Jalat kuin tassut – ASA:n testiin Puma Mobium Elite

Puma on päättänyt alkaa panostaa todenteolla juoksumallistoonsa. Pari vuotta sitten he lanseerasivat Faas-malliston, jossa ideana oli rakenteellisin ratkaisuin keventää kenkiä. Tämän jälkeen markkinoille tuotiin Bioweb Elite, joka näyttää olevan tilapäisesti loppu heidän U.S.A:n verkkokaupasta eli myynti on ainakin ollut sujuvaa.

Tässä voisi kuvitella olevan riittävästi tuotteita yhdelle valmistajalle, etenkin kun Puma tekee yhä myös perinteisiä juoksukenkiä. Mutta kissapeto ei voi jäädä makaamaan liian pitkäksi aikaa, muuten se tulkitaan heikoksi, ja eläinkunta tekee tehtävänsä. Pumakaan ei ole jäänyt ruohikkoon makaamaan vaan on jatkanut aktiivista kehittämistä pitääkseen itsensä notkeana.

Puman uusimpana tuoteperheenä on Mobium-mallisto, jonka ensimmäinen julkaisu on samalla sen lippulaiva: Mobium Elite -juoksukenkä.

Puma Mobium Elite Esite

 

Innoituksensa kenkä on saanut, valmistajalle sopivasti, suurten kissapetojen tassutyöskentelystä. Kärjistäen tassut mukautuvat luontaisesti askellukseen: tassut levenevät ja pitenevät osuessaan maahan ja supistuvat ja jännittyvät ponnistuvaiheessa. Samanlainen biomekaninen ominaisuus on myös ihmisten jaloilla, mutta aiemmin en ole kuullut sitä käytettävän tuotesuunnittelun tai markkinoinnin pohjana.

Puma Mobium Elite 2

Mobium Eliten pohja ei siis tarjoa pelkästään normaalia joustoa vertikaalisesti vaan se antaa myöten myös horisontaalisesti. Toki tätä samaa tekevät kaikki kengät jossain määrin, mutta tässä tapauksessa se on toiminnan lähtökohta. Tällainen ihmisen oman luontaisen liikkeen valjastaminen vahvuudeksi tuntuu nykyisin olevan juoksumarkkinoilla vallitsevin trendi.

Mielenkiintoisesti kenkä on lähtenyt liikkeellee tämän jalan luontaisen liikkeen ja muutostarpeen huomioimisesta, mutta samalla vähemmälle huomiolle on jätetty pohjasta löytyvä X:n muotoinen Mobium-jänteeksi nimetty nuora.

Puma Mobium Elite 3

Sen ideana on Puman mukaan hyödyntää askelluksen maakontaktista syntyvää voimaa ponnistusvaiheessa, toisin sanoen se kiristyy alastulossa ja ponnistuvaiheessa siihen varautunut energia vapautuu. Tällaisia jousimaisia ratkaisuja löytyy nykyään monesta juoksukengästä, etenkin nopeampaan menoon tähdätyissä malleissa se on erittäin yleinen. Tämä on täysin ymmärrettävää, eihän hyvää energiaa kannata heittää hukkaan.

Jänteen rinnakkaisena tehtävänä on toimia jalan luontaisen windlass-mekaniikan mukaisesti antamassa tukea pitkäissuunnaan liikkeessä.

Puma Mobium Elite 4

ASA sai hienon tilaisuuden testata kenkää kahden parin voimin, ja luvassa onkin varmasti mielenkiintoinen arvostelu, kun Jarno ja Joonas tarjoavat mielipiteensä kengästä.

Jarnon ensi tuntuman perusteella vaikutti oikein mielenkiintoiselle. Se on todella taipuisa oloinen sekä käsillä väännellessä että jalkaan laitettaessa. Parin kokeilun jälkeen ei voi vielä kovin syvällä rintaäänellä mielipiteitä lausua, mutta tähän mennessä kenkä on vaikuttanut mukavalle. Sen vaimennus on tuntunut mainiolle ja se toiminut hyvin hitaista nopeampiin vauhteisin. Toki kaikki lenkit on tehty juoskumatolla, että vasta ulkokäytön ja erilaisten alustojen jälkeen voidaan pohtia kengän toimivuutta.

Tarkempaa raporttia on luvassa, kun kengillä on kilometrejä takana ja hanki on madaltunut. Kiinnostuneille tiedoksi, että myyntiin tossun pitäisi saapua helmikuun lopussa eli aivan piakkoin.

Loppuun vielä yksi monista Puman esittelyvideoista:

Lähde ja kuvat: Miltton. Lisätietoa: Puma

Testiraportti Gococon pohjekompressioista

Etelän hiihtolomat ovat kohta takana ja shortsikelit lähempänä kuin arvaisikaan. Se tarkoittaa myös harjoitusten koventumista ja suurempaa tarvetta erilaisille (laillisille) kikoille palautumisen ja suorituksen tehostamiseksi.  ASA on testannut läpi todistetusti pimeän talven Gococon kompressiosäärystimiä, nyt on aika kertoa mielipiteemme.

Tekniset tiedot ja lähtökohdat

Säärystimet on valmistettu Gococon käyttämästä Coconasta. Materiaalista voit lukea lisää aiemmista posteistamme. Tätä materiaalia Gococo käyttää läpi tuotevalikoimansa, on kyse kompressiolla varustetuista tai tavallisista sukista. Tiivistetysti ideana on valmistaa tuote materiaalista, joka sisältää itsessään halutut ominaisuudet, jotta tuotteen vaikutus ei heikkenisi pesussa. Tällaisia vaikutuksia ovat tässä tapauksessa hajuttomuus ja kompressio.

Saatuani kesän alussa käyttööni Gococon kompressiosukat, aloin hankkimaan myös muiden valmistajien kompressiotuotteita. Tältä pohjalta olen huomannut eri tuotteissa olevan luonnollisesti eroa sen mukaan, kuinka jämäköitä ne ovat ja kuinka tarkkaan yksilöityjä ne ovat (ja useimmiten siis myös kalliimpia). Riippumatta näistä usein hintalappuun sidotuista ominaisuuksista, on Gococo mielestäni ylivoimaisesti mukavin materiaalin mukavuudessa. Tuotteet ovat mukavan tuntuisia eikä niiden materiaali tunnu yhtä sähköiselle, kuin moni muu vastaava tuote.

 

Testit

Anna-Riitta totesi saadessaan tuotteet testiinsä, että niitä tulee varmasti käytettyä pitkien housujen alla, mutta shortsien kanssa käyttämisestä hän ei ollut niinkään varma. Matkailu kuitenkin avartaa, ja hänen nähtyä Gococon säärystimiä Central Parkissa vastaantulevilla shortisittelijoilla, on hän päättänyt kokeilla tuotetta lämpimämällä säällä.

Kääntäen tämä tarkoittaa, että tuote on mainio käyttää talvella. Tämän voin itse vahvistaa. Olen käyttänyt näitä normaali paksuisten trikoiden kanssa, eikä vielä kymmenessä pakkasasteessa ole päässyt pohkeet jäätymään. Itse asiassa nämä kompressiot yhdistettynä pelkästään reisistä tuulenpitäväksi vuorattuihin trikoisiin ovat olleet minulla lempivaatetus, kun ulkona on ollut pakkasta ja hieman viileämpää. Reilusti yli kymmenen pakkasasteen kohdalla jouduin kuitenkin jo vuoramaan koko jalat tuulenpitäviksi.

Vertailun vuoksi todetakoon, että Gococon kompressiosukilla pystyin hyvin juoksemaan myös lämpimällä säällä, ilman että jalkani olisivat kärsineet ylikuumenemisesta. Eiköhän näilläkin siis pärjätä hyvin helteiden saapuessa – toivottavasti ennen vappua.

Mielipiteet

Säärystinten kompression määrästä me molemmat testaajat päädyimme samaan johtopäätöksen: painetta tuli pohkeille sopivasti. Sopivan napakka kompressio tuntuu omasta mielestäni sellaiselle, että sen huomaa jalkaan laitettaessa ja tavallisesti oleskellessa, mutta juostessa kovempaa sitä ei oikeastaan enää huomaa. Tämä ei tarkoita, etteikö kompressiota edelleen olisi, mutta kovaa juostessa keskittymiseni on muissa asioissa kuin pohkeen tuntuman tunnustelussa. Toisaalta heti kovan juoksurupeaman jälkeen palautellessa huomasin kompression jälleen. Anna-Riitan sanoin: ”Tuntuu jotenkin siltä, että pohjelihas puuhaa paremmin ja tehokkaammin.” Tämän tarkempaa palautetta ei oikeastaan voikaan antaa, koska spesifimpi mittaus vaatisi reissua testausasemalle, tähän rahamme eivät valitettavasti riitä (kompressiotuotteiden yleisestä vaikutuksesta kirjoitti Juoksija-lehti taannoin, numeroa en vain valitettavasti muista).

Verrattuna Gococon sukkien ja säärystinten jämäkkyyseroa, ovat jälkimmäiset napakampia. Testasin tätä sekä yleistuntumalla, että käyttämällä välillä toisessa jalassa sukkaa ja toisessa säärystintä.

Jos minut pakotettaisiin valitsemaan, ottaisin pidemmille kisamatkoille mukaan täysivartiset sukat, ja säästäisin kompressiosäärystimet joko lyhyemmille pyrähdyksille tai harjoituksiin. Sitä en kuitenkaan huomannut, että nilkkaosan puuttuminen olisi aiheuttanut painetta tai kipua nilkan seudulle verenkiertoa ehkäisemällä.

Yhteenveto

Tiivistettynä sanottakoon, että ASA:n testaajat olivat jälleen kerran tyytyväisiä Gococon tuotteisiin ja odottavat lumien sulamista, jotta nilkat pääsisivät taas vilkkumaan värikkäiden värien tahdissa. Mikäli olet käyttänyt ja pitänyt Gococon kompressiosukista, uskaltaisin sanoa sinun pitävän myös näistä.

Lähteet ja kuvat: Gococo

Jarno & Anna-Riitta

Kylki

Kaikki draama perustuu tarinan käänteisiin. Suuret käänteet tekevät usein suuren elokuvan. ”Luke, I’m your father” (oikeasti Darth Vader ei muuten sano Luke), Kuudennen aistin lopun yllätyskäänne, Kummisedässä kummisedän salamurhayritys jne.

Iso käänne tekee isoa draamaa. Niin voi myös tapahtua pienessä Keminmaalaisessa motellissa nimeltä Käpylä.

Lauantaina salibandyturnauksessa sain osumaan kylkeeni. Luulin, että siinä vähän jumitti lihas ja pystyin jopa jatkamaan peliä. Koska se oli vähän arka, menin sunnuntaina vain kävelylle. Tiistaina olin kuvauksissa Keminmaalla. Näyttelin Peter Franzenin Tumman veden päällä –elokuvassa pienen roolin. Kylki oli edelleen vähän arka, mutta pystyin silti ilman ärtymystä treenaamaan 75 minuuttia motellin cross-trainerilla. Keskiviikkoaamuna pakkailin kamojani ja kyyti Oulun lentokentälle oli odottamassa. Yhtäkkiä aivastin ja tipuin maahaan kivusta. Tuntui, että koko kylkeni repesi. En pystynyt istumaan, en seisomaan. Uikutin kuin pieni lapsi.

Lennolle oli pakko keritä, joten raahasin itseni autoon. Sen jälkeen minulla oli vajaa kaksi tuntia pelkkää kipua autossa pienten töyssyjen saattelemana. Apteekkia ei luonnollisesti näkynyt missään. Repun pohjalta löytyi kolme likaista ja pölyistä Ibuprofen tablettia. Vedin ne huiviin mahdollisia bakteereja miettimättä. Kipu laski sen verran, että pystyin olemaan koneessa. Helsingissä HUS:n byrokraattinen systeemi osoitti tehokkuutensa. Soitin kentältä HUS:n keskukseen, jossa kysyin että mihin menen, koska asun Topeliuksenkadulla. Sieltä yhdistettiin Töölöön sairaalaan, josta käskettiin menemään Haartmannin sairaalaan. Menin taksilla kentältä suoraan sinne. Vaikka päivystyksessä ei ollut yhtään jonoa, lääkäri ei suostunut ottamaan minua, koska minun pitäisikin mennä omalle terveysasemalleni. Olin tuskissani. Hengitys sattui enkä löytänyt asentoa, jossa kipu helpottaisi. Sairaanhoitaja katsoi terveysasemani olevan Viiskulma. Näin, vaikka asuin sairaalasta 400 metrin päässä Topeliuksenkadulla. Lähdin siis bussilla toiselle puolelle kaupunkia. Osaan nähdä kyllä miten tämänkaltaisissa tilanteissa on ihmisiltä palanut pinna sairaaloiden aulassa. Olin sen verran marttyyri, etten suostunut ottamaan hoitajan tarjoamaa taksiseteliä. ”Säästetään valtion rahoja”, tokaisin. Pienisieluisuus näissä tilanteissa toimii aina. Sehän sitä kipua sitten lievittää. Hoitaja yritti tehdä kuitenkin kaikkensa auttaakseen minua.

Viiskulman terveysasemalla asiat onneksi sujuivat. Ystävällinen hoitaja ja lääkäri ottivat minut saman tien sisään. Tapaus oli niin selvä, ettei tarvinnut edes kuvata. Kylkiluu murtunut ja isot kipulääkkeet. Aivastus on todennäköisesti rikkonut jonkun hiusmurtuman isommin ja siksi kivusta tuli niin voimakas. Jälkeenpäin katsoin, että terveysasemani olisi oikeasti kuulunut olla Töölöön terveysasema. Eli varmaan sen Haartmannin sairaalankin lääkäri olisi voinut määrätä ne kipulääkkeet ja säästää minulta pari tuntia lisäkärsimystä. Se siitä Hippokrateen valasta.

Treenaaminen jää vähäksi aikaa. Hengitys tosiaan sattuu vielä ja nukkuminen ei onnistu ilman kodeiinia. Lääkäri ehdotti tilanteessa kuntopyörää, jossa ylävartalo pysyy paikallaan. Joonas lupasi tehdä pyöräilyohjelman heti, kun pystyn kivutta treenaamaan.

On aika masentunut olo. Treenaamiseen tulee pakostikin ainakin viikon tauko. Juuri kun oli hyvä fiilis. Ruokailua pitäisi osata nyt kontrolloida. Sokerit pois ja määrät pienemmäksi.

Sitten vitsillä ulos. Ohessa leffan maskeerajan ja puvustajan tekemä tyyli. Peten leffa tapahtuu ihanalla 70-luvulla. Tällä mennään vähän aikaa.

”Ahmatti”

Olemme Arctic Sports Addictsin Lauran kanssa käyty läpi hieman syömisiä ja juomisia. Pidin kaksi seurantaviikkoa ja valitsin näiksi arkityöviikkoja, jotka eivät sisällä elokuvafestivaaleja. Festivaaliviikot ovat mahdottomia eikä niiden ruoka- ja juoma-aikatauluihin oikein pysty vaikuttamaan. Palaverit ja tapaamiset heittelehtivät niin paljon.

Ohessa exelit viikoista.

1. viikko

Dome Karukoski Dome Karukoski

2. viikko

Dome Karukoski

 

Dome Karukoski

En ole merkannut näihin teen juontia enkä vesilaseja. Kun olin ehkä 4v tykkäsin, juoda kahvia maidolla. Sen jälkeen musta tuli yhtäkkiä tee-ihminen. Varmaan sen takia, että äitinikin on. Juon  pahimmillaan 15 kuppia teetä päivässä. Normaalipäivä on varmaan sellainen 10 kuppia. Ja nimenomaan mustaa teetä hunajan ja maidon kanssa.

Heikkouteni. Addiktioni. Meillä jokaisella on se yksi.

Lauran ensimmäinen ohje olikin, että teenjuonnit pitäisi saada vaihdettua veteen. Joka päivä pitäisi juoda 2,5 litraa vettä ja treenatessa tietenkin enemmän. Kivennäisvesi ei ole korvike, vain the real thing, josta Afrikassa on pulaa, kelpuutetaan.  Juju on juoda puoli litraa heti aamulla tyhjään vatsaan. Se antaa täydemmän vatsan tunteen ja edesauttaa heti aineenvaihdunnan syntymistä. Kahden tarkkailuviikon välillä pystyin vähentämään teenjuontia 50% ja lisäämään vedenjuontia ainakin sen verran.

Mulla on ollut yksi terveellinenkin  tapa. Teen aamupalaksi smoothien käyttäen maustamatonta jugurttia, maitoa, hedelmiä ja marjoja. Erilaisia raikastavia makuja joka aamu. Yleisestikin ottaen ruokavalioni oli jo ”tiedostavan hyvää”, mutta Laura pyysi tekemään muutamia muutoksia. Mm. Smoothiessa vaihtamaan maustamattoman jugurtin rahkaan. Rahka toimii erinomaisena välipalanakin, kun juoksee palavereista toiseen.

Dome karukoski

Ruokailujen ja välipalojen välit pitäisi saada 3 tuntiin, kun pahimmillaan ruokailuissani voi olla 5 tunnin välit.

Perusohje oli: Lisää rahkaa, raejuustoa, pähkinöitä ja siemeniä. Laura oli tosin huolissani mun kuitujen saannista. En nimittäin hirveästi syö leipää. Kuituja tosin olen saanut hedelmistä, kasviksista ja marjoistakin. Haasteellinen on tietenkin pastan valinta. Vaalea pasta olisi juoksun kannalta hyvää polttoainetta, kun taas tumma vie nälän tunnetta pois.

Toinen pieni muutos on ravintolaillan jälkeinen grillillä pysähtyminen. Kuka meistä ei rakasta sitä rasvan hajua, humalaisuuden ja jonossa kohtaamisen tunnetta? Lauran vinkki oli, että jos tietää menevänsä juhlimaan, niin valmistaisi hyvää ruokaa kotiin odottamaan. Hieman terveellisempää yömättöä siis.

Mutta silti yksi suurimpia ongelmiani lienee annoskoot. Olen ahmatti ja hedonisti. Sen sijaan, että söisin 0,75 lautasellista, mätän sen 2 lautasta nassuuni ja nopeasti. Kuin olisi vankilassa ja pelkäisin, että joku vie ruokani. Tämä ei ole korjaantunut hirveästi, vaikka olenkin ruvennut napostelemaan Lauran ohjeistamia välipaloja.

dome karukoski

Dome Karukoski

Jos haluaa oikeasti pienentää vatsan seutua, pitää alkaa kontrolloimaan annoskokoja. Ravintolisiin ja dieettimixein Laura ei hirveästi perusta. Niissä on kaikenlaista ylimääräistä.

Kiinnostavaa tässä prosessissa onkin oman kurin kehittäminen. En tupakoi, mutta voin kuvitella kuinka vaikeaa sen lopettaminen on. Ja varmasti yksi olennaisemmista asioista on sen itsekurin kehittäminen. Kun luo itselleen kuria, elämä tuntuu rajoitetummalta. Tosin elämä on varmaan rajoitetumpaa, kun olet ylipainoinen tai sairas. Suhtautuminen kuriin pitäisi siis olla helppoa. Ruokakurin pitäminen olisi varmaan helppoa, jos joku laittaisi aina eteeni sen yhden annoksen: Tämän saat syödä nyt.

Niin kuin lapsena.

Dome Karukoski

Tule apuun Äiti!

Shimanolta uudet pyöräilykengät triathloniin

Shimanolta on ilmestynyt uudet huipputason kengät, jotka soveltuvat triathlonin pyöräilyosuuteen. TR-60 nimeä kantava malli on ilmestynyt jo Suomessa kauppoihin ja siinä on uusia parannettuja ominaisuuksia. Triathlonkengät eroavat normaaleista maantiepyöräilykengistä usein kiinnitys- ja tuuletusominaisuuksien perusteella. Triathlonkenkien kiinnitysmekanismi on usein yksinkertainen, jotta kenkä olisi mahdollisimman nopea laittaa jalkaan. Pro-tason urheilijat pitävät kengät kiinni polkimissa ja kiinnittävät kengät vauhdissa jalkaan. Tämä ei ole mahdollista, jos kengässä on useita säädettäviä remmejä.

SHTR60W-1

Shimanon kengät ovat hyvin hengittävät uuden pintamateriaalin ansiosta. Useat polkevat pyöräilyosuuden triathlonissa ilman sukkia, jolloin kengässä tulee olla erittäin hyvä ilmastointi. Jalka kuivuu yleensä varsin nopeasti uintiosuuden jälkeen. Shimanon mukaan kengän kiinnityshihna on tukeva, jonka ansiosta kenkä istuu hyvin jalkaan ja se on nopea laittaa paikalleen. Ainakin kuvien perusteella kantapäässä oleva lenkki on myös riittävän iso nopeaan vaihtotilanteeseen. Takalenkin avulla kenkä saadaan vaihdossa nopeasti jalkaan. Kengän pohja on tukeva ja se on hiilikuitua.

SH-TR60

Uutta TR-60 kenkää on saatavilla jo useista pyöräilykaupoista Suomessa. Laadukas kenkä asettuu hintaluokassa yläpäähän, suositushinta on noin 250-300 euroa.

Kuvat ja lähteet: Shimano

6. treeniviikko

  • Tiistai: 1h Bootcamp
  • Keskiviikko: Juoksua 7 km ja 1 tunti salibandya
  • Torstai: Uintia 1km.
  • Lauantai: Salibandyturnaus 2x1h
  • Sunnuntai: 60 minuutin hyvätempoinen kävely.

Hyvä viikko.

Huomaan, että treenaaminen helpottuu jatkuvasti. Boot camp ei tuntunut enää niin raskaalta kuin aiemmin ja olisin voinut vetää viikon aikana toisenkin Boot campin ellei lauantaina olisi ollut salibandyturnaus. Lihakset pitää olla pelissä rentoina eikä väsyneitä, muuten pallokontrolli katoaa.

Huomaan, että kaikkea jaksaa paljon enemmän. Viime kerralla kun olin uimassa 500 metriä teki tiukkaa. Nyt kilometri meni helposti ja enemmänkin olisi voinut vetää ellei työt olisi kutsuneet. Uinnissa on jotain mahtavan harmonista. Siis silloin kun se ei ole tuskaa. Olen mielestäni aika surkea uimaan ja sitä kautta en ole ikinä siitä pitänyt. Thomas opetti keinon hyvään perusräpiköintiin. Sammakkouintia siis. Uintilasit päähän ja sitten aina kun potkaisee niin pää veden alle. Eli liu-ussa pää on veden alla. Sitten kädet käyvät kun nostat pään veden yläpuolelle ja taas potku ja liuku pää veden alla. Eli kädet ja jalat käyvät eri aikaa. Kun tästä syntyy tasainen rytmi, ovat vedenalaiset hetket upeita. Ajatukset kulkevat. Unohdat itse asiassa, että uit. Tämä on se tunne, mitä me yritämme usein elokuvissa kuvata. Nyt sen sain kokea.

Keskiviikkona juoksimme 46 minuutissa 7 kilometriä ja melkein tauotta. Arvuuttelin pitkään, että jaksanko mennä keskiviikkona vielä pelaamaan salibandya lenkin jälkeen. Peli ja liike oli kuitenkin helppoa. Tuntui siltä, että lennän. Sellaista fiilistä ei ole salibandykentillä ollut pitkään aikaan. Se on aivan mahtava tunne. Voitan kaksinkamppailuja, kerkiän irtopalloihin ensimmäisenä ja peli on kivaa. Tämä meni nyt hehkutukseksi, mutta sen huomaa miten urheilu tuntuu nyt alkutuskan jälkeen mahtavalta. Alun rypistykset kannattaa, jotta pääsee tähän energiaa antavaan tunteeseen.

Lauantain turnauksessa tosin väsähdin toisessa pelissä. Pelin dynamiikka on kuitenkin hieman erilainen kuin juoksussa, joten toinen peli oli liikaa. Koin pienen takaiskun, kun läpiajotilanteessa joku taklasi mua selkään. Kaaduin ja satutin selän tosi pahasti. Jokin siellä meni, koska nukkuminen ja istuminen on ollut vaikeaa. Kipu on jatkuvaa ja sunnuntaiksi kaavailtu 90 minuutin Spinning-juoksu combotreeni Joonaksen kanssa piti perua. Joonas suositteli tekemään kävelylenkin ja yrittää saada verenkiertoa siten lihakseen. Tuukka yrittää avata selkää heti kun vapaa aika löytyy.

Loppuun leffasuosituksia. Katselen parhaillaan Oscar-ehdokasleffoja. Niistä itselleni voimakkaasti ovat kolahtaneet Beasts of the Southern Wild ja Unelmien pelikirja (Silver Lining Playbook). Upeita mielenkiintoisia ja herkkiä teoksia. ”Takuuvarmoja treffileffoja”. Sen lisäksi pakko nostaa parhaana eurooppalaisena elokuvana palkittu Michael Haneken Rakkaus (Amour), joka ei ole ehkä se nopein elokuva, mutta mahtava kuvaus pyyteettömästä rakkaudesta.

Skechers juoksukenkävalmistajana – Gorun 2

Skechers juoksukenkävalmistajana – monen ensireaktio voi olla, että mahtavat olla aika sketsit tossut. Itsellenikin valmistaja on tutumpi ala-asteelta varsin kyseenalaisena skeittikenkä-merkkinä ja myöhemmin Andiamosta löytyneenä brändinä.

gorun 2 meb 2Skechers on nykyisin kuitenkin täysin vakavastiotettava, olympiatason urheilijoiden jalkinevalmistaja. Skechers lähti toden teolla mukaan juoksukenkämarkkinoille vuonna 2011 julkaisemalla Gorun-nimisen mallin, joka oli silloisten (ja nykyisten) trendien mukaisesti naturalistinen tossu.

Brändi tarvitsee kuitenkin myös kasvot, ja tässä Skechers onnistui mainiosti. He solmivat sopimuksen Ateena olympiahopeamitalistin ja New Yorkin maratonin voittajan, Meb Keflezighin kanssa. Yhteistyö pääsi hyvälle alulle, kun Meb voitti Yhdysvaltojen olympiamaratonin karsinnat omalla ennätysajallaan ja myöhemmin sijoittui Lontoon olympialaisissa parhaana (ja ainoana maaliin päässeenä) amerikkalaisena neljänneksi.

Osoituksena Skechersin panostuksesta juoksumarkkinoille heiltä löytyy useampia malleja, ja nyt on myös tullut heidän ensimmäisen juoksukenkänsä päivityksen aika Gorun 2:een.

Kakkosmalli jatkaa edeltäjänsä linjoilla olemalla taipuisa ja neljän millin dropilla varustettu naturalistinen juoksukenkä. Merkittävää ovat kengän keveys ja pohjan mataluus: se painaa 184,8 grammaa ja kantapää on 20 millimetrin korkeudessa.  Gorun 2 on siis useimpia maratonin kisakenkiä kevyempi ja matalampi, ja itse asiassa se on myös minimalistiluokassa varsin kevyt ja matala kenkä. Ensiarvostelujen perusteella malli on kuitenkin varsin hyvin vaimennettu ja sopii myös muillekin kuin vannoutuneimmille minimalismi-kenkien käyttäjille, kuten Skechersin tyyppiseltä valmistajalta sopii odottaa.

Suurimmat muutokset Gorun 2:ssa ovat väli- ja ulkopohjassa. Ensimmäisessä versiossa pohja oli muotoiltu hyvin kaarevaksi ja sen keskiosa oli kantapäätä ja päkiää napakampaa materiaalia. Tämän yhdistelmän oli tarkoitus edesauttaa tasajalka-alastuloa ja ohjata askellusta kontaktista ponnistukseen. Tämä ei kuitenkaan saanut täysin varauksetonta ihailua osaksensa, etenkin kun useat käyttäjät raportoivat kengän olevan epämukava kävellä ja toisaalta seistessä tuntui kuin paino olisi keinunut kantapäille. Uudessa versiossa pohjaa muutettiin vähentämällä sen kaarevuutta ja pehmentämällä keskikohtaa.  Kengän pitäisi siis tuntua mukavammalle jalkaan laitettaessa, mikä on varmasti kenkämyyjiä ilahduttava tieto.

Oma kiinnostukseni kenkää kohtaan ainakin heräsi, ja täytyykin seuraavan kerran urheilukauppakierroksella piipahtaa myös perinteisempiin kenkäkauppoihin, kuka ties sieltä tarttuisivat mukaani myös uudet juoksukengät.

Kuvat ja lähteet: Skechers, Lisätietoa: runblogger.

Triathlonkuntoa hiihtoladulta

Suomen talvi saattaa joskus tuntua kesälajien harrastajan mielestä aika pitkältä. Lumisessa talvessa on kuitenkin se hyvä puoli, että triathlonharjoitteluun saa vaihtelua hakemalla hapenottokykyä hiihtoladulta. Hiihdossa niveliin ei kohdistu iskuja, joten pitkistäkin hiihtolenkeistä on mahdollista palautua nopeasti. Perinteinen hiihto ja luisteluhiihto kuormittavat hieman eri lihaksia. Lajinomaisemman kuormituksen näkökulmasta juoksijoille suositellaan yleensä perinteistä hiihtoa ja pyöräilijöillle luisteluhiihtoa. Triathlonistille sopivat siis molemmat hiihtotavat. Hiihtäessä myös käsivarsien ja hartioiden lihakset osallistuvat työhön ja triathlonin uintiosuutta ajatellen se on hyvä asia.

Hiihto on tekniikkalaji, mutta en kyllä muista koskaan saaneeni opetusta hiihtotekniikkaan. Minun muistikuvieni mukaan koulun hiihtotunneilla vaan hiihdettiin, eikä tekniikkaan keskitytty missään vaiheessa. Niinpä koin triathlonkoulun hiihtoharjoituksen Paloheinän laduilla erittäin hyödylliseksi. Training First triathlonkoulun valmentaja Janne on hiihdonopettaja, joten tarjolla oli erittäin hyviä vinkkejä perinteisen hiihdon tekniikkaan. Hiihtopätkien välissä pysähdyttiin harjoittemaan eri tekniikoita. Janne antoi tekniikkaopastusta aina yhteen tekniikkaan kerrallaan, jonka jälkeen me hiihdimme lyhyttä, edestakaista matkaa kyseisellä tekniikalla ja saimme kukin ohjeita oman suorituksen korjaamiseen. Välillä taas hiihdettiin vähän eteenpäin ennen kuin pysähdyttiin seuraavan tekniikan pariin. Kun sekä vuorohiihtoa, tasatyöntöä että yksipotkuista tasatyöntöä oli harjoiteltu, päästiin harjoittelemaan mäkien nousemista ja laskuasentoa. Itse koin erityisesti vuorohiihdon potkuun saamani ohjeet todella hyödyllisiksi. Ja ohjeet sauvojen käsihihnojen säätämiseksi. Sen verran vähäistä on tuo hiihtovälinetietous, että käsihihnat olivat aivan liian väljät.

Taloudellinen hiihtotekniikka tekee hiihdosta huomattavasti miellyttävämpää, mutta on erityisen tärkeä, jos hiihtäen haluaa tehdä pitkiä peruskestävyyslenkkejä. Koska hiihdossa työskentelee sekä jalat että ylävartalo, syke nousee helposti varsinkin tottumattomalla hiihtäjällä. Hyvän tekniikan myötä hiihto kuitenkin muuttuu kevyemmäksi ja sykkeen voi pitää myös peruskestävyysalueella ilman, että hiihdon rytmi ja rentous katoaa. Kannattaa siis panostaa tekniikan hiomiseen myös hiihdossa.

Kuinka vahva on tahdonvoimasi? – UnderArmour39 kertoo sen sinulle

Viimeisten vuosien aikana markkinoille on tullut enemmän suoritusta mittaavia appeja kuin omaan kenkäkaappiini kenkiä. Suurin osa softista mittaa puhelimen GPS:ää hyödyntäen matkaa tai sykevyötä apuna käyttäen sykkeen kautta mitattavia ominaisuuksia. Koska markkinat alkavat olla aika kyllästetyt, on uusien markkinoille pyrkijöiden yritettävä saada uudenlaisia mitattavia ominaisuuksia osaksi softaa sekä tietenkin rakentaa lisälaitteiden kautta kattavampi järjestelmä, joka erottuisi kilpailijoista.

Willpower

UnderArmour on tulossa kevään 2013 urheilumarkkinoille uudella suorituskykyä mittaavalla järjestelmällä, UnderArmour39:llä. Kyseessä on järjestelmä, joka koostuu sykevyöstä, softasta sekä lisäosana ostettavasta kellosta. Laitteiden osalta ei kuulosta siltä, että tässä olisi mitään uutta, mutta UnderArmourin mukaan tuote on kuitenkin vallankumouksellinen. Syy tähän löytyy valmistajan mukaan siitä, että järjestelmän perustana on algoritmi, joka mittaa tahdonvoimaasi. WILLpower™ -algoritmi yhdistää dataa siitä, kuinka kauan harjoittelit, mitä harjoittelit, sukupuolen, painon sekä sykkeen ja laskee näistä harjoituksessa saavutetun hyödyn, joka on voitu asettaa myös etukäteen.

Screen Shot 2013-02-17 at 10.59.18 AM

Moni varmaan ajattelee, että tässä ei ole mitään uutta ja he ovatkin siinä mielessä oikeassa, että vastaavanlaista algoritmiä käyttävät jo monet rannetietokoneiden valmistajat. Ero syntyy kuitenkin siinä, että UnderArmourin järjestelmä pyrkii tekemään saman alle 200:lla eurolla. Ennen laitteen testaamista on paha sanoa, kuinka hyvin UnderArmourin järjestelmä toimii, mutta itseäni miellyttää ajatus siitä, että nyt tätä kautta mittariin ei tarvitsisi sijoittaa tuhottomasti rahaa. Toinen mielenkiintoinen aspekti on se, että UnderArmour39:n kautta harjoittelusta pystyy tekemään palkittavan ”pelin”, missä jahdataan tavoitteita. Eri asia on sitten se, missä realiteetit menevät tässä leikissä…

Jokainen valmistaja profiloi tuotteensa ja UnderArmour39 vaikuttaisi olevan selkeästi vapaaotteluun ja toiminnalliseen sisäharjoitteluun suunnattu tuote. Mainospuheesta puuttuvatkin kestävyysurheilulajit, kuten juoksu. UnderArmour39 on kuitenkin mielenkiintoinen tulokas ja tämänlaista hämmennystä on aina hyvä saada markkinoille. Näin markkinoille syntyy kahdensuuntaista painetta, kun alemman hintatason järjestelmät pyrkivät saamaan vastaavanlaisia ominaisuuksia ja ylemmän hintatason järjestelmät taas pyrkivät löytämään uusia mitattavia ominaisuuksia.

Kuvat ja lähteet: UnderArmour

GoPro Hero3 Black Edition uppeluksissa.

4K Cin, wtf? Uuden action kameran ohjeita (kyllä, käyttöönotto vaati heti päivityksen ja melkein mikrotukihenkilön läsnäoloa) tavatessani päivitin tietoni tähän päivään kameroiden osalta. Edellinen hankinta ei ollut vuodelta nakki ja muusi mutta silti ajalta jolloin 1080HD oli vielä jotain. No, 4K on siis resona luokkaa ”riittävä” ja sitä tukevaa näyttöä ja ruutua on niukasti tarjolla kuluttajaystävälliseen hintaa . Halvin monitori tällä hetkellä 5500 taalaa. GoPron kehittäjät ovat tietenkin aallon harjalla ja osin edellä, suuntaa näyttämässä.

GoPron uutuus kamera on nimeltään Hero3

GoProHero3_2

Kameran aiemmat versiot ovat olleet osa urheiluklippejä jo vuosia. Itsekin olen kameraa kypärän otsassa pitäville dildopäille mäissä naureskellut ja salaa kironnut omia jäätyviä sormia kun näppis tai järkkäri on pitänyt kaivaa esiin taskusta tai repusta Kodak-momentin iskiessä. Tämä useimmille jo tuttu kaiken kestävässä kotelossa oleva GoPro Hero 3 on kuitenkin edeltäjiään pienempi ja hieman yli stidiaskin kokoinen. Koteloita tulee mukaan kaksi, 40 metriin vesitiivis heavyduty ja  toinen kevyempi version, skeletonmalli joka tarkoittaa suojaa mutta aukkoja, sopii kuulemma paremmin äänen tallennukseen. Yhtä kaikki, mukana tulevien kilkkeiden kanssa kameran saa kiinni käytännössä mihin vain, kypärästä auton kylkeen. Itse viritin sukelluskalastusta varten kiinnittimet teleskooppisauvaa. Ja harppuunapyssyyn, first person shooting mode on jännittävää ja informatiivista kuvaa. Sauvan kanssa sukeltaessa oli hienoa kun sai käännellä kameraa joka suuntaan ja varsinkin  materiaalia koneelle purettua sai huomata että kalat eivät olleet siellä minne minä katsoin vaan siellä minne kamera osoitti, minuun ja selkäni taakse. Ovelat pirulaiset.

GoProHero3_4

DCIM100GOPRO

Hauskin ominaisuus on kuitenkin wifillä toimiva appsi iPhonessa. Puhelin toimii etsimenä ja asetusten säätäjänä. Voit siis virittää kameran vaikka kiven koloon ja kantomatkan päästä ohjata joko videokuvaa, stillejä, photobursteja tai timelapsea mielesi mukaan. Mukaan paketissa tulee niin ikään wifillä toimiva kaukosäädin. Älypuhelimen puuttuessa se on kätevä, mutta käytössä ulkoinen etsin on toimiva, riippuen tietenkin lajista. Koskimeloja tai sukeltaja ei ala kesken puuhien etsintä tuijottamaan vaan painaa rec:in päälle ja painuu hommiin.GoPro Cineform Studio on purku- ja editointiohjelma jonka voi ladata sivuilta.
Kuvat: Henrik & GoPro