Taylor Made SpeedBlade-raudat – Citius, Altius, Fortius

Golfartikkelien alkuosion kirjoittaminen tuntuu tänä vuonna poikkeuksellisen helpolle: sen kun kopioi edeltävän vuodatuksen hyvän sään jatkumisesta ja golfkauden pituudesta. Muutoksena vakiotekstiin joutuu lisäämään viittauksen pitkähihaisesta, joka lienee selitys lyhentyneisiin ja vinoutuneisiin lyönteihini.

Taylor Made ei kuitenkaan julkistuksissaan pahemmin kalenteria katsele vaan firmalta puskee hengästyttävään tahtiin uutuuksia. Viimeisin julkistus ovat SpeedBlade-raudat. Vaatimattomana yrityksenä TM kuvailee näitä “radikaalisti muista raudoista eroaviksi niin ulkonäön, nopeuden, lähtökulman, spinnin, tuntuman kuin äänenkin suhteen.” Uskoakseni listasta puuttuu enää lyöntien pituus ja suoruus, mutta ne onkin laitettu kuvauksessa myöhempään kohtaan.

Poikkeuksellisen mailoista tekevät 3–7 rautojen alaosassa olevat urat. TM nimittää tätä uraa Speed Pocketiksi eli vauhtitaskuksi.

Taylor_Made_SpeedBlade_Irons_2

SpeedPocket-uran paikka näkyy lavan pohjassa olevana tummana viivana

Ideana on, että osumapinta-alan takana oleva tyhjä tila mahdollistaa lavan pinnan suuremman jouston, toisin sanoen paremman COR-arvon. Tätä taipuisuutta halutaan, koska se siirtyy jousen lailla liike-energiaksi palloon (toisin sanoen lyöntipituudeksi). Ja SpeedBladeissä mennään ilmoituksen mukaan aivan sääntöjen äärirajoille COR-arvossa, kuten hyvään urheiluhenkeen kuuluu.

Taylor_Made_SpeedBlade_Irons_7

Lavan pinnan joustavuutta kuvaavan COR-arvon hahmotuskuva

Pelkällä COR-arvolla ei silti vielä lyödä pitkälle ja hyvin vaan lavan painopistettä on siirretty alemmas, jotta keskivertogolfarin pitkät raudat nousisivat helpommin, lentäisivät pidemmälle ja tulisivat jyrkemmin alas eli pysähtyisivät nopeammin.

Taylor_Made_SpeedBlade_Irons_6

Mailojen muotoilu myös muuttuu setin sisällä: lyhyet raudat ovat blademäisempiä ja parempaa pallontyöstämiskykyä tarjoavia, kun taas pitkät raudat keskittyvät lyömisen helppouteen. Muutenkin setin sisällä on TM:n mukaan pyritty pohtimaan jokaisen mailan loftia, lavan paksuutta, varren pituutta ja jäykkyyttä sekä speed pocketin kokoa yksilöllisesti.

Kyllähän nämä raudat hyvälle kuulostavat ja näyttävät, mutta täysi poikkeuksellisuus tekniikan osalta on hieman yliampuvaa markkinointia. Mikäli mailat kuitenkin toimivat niin kuin lupaavat, on tässä enemmän kuin riittävästi myyntiargumentteja.

Raudat tulevat myyntiin lokakuun alussa 799 dollarin hintaan. Jäämme odottelemaan, josko joku rohkea suomalainen kauppias ottaisi näitä varastoon jo talveksi.

Lähde: Taylor Made

Espoon rantamarathonin puolikas neljän juoksijan silmin

Ensimmäistä kertaa palkintopallilla!

Lähdin juoksemaan Rantapuolikkaan, koska se sopi hyvin Vantaan Maratoniin tähtäävään treeniohjelmaani. Kisojen väliin jää hyvä kolmen viikon viimeistelyjakso. Vantaalla tavoite on juosta 4:00min/km keskivauhtia, joten puolikkaalle tavoite asettui 1h20min ajan alittamiseen, joka olisi samalla oma ennätykseni. Ja se onnistui! Loppuaika 1:19:39 (http://app.strava.com/activities/83865150) tuotti vielä kaiken lisäksi ensimmäisen vierailuni palkintopallille. Juoksu sujui aivan loistavasti, reitti oli todella kiva juostava ja matkan varrella oli ihmisiä kannustamassa. Siis ei vaan seisomassa, vaan oikeasti kannustamassa. Niin hyvä fiilis jäi tapahtumasta, että ensimmäinen Ranta-kisani ei varmasti jäänyt viimeiseksi!

Tommi_holmgren_espoon_rantamarathon

Tommi

Espoossa asuntoja katselemassa

Lähdin Espooseen juoksemaan keskellä maratonharjoitteluni kovinta vaihetta, joten torstain lepopäivä sekä perjantain suklaa- ja karkkiähky saivat toimia keventelynä ja kisavalmisteluina. Tavoitteeseeni kuitenkin pääsin, kun kelloni pysähtyi aikaan 1.33.40. Järjestäjien tarjoama bruttoaika oli 12 sekuntia huonompi. Nettoaikaahan ei tänä vuonna puolimaratonin ensimmäisen lähtöryhmän juoksijoille tullut. Muuten hyvin sujuneen kisan raportti on ikävä aloittaa valituksella, mutta eikös varasysteemit ole juuri siksi olemassa, että ne toimivat ensisijaisen systeemin kaatuessa. (à la varaluistinten varaluistimet.)

Muuten kisa oli hyvin järjestetty. Pääsin reteästi kävelemään vielä neljä minuuttia ennen lähtöä omaan lähtöryhmääni, joka oli suhteellisen edessä. Liikenteen ja juoksijoiden ohjaus sujui hyvin, juotavaa oli tarjolla sitä haluaville riittävästi ja maalissa tarjoilut olivat makuuni riittävän hyvät. Erityismaininta juomapullosta maalissa, tämä jää varmasti juoksijoille paremmin käyttöön kuin vastaavan tuotteen tarjoaminen tavallisessa myymäläpullossa. Omaan miinuslistaani lisättäköön se, että kerrankin kun olisin ollut kahvinnautintakunnossa, en sitten muistanut ottaa sitä.

Jarno Mehtiö Espoon rantamaratonin puolikkaalla. Kuva: www.pasisalminen.com

Näin hyvävointisen näköinen ja unohtaa kahvin.

Puolikkaan reitti oli varsin juostava, vaikkei toki niin tasainen kuin jossakin on annettu ymmärtää. Mäet eivät olleet kovin jyrkkiä tai pitkiä, mutta yhtä kaikki mäkiä ne olivat kuitenkin. Muistini mukaan ensimmäiset noin kuusi kilometriä juostiin asvaltilla isojen teiden varsilla, ennen kuin siirryttiin ihastelemaan rantalukaaleja ja -maisemia. Tässä kohta alusta vaihtui pääosin hiekaksi, ajoittaisia mukulakiviä ja asvalttia lukuun ottamatta. Lopussa puolestaan oli taas asvalttia ja kivetystä Keilaniemen ja Otaniemen suunnalla. Toiveita reitille olisi jyrkkien mutkien vähentäminen, etenkin alamäkien alla. Voin myös kuvitella lopussa olleiden pienten rantakallioiden olevan märkinä mukavia maratoonareiden väsyneille jaloille.

Kannustusta reitillä oli ajoittain hyvin ja välillä oli hieman hiljaisempaa. Minulle, kuten monelle muullekin, jäi mieleen eurooppaministeri Alexander Stubbin kannustus noin 15 kilometrin (maratonilla 36 km) kohdalla. En kuitenkaan osannut hyödyntää hänen ilmoittamaansa parin kilometrin loistavaa baana juoksussa

Erityiskiitokset pitää antaa vapaaehtoistyöntekijöille, koska ilman heitä tämänkaltaisia tapahtumia ei voisi järjestää. Kiitos!

-Jarno

Ennätysvauhtia Espoossa!

Lähdin Espoon puolikkaalle ”high hopes, low expectations” -fiiliksellä, sillä kisaa edeltävä ajanjakso ei ollut valmistautumisen kannalta optimaalinen, mutta toisaalta elättelin toivetta siitä, että kello pysähtyisi alle 1:50 ja sitä kautta voisin paketoida juoksukauden rantareitille.  Kun sitten maalissa oma kello pysähtyi aikaan 1:46:19 ja myöhemmin tarkistettu bruttoaika 1:46:57 varmistui, on sanomattakin selvää, että fiilis oli korkealla.

Kisajärjestelyt toimivat puolikkaan ensimmäiseltä lähtöryhmältä puuttuvaa nettoaikaa (!) lukuun ottamatta hyvin. Reitti ei ole nopein mahdollinen, sillä vaikka pitkät ja jyrkät ylämäet puuttuvat, löytyy lyhyempiä mäkiä reitin alkupuolelta riittämiin. Juomapisteitä on useita ja juoksijan näkökulmasta olisi hyvä, jos vapaaehtoiset huutaisivat vielä selkeämmin, missä on vettä ja missä urheilujuomaa, nyt oli hieman epäselvää se, mihin kohtaan kannattaa juosta muki hakemaan. Maalissa huolto oli kattava, ruuhkaa ei ollut ja tarjolla oli sopivasti sekä syötävää että juotavaa. Kannustusta riitti koko matkalle niin katsojien kuin toisten kilpailijoiden taholta, joten siitä erityismaininta.

Kaiken kaikkiaan Espoon Rantapuolikas oli hieno kokemus ja kuuluu ehdottomasti myös tulevan vuoden kisasuunnitelmiin!

 

Maalissa hymy oli herkässä, ennätys on aina ennätys!

Maalissa hymy oli herkässä, ennätys on aina ennätys!

-Heidi

Heimoilua Espoon rantapuolikkaalla

Oma tavoitteeni oli alunperin juosta Espoossa uusi puolikkaan ennätys Tommin kanssa ja alittaa näin 1:20:n ”haamuraja”, mutta viikon sairastelu johti lopulta siihen, että tavoite vaihtui adidaksen heimo21:n koutsin, Tommyn, kirittämiseen. Kisa oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että en joutunut juoksemaan kisaa kovaa, minkä takia oletin, että kilpailullinen aspekti olisi loistanut poissaolollaan. Kuitenkin heti lähtölaukauksesta lähtien elin kisaa Tommyn juoksun kautta ja mikä kisa siitä tulikaan. Ja kuinka onnellinen olinkaan, kun Tommy saavutti maaliviivan ajassa 1:54 ja risat! En ole ikinä nähnyt niin loistavaa taistelua kuin mitä Tommy esitti kisan aikana! Eli kiitos Tommy, että pidit pään kylmänä ja hoidit homman kotiin.

Kuva: pasi salminen

Muutenkin kisa oli tapahtumana mitä parhain, lukuun ottamatta ajanottosekoilua sekä juomapisteiden sijoittelua, joka ajoittain hankaloitti juoksua. Kapeaan mutkaan kun ei kannata laittaa juomapistettä, koska osa juoksijoista haluaa kävellä juodessaan, mikä aiheuttaa luonnollisesti ahtaassa paikassa pullonkaulan. Muuten kisa oli todella hauska ja nautin siitä, että pääsin kerrankin juttelemaan rauhassa muiden juoksijoiden kanssa ja jopa vastailemaan muutamaan kenkäkysymykseenkin. Homma oli niin hauskaa, että päätin lähteä vielä kirittämään osaa heimolaisista Vantaan puolikkaalle muutaman viikon päästä.

Sneak Peek – New Balance 1400v2

Kisakausi lähestyy loppuaan, mitä nyt muutamia kylähölkkiä ja paikallisia kaupunkimaratoneja on vielä jäljellä. Kisakenkiä tarvitaan kuitenkin läpi vuoden, joten ensi kuussa julkaistava New Balance 1400 v2 kannattaa huomioida jo nyt.

Joonashan jo arvosteli ykkösversion ja itsekin olen kengällä juossut. Hyvänä uutisena meille ensiversiosta tykänneille on, että uudistukset vaikuttavat suhteellisen maltillisille.

 New_Balance_1400v2

Pohjaa ei päivityksessä ole lähdetty peukaloimaan vaan suurimmat muutokset kohdistuvat päälliseen. Mesh-päällinen on entistä avoimempi ja saumattomampi. Samalla päällisen tukisuikaleiden muotoilua on hieman muutettu ja niitä on lisätty. Ilmeisesti siis kevyempi päällinen on vaatinut hieman lisävahviketta istuvuuden takaamiseksi. Täytyy vain toivoa, että ykkösversion erittäin miellyttävä päällisen tuntuma on siirtynyt uudistukseen.

Vaikka yllä olevasta muutoslistasta ei tätä voisikaan päätellä, on kengän painossa tapahtunut merkittävä muutos, etenkin miesten mallissa. Vanhan 1400:n ilmoitettu paino oli 198 grammaa, kun uusin painaa enää vaivaiset 176 grammaa. Naisissa yhtä suurta pudotusta ei ole luvassa, koska se kevenee 156 grammasta 151:een. Mikäli 1400v2:n pohja tarjoaa tosiaan saman tuntuman ja vaimennuksen kuin edeltäjänsä, on vaikea tehtävä löytää yhtä kevyttä vaihtoehtoa.

New_Balance_1400v2_2

Kenkä ilmestyy myyntiin Euroopan markkinoille keväällä 2014, Suomessa uutuutta pitäisi päästä kokeilemaan ensi vuoden tammi-helmikuussa.  Suositushinnaksi kiitäjälle on päätetty 139 euroa.

Lähteet: New Balance, Trimes ja Runningwarehouse

Nike VR Forged Pro Combo -raudat – Tekeekö rauta 3 comebackin?

Perinteinen suomalainen kesä jatkuu ja golfkierroksia voi yhä naputella pelkässä t-paidassa, traditionaalisemman syyskuun sadetakin sijaan. Ja koska kausi jatkuu, niin jatkukoon myös meidän väline-esittelymme.

Nike julkaisee marraskuun alussa VR Forged Pro Combo -rautansa. Yhdet Pro Combo -raudat julkaistiin 2011, mutta uusimmissa kepeissä muutoksia on tehty mailojen painotukseen sekä varsiin ja lavan uriin.

Merkittävin muutos kohdistui  mailojen painotukseen: nyt raudat on jaettu kahteen osaan edeltävän kolmen sijasta. Raudoissa 3–6 on pocket cavity -painotus eli niissä on lavan takaosassa pieni tasku kahden osan välissä. Tasku on täytetty polymeerilla, jonka pitäisi taata hyvä ja perinteinen blademainen lyöntituntuma ja -ääni. Yleisesti tällainen takapainotus tekee mailoista hieman anteeksiantavampia ja helpottaa pallon saamista korkealle ilmaan, kohtuullisen tärkeä ominaisuus pitkistä raudoista puhuttaessa.

Nike_VR_Forged_Pro_Combo

Oikeanpuoleisessa mailassa näkyy polymeerillä täytetty tasku.

Lopuissa raudoissa painotus on tehty maltillisemmalla split cavityllä. Näin lyhyemmillä raudoilla on mahdollista työstää palloa paremmin ja saada lyönteihin enemmän purevuutta.

Nike_VR_Forged_Pro_Combo_2

Lavoista löytyvät myös komean nimisten X3X-urien viimeisimmät kehitysversiot, jotka luonnollisesti takaavat ”optimaalisen spinnin pidemmillä ja lyhemmillä lähestymislyönneillä”. Minua kiinnostavat itsepuhdistuvat urat antavat siis edelleen odottaa itseään.

Nike_VR_Forged_Pro_Combo_3

Mailoissa on vakiona Niken ja True Temperin ja Dynamic Goldin yhteistyössä tekemä DG Pro -varret, joiden painotukset muuttuvat setin idean mukaisesti eri rautojen välillä.

Nike_VR_Forged_Pro_Combo_4

Mailat ilmestyvät myytiin U.S.A:ssa 1. marraskuuta ja hintaa on sentin alle tuhat taalaa.

Lisätietoa: Nike

Garminilta uudet Forerunner 620 ja 220 -sykemittarit

Sykemittaririntamalla julkaistaan tällä hetkellä kiihtyvään tahtiin toinen toistaan kiinnostavampia uutuuksia. Yksi alan suurimmista on amerikkalainen Garmin, jonka viimeisimmät mallit, Fenix ja 910 xt, keräsivät mukavasti kiitosta osakseen. Valmistajan aivan tuoreimmat julkistukset ovat toki olleet urheilun ulkopuolisia GPS:iä ja jopa kameroita, mutta nyt yhtiö on taas muistanut meitä kuntoilijoita.

Maanantaina 16.9. Garmin julkisti ensi keväällä kauppoihin ilmestyvät Forerunner 620:n ja 220:n. Paitsi että nämä ovat edeltäjiään, 610:tä ja 210:tä ohuempia ja kevyempiä, on niissä myös värinäyttö. Tällaiset muutokset eivät vielä hirveästi hetkauttaisi juoksijoita, mutta tälläkin kertaa ulkokuoren alta löytyy se todellinen syy kiinnostuksen heräämiseen.

Molemmissa kelloissa on Garmin tapaan sisäinen GPS eli ylimääräisiä palikoita ei tarvita. Uutuutena molemmissa kelloissa on kiihtyvyysanturi, jolloin matka saadaan mitattua myös sisätiloissa.

Mittareihin on myös tuotu hieman lisää yhteystekniikkaa. Harjoitukset voi ladata bluetoothia hyödyntäen pelkän kännykän avulla suoraan Garmin Connectiin. Toisaalta harjoituksia voi siirtää myös WiFi:n välityksellä eli ilmeisesti edeltävistä Garminin malleista tuttu tietokoneen USB-porttiin liitettävä erillinen yhteyspalikka jää pois käytöstä.

Bluetooth-yhteensopivuuden ansiosta voidaan oma juoksulenkki myös jakaa muille netissä reaaliajassa, kunhan mukana on sekä mittari että puhelin. Enää ei siis tarvitse huikata lenkille lähtiessään arviota saunan laittamisesta päälle vaan huoltojoukot voivat päivystää juoksun etenemistä ja laittaa saunan optimiajassa päälle.

620-versiossa on näiden molempia mittareita koskevien uudistusten lisäksi muutamia vain sitä koskevia lisäyksiä. Yhdistettynä Garminin uusimpaan sykevyohon laite mittaa kolmea erilaista parametria askeleesta: askeltiheyttä, askelkontaktin kestoa sekä vertikaalista liikettä. Kaksi jälkimmäistä ovat toki tärkeitä ja niillä on selkeä yhteys hyvään juoksutekniikkaan (mitä pienemmät lukemat, sitä parempi), mutta askelfrekvenssi kiinnostaa itseäni näistä eninten. Esimerkiksi omasta 610:stä kyllä saa ulos askeltiheyden footpodin avulla, mutta alun jälkeen en laitetta ole viitsinyt kiinnittää kenkiini edes sisäkäytössä. Nyt tämän tiedon saa siis ulos ilman lisälaitteita.

Toinen ainoastaan 620:tä koskeva uudistus on kellon laskema VO2max-arvio. Garmin on toteuttanut tämän yhteistyössä Firstbeatin algoritmin kanssa, joka hyödyntää sykevälivaihtelua, sykettä, vauhtia ja aikaa. Tästä datasta yhtälö puljauttaa arvion käyttäjän VO2maxista. Arviota hyödyntäen kello laskee myös oletusajat eri juoksumatkoille.

Kolmas 620:lle tuleva uudistus on palautumislaskuri. VO2max-arvion ja TE:n (harjoitusvaikutuksen) avulla kellosta voi tähyillä, kuinka kauan olisi syytä levätä ennen seuraavaa kovempaa harjoitus.

Kaikki kolme yllä mainittua uudistusta vaativat siis 620:n ostamista sykevyön kanssa. Tämä on syytä huomata, koska pakettia myydään myös ilman sykevyötä. Ilman vyötä hinta on 399 dollaria ja vyön kanssa 459 taalaa. Forerunner 220 taas vastaavasti maksaa 249 dollaria ilman vyötä ja vyön kanssa 299.

Mittareiden pitäisi ilmestyä kauppoihin ensi vuoden keväällä, joten ehkäpä näistä saa sitten viimeisen silauksen kevään maratontreenejä ajatellen.

Lisätietoa: Garmin ja DCRainmaker

Bike fitillä asento kuntoon ja lisää vauhtia pyöräilyyn

Hiilikuituvanteet? Aerokypärä? Voimamittari? Maantiepyöräilijän ja triathlonistin rahoille on paljon hyviä käyttökohteita, mutta ensin kannattaa hoitaa perusasiat kuntoon: oma ajoasento. 

Oikea ja sopiva asento pyörän päällä tekee ajamisesta mukavaa ja turvallista, on sitten kyseessä maantiepyöräily tai triathlon. Minua on aina kiehtonut ajoasennon parantaminen, niin mukavammaksi kuin myös nopeammaksi: aerodynamiikkaa ja voimantuotannon hyötysuhdetta tehostaen. Ajajan ja asennon merkitys esimerkiksi ilmanvastuksessa on niin suuri, että kaltaiseni perusharrastaja voi asentoa parantamalla saada tuntuvasti lisää vauhtia.

arctic sport addicts

Aiemmin tänä vuonna bike fit tehtiin vanhalle triathlon-pyörälleni, tavoitteena löytää paras mahdollinen ajoasento ensimmäiseen Ironman-kisaani Nizzassa. Suurimpana haasteena oli saada tarpeeksi mukava ajoasento, jotta viihdyn suurimman osan ajasta aero-tangoilla, mutta toisaalta säilyttää pyörän ajettavuus niin ylä- kuin alamäissä. Asento oli todella hyvä, ja nyt palasin bike fittiin Porvoon Pyöräkeskukseen uuden triathlon-pyöräni kanssa. Tässä raportti!

Bike fitissä ajoasento säädetään pyörän asetuksia muuttamalla sekä tarpeen mukaan pieniä osia vaihtamalla vastamaan parhaalla tavalla ajajan tavoitteita ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Hyvällä ajoasennolla ajamisen hyötysuhde ja mukavuus paranee sekä samalla ehkäistään tyypillisiä huonojen asentojen aiheuttamia vammoja. (Lähde Specialized BG Fit)

Bike fit tuntuu olevan pyöräteollisuudessa kuuma juttu juuri nyt, ja pari viikkoa sitten Eurobike-messuilla moni iso pyörävalmistaja julkaisi omat bike fit -ohjelmansa. Niistä parhaan koosteen on kirjoittanut Slowtwitch.

Suomessa bike fittejä toteuttaa ainakin Kimmo Karhu Porvoon Pyöräkeskuksessa, jossa seurataan Specialized Body Geometry Fit -prosessia. Kimmo on toinen Suomen kahdesta Masters-tason bike fitteristä ja on tehnyt fittejä reilun vuoden verran. Kimmon mukaan hieman alle puolet asiakkaista tulee sovittamaan triathlon/aika-ajopyörää ja reilu puolet maantiepyörää. Vaikka BG Fit on Specializedin kehittämä toimintatapa, niin missään tapauksessa homma ei rajoitu vain merkin omiin pyöriin, vaan mukaan voi ottaa minkä tahansa merkkisen oman pyörän. Bike fitin hinta on 200€, mutta uuden yli 3000€ maksavan pyörän hintaan se kuuluu veloituksetta.

arctic sport addicts

Itselläni bike fit kuuluu vuosittaiseen treenikalenteriin loppusyksystä ennen uuden treenikauden alkua. Uuteen asentoon ehtii tottua hyvin talven aikana rullilla ajaessa. Bike fit suositellaan tekemään vuosittain myös siitä syystä, että oman kehon liikkuvuus muuttuu (parempaan tai huonompaan) vuodesta toiseen. Lisäksi myös pyörän asetuksilla on taipumus ”korruptoitua” pienten omien säätöjen seurauksena vuoden aikana. Ja tietysti uutta pyörää hankittaessa bike fit on luonnollinen osa prosessia, joka Suomessa valitettavan harvoin kuuluu pyöräkauppojen tarjontaan.

Käytännössä BG Fitissä tehdään seuraavat asiat:

  • Lähtötietokysely (oma tausta ja tavoitteet, mahdolliset loukkaantumiset tai vaivat)
  • Kehon mittaukset (lihastasapaino, liikkuvuus, raajojen ulottuvuudet, istumaluiden leveys)
  • Lähtötilanteen kuvaus (videoidaan nykyinen asento edestä ja sivulta, jotta lopuksi voidaan verrata muutoksia)
  • Tehdään tarvittavat muutokset ja testataan asentoa jatkuvasti rullilla ajaen (klossien paikka ja korkeus, satulan paikka ja asento, ohjaustangon etäisyys ja pudotus, ohjaustangon hienosäädöt). Tarvittaessa pyörässä vaihdetaan osia jotta hyvä asento voidaan saavuttaa.
  • Lopputuloksen kuvaus (videoidaan uusi ajoasento edestä ja sivulta)
  • Mittaustulosten ja pyörän asetusten dokumentointi (mukaan saa mitat, joilla esimerkiksi vuokrapyörää käytettäessä on helppo saada oikean kokoinen pyörä).

arctic sport addicts

Olin itse käynyt edellisen kerran bike fitissä alkuvuodesta vanhan pyörän kanssa, ja sen pohjalta olin osunut melko lähelle uuden pyörän asetusten osalta. Silti muutoksia tehtiin, ja vaikka ne ulospäin eivät näytä isoilta, niin vaikutus käytännössä on tuntuva.

  1. Vasemman kengän klossin alle laitettiin 3mm korotuspala kompensoimaan pientä poikkeamaa jalkojen pituudessa. Tällä tavalla lantio saatiin vaakatasoon satulassa.
  2. Kenkiin laitettiin Specialized Body Geometry pohjalliset, jotka tukevat jalkaa sisäpuolelta ja auttavat pitämään polvet suorassa polkiessä. Polveni olivat hiukan liian lähellä runkoa, joten tuesta pitäisi olla apua tähän. Lisäksi pohjalliset parantavat varpaiden verenkiertoa.
  3. Satulaa nostettiin noin 1cm, jotta polvien kulmaa saatiin hiukan suuremmaksi (jalkaa suoremmaksi). Tämän pitäisi helpottaa triathlonissa juoksuosuutta.
  4. Ohjaustankoa nostettiin ohjainkannatin kääntämällä saman verran kun satulaa nostettiin, jotta droppi (ohjaustangon ja satulan korkeusero) saatiin pidettyä sopivana (ehkä suurin kehitettävä asia minulla on jalan ja lantion välinen liikkuvuus, jotta saisin nykyistä matalamman ja aerodynaamisemman asennon toimimaan mukavasti).
  5. Ohjainkannatinta lyhennettiin 1cm jotta kyynärpäiden kulma saatiin lähelle 90 astetta ja kädet paremmin yläruumiin alle. Näin asento on mukavampi olla pitkiä aikoja.
  6. Aerotangon käsinojia levennettiin jotta polvet mahtuvat liikkumaan osumatta kyynärpäihin, ja jotta asento on mukavampi miehekkään leveille, mutta hyvin huonosti liikkuville hartioilleni.

Jos jotain kehitettävää prosessissa etsii, niin ehkä seuraavaksi kaipaisin vielä kovempia numeroita eri asentojen toimivuudesta esimerksi voimantuotannon/hyötysuhteen näkökulmasta (paljonko tehoa tietyssä asennossa voi tuottaa tietyllä syketasolla). Tällöin testiprotokollasta tulee tietysti huomattavasti tiukempi ja myös aikaa vievempi.

Prosessina BG Fit on hyvä hetki pohtia omaa ajamista ja myös oppia oman pyörän asetuksista. On myös hieno saada lisää tietoa Kimmon kaltaiselta alan ammattilaiselta! Moni triathlonisti pohtii pyörään liittyviä oheishankintoja tai pyörän oikeaa kokoa. Omasta mielestäni kaikki alkaa hyvästä ajoasennosta!

Testissä Haglöfs Gram Comp

Haglöfs Gram Comp on valmistajan mukaan ”Maastojuoksijoille, jotka etsivät reittejä myös polkujen ulkopuolelta.” Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että kengän kuviointi on muita Haglöfsin maastojuoksukenkiä aggressiivisempaa. Kenkä on myös kevyempi, pohjastaan matalampi ja lestiltään kapeampi kuin muut mallit. No, miten Comp sitten toimi käytännössä poluilla sekä niiden ulkopuolella?

Ennen vastausta on hyvä kerrata hieman kengän perustietoja.

Ominaisuudet

  • Kenkä on rakennettu Asicsen Fujifell Racerin pohjalle, joka puolestaan on Fuji Racer erilaisella pohjalla
  • Pohjan kuviointi on nykypäivän maastokenkien keskiarvoa aggressiivisempi eli nypykät ovat hieman pidempiä
  • Välipohja on Asicsen SoLytea. Kantapäässä tämän lisäksi Gel-vaimennus
  • Kengän pohjassa on Rock Protection Plate, jonka ideana on suojata jalkoja teräviltä iskuilta
  • Nauhoituksen ja iltin välissä on Anti Gravel läppä, tehtävänään ehkäistä roskien meneminen kenkään
  • Vettähylkivä päällinen
  • Stablelite ESS -kiertojäykyystuki
  • Kantapää ja varvasboksin etuosa vahvistettu TPU:lla
  • Paino 260 grammaa, miesten US 9

Kengän idea ei ollut minulle täysin tuntematon, koska aiemmin olin juossut ja tykästynyt Fuji Raceriin. En siis yllättynyt, kun Gram Comp tuntui mukavalle jalassa. Hieman eroa oli päällisen osalta aistittavissa, mutta suurimpana erona emoyhtiön vastaavaan kenkään, pohjakuvioinnin lisäksi, oli nauhataskun puuttuminen. Tämä ei toki ole ainutlaatuista maastokengissä, vaikka tasku yleistymään päin onkin. Olen kuitenkin siinä mielessä pilalle hemmoteltu, että jotenkin kengät ilman nauhapussia tuntuvat vajaavaiselle. Noh, ei tässäkään kengässä nauhat ole auenneet juostessa. Toisaalta nauhat saa osittain tungettua roskaläpän alle, mutta koska läppä loppuu toiseksi ylimmäisiin reikiin, ei tämä ole täydellinen ratkaisu enkä sitä enää teekään.

Pohja

Kun kengän luvataan olevan tehty muuallekin kuin poluille, on syytä kääntää katse ulkopohjaan. Nykyään ilmestyy enemmän ja enemmän maastokenkiä, jotka on kuviointia madaltamalla tehty helppokäyttöisiksi monella eri alustalla. Pääasiaksi tämä ratkaisu toimii hyvin, paitsi märällä ja/tai erittäin pehmeällä alustalla. Gram Comp toimii näistä kahdesta vaikeasta alustasta huomattavasti paremmin pehmeällä, märkä ja kova alusta puolestaan tuotti vaikeuksia.

Haglofs Gram Comp B

Muta, pehmeä nurmikko tai todella märät hiekkatiet (Helsingissä hyvä esimerkki näistä ovat keskuspuiston ratsastuspolut märkinä) onnistuivat tällä kengällä huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Gram XC:llä. Pitoa löytyi sekä jyrkemmissä alamäissä että mutaisemmilla poluilla. Näin syyskuussa saman asian voi myös kääntää ajankohtaisemmin: juuri sataneella lumella kengän pito oli erittäin miellyttävä. Lumen tarjoama vaimennus yhdistettynä kengän keveyteen tekivät Compista ja pian uudestaan meitä ilahduttavasta valkoisesta puuterista hyvän yhdistelmän.

Alustan vaihduttua sateen kastelemiin juurakkoihin ja kallioihin tai jäisemmälle pinnalle ei kenkä enää antanutkaan pitoa. Itse asiassa kenkä lipsui vähintään yhtä paljon näillä alustoilla kuin tyypillisemmät ovelta–maastoon-kengät. Tämä jäi itseäni harmittamaan, koska syksyn tullessa maastossa on todennäköisesti luvassa enemmän märkiä kuin kuivia kelejä.

Näiden kahden ääripään lisäksi pidosta ei ole valitettavaa. Kuivassa maastossa kengän pohja piti hyvin.

Kuvionnin kestävyydestä on syytä mainita, että vaikka lenkeilleni osuu aina vähintään kolme kilometriä asvalttia ja jonkun verran hiekkatietä, en vielä 150 kilometrin jälkeen ole havainnut kuvioinnissa kulumista.

Vaimennuksen puolesta kengällä voi myös juosta kovemmillakin alustoilla. Testailin juosta Compilla asvaltilla, hiekkateillä ja pitkospuilla, ja kenkä toimi hyvin. Oikeastaan olisin olettanut tuntuman olevan epävakaampi johtuen pohjan kuvioinnin aggressiivisuudesta. Kuviointi antoi kuitenkin pehmeytensä vuoksi ilmeisesti siinä määrin periksi, että askellus pysyi hyvin pohjan päällä eivätkä napukat päässeet vääntämään ponnistusta. Toki vaimennus ja tuntuma kovemmille alustoille oli maastokenkämäisen hyvä, eli siirtymätaipaleet tai hieman pidemmät pätkät hiekkatietä kengällä juoksi moitteetta, mutta ei tätä nyt ehkä kuitenkaan kannata maantiekengäksi hankkia.

Istuvuus

Kenkä on kokeilemistani kahdesta Haglöfsin kengistä lestiltään kapeampi. Tätä ei niinkään huomaa jalan keskikohdalta tai kannasta vaan ero löytyy Compin kapeammasta etuosasta. Kisakenkämäisellä kapeudella pyritään ilmeisesti tarjoamaan vaikutelma kengästä osana jalkaa ja hyvää alustatuntumaa. Täytyy myöntää, että ainakin teknisemmillä pätkillä minua miellyttää  tällainen jalanmyötäinen istuvuus, kun tavoite on edetä nopeasti ja kikkaillen. Mikäli eteneminen olisi hieman rauhallisempaa tai vähemmän teknistä, väljempi varvasboksi puolestaan mahdollistaisi hieman enemmän tilaa varpaille toimia ja rentoutua. Se on sitten mieltymyskysymys, kummasta tykkää enemmän, minulle käyvät kummatkin. Toki joillekin Compin lesti voi tuntua hieman väljemmälle kärjestä, koska jalkani ei ole kaikkein kapein, etenkään metatarsaalin kohdalta.

Yhtä asiaa Compin kapeus ei kuitenkaan ole pystynyt korjaamaan suhteessa XC:hen: kummankaan tossun päällinen ei suostu pitämään jalkaani paikallaan kovemmissa vauhdeissa ja epätasaisella alustalla. On erittäin ärsyttävää, kun juostessani sivumäkeä lujempaa pohja kyllä pysyy paikallaan, mutta päällinen pettää. Ärsytys vain kasvaa, kun sama tapahtuu kovemmissa vauhdeissa ponnistettaessa epätasaiselta alustalta toiselle epätasaiselle alustalle, josta olisi vielä tarkoitus jatkaa ponnistamalla. Yleensä viimeistään tämän toisen ponnistuksen vaiheessa päällinen pettää.

En osaa täysin sanoa, mistä moinen ongelma johtuu, koska kenkä kyllä istuu joka puolelta napakasti eli liian iso tai tilava se ei ole. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla päällisen materiaalin pehmeys ja päällisen kiinnitys pohjaan, jotka joustavat liiaksi kovan paineen alla. Mikäli kuitenkin olen tämän ongelman kanssa ainoa, ehkäpä tulosteni on parannuttava ennen kuin Haglöfs alkaa perehtyä asiaan tarkemmin.

Haglofs Gram Comp c

Tuntuma

Edellä kirjoitetusta on jo varmasti saanut kuvan kengän tuntumasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä: löysähkö ja matala pohja, kapeahko lesti, kohtuullisen aggressiivinen kuviointi sekä maltillinen vaimennus. Nämä asiat tekevät kengästä mukavan laittaa jalkaan ja lupailevat hyvää alustatuntumaa, mikä alkuun olikin kokemukseni. Alustatuntuma oli mainio ja kevyemmillä vauhdeilla epätasaisuuksiin reagointi onnistui haluamallani tavalla: mikäli oltiin menossa sivuun, tämän aisti ja asialle saattoi tehdä jotain. Samalla napakka istuvuus takasi sen, ettei kenkä päässyt heilumaan jalassa tai tuntunut turhaa lipsumista kengän sisällä,.

Vauhdin lisäännyttyä ja alustan muuttuessa epätasaisemmaksi hyvä tuntuma meni kuitenkin hieman hukkaan päällisen pettämisen takia. Toki ongelman pystyi kiertämään juoksemalla hieman hitaampaa, mutta maastojuoksun luonteesta johtuen kevyemmilläkin lenkeillä joutuu välillä ponnistamaan suuremmalla voimalla epätasaisuuksien kohdalta, kuten sivumäestä tai puunrungosta.

Mikäli alusta pysyi siedettävänä eli ei liian teknisenä, kengän tuntuma oli kuitenkin parhaimmillaan lähellä kisakenkämäistä maantiekenkää. Itse asiassa kengällä oli mukava päästellä välillä pitkin hiekkateitä tai pitkospuita lähes normaalilla intervallivauhdilla.

Haglofs Gram Comp

Yhteenveto

Haglöfs Gram Comp toimi maastokenkänä parhaiten pehmeillä alustoilla, joissa se erottui edukseen, sekä tavallisilla kuivilla alustolla. Kenkä tarjosi hyvän alustatuntuman, mutta toisaalta päällisen liiallinen joustavuus vaikeutti kengän käyttöä liian teknisillä poluilla. Samalla märkäpito kovilla alustoilla jätti toivomiseen varaa.

Lähteet: Haglöfs ja Sportsshoes

Sensoria – Hieman teknisempi urheilusukka

Eikö olisi mukavaa, että lenkin aikana saisit välitöntä palautetta askelluksestasi tai työssä kehotuksen nousta jaloittelemaan? Sensoria-älysukka väittää kykenevänsä tähän.

Sensoria koostuu kolmesta osasta: älysukista, nilkkapannasta ja mobiiliaplikaatiosta. Sukkien jalkapohjassa olevat sensorit välittävät tiedot nilkkapantaan, josta ne siirtyvät joko realiaikaisesti älypuhelimeen tai myöhemmin tietokoneella tarkasteltavaksi ja ananlysoitavaksi.

Mikäli valitset reaaliaikaisen toiminnon, voi kuulokkeista kuulua kesken lenkin esimerkiksi kehotuksia tihentää askelfrekvenssiä, juosta enemmän päkiöillä tai nostaa vauhtia. Joka tapauksessa tietoa voidaan myöhemmin tarkastella tietokoneella ja pohtia, missä kohtaa alkoi väsymys iskeä, onko tietynlainen alusta tai vauhti selkeästi vaikeampaa tekniikan kannalta tai vaikka miten frekvenssi ja askelpituus korreloivat. Ohjelman pitäisi myös kyetä tarjoamaan keräämänsä tiedon perusteella harjoitteita kehittyäksesi haluamallasi tavalla.

Taikasukat kykenevät myös tunnistamaan liikevoiman perusteella, onko kyseessä juoksu, kävely tai muu liikuntamuoto, ja ohjeistaa juuri kyseiseen lajiin toimivimmalla tavalla. Tämä herättää kiinnostavia jatkokehitysmahdollisuuksia esimerkiksi pyöräilyn tai hiihdon suhteen: mitä tietoa voisikaan saada esimerkiksi jalkojen voimantuoton tasaisuudesta?

Nykypäivään kuulu luonnollisesti myös se, että voimme tarjota sosiaalisen median kautta muille mahdollisuuden pällistellä sukkiemme kulutusta.

Laitteen pitäisi ilmestyä myyntiin ensi vuoden alkupuolella 199 dollarin hintaan. Julkaisu on vielä kuitenkin hieman epävarma, ainakin ajankohdaltaan, koska yritys sai vasta äskettäin kerättyä haluamansa summan indiegogo-crowdfundingsta. Toivotaan, että rahat riittävät ja tuote saadaan viimeisteltyä nopeasti myyntikuntoon.

Niin, ja vastaus mieltä kaivertaneeseen kysymykseen: sukat voi pestä käytön jälkeen.

Lisätietoa: Sensoria, DCRainmaker

Nuuksio Classic maastomaraton tuli jäädäkseen

Nuuksio Classic maastomaraton miteltiin viime viikonloppuna järjestyksessään toisen kerran. Ensimmäisenä vuonna Nuuksion metsät houkuttelivat metsähallituksen myöntämän kiintiön täyteen ja juoksijoita oli reipas pari sataa. Tänä vuonna kiintiötä nostettiin 450 juoksijaan ja tahti jatkui samana. Tapahtuma oli loppuun myyty muutamassa päivässä ja nimiä jonotuslistalle alkoi kertyä. Trail-juoksu tuntuukin elävän mukavaa nostetta kun perinteinen Vaarojen Maraton lokakuussa on myös loppuun myyty ja jonotuslistallakaan ei enää pääse kärkipäähän.

Nuuksio Classic 2013 letka

Alussa mentiin porukassa, mutta letka venyi melko nopeasti eikä tukoksia juurikaan ollut.

Nuuksio Classicin reitti on siis täyden maratonin mittainen eli rontin 42 kilometriä. Muuten reitti poikkeakin sitten normaalista maraton reitistä selvästi. Nousumetrejä kertyy matkalla noin 1000 kun Helsinki City Marathonilla ei ylöspäin mennä kuin noin 200 metrin verran. Nousut ja laskut ovat myös erittäin jyrkkiä, joka syö jalkoja entisestään. Reitin haastavimmaksi kohdaksi voi mainita nousun Swing Hill –laskettelurinteen päälle noin 11 kilometrin kohdalla. Reitti on kuitenkin erittäin kaunis, sillä se kulkee Nuuksion kansallispuiston maisemissa. Suurin osa reitistä on yhden ihmisen mentävää polkua, kalliota sekä pitkospuita. Tämä tekeekin juoksemisesta erittäin monipuolista ja vaihtelevaa. Myös pään pitää olla mukana juoksussa koko matkan, sillä on katsottava mihin astuu ja samalla seurattava reittimerkkejä, joita onneksi reitin varrella on runsaasti. Jos tähtää kovaan aikaan on kuitenkin syytä pitää kovaa vauhtia alussa, sillä haastava reitti tarjoaa niukalti ohitusmahdollisuuksia.

Iloisia juoksijoita Nuuksio Classic 2013

Kallio oli yleinen alusta Nuuksion poluilla

Tapahtuma itsessään on tunnelmaltaan erinomainen. Näyttämönä toimii Siikarannan kokoushotellin piha, jossa tapahtuu sekä lähtö että maaliintulo.  Pienehkön osallistujamäärän johdosta tunnelma on tiivis ja tuttuja naamoja on paljon. Lauantai aamuna 31.8. juoksijoita suosi hieman pilvinen mutta pääsääntöisesti kuiva keli. Tämä tarkoitti sitä, että polut ja pitkospuut olivat mukavassa kunnossa. Tänä vuonna kärki menikin äärimmäisen kovaa. Voittaja Janne Mononen päästeli maastomaratonin huimaan aikaan 3.12.58. Vaativalla reitillä tämä on todella kova suoritus ja kakkonen jäikin tällä kertaa yli 20 minuutin päähän. Määrällisesti eniten juoksijoita sijoittui ajassa 5 ja 6 tunnin välille. Voidaankin sanoa, että Nuuksio Classicissa on varauduttava ylittämään oma maraton aika noin puolella.

Nuuksio Classic voittaja Janne Mononen

Voittajan aika oli huikea 3.12.58

Maastomaraton vaatii myös hieman enemmän varusteilta. Jalkineilta vaaditaan tietenkin aivan erilaista pitoa kuin tavallisella maratonilla. Siinä missä Helsingin kaduilla vilisee Nikejä, Adidaksia ja Asicseja hallitsevat Nuuksion polkuja Salomon, Inov-8 ja La Sportiva. Pitävä kenkä onkin tärkein yksittäinen varuste, sillä vinot ja märät kalliot lähtevät nopeasti alta pahimmillaan päättäen koko urakan. Lähes jokainen juoksija oli myös varustautunut juomarepulla tai –vyöllä. Nesteytys ja riittävä suolan saanti onkin tärkeää, sillä nousut ja laskut vetävät jalat nopeasti kramppiin ilman jatkuvaa tankkausta. Juomapisteitä reitin varrella oli kolme; 11, 26 ja 33 kilometrin kohdalla.

Kaiken kaikkiaan Nuuksio Classic on hieno tapahtuma, jonka suosion uskon ja toivon kasvavan tulevaisuudessa. Ensi vuonna samojen karkeloiden järjestäjät ovat kasaamassa uutta kisaa keväälle Bodom-järven maisemiin. Matkat ovat tällä kertaa 10 ja 20 kilometriä, mutta reitti on jälleen haastava. Kannattaakin olla valppaana ja ilmoittautua mukaan ensi vuoden kisoihin.

Kuvat ja lähteet: Nuuksio Classic

Multisport Syväniemi – seikkailutapahtuma

Syvänniemi Seikkailu järjestää liikunnallisen Multisport Syvänniemi –seikkailutapahtuman, joka on tarkoitettu seikkailunmielisille ja liikunnasta nauttiville. Multisport –tapahtumassa suunnistetaan rastilta toiselle juosten, pyöräillen ja meloen. Tapahtumaan osallistutaan kahden hengen joukkueissa ja valittavana on kaksi sarjaa; perus- ja kuntosarja. Aiempaa kokemusta vastaavanlaisesta tapahtumasta ei välttämättä tarvita.
Multisport_syväniemi

Multisport_syväniemi

Arctic Sport Addicts ja Syväniemi Seikkailu järjestää arvonnan mistä voit voittaa itsellesi pääsyn tapahtumaan.
Arvontapaketti sisältää:
* * Kahden hengen (1 joukkue) osallistumisoikeus Multisport Syvänniemi tapahtumaan 14.9.2013 Kuopion Syvänniemellä (Arvo 100€)
* Tapahtumamateriaalin kartat, reittikirjan ja muut mahdolliset ohjeet
* Melontakaluston ja pelastusliivit
*  Emit-kortin tapahtuman ajaksi
* Peseytymis- ja saunamahdollisuuden
* Keittolounaan kahdelle
*  Lattiamajoitus pe -la  tapahtumakeskus Hermannintalolla (arvo 20€)
Multisport_syväniemi_aikataulu

Multisport_syväniemi_aikataulu