tullut RC1600v2 on naisten mallissa saanut hopea-keltaisen värityksen ja ensireaktioni olikin, että onpa hyvännäköinen kenkä. Miesten mallin oranssi jatkaa paljon perinteisempää ja muistakin malleista tuttua linjaa (ei kuvaa).

New_Balance_RC1600_bx

RC1600 on käsittämättömän kevyt (nämä painoivat vaa’alla 118 g ja ilmoitettu paino on 132 g) ja siksi ideaali 5-10km kisoihin – jopa puolimaratonille. Pohja on ohut, mutta yllättävän jäykkä. Jalat pääsevätkin kokonaisvaltaisesti töihin ja tuntuma juoksuun ja jokaiseen askeleeseen on erinomainen. Koska olen itse viimeaikoina juossut kovin erityyppisellä harjoituskengällä, oli rasitus jalalle tavallista kovempi ja siksi matkaan olisikin ehkä kannattanut lähteä varovaisesti. Toisaalta shokkihoitokin toimi tehokkaasti ja jo toisella yrittämällä askellus tuntui luontevalta.

New_Balance_RC1600_fx

Kun sujautin kengän ensimmäistä kertaa jalkaani, totesin heti, että on kuin olisi villasukat jalassa. Muotoilunsa ansiosta kenkä istuu (minulla) lähes täydellisesti ja onkin siksi erittäin mukava, vaikkakin napakka. Päällisen kankaassa ei ole yhtään ylimääräistä saumaa, joten se ei myöskään hierrä tai paina mistään kohtaa.

New_Balance_RC1600_cx1

Testiin lähdetäänkin kovin odotuksin – voisiko kyseessä olla rakkautta ensiaskeleella?

New_Balance_RC1600_gx

RikuIcebug Xperience – Polkujuoksua postikorttimaisemissa Pt.1

Länsi-Ruotsin saaristossa, noin reilu 100 kilometriä Göteborgista Osloon päin järjestettiin siis ensimmäistä kertaa Icebug Xperience polkujuoksutapahtuma. Toistaiseksi pienimuotoinen tapahtuma omaa potentiaalin kasvulle ja järjestäjien tavoitteena onkin saada vuonna 2020 kallioisia saaria juoksemaan nelinumeroinen summa juoksijoita. Voit lukea hieman lisää tapatuman ennakkojutusta.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Kalliot aukesivat silmän kantamattomiin

Tapahtuma jakaantuu kolmelle päivälle, joista jokaisena juostaan noin 20-30 kilometrin mittainen etappi. Reitti vaihtelee joka päivä ja jokainen reitti on luoteeltaan hieman erilainen. Tapahtuma on ehkä parempi sana kuvaamaan Icebug Xperienceä kuin kisa, sillä ainakaan nyt ensimmäistä kertaa järjestettävässä tapahtumassa varsinaisesti voitosta juoksevia osallistujia on vain kourallinen. Reitin voi suorittaa myös kävellen ja kävelijöille on oma ”sarjansa”.

Icebug Xperiencen ”perusleirinä” toimii Ramsvikin leirintäalue, jolta etapit joko alkavat tai jolle ne päättyvät. Leirintäalue sijaitsee aivan meren rannassa ja maisema kivikkoisille saarille pienine veneineen etualalla on suoraan postikortista. Vaikea kuvitella inspiroivampaa ympäristöä juoda aamukahvia ennen päivän etappia. Muutenkin seudulla on mahtavia kesäkyliä, jotka valitettavasti syyskuun alussa alkavat jo vetäytyä talviteloille. Juoksureitit kulkevat näiden kylien läpi, joissa mökkien pihassa nököttävät Volvot ja Ruotsin liput viimeistelevät tunnelman todellisesta lintukodosta.

Päivä 1 – Hunnebo Haut Route

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Ensimmäisenä päivänä kilpailijat kuljetettiin lähtöön pienellä veneellä.

Enismmäisen päivän etappi saa arvoisensa aloituksen kun juoksijat kuskattiin pienellä laivalla läheiseen Hunnebon kylään starttia varten. Uinuvassa kesäkylässä startin odottaminen oli lähes intiimi kokemus. Juoksijat eri maista tutustumassa toisiinsa hyvässä hengessä ja spekuloimassa päivän taktiikkaa, joidenkin tavoitteena mennä lujaa ja toisten saada hyviä kuvia.

Ensimmäisen päivän lähtöviivalle alkoi kerääntyä juoksijoita hyvissä ajoin.

Ensimmäisen päivän lähtöviivalle alkoi kerääntyä juoksijoita hyvissä ajoin.

Ennen starttia juoksijoille kerrottiin vielä, että reitti onkin 20 kilometrin sijaan pikkuisen reilu 21 kilometriä. Reitti lähtikin seuraamaan rantaviivaa ja noin 2 kilometrin jälkeen alkoi kiipeäminen kallioille. Ensimmäisen 10 kilometrin aikana nousuja kertyikin melko paljon, joskin siedettävissä erissä. Ensimmäisen päivän reitti oli luonteeltaan hyvin vaihteleva. Alkureitistä juostiin kylien läpi pitkälti päällystettyjä teitä. Sen jälkeen reitti seurasi vaellusreittiä vaihtelevien metsämaisemien läpi. Välillä seurattiin taas rantaviivaa, josta kiivettiin jälleen kallioille ja laskeuduttiin taas pitkälle sillalle. Erittäin motivoivaa juostavaa, joskin todellisia polkujuoksupuristeja olisi välillä pitkätkin (max. 1km) asfalttipätkät saattaneet häiritä.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Pitkä silta herätti taas juoksemaan vähän vauhdikkaammin.

Reitin pituus olikin ehkä suurin arvoitus. Muutaman lyhyen harhaan juoksun seurauksena uuden Suunto Ambit3:n matkan mittaus kulki hieman kylttien edellä. Muutama sata metriä ennen 20 kilometrin kylttiä oli kannustuskyltti, jossa todettiin maalin olevan enää 2 kilometriä. Sekin oli pitkä kakkonen ja lopuksi maalissa kello antoi lukemiksi 22,91km.

Päivän etappi päättyi leirintäalueelle ja maalissa oli heti tarjolla lounasta. Aurinkoisessa rannassa olikin mukava makoilla ja aloittaa rauhallinen palautuminen. Oma aika 2.10,10, joka oli varsin tyydyttävä matkaan ja valokuvien määrään suhteutettuna.

Päivä 2 – Ramsvik Rocks

Toisen päivänä oli jälleen luvassa parin kympin lenkki ja startti tapahtui kätevästi suoraan majapaikan pihasta. Ramsvik Rocks reitti lähti heti seuraamaan rantaviivaa ja ensimmäisen 10 kilometriä saikin nauttia mukavasti merinäköalasta.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Maiseman ja sään yhdistelmä oli täydellinen

Ensimmäisen puolikkaan aikana pääsikin nauttimaan ehkä leppoisimmasta polkujuoksusta aikoihin. Todella laajoja sileäksi hioutuneita kallioita pitkin pääsi juoksemaan kilometri tolkulla meren avautuessa upeasti edessä. On todella viihdyttävää juosta periaatteessa melko helppoa ja tasaista reittiä, joka samalla kuitenkin vaatii hieman ajatusta siitä mihin jalkansa asettaa. Kallio onkin oma suosikki polkujuoksualustoista.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Lisää maisemaa

Toinen puoli lenkistä oli vielä helpompaa joskin ehkä hieman tylsempää juostavaa kohti korkeaa Smögenin siltaa. Pitkähkö tie osuus päättyi lopulta maaliin upeassa ruotsalaisessa rantakylässä, jossa juoksun päälle maistui lounaan lisäksi yksi kylmä bisse. Lopulta bussikuljetus toi kilpailijat takaisin majapaikkaan.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Smögenin silta…

Tässäkin tapauksessa matka oli hieman epäselvä ja 20 kilometrin reitti oli selvästi jälleen lähempänä 22 kilometriä. Oma aika kevyt 2.14 ja akkuja säästyi mukavasti myös viimeiseen päivään.

Kaunis polkujouksutapahtuma Icebug Xperience ruotsin länsisaaristossa

Toisen päivän maali oli uinuvassa kesäkylässä

Mielenkiintoiseen viimeiseen etappiin, jossa sinnepäin kerrotut matkat aiheuttavat todellista hämmennystä sekä yleistunnelmiin kisasta palataan jutun toisessa osassa välittömässä lähitulevaisuudessa…

LauraNew Balance Fresh Foam 822 – Vaahtomaista pehmeyttä koviin treeneihin

Sain elokuussa testiini New Balance Fresh Foam 822 -fitnesskengät. Olen testannut kenkiä pääosin salilla ja muodostanut melko hyvän kuvan kenkien soveltuvuudesta ja mukavuudesta käytössä.

10695378_10152474088964821_283602691_n

Paino 159 grammaa ja drop 4 millimetriä

Pohjan ”vaahtomaisuus” sekä kenkien äärimmäinen keveys ansaitsevat mielestäni kunniamaininnan heti kättelyssä. Varsinkin nyt kesäkeleillä ja kenkiä sisällä testatessa, niiden hengittävyys ja keveys ovat olleet mieleeni ja tekevät niistä myös hieman erilaiset muihin fitnesskenkiin verrattuna. Kenkien päällisosa on pelkkää verkkomateriaalia, joka sen lisäksi, että se antaa hyvin periksi ja muotoutuu eri jaloille sopivaksi, tarjoaa myös jaloille täydellisen ilmastoinnin.

10704940_10152474088884821_1267676746_n

Käytän yleisesti jumpissa juoksulenkkareita, jotka tarjoavat parhaimman mahdollisen tuen hypyissä ja iskuissa. Ne kuitenkin tuntuvat usein liian raskailta ja kuumilta sisätiloissa. Tähän tarkoitukseen olen aiemmin käyttänyt mahdollisimman kevyitä juoksukenkiä, mutta niiden ongelmaksi nousee usein tuen riittämättömyys ja iskunvaimennuksen vähentyminen, mitä kevyemmäksi ja karsitummaksi kengissä mennään.

Salilla tämä ei niinkään nouse ongelmaksi, mutta kuten olen aiemminkin fitnesskenkiä testatessa todennut, testaan usein kenkien soveltuvuuden juoksumatto + kuntosali -yhdistelmällä. Se on itselleni tällä hetkellä tyypillisin ”salitreeni”. Nämä kengät toimivat siihen komboon hyvin. En lähtisi näillä kengillä juoksemaan puolta tuntia tai lämmittelyjä pidempää matkaa, mutta tällaiseen yhdistelmätreeniin ne soveltuvat äärettömän hyvin. Toisin sanoen käyttömukavuus on hyvä  juoksumatolla, mutta myös kovilla alustoille vaimentavan pohjan vuoksi.

10660923_10152474088959821_1801420943_n

Pohja on pehmeä ja nämä Fresh Foamit jalassa tuntuu todella siltä, että ne suojaavat jalkaa iskuilta ja hypyiltä. Kenkien iskulauseena onkin ”Work hard but land soft”, joka kuvaa näitä hyvin. Kengissä on kiinnitetty erityistä huomiota vakauden saavuttamiseksi sivuttaissuuntaisessa liikkeessä ja nopeissa suunnanvaihdoksissa.

Harmittikin melko paljon, kun en tullut ottaneeksi näitä kenkiä mukaan NRJ Workoutiin muutama viikko sitten. Kaapelitehtaan betonilattioille olisi ollut huomattavasti mukavampi laskeutua vaahtomaisen pehmeälle pohjalle. 🙂

10681499_10152474088909821_1670408080_n

Mielestäni kengät soveltuvat monipuolisesti erilaisiin naisten treeneihin. Kuminen pohja tuntuu myös pitävän eri alustoilla hyvin. Sukkamainen lesti ja saumattomuus saavat myös plussan ja istuvuus on hyvä. Erityismaininnan saa toimiva nauhoitus ja kiristettävyys sekä riittävän pitkät nauhat.

Pieni miinus tulee kengän iltistä, joka on melko lyhyt. Tämä aiheuttaa sen, että nauhoja kiristettäessä iltin saaminen pysymään paikallaan ja koko jalkaa peittävänä vaatii tarkkuutta. Ilman tätä vaivannäköä nimittäin iltin yläosan sauma rullaantuu herkästi. Rullaantuminen ei kuitenkaan ole suuri ongelma, koska pehmeä materiaali ehkäisee hankautumisen.

10660879_10152474088944821_1371989590_n

Amsterdamin maratonin jälkeen leiskautan jälleen ryhmäliikuntatunneille ja ikisuosikki Bodyattack-tunnille. Niille en ole hetkeen uskaltautunut ilman juoksukenkiä, juuri vaimennuksen puutteen vuoksi. Näillä kengillä sen aion kuitenkin tehdä.

Kuvat: Joonas Laurila

JarnoNuuksio Classic – Upea tapahtuma hienossa maastossa

Nuuksio Classic kisattiin lauantain 6.9. kolmannen kerran. Olin jo aiempina vuosina suunnitellut osallistumista, mutta koskaan se ei ole osunut aikataulullisesti yhteen muiden menojeni kanssa. Tänä vuonna sitten palatessani NutsPallakselta sain tietää Laurilla olevan myynnissä lipun kisaan. No ei kun kiireesti soittoa ja osallistumisoikeus itselle.

Syitä lipun hankkimiselle oli monia. Yksi oli mahdollisuus päästä kokemaan hieno kisa ja juoksemaan muiden kanssa komeissa maisemissa. Toinen oli päästä tekemään pidempi maastolenkki kisan tarjoamissa puitteissa, mikä aina helpottaa omaa suoritusta (ihan huollosta ja reittimerkkauksesta aina tsemppaamiseen asti). Tausta-ajatuksena oli myös valmistautuminen ensi vuoden koitoksiin, jolloin tarkoituksena on juosta nykyistä pidempiä matkoja maastossa, joten kisat tarjoavat oivan harjoitusärsykkeen. Ja toki maastokisat (kahden kisan syvällä rintaäänellä) nyt vain ovat niin hienoja tapahtumia, että sopivan mahdollisuuden tarjoutuessa aina kannatta osallistua.

Nuuksio Classic 2014

Kuva: Salla Lyytinen

Harjoitteluni Nuuksioon oli hieman kompromisseeraamista Amsterdamin maratonille valmistautumisen kanssa. Kaikki kovemmat harjoitukset tein joko hiekkateillä tai Eläintarhan kentällä. Juoksin kuitenkin jonkin verran maastossa tavallisia pk-lenkkejä sekä viikko ennen kisaa vietin viikon juoksennellen Ranskassa Alpeilla, jossa kyllä sitten tulikin mäkiharjoitusta, VK-treeniä, kävelemistä, teknistä polkua ja kaikkea muuta, mitä maastojuoksu parhaimmillaan on. Itse asiassa tämän jälkeen Nuuksio tuntuikin varsin leppoisalle alustalle 🙂

Kisaan lähdin suunitelmalla juosta pitkä, hieman kovempi pk-lenkki, jossa sykkeiden olisi silti syytä pysytellä pk2-tasolla (lähellä aerobista kynnystä), joskin ylämäissä tai muuten tilapäisesti voisin niitä nostella kynnyksen ylikin. Suunnitelma onnistui hyvin, mitä nyt epähuomiossa ottamani vanha sykevyö ei aina viitsinyt näytellä lukemia.

Nuuksio Classic 2014

Kuva: Ilkka Heinonen

Taktiikan onnistuessa juoksu sujui loppuun asti leppoisasti. Kisan tarjoama seura oli loistava lisäapu, kun sain juoksennella ja jutustella eri ihmisten kanssa, jolloin matka taittui mukavasti. Erityisesti viimeiseltä huoltopisteeltä taitoin matkaa saman henkilön kanssa maaliin asti koko ajan pälpättäen. Samalla päätimme, molemmilla kun on vielä maratonit lokakuussa luvassa, ettei lopussakaan ole syytä lähteä turhia rypistelemään tai kirejä rakentelemaan, vaan maaliin asti mennään mukavasti, jotta palautuminen on mahdollisimman nopeata.

Kisan reitti oli vaihteleva. Mukana oli latupohjaa ja ulkoilutietä, jolla sai hyvin hajoitettua letkaa ja lepuutettua juoksurytmitystä. Sitten tarjolla oli uskomattoman hienoja kapeita polkupätkiä, jotka olivat suhteellisen kivikko- ja juurakkovapaita, joten niissä sai nauttia rennosti juoksemisesta pehmeällä alustalla. Toki tarjolla oli myös upottavia rahkasammalia, mättäitä ja mutaa, joiden ylittäminen meni kuivalta paikalta toiselle pomppiessa tai nilkat reilusti upottaen ja eteenpäin tarpoen.

Nuuksio Classic 2014

Kuva: Ilkka Heinonen

Pitkospuitakin oli tarjolla paljon, mutta suurin osa niistä oli huonossa kunnossa tai hajonnut, joten juoksemisen sijaan ne ylitettiin varovaisesti liukastumista peläten. Myös ojanylitykset tulivat tutuiksi. Ja komeat kallion päällä juoksemiset ja pienet metrin korkuiset ”kiipeämiset”. Komeimpana mieleen jäivät kuitenkin lukuista järven vierestä kulkevat pätkät, joissa sai ihailla maisemmia. Ehkä nyt löytyi motivaatio lähteä treenaamaan Nuuksioon muutenkin.

Reittimerkinnöistä pitää antaa erityistä kiitosta: nauhoja oli näkyvissä koko ajan, usein jopa useampia kappaleita. Kilometrimerkit maastossa olivat myös mukava yllätys. Toki minä synnynnäisenä suunnistajana onnistuin juoksemaan silti lyhyesti harhaan hieman ennen 29 kilometriä, mutta tässä ei aikaa tuhrautunut kuin minuutti–pari. Tämänkin olisin voinut välttää, kun olisin katsellut nauhoja eikä tujoittanut maahan polkua. Ja hetihän sitä alkoi epäillä pummia, kun edessä oli suhteellisen tasainen metsä, eikä punavalkoista missään.

Nuuksio Classic 2014

Kuva: Salla Lyytinen

Tämän tarkemmin en tässä osaa lähteä juoksua käymään kronologisesti läpi, koska se oikeastaan meni koko matkan suhteellisen tasaisesti. Alussa kuljettiin isossa porukassa, josta letkat aina pikkuhiljaa pienenivät ja erkaantuivat. Maalin saavuin ajassa 4.36 ja jotain.

Nuuksio Classic 2014

Kuva: Salla Lyytinen

Kaiken kaikkiaan reitti oli siis vaihteleva, mutta mukava. Reitti ei ollut liian tekninen, jolloin vähemmälläkin polkujuoksutaustalla pärjää. Vaikeimmat ja hitaimmat kohdat johtuivat pääasiaksi märkyydestä ja upottavuudesta, joten sinällänsä pelkoa kaatumisesta ei ollut. Muutama juurakkoinen alamäki toki matkalla oli, mutta nehän ovat lajin suola.

Nuuksio Classic 2014

Kuva: Ilkka Heinonen

Nuuksio onkin siis varmasti sopiva valinta sekä lajista vasta innostuneille ”helppoutensa” vuoksi, mutta toisaalta enemmän mettässä aikaansa viettäneet saavat siitä myös hyvin irti, kun voivat juosta hieman lujempaa pelkäämättä koko ajan kaatumista.

Ja kannustus, se oli hienoa! Sitä riitti vastaantulevilta retkeilijöiltä, kanssajuoksijoilta sekä varta vasten kisaa katsomaan tulleilta. Kiitos kaikille kannustaneille! Mukana oli jopa lajin luonteeseen sopivaa kellojen kilkatusta.

Ja kruununa tapahtumalle oli hieno sää, joka mahdollisti maalialueella päivystämisen ja sieltä saunaan ja uimaan siirtymisen. Voin muuten suositella poreammetta maratonin jälkeen.

Nuuksio Classic 2014

Anttikin oli toipunut itikoiden puremista Ylläs-Pallas-Hettan jälkeen. Kuva: Salla Lyytinen.

Ehdottomasti siis merkitsen Nuuksion myös ensi vuodeksi kalenteriin, mutta osallistumista varjostaa toki eräs Alppimaisemissa samaan aikaan käytävä kisa. No, mielummin runsauden pula ja valinnan vaikeus kuin valkoinen paperi.

Kiitos siis järjestäjille, valokuvaajille (jonka ansiosta tämänkin jutun jaksaa selata läpi), vapaaehtoisille, kanssajuoksijoille, yleisölle sekä Laurille lipusta!

Vili Niemi – Syksyn kuulumiset

Suunnistajan kilpailukausi on pitkä ja kiireinen. Kilpailukausi kestää huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Kilpailuita on lähes joka viikko, lukuun ottamatta keskikesän hieman hiljaisempaa kautta. Tämä aiheuttaa haasteita kisakunnon ylläpitämiseen. Totuus on, että kaikkiin kilpailuihin ei voi lähteä täysin palautuneena, vaan kauden pääkilpailut tulee valita kalenterista jo hyvissä ajoin ja muut kilpailut ovat enemmän tai vähemmän harjoituksia pääkilpailuita varten.

Minulle tämän syksyn tavoitteet ovat olleet selvillä jo hyvissä ajoin ja olen tiukasti harjoitellut kuluneen kesän niitä varten. Heti kevätkauden jälkeen ympyröin isolla kalenterista Euromeeting-sprintin ja SM-sprintin isolla syksyn pääkilpailuiksi. Toki muut SM-kilpailut ovat myös tärkeitä, mutta kahteen em. kilpailuihin harjoitteluni on erityisesti tähdännyt.

Kesäkauden tärkeimpiä viikkoharjoituksia ovat olleet radalla tehtävä 5x1000m, viiden minuutin lähtövälillä (eli vedon ja palautuksen kokonaiskesto on 5 minuuttia), jossa haettiin sopivaa askelrytmiä ja maksimikestävyyttä syksyä varten. Tein vedot niin kovaa kun sinä päivänä pystyin ilman, että vauhdit tippuivat harjoituksen aikana.

Tiukan kevätjakson jälkeen keskityin kehittämään myös alaraajojen voimatasoja yhdellä mäkijuoksutreenillä ja yhdellä jalkapuntilla viikoittain. Mäkijuoksutreenit toteutin pääasiassa Malminkartanon täyttömäessä, jossa nousin kyseisen mäen pisintä rinnettä ylös–alas 7–8 kertaa niin, että mäkiosuuden kestoksi tuli yhteensä noin 50 minuuttia. Harjoitus toimii hyvänä lajivoimatreeninä, mutta samalla se parantaa myös hapenottokoneistoa ja rassaa VK-aluetta mukavasti.

Kuntosalilla tehtävän perusvoimatreenin liikkeet olivat 4×10 toistoa takareisikoneessa // 4×10 toistoa kyykkyä // 4×10 toistoa rinnallevetoa // 4×10 toistoa vaihtelevalla liikkeellä ylävartalolle.

Vili_Voima

Lisäksi kesän viikkoharjoituksiini on kuulunut yleensä 1–2 suunnistustaitoharjoitusta viikossa vaihtelevalla vauhdilla ja 1–2 pitkää peruskuntoharjoitusta kestoltaan 2–3tuntia. Tein pitkät harjoitukset pääasiassa pyöräillen, koska Peroneus-jänteen tulehdus esti isojen juoksumäärien tekemisen. Lisäksi viikkoihin mahtui paljon erimittaisia peruskuntotreenejä niin juosten kuin pyörälläkin tehtynä, vähän riippuen jalan kunnosta.

Syksyä kohti ruuvia lähdettiin kiristämään tehotreenien osalta ja 5x1000m radalla vaihtui hiekkatiellä tai radalla juostaviin 2x10x1min (30sek palautus) juoksuvetoihin. Treeni oli tiukka ja vauhti oli lähellä 3000m kisavauhtia. Tässä harjoituksessa tarkoituksena oli rassata maksimipuolta entisestään, kuitenkin niin, että juoksuasento ja rytmi pysyvät hyvänä.

Voimapuolella perusvoimatreeni vaihtui monipuoliseen nopeusvoimatreeniin, jossa tehtiin 2x10min erilaisia liikkeitä jaloille ja keskivartalolle, 20sek työtä ja 40 sek palautusta periaattella. Sarjojen välissä oli hieman pidempi palautus. Mäkiharjoitus jäi myös pois ohjelmasta ja tilalle tuli erimittaisia suunnistusvetoja tai kilpailuita.

Syyskausi pyörähti virallisesti käyntiin 22.–24.8. Göteborgissa käydystä Euromeeting-maaottelusta. Maaottelun sprinttimatka göteborg euromeetingoli yksi syksyn päätähtäimistä ja hyvin menneen kesän harjoituskauden jälkeen odotukset ja itseluottamus olivat korkealla. Perjantaina ohjelmassa oli keskimatkan kisa, jonka itse päätin jättää väliin ja keskittyä seuraavana päivänä juostavaan sprinttiin ja sunnuntaina juostavaan pitkään matkaan. Sprintissä ja pitkällä matkalla olin 19. Molemmissa suorituksissa oli paljon parannettavaa, mutta erityisesti jäi harmittamaan sprintti, koska se on päämatkani ja olen tämän kauden aiemmissa kisoissa pystynyt paljon parempiin suorituksiin kuin nyt. Kilpailu lähti heti alusta alkaen väärällä jalalla liikkeelle ja pieni kiireen tuntu häiritsi tekemistäni koko suoritustuksen ajan. Kiireestä seurasikin useita huonoja reitinvalintoja, joissa hävisin rutkasti aikaa. Suunnistuksessa pään pitäisi olla kylmä ja jalkojen jauhaa kuumana, jotta optimaalinen suoritus voisi syntyä, hätäilemällä ei voita mitään. Tulevissa teksteissäni avaan hieman suunnistusuorituksen saloja tarkemmin, jotta suunnistuksesta tietämättömillekkin avautuisi mitä tarkoitan ;).

Maaottelun jälkeen siirryin maajoukkueen mukana harjoittelemaan Göteborgista noin 160 km pohjoiseen Strömstadiin, jossa kilpaillaan suunnistuksen MM-kilpailut kahden vuoden kuluttua. Tarkoituksena oli tutustua tulevien kilpailuiden maastotyyppiin, jotta tulevaa taito- ja fyysistä harjoittelua suunnitellessa olisi käsitys minkälaisia ominaisuuksia vaaditaan menestykseen. Varsinaiset MM-kisamaastot ovat olleet jo pitkään kilpailukiellossa, eikä niihin tietenkään päässyt juoksemaan, mutta harjoittelimme järjestäjien tarjoamissa harjoitusmaastoissa, jotka sijaitsivat Strömstadin ympäristössä.

Leiriltä palasimme torstaina ja heti lauantaina oli tosi kyseessä, kun Huippuliigan finaaliosakilpailu käytiin Espoon Vaakkoissa. Huippuliigassa on neljä osakilpailua ja sitä on juostu läpi kevään ja kesän. Viimeinen osakilpailu käytiin nyt takaa-ajona, aiemmista kilpailuista muodostuneiden erojen pohjalta. Minä pääsin lähtemään maastoon kolmantena, mutta porukan kasautuessa kilpailun aikana en voinut loppukirissä toisille mitään ja sijoitus tippui kokonaistuloksissa seitsemänneksi.

Vili_Niemi

Nyt kun menneet kisat on analysoitu, on aika kääntää katseet tulevaan. Uudet haasteet odottavat nurkan takana!

-Vili

JarnoPolaroid Cube – OG Instagramin Action-kamera

Omien urheilusuoritusten ja -muistojen kuvaaminen on nykyään muidenkin kuin lautailijoiden, skeittaajien, alamäkipyöräilijöiden tai muiden vauhtihullujen hommaa. Kuvia ja videoita tulee juoksusta, kävelystä, purjehduksesta tai vaikka sukeltamisesta. Suosion myötä myös sopivien kameroiden lukumäärä on kasvanut hurjasti. Yhtenä tarjoajana on insta-kuvien ja -filtterien edelläkävijä, Polaroid. Firmalta ilmestyy nyt syksyllä mielenkiintoinen uutuus: Polarid Cube.

Polaroid_Cube_a

Kuutiossa kiinnostavaa ovat sen ominaisuudet, pieni koko ja hinta. Kamerassa on kuuden megapixelin CMOS-kenno sekä 1080-videotallennus. Linssi ampuu mukavasti 124 asteen laajuudelta, joten kuvista tulee tyyliin sopivasti laajoja ja hieman vääristyneitä.

Tallennus tapahtuu mikro SD –kortille, suurimpana vaihtoehtona 32 gB:n koko. Tähän saa mahdutettua 90 minuuttia videota. Tallennustilaa voisi kaivata lisää, vaikka korttien vaihtaminen onkin suhteellisen mutkatonta ja helppoa, mutta huonommissa olosuhteissa ja pidemmällä matkalla tällainen näpertely voi hieman riepoa.

Polaroid_Cube_b

Kamera on nimensä mukaisesti kuutio, pieni sellainen. Korkeutta sillä on 3,5 senttiä, joten kyseessä on noin ison leikkiarpakuution kokoinen laite. Kuution pohjassa on magneetti, jolla sen saa kiinnitettyä vaikkapa kypärään tai pyörän tankoon. Lisälaitteita on toki ilmestymässä erilaisten vedenpitävien koteloiden ja erityiskiinnikkeiden muodossa. Kaikki nämä lienevät tarpeellisia erityistilanteisiin, koska esimerkiksi kahden metrin vedenhylkivyydellä ei kunnollisessa käytössä juurikaan juhli.

Polaroid_Cube_f

Ja hinta? Ilman lisävarusteita ja muistikorttia noppa lähtee mukaan sadan taalan hintaan eli kyseessä on erittäin edullinen vekotin.
Halvan hintansa ja pienen koonsa vuoksi tälle on varmasti tilausta, on sitten kyseessä satunnainen skeittaaja tai komeita maisemia tallentava juoksija. Eihän tämä toki ominaisuuksiltaan ja säädöiltää vedä vertoja kilpailijoiden kalleimmille tuotteille, mutta toisaalta on tämä niin paljon halvempi, että käyttötarkoitukseen sopiessaan Polaroid on varmasti hyvä vaihtoehto. Vielä kun siitä saisi aitoja polaroidkuvia.

Polaroid_Cube_c

Kuvat: Polaroid

RikuIcebug Xperience – polkujuoksutapahtuma kaunissa saaristossa

Viikonloppuna kisataan siis ensimmäistä kertaa Icebug Xperience, kolmipäiväinen polkujuoksukisa, jonka näyttämönä toimii Böhuslänin saaristo noin 130 kilometriä Göteborgista Osloa kohti. ASAlla on ilo ja kunnia päästä kokeilemaan reitti ja kertomaan kisatunnelmista Icebugin kutsumana. Tällä kertaa matkaan pääsi lähtemään Riku.

Icebug Xperience on Ruotsin saaristossa juostava kolmipäiväinen polkujuoksukilpailu

Icebug Xperience on Ruotsin saaristossa juostava kolmipäiväinen polkujuoksukilpailu

 

Minkälaisesta kisasta sitten on kysymys? Sitä en tiedä itsekään täysin. Kisan selvä vetonaula on kaunis saaristo, jossa juostaan. Vaihtelevat maisemat ovat toki polkujuoksukisojen suola ja erottaa ne viimeistään katuvastineistaan. Saaristo tarjoaa siis maisemia aina merinäköaloista ja sileistä kallioista kohoileviin metsiin.

Icebug-Xperience-polkujouksukisan-logo

 

Matka siis jakaantuu kolmelle päivälle, joista jokaisen juostaan etappi lähes täysin poluilla. Ensimmäisenä päivänä matka on 20km ja kulkee Hunnebo Haut Routella. Toisen päivän etapin nimi on Ramsvik Rocks, joka on kivisempi 20km reitti. Viimeisen päivän reitti puolestaan on 16km pitkälti metsäpätkää ja sen jälkeen lautalla Malmön saareen, jossa juostaan vielä kunniakymppi. Jokainen etappi päättyy ruoka- ja juomatarjoiluun maalissa.

Joka tapauksessa luvassa on mielenkiintoinen reissu ja haastetta tulee varmasti ainakin palautumisessa. Sinällään keskittyminen lienee kauniin reitin fiilistelyssä ja vauhti on rennompi. Kisa ei kuvaakaan tapahtumaa hyvin, vaan reitin voi suorittaa myös kävellen, kunhan nauttii.

Mukana on myös mielenkiintoisia kamoja. Matka taittuu toki Icebugin kengässä, joka selviää myöhemmin. Lisäksi reitillä testataan ainakin Suunnon Ambit3 Sport –kelloa sekä tarvittaessa Berghausin Vapourlight HyperSmock –takkia.

Päivityksiä yritän tehdä joka päivä kuvineen reitiltä.